KE 01.05.2024 Taistelu työväentalosta

Kalajoen työväentalo oli nykyisen Kippolan liikkeen paikalla. Taitelija Olga Markova-Orellin maalaus

Lapualla syksyllä 1929 alkaneen ja Lapuan liikkeen nimellä tunnetuksi tulleen suoran oikeistoradikaalisen toiminnan yleistyminen johti äärivasemmistoon ja näiden järjestöihin kohdistuneiden väkivallantekojen nopeaan ja tuntuvaan lisääntymiseen seuraavan vuosikymmenen alussa. Kannattajansa ja jäsenensä nämä järjestöt saivat lähinnä maaseutuväestöstä, kokoomuspuolueen ja maalaisliiton kannattajista. Kuitenkin lähes koko porvarillinen Suomi tunsi aluksi myötätuntoa Lapuan liikettä ja sen päämääriä kohtaan. Taistelu kommunismia vastaan yhdisti niin pohjalaisia talonpoikia kuin pääkaupungin ruotsikielisiä teollisuusjohtajiakin.

Lapuan liikkeen saavutukset huipentuivat kesällä ja syksyllä 1930, jolloin eduskuntaan saatiin hajottamisen jälkeen pidetyissä vaaleissa kahden kolmasosan porvarillinen enemmistö. Sen turvin säädettiin ns. kommunistilait, joilla sosialistit pystyttiin eliminoimaan julkisesta elämästä. Lapuan liike nosti ”Lapuan lain” Suomen lain yläpuolelle, ja tästä seurasi muilutusten nimellä tunnettuja, lähinnä kommunisteihin kohdistuneita kyydityksiä ja muutamia poliittisia murhakin. Samaan aikaan työväentaloja suljettiin ja työväen järjestöjen omaisuutta anastettiin tai tuhottiin.

Presidentin kyyditys

Presidentti Kaarlo Juho Ståhöberg (1919 -1925) siepattiin vaimoineen lokakuussa 1930 Kulosaaren kodistaan ja kyyditettiin Joensuuhun, ilmeisesti päämääränä Suomen itäraja. Ståhlberg selvisi muilutuksesta, palasi juhlittuna sankarina Helsinkiin ja tunnisti kyyditsijänsä. Toimeksiannosta epäillyt Suomen Lukon pääsihteeri Mikko Jaskari ja everstiluutnantti Eero Kuussaari sekä päätekijänä pidetty kenraali Martti Wallenius pidätettiin ja tapahtumien selvittely alkoi. Taustalla velloi tuolloin voimissaan ollut oikeistoradikalismi ja siihen liittynyt kommunistiviha. Ståhlbergin poliittinen toiminta oli synnyttänyt kaunaa oikeistopiireissä ja monet upseerit tukivat avoimesti Lapuan liikettä, jonka tavaramerkki muilutukset olivat.

Joni Järvinin hautajaiset

Vuoden 1930 kuluessa vaikeutui työväenliikkeen toiminta myös Kalajoella. Työttömyystilanne oli vaikea. Kalajoen Työväen näytelmäseuran keskeinen toimihenkilö ja paikkakunnan työväenliikkeessä muutoinkin monipuolisesti vaikuttaneen Joni Järvinin hautajaistilaisuus maaliskuussa 1930 muodostui tilaisuudeksi, missä yhteiskunnalliset jännitteet purkautuivat tavalla, joka aiheutti runsaasti jälkikommentteja. Hautajaisten yhteydessä määräsi Kalajoen nimismies työväentalon pääoven yläpuolella olevan suruharsolla verhotun punaisen lipun poistettavaksi. Vastaavasti vedettiin punainen lippu alas työväentalon katolta. Katolle sai jäädä toinen punainen lippu, jossa oli työväenyhdistyksen tunnus. Työväenyhdistyksen yleinen kokous päätti huhtikuussa 1930 kannella tapahtuneesta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tämä antoi asian Korkeimman Hallinto-Oikeuden tutkittavaksi ja lopullisessa päätöksessä vahvistettiin nimismiehen toiminta lailliseksi ja oikeaksi.

Seuraavina vuosina viranomaiset käyttivät Järvinin hautajaisiin liittyviä tapahtumia jopa raskauttavana perusteena Kalajoen työväentalon riistämiselle pois työväenyhdistykseltä ja muilta työväenjärjestöiltä. Kalajoen työväentalo suljetaan Kalajoen piirin nimismies Otto Gråsten kielsi heinäkuun 18. päivänä 1929 antamallaan päätöksellä kaikenlaisten iltamien pidon Työväenyhdistyksen talossa mainiten perusteena sen, ettei yhdistys ollut rakentanut tontilleen nimismiehen määräämää putkaa. Kun päätöksestä valitettiin lääninhallitukseen ja Korkeimpaan Hallinto-Oikeuteen, nämä molemmat yhtyivät nimismiehen päätökseen.

Tasan vuoden kuluttua iltamakiellosta nimismies Gråsten sulki Kalajoen Työväenyhdistyksen omistaman Pohjankylässä sijaitsevan Kalajoen Työväentalon. Samalla kiellettiin Kalajoen Työväenyhdistyksen toiminta toistaiseksi; myös Voimistelu- ja Urheiluseura Riennon ja Kalajoen Työväen Näyttämön toiminta estettiin. Kalajoen Työväenyhdistys katsoi toimintakiellon ja talon sulkemisen aiheettomaksi. Yhdistys oli rakentanut vaaditun putkankin, joka tosin oli osoittanut tarpeettomaksi.

Työväenyhdistyksen puheenjohtaja Santeri Seikkula ja johtokunnan jäsen H.G. Östman lähettivät 24.4.1931 sisäministeriölle kirjelmän, jossa todettiin, että yhdistyksen jäseneksi pääsee sääntöjen mukaan jokainen Suomen kansalainen. Edelleen korostettiin, ettei yhdistyksen johtokunnan jäseniä ole koskaan rangaistu eikä edes syytetty mistään lainvastaisesta toiminnasta, eikä yhdistyksen jäsenistöön kuulu sellaisia henkilöitä, joiden olisi todettu osallistuneen lainvastaiseen toimintaan. Kirjelmässä anottiin Työväenyhdistyksen talon uudelleen avaamista ja rakennuksen luovuttamista Kalajoen Työväenyhdistyksen vapaaseen hallintaan. Samalla pyydettiin, että nimismiehen takavarikoimat yhdistyksen pöytäkirjat ja jäsenluettelot sekä muu omaisuus velvoitettaisiin palauttamaan Työväenyhdistykselle. Sisäministeriö antoi asiasta päätöksensä 1. kesäkuuta 1931. Siinä todettiin muotoseikkoihin vedoten, että Kalajoen Työväenyhdistyksen kirjelmässä esitettyjä anomuksia oteta käsiteltäväksi.

Työväenyhdistys lakkautetaan

Sisäministeriölle osoitetun kirjelmän allekirjoittajat S. Seikkula ja H.G. Östman saivat runsaan kuukauden kuluttua 7. heinäkuuta 1931 haasteen saapua kolmen päivän kuluttua pidettäviin välikäräjiin vastaamaan nimismies Gråstenin Salon tuomiokunnan tuomarille osoittamaan kanteeseen. Heinäkuun 10. päivänä pidetyillä välikäräjillä julistettiin Kalajoen Työväenyhdistys lakkautetuksi ja sen varat julistettiin valtiolle menetetyiksi. Samalla määrättiin nimismies Gråsten pesän selvitysmieheksi. Välikäräjien jälkeen Kalajoen Työväenyhdistys yritti pelastaa mitä pelastettavissa oli. Yhdistyksen johtokunnan jäsen H.G. Östman kirjoitti elokuun lopulla kirjeen johtaja Halmeelle Ylivieskaan tiedustellen tämän yksityistä mielipidettä mahdollisuudesta myydä yhdistyksen talo Kalajokilaakson Osuusliikkeelle. Hinnaksi Östman ilmoitti velkojen yhteissumman. Kalajokilaakson Osuusliike ilmoitti Frans Ojalalle 1. lokakuuta 1931, että tämä oli valittu ostetun talon vahtimestariksi. Kalajoen Työväenyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja kuoli samana syksynä ja uudeksi vahtimestariksi valittiin vuoden lopulla Matti Ojala.

Työväentalo huutokaupataan

Sisäministeriö antoi 8. huhtikuuta päätöksen, jossa todettiin, että ”riittävä selvitys puuttuu siitä, että työväentalo olisi laillisesti siirtynyt Kalajokilaakson Osuusliikkeelle”. Tämän lausunnon rohkaisemana kuulutti nimismies Gråsten sanomalehdissä Kalajoen Työväenyhdistykselle kuuluneet rakennuksen ja irtaimiston myytäväksi. Huutokauppa oli määrä pitää 10. toukokuuta 1932. Lääninhallitus antoi asiasta päätöksensä 24. elokuuta 1932 ja siinä määrättiin toistaiseksi omaisuudelle hukkaamiskielto. Vaasan Hovioikeus antoi päätöksensä 24.11.1932 todeten siinä, ”etteivät asianosaiset kummaltakaan puolen ole esiintuoneet syytä muuttaa päätöstä, joka siis jää pysyväksi”. Korkein oikeus ei katsonut aiheelliseksi muuttaa hovioikeuden päätöstä, vaan ilmoitti omassa päätöksessään 27.3.1933, että kanne nimismiestä vastaan voidaan nostaan15.6.1933 mennessä. Kun kanne nostettiin, asia oli esillä kihlakunnanoikeudessa 23.1. ja 27.1.1934. Jälkimmäisessä istunnossa annettu päätös oli nimismies Gråstenille vapauttava; hänen toimensa todettiin lailliseksi ja hän sai oikeuden riidanalaisen omaisuuden rahaksi muuttamiseen.

Salaperäinen huutokauppa

Lapuan liikkeen ajalla tyypilliset piirteet jatkuivat vielä Kalajoen työväenyhdistyksen talon huutokaupassakin. Kalajoen Osuusliikkeen toimitusjohtaja Lehto teki huutokauppatilaisuudessa korkeimman tarjouksen, joka oli määrältään 75 000. Nimismies ilmoitti tällöin tulkinnanvaraisesti, että Lehto saa kahden tunnin kuluessa asiasta tiedon. Kun Lehto jonkin ajan kuluttua meni tiedustelemaan tarjoustilannetta, nimismiehen konttorin ovi oli lukossa, vaikka meneillään oli virka-aika. Palvelija kuitenkin totesi nimismiehen olevan konttorissaan ja myöhemmin tämä saapuikin ilmoittamaan, että Työväenyhdistyksen talo on myyty ”Kalajoki-nimiselle yhtiölle”. Kalajoella ei ole aikaisemmin eikä myöhemminkään ollut tämän nimistä yhtiötä ainakaan virallisesti, käytetty menettelytapa oli tältä ja monelta muultakin osin laiton.

KE 01.05.2024 Eino Rahja - Leninin henkivartija

Eino Rahja  - Rahjan vanhempien kotitalo Kalajoen Tyngällä. Taiteilija Markku Hakolan maalaus

Vuonna 1836 Lohtajan Alaviirteeltä muutti Kalajoen Tyngänkylän Rahjan taloon Aapo Matinpoika Mikkola (1799-1853). Perheeseen syntyi yhdeksän lasta. Vuonna 1828 päivänvalon nähnyt Mikko Aaponpoika Rahja avioitui varsin nuorena ja hänen esikoisensa Aapo Mikonpoika syntyi Kalajoella 10.1.1848.Aapo Mikonpoika Rahja avioitui Fanny Katarina Matintytär Sjöbergin (s. 23.3.1848 Kalajoella) kanssa ja perheeseen syntyi kahdeksan lasta:

Jaakko Vilho 14.1.1872 Kalajoella
Maria Lyydia 20.3.1874 Kalajoella
Alma Albertiina 6.7.1876 Pietarissa
Eemil Edvin 22.12.1883 Pietarissa
Eino Einar 2.6.1885 Pietarissa
Johanna Frederika 10.6. 1887 Pietarissa
Nammi Sofia 9.5.1889 Pietarissa
Tyyni 30.4.1891 Pietarissa

Kahden ensimmäisen lapsen syntymisen aikaan pariskunta ei vielä ollut naimisissa. Rahjat asuivat Kalajoen Etelänkylässä Apulin maakirjanumerolla ”Kuusikon” mökissä. Perhe lähti työansioon Pietariin ensimmäisen kerran 1871, toisen kerran 1873 ja pysyvästi 1876. Aapo työskenteli Pietarissa rautatieläisenä ja rautatien konepajalla sekä Pietarissa ja Kronstadtissa kirvesmiehenä. Fanny ja Aapo Rahjan kaikki neljä tytärtä kuolivat Venäjällä hyvin nuorena, jo ennen kymmentä ikävuottaan. Vanhin pojista Kalajoella syntynyt Jaakko meni jo 12-vuotiaana töihin torpeedoverstaaseen ja työskenteli myöhemmin 14 vuotta viilaajana ja sorvaajana Kronstadtin ja Pietarin tehtaissa. Vuonna 1899 hän siirtyi rautateiden palvelukseen ja oli lähes 20 vuotta veturinkuljettajana Suomen radalla ja Nikolajevin rautateiden Suomen haararadalla.

Kirvesmiehenä työskennellyt Aapo Rahja loukkaantui vaikeasti Amiraliteetin työmaalla Pietarissa helmikuun lopulla 1902. Loukkaantunut toimitettiin sairaalaan, mutta suoritettu leikkaus ei auttanut. Aapo Rahja kuoli 26.2.1902. Rahjan perheen toimeentulosta joutuivat nyt huolehtimaan 16-vuotias Eino ja 14-vuotias Jukka. Heidän veljensä Edvin sairasti pahaa reumatismia eikä kyennyt käymään säännöllisessä ansiotyössä. Vanhin veli Jaakko oli jo perustanut oman perheen ja muuttanut pois vanhempien luota. Eino ja Jukka Rahja liittyivät Venäjän sosiaalidemokraattiseen puolueeseen pian isänsä kuoleman jälkeen. Myös Jaakko Rahja osallistui aktiivisesti vuoden 1905 kapinatapahtumiin. Jukka Rahja asui vuosina 1906-1913 Kuopiossa ja oli aktiivisesti mukana Suomen sosiaalidemokraattisessa nuorisoliikkeessä kierrellen mm. puhujana. Eino Rahja toimi 1910-luvun alussa Leninin puolison Nadesha Krupskajan apuna levitettäessä vallankumouksellista kirjallisuutta ulkomailta Venäjälle. Bolsevikkien matkustaessa mm. Suomen ja Venäjän välisellä rautatiellä Eino Rahja toimi usein yhteysmiehenä ja tuli tunnetuksi ovelana ja tunnollisena puoluetyöntekijänä. Eino Rahjalla oli ratkaiseva osuus siinä, että bolsevikkien Pravda-lehden Pietarin kirjapaino onnistuttiin pitämään toimintakunnossa 1917 levottomina päivinä ja maanpaosta palanneen V.I.Lenin poliittiset kirjoitukset levisivät suuren kansanjoukon luettavaksi. Eino ja Jukka Rahjan vallankumouksellinen toimeliaisuus toi näkyviä tuloksia myös Pietarin suomalaisten keskuudessa. Huomattavin saavutus oli Pietarin suomalaisen punakaartin perustaminen tsaarin kukistumisen jälkeen.

Heinäkuun epäonnistuneen vallankumousyrityksen jälkeen Lenin oleskeli Pietarin ulkopuolella Razliv-järven takana piilossa väliaikaisen hallituksen etsiviltä. Hänen neuvonsa ja ohjeensa olivat kuitenkin Pietarissa elokuussa kokoontuneen bolsevikkipuolueen 6. edustajakokouksen päätöslauselmien pohjana.
Lenin asui Jalkalassa Eino Rahjan appivanhempien talon lisärakennuksessa runsaan viikon. Rahja ja hänen puolisonsa Lyydia (os. Parviainen) oleskelivat tämän ajan Pietarissa ja välittivät vallankumousjohtajalle kirjeitä mm. hänen puolisoltaan Nadesha Krupskajalta. Jalkalasta Lenin jatkoi Helsinkiin, missä hänet sijoitettiin vt. miliisipäällikkönä toimineen Kustaa Rovion asuntoon. Lenin odotti koko ajan sopivaa tilaisuutta palata Pietariin. Suomen pääkaupungista hän siirtyi ensin lähemmäs rajaa Viipuriin. Sieltä Eino Rahja saapui noutamaan bolsevikkijohtajaa Pietariin. Tarvittiin tekokukka ja muitakin naamioimistarpeita. Lenin sai suomalaisen papin ulkonaisen hahmon. Epäluulojen välttämiseksi Eino Rahjan oli määrä puhua Leninille heti suomea, kun vähänkin epäilyttävän tuntuinen henkilö näkyi lähettyvillä. Vallankumousjohtajan tuli siinä tilanteessa vastata vain yksinkertaisesti jo ”Ei” taikka ”Juu”.

Lähdettyään Viipurista paikallisjunalla Lenin ja Rahja siirtyivät ennen Valkeasaaren raja-asemaa Raivolassa Pietarin junaan, jossa Hugo Jalava toimi veturinkuljettajana. Suomalaispapin hahmo muuttui veturilämmittäjäksi ja matka kohti Pietaria jatkui. Lenin ja Rahja poistuivat junasta Udelnajan asemalla ja jatkoivat kävellen Pietarin Viipurin kaupunginosaan osoitteenaan Serdobolskajankatu n:o 1/92, asunto 41. Siellä asui 1917 bolsevikki Margerita Fofanova, joka työskenteli Leninin vaimon kanssa.

Lenin poistui Fofanovan asunnosta kahdeksan kertaa osallistuessaan puolueen keskuskomitean kokouksiin ja neuvotellessaan johtavien puoluevirkailijoiden kanssa. Lokakuun 28. päivän iltana pidettiin Viipurin kaupunginosassa, Bolotnaja-kadun n:o 13/27 toisessa kerroksessa erittäin salaisesti bolsevikkipuolueen keskuskomitean laajennettu istunto. Siihen osallistui noin 30 henkilöä ja istunnossa oli määrä tarkistaa kapinavalmistelujen kehitys.

Salaisessa asunnossaan – Serdobolskaja-katu 1/92 – piileskeleväLenin sai lokakuun 24. päivänä tietää Eino Rahjalta, että viranomaiset nostavat Nevan yli johtavia läppäsiltoja. Hän päätti lähteä Smolnaan, Neva-joen toiselle puolelle, vielä samana iltana ja kiirehti keskuskomiteaa viipymättä aloittamaan kapinan. Eino Rahja yritti vielä saada Lenin luopumaan lähdöstään Smolnaan vetoamalla hankkeen vaarallisuuteen; väliaikaisen hallituksen etsivät tekivät kaikkensa löytääkseen bolsevikkijohtajan ja kaduilla sekä erityisesti silloilla oli tiukkoja tarkastuksia. Lenin ei kuitenkaan suostunut luopumaan suunnitelmastaan, vaan totesi päättäväisesti: ”Lähdetään Smolnaan”. Hämätäkseen väliaikaisen hallituksen etsijät Lenin muutti Eino Rahjan neuvosta mahdollisimman paljon ulkomuotoaan, vaihtoi ylleen vanhan takin, sitoi kasvojen ympäri liinan ikään kuin olisi potenut hammassärkyä, pani päähänsä vanhan lippalakin.

Kello kymmenen ja yhdentoista välillä illalla Lenin ja Rahja poistuivat salaisesta asunnosta ja lähtivät kävelemään raitiovaunupysäkille. Lähellä Suomen rautatieasemaa he nousivat pois raitiovaunusta ja jatkoivat matkaansa jalan kohti Liteinyi-siltaa. Muutaman sadan metrin päässä Mihailovoin tykistökoulun upseerioppilaat olivat juuri samaan aikaan tarkistamassa ”Rabotsi putj”-lehden toimitusta saatuaan vihjeen Leninin mahdollisesta oleskelusta siellä ja käskyn pidättää hänet.

Kävelyreittinsä vaarallisuudesta huolimatta bolsevikkijohtaja ja hänen turvamiehensä pääsivät vaikeuksitta Liteinyi-sillalle, joka oli ylitettävä. Sillan toisessa päässä – Viipurin puolella – olivat punakaartilaiset vartiossa. He eivät kiinnittäneet mitään huomiota kahteen vaatimattomasti puettuun kulkijaan. Kutuzovin rantakadun puolella olivat vartiossa Pietarin sotilaspiirin esikunnan määräämät sotamiehet. Nämä vaativat ohikulkijoilta kulkulupaa. Leninilla ja Rahjalla ei sellaista tietenkään ollut. He pääsivät kuitenkin vartioston läpi, sillä paikalle kerääntyi suuri joukko myöhäisvuorostaan palaava työläisiä, jotka myös olivat ilman kulkulupia. Syntynyttä kiistelyä hyväksikäyttäen Lenin ja Rahja pääsivät vartiomiesten ohi ja jatkoivat Liteinyi-valtakadulle. Sieltä he kääntyivät runsaan 100 metrin kävelyn jälkeen Spalernajakadulle, joka johti suoraan Smolnan alueelle. Matkaa oli kuitenkin vielä jäljellä yli kilometri ja muutaman minuutin kuluttua ilmestyi eteen kahden upseerioppilaan muodostama ratsupartio, joka vaati kulkulupia.Eino Rahja kumartui Leninin puoleen ja kuiskaten kehotti tätä jatkamaan matkaa. Rahja itse jäi viivyttämään ratsupartiota. Toinen upseerioppilaista piti häntä humalaisena ja Rahja teki parhaansa vahvistaakseen tätä käsitystä. Silti toinen ratsupartiolainen vaati Rahjaa seuraamaan Komendantinvirastoon. Rahja kyräili kulmainsa alta viiksiniekkaa. Jos vain iskee ratsupiiskallaan, ammun satulasta mokoman lurjuksen. Viiksiniekka sivalsi kiivaasti hermostuneena tanssahtelevaa hevostaan. Se kavahti pystyyn. Rahja hyppäsi seinä viereen nojautuen kosteaa kylmää seinää vasten. Junkkarikoululaiset lähtivät ratsastamaan Liteinyi-kadulle päin. Rahja suoristi jännityksestä puutuneet sormensa, hellitti revolverin kahvan ja lähti taakseen vilkuilematta tavoittamaan Leniniä.

Loppumatka Smolnaan sujui vaikeuksitta. Rahjalla oli hallussaan kaksi kulkulupaa Smolnan päärakennukseen. Suunnilleen puolenyön aikaan Lenin pääsi vallankumouksen päämajaan, jossa hän ryhtyi välittömästi johtamaan aseellista kapinaa. Samalla Eino Rahjan tehtävä Leninin henkivartijana ja yhteysmiehenä oli päättynyt. Seuraavat kymmenen päivää järisyttivät maailmaa.

Rahjan veljekset ja vallankumous

Venäjän vallankumouksen 1917 ja Suomen sisällissodan 1918 aikana huomattavissa vallankumoustehtävissä olleet Rahjan veljekset Eino, Jukka ja Jaakko Rahja ovat kalajokista sukua ja Jaakko on syntynytkin Kalajoella. Rahjat asuivat Kalajoen Tyngällä ja olivat pari sukupolvea aikaisemmin ottaneet sukunimensä asuintalon mukaan.

Rahjan perhe on yksi esimerkki niistä tuhansista perheistä, jotka lähtivät 1800-luvun lopulla töihin Pietarin suurkaupunkiin. Pietarin metalliverstaalla töissä olleet veljekset liittyivät jo alle 20-vuotiaina Venäjän bolsevikkipuolueeseen heti sen perustamisen 1903 jälkeen. Seuraavan 14 vuoden aikana Rahjat olivat aktiivisesti mukana Vladimir Iljitsch Leninin johtamassa maanalaisessa puoluetyössä ja saavuttivat tulevan vallankumousjohtajan täyden luottamuksen.

Eino Rahja ( 1885-1936) toimi Leninin tärkeimpänä turvamiehenä tämän ollessa etsintäkuulutettuna Pietarissa syksyllä 1917 kansalaissodassa. Rahja henkilökohtaisesti saattoi Leniniä pitkin Pietarin tarkasti vartioituja katuja ja siltoja aloittamaan vallankumouksen bolsevikkien päämajassa Smolnassa.
Kenelläkään muulla kalajokisella ei ole ollut yhtä suurta vaikutusta maailman historiaan kulkuun, sillä Lenin matkan turvaamisen epäonnistuminen olisi todennäköisesti merkinnyt myös vallankumouksen epäonnistumista. Eino Rahja oli lentäjä ja myöhemmin Tampereella punaisten puolustuspäällikkö. 

Jukka Rahja

Jo marraskuussa 1917 Pietarin bolsevikki Juhana (Jukka) Rahja oli ollut Suomen vallankumouksen kannalla. Joulukuun loppupuolella hän vaihtoi jo Suomenniemen hevosia aseisiin Pietarissa. Sodan alettua Jukka toimi aluksi asejunan päällikkönä. Saattaessaan suurta asekuljetusta 27. tammikuuta hän haavoittui vaikeasti molempiin jalkoihin valkoisten väijytyksessä. Veljensä Jukan haavoituttua asejunan päälliköksi astui Eino Rahja. Eino ja Jukka Rahjalla oli merkittävä osuutensa myös Suomen sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen siirtymisessä yhä avoimemmin aseellisen vallankumouksen linjalle syksyllä 1917. Leninin ja bolsevikkien kaapattua Venäjällä vallan itselleen lokakuussa 1917 Jukka Rahja nimitettiin Suomen apulaiskuvernööriksi. Nimitys ei kuitenkaan käytännössä toteutunut, sillä Suomi teki jo eroa Venäjästä.

Sisällissota

Pari kuukautta myöhemmin alkaneen Suomen sisällissodan aikana Eino Rahja oli yksi kapinallisten johtoryhmän jäsenistä ja hänen avullaan punaiset saivat Venäjältä runsaasti aseita ja ampumatarvikkeita. Tammikuun lopussa Helsinkiin saapui Leninin lupaama asejuna, joka toi 15 000 kivääriä, 30 konekivääriä eli "kuularuiskua", 10 kenttätykkiä ja suuret määrät ammuksia. Kuljetusta johtivat Jukka ja Eino Rahja. 
Jukka Rahja haavoittui heti sodan alussa lähellä Viipuria ja joutui seuraamaan sodan kulkua sivusta. Maaliskuussa Eino Rahja oli jo punaisen armeijan ylipäällikkö yhdessä Adolf Taimen ja Evert Elorannan kanssa. Sodan aikana hän ei ylipäällikön tehtäviään juuri ehtinyt hoitaa, vaan oli mukana taisteluissa Lempäälän rintamalla ja neuvotteli venäjän kielentaitoisena venäläisten kanssa lisäavusta. Lentotiedustelua Eino suoritti Lylyn taisteluiden aikaan maaliskuussa. Korkeakosken taistelussa 19. maaliskuuta Eino Rahja johti puolustusta ja myöhemmin turvasi perääntymistä komentamallaan panssarijunalla.

Valkoisten onnistuessa katkaisemaan ratayhteyden Helsingin ja Tampereen välillä Eino Rahja yritti panssarijunan komentajana läpimurtoa Helsingistä Tampereelle. Taisteluiden välillä Eino Rahjakävi pyytämässä apua Pietarista. Tilanteen käytyä toivottomaksi Rahjat pakenivat muiden punaisten johtajien tavoin Pietariin.

SKP:n perustajia

Punaisten tappion jälkeen Eino ja Jukka Rahja olivat perustamassa Moskovassa syyskesällä 1918 Suomen Kommunistista Puoluetta ja he kuuluivat sen ensimmäiseen keskuskomiteaan. Eino ja Jukka Rahja suunnittelivat vielä 1920-luvun taitteessa aktiivisesti uuden aseellisen vallankumouksen käynnistämistä Suomessa. Kumpikin oli kouluttamassa punaupseereita Pietarin lähellä. Eino Rahjalla oli myös suunnitelma kenraali Mannerheimin murhaamiseksi, mutta se ei koskaan toteutunut.

Suomalaisten kommunistien keskinäisessä välienselvittelyssä Pietarin Kuusisen klubilla vuonna 1920 surmansa sai mm. Jukka Rahja ja Jaakko Rahja haavoittui vaikeasti. Eino Rahja yleni puna-armeijassa kenraaliluutnantiksi ja palkittiin kahdesti Punaisen lipun kunniamerkillä. Hän kuoli 1936 ja hänet haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin Aleksanteri Nevskin luostariin.
Nuorimpia veljiään vähemmän politiikkaan osallistunut Jaakko Rahja kuoli syöpään 1926 ja hänet on haudattu Petroskoihin. Eino ja Jukka on haudattu Pietariin.

KE 01.05.2024 Johan (Jukka) Aleksandr Lankila – kansanedustaja

Luennoitsija, toimittaja, kansanedustaja Johan Lankila on syntynyt Raahessa huhtikuun 5. päivänä 1881 ja hän kuollut Helsingissä 15. päivänä huhtikuuta 1919. Johan Lankila on esittänyt merkittävää osaa Kalajoen työväenliikkeen alkuhistoriasa. Lankila asui suurimman osan elämästään kotiseudullaan. Tulevan kansanedustajan lapsuus ei ollut helppo; isäpuoli lupasi pitää pojasta hyvää huolta, mutta lienee antanut enemmän ruoskaa kuin ruokaa. Kuntalaiset pelastivat lapsen huutolaiseksi, kun tämä oli kuusi vuotias. Kahdeksan vuotta myöhemmin poika karkasi merille, mistä palautettiin ”peräänkuulutettuna karkulaisena” parin vuoden päästä takaisin Kalajoelle. Vuosisadan vaihteen tiennoilla J.A. Lankila pääsi maalarin oppiin ja kehittyi ammatissaan sangen taitavaksi. Hänet apulaisineen tilattiin maalaamaan huomattavia rakennuksia muun mussa Ouluun ja Kokkolaan. Eräs suurimmista töistä oli Oulun tuomiokirkon sisä- ja ulkomaalaus.

Poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen järjestäytyessä Kalajoella vuoden 1905 suurlakon jälkeen J. A. Lankila oli alusta lähtien aktiivisesti mukana. Itseopiskelulla laajat tiedot hankkinut maalarimestari oli useiden vuosien ajan oululaisen Kansan Tahto-lehden Kalajoen kirjeenvaihtajana. Hän toimi aktiivisesti myös Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen agitaatiotehtävissä. Kalajoen työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi Lankila valittiin vuoden 1910 alusta. Paikallisissa vappujuhlissa hän piti monta kertaa pääpuheen käsitellen niissä myös Suomen valtiollista asemaa venäläisen sortokauden myrskyissä. J. A. Lankila asui Kalajoella 1910-luvun puoliväliin saakka muuttaen sitten Varkauteen ja 1916 Mikkeliin, missä hän työskenteli Vapaus-lehden toimittajana.

Eduskuntaan hän tuli valituksi syksyn 1917 vaaleissa. ”En luullut joutuvani kaikkeen siihen, mikä sittemmin oli eteeni tuleva”, toteaa Lankila elämänsä lopulla tekemissään muistiinpanoissa. Muutaman kuukauden kuluttua eduskuntaan valitsemisesta alkoi kansalaissota, jonka kuluessa Lankila liikkui punaisten hallituksen Kansanvaltuuskunnan ja ajoittain myös punakaartien palkkaamana puhujana kymmenillä Etelä-Suomen paikkakunnilla. Kansalaissodan päätyttyä punaisten tappioon J. A. Lankila kuului niihin sosiaalidemokraattien kansanedustajiin, jotka jäivät Suomeen. Noin puolet eduskuntaryhmästä siirtyi pakolaisina Venäjälle. Melkein kaikki Suomeen jääneet sosiaalidemokraattiset kansanedustajat pidätettiin toukokuun puolivälissä 1918, heidän kanssaan myös Lankila. Häntä syytettiin ”kapinaan kiihottamisesta” ja ”punakaartien perustamisesta”. Kansanedustaja J.A. Lankila sai kuolemantuomion 12.10.1918 annetulla valtiorikosoikeuden päätöksellä. Valtiorikosylioikeus muutti tuomion elinkautiseksi, mutta vankeudessa nopeasti heikentynyt Lankila kuoli 15.4.1919. Hänen sellitoverinsa, Suomen työväenliikkeen perustajiin kuulunut Eetu Salin oli menehtynyt yhdeksän päivää aikaisemmin. J.A. Lankila ei ollut naimisissa.

Lähdeaineisto: Pentti Pulakka Keski-Pohjalaisia elämäkertoja ISBN 951-97331-0-8

TI 30.04.2024 Nukuin huonosti

 

Olen jo siinä iässä, että kun aamulla herään, niin voin kiittää Jumalaa jokaisesta uudesta aamusta. Minä nukuin viime yönä huonosti. Tapaus poliisikansanedustaja Timo Vornasesta painoi mieltäni. Se on ollut minulle suuri järkytys. Kun ajattelen asiaa juridiselta kannalta, niin tilanne minun näkemykseni mukaan näillä tiedoilla on se, että Vornanen tulee samaan vähintäänkin 1 vuoden ehdottoman vankeustuomion. Mielestäni poliisin on vielä selvitettävä eräitä asioita aseen kuljetukseen liittyen.

Vappu Kalajoella 1930

Vappu Kalajoella 1974 marssijoita 420 henkilöä

Jussi Kurikkalan patsaan pipotus  30.04.2024 klo 18.00

Juho ”Jussi” Samuli Kurikkala 12.08.1912 Kalajoki -10.03.1951 Helsinki.

Kurikkala voitti 17 km:n Suomen mestaruuden 1936. Hän voitti kolme mitalia hiihdon maailmanmestaruuskilpailuista: hopeaa 4 × 10 kilometrin viestissä vuonna 1937, kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä vuona 1938 ja kultaa 18 kilometrin hiihdossa vuonna 1939. Vuonna 1941 Kurikkala voitti Cortina dÀmpezon MM-kilpailuissa kultaa 50 kilometrillä ja 4 × 10 kilometrillä sekä hopeaa 18 kilometrillä, mutta kisojen MM-arvo peruttiin jälkikäteen. Kurikkala oli myös hyvä kestävyysjuoksija, ja hän sijoittui maratonilla 13:nneksi Lontoon olympiakisoissa 1948.

Jussi Kurikkala – Kalajoen Junkkari

https://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/05/jussi-kurikkala-kalajoen-junkkari.html

TI 30.04.2024 Viereisen pöydän nuoret aikuiset miehet

 

Kansanedustaja Timo Vornasen asian tutkinnassa erikoista on se, ettei tutkinnassa esille tulleiden tietojen valossa ole tutkittu keitä ovat olleet viereisen pöydän aikuiset nuoret miehet, joiden kanssa kansanedustaja Vornaselle on tullut erimielisyyttä asioista, mikä on johtanut tönimiseen Bar Ihkussa. Asiat on kuitenkin sovittu, mutta ravintolassa lähdettäessä homma on jatkunut. Koska nuoria aikuisia miehiä oli useampia ja he käyttäytyivät uhkaavasti, niin poliisikansanedustaja päätti lopettaa uhkaavan käyttäytymisen ja vittuilun ampumalla aseella maahan. Mielestäni rikostutkinnasta on annettu väärää kuvaa julkisuuteen.

Toisaalta poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne on sellainen, että poliitikoiden turvallisuutta ei voida taata. Olen pyytänyt SUPOa jo aikaisemmin kiinnittämään tähän asiaan huomiota. Kansanedustaja Juha Sipilä joutui poliittisen terrorin kohteeksi ja viimeistään tämän olisi pitänyt avata SUPOn silmät. Poliisikansanedustaja Vornanen oli varmasti paremmin perillä kuin tavalliset kansalaiset poliitikkoihin kohdistuvista vaaroista, varsinkin nyt kun on järjestetty poliittisia lakkoja, joihin vasemmistopuolueet ovat aktivoineet eli yllyttäneet kannattajiaan. Lisäksi oli menossa SDP:n jarrutuskeskustelu eduskunnassa poliittisten lakkojen puolesta. On todennäköistä, että poliisikansanedustaja tunsi olonsa turvattomaksi tässä tilanteessa ja otti aseen mukaansa, kun lähti saman vaalipiirin naiskansanedustajan kanssa Bar Ihkuun.

Poliisikansanedustaja Timo Vornanen on käyttäytynyt kuin poliisi virkatehtävässä. Valitettavasti nyt kansanedustaja Timo Vornanen on kansanedustaja eikä poliisi. Siksi teko on tuomittava. Hänen olisi pitänyt ottaa tarvittaessa turpaansa ja joutua pahoinpitelyn kohteeksi, koska on poliisikansanedustaja. On todennäköistä, että häntä tullaan syyttämään ampuma-aserikoksesta ja vielä jostain muustakin, mutta ampuaserikos on selvä ja muut syytteet todennäköisesti hylätään. Vastapuoli eli nuoret aikuiset miehet vierestä pöydästä pääsevät kuin koirat veräjästä. Näyttää siltä, että Perussuomalainen puolue hylkää kansanedustaja Timo Vornasen. Jos puolue olisi kiinnostunut auttamaan kansanedustaja Timo Vornasta niin puolue järjestäisi Vornasen asianajajaksi puolueensa käyttämän juristin Kari Uotin. Todennäköisesti Perussuomalainen puolue lyö lyötyä ja erottaa Vornasen eduskuntaryhmästään. Sellainen on Perussuomalainen puolue.  Poliitikoista ei tiukan paikan tullen ole mitään apua. Sen voin kertoa kokemukseni perusteella. En minäkään ole sieltä mitään apua saanut. Erosin perussuomalaisesta puolueesta.

Poliisin tiedot: Vornasella ei ollut asetta mukana eduskunnassa – näin hän selitti aseensa käyttöä

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010394490.html

Näyttää siltä, että totuus asiassa tulee esille vihdoinkin. Perussuomalaisen puolueen puoluejohdon tulisi nyt ryhdikkäästi puolustaa kansanedustajaansa ei lausua typeriä kommentteja tiedotusvälineille, esim. Riikka Purra. Asia pitää ensin tutkia ja sitten vasta hutkia.

Poliisin lausunnot ovat edelleen ristiriitaisia. Poliisi on kertonut ravitolassa syntyneistä erimielisyyksistä, riitelystä, tönimisestä, siis tahallisesta ärsyttämisestä. Asioista oli sovittu riitapuolien kanssa. Nyt poliisi kertoo ettei mitään merkkejä tällaisesta ole olemassa.

Poliisi STT:lle: Kukaan ei ollut käymässä Vornasen kimppuun ennen ampumista

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5242e785-5281-4c9e-9ca2-b59bf1e38564

Valehteleeko poliisi?

Vornanen kertoi poliisille ampuneensa, koska tunsi olonsa uhatuksi

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000010392752.html

Kansanedustaja Vornasen tehtävät eduskunnassa. Hän on hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsen, hallintovaliokunnan varajäsen, tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsen. Hän siis valvoo SUPOn toimintaa. Hän yksi parhaiten perehtyneistä kansanedustajista Suomen turvallisuustilanteeseen. Hän on tuntenut olonsa turvattomaksi Helsingissä.

Toimielinjäsenyydet ja tehtävät:

Valtiovarainvaliokunta (Jäsen) 28.06.2023–
Hallinto- ja turvallisuusjaosto (Lisäjäsen) 08.09.2023–
Työ- ja elinkeinojaosto (Jäsen) 08.09.2023–
Hallintovaliokunta (Varajäsen) 28.06.2023–
Tiedusteluvalvontavaliokunta (Jäsen) 22.09.2023–
Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta (Varajäsen) 28.06.2023–
Yleisradio Oy:n hallintoneuvosto (Jäsen) 28.06.2023–

On todennäköistä, että tästä tulee mielenkiintoinen case. Hän joutuu taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, kaikki haluavat tehdä hänestä poliittisen ruumiin. Kaikki vastustaa, saha yksin puoltaa.

Seuraava lisäys on tehty maanantai-iltana klo 21:00

Silmin­näkijät kertovat HS:lle, mitä Ihku-baarissa tapahtui ennen Vornasen laukausta

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010394150.html

Tämän uutinen paljastaa totuuden. Perussuomalaisen puolueen eduskuntaryhmä erottanee Vornasen eduskuntaryhmästään torstaina. Perussuomalainen puolue tekee omien sääntöjensä mukaisen päätöksen mahdollisimman pian. Mielestäni kansanedustaja Vornasen käytös on ollut sikamaista. On todennäköistä, että Vornasen kansanedustajuus päättyy lyhyeen. Jos Vornanen tuomitaan kaikista rikoksista joista häntä epäillään, niin vankeusrangaistus on ilmeinen - joko ehdoton tai ehdollinen.

Miksi blogikirjoitukseni todistusaineistoa ei palauteta? Kuka sen on poistanut? Poliisi ei vastaa.

LA 27.04.2024 Minulla olisi uusi toive

https://kalajokinen.blogspot.com/2024/04/la-27042024-minulla-olisi-uusi-toive.html

Miksi valtioneuvosto ei vastaa? Miksi tasavallan presidentti ei vastaa?

Olen tehnyt valtioneuvostolle vahingonkorvausanomuksen Suomen valtion minulle aiheuttamista valtavista taloudellisista vahingoista ja hirvittävistä henkisistä kärsimyksistä. Minulla on kiistattomat näytöt asioista, mutta poliisi ei tutki, oikeus ei ota käsiteltäväkseen ja laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan. Olen tehnyt valtioneuvostolle 200 miljoonan euron vahingonkorvausvaatimuksen. Olen sopinut asioista pääministeri Petteri Orpon ja kokoomusjohdon kanssa Kalajoella Kokoomuksen puoluekokouksen yhteydessä, mutta asiat edistyvät todella hitaasti.

Valtioneuvosto ei ole vastannut eikä tasavallan presidentti ole ratkaissut asiaani.

PE 19.04.2024 Valtioneuvostolle

https://kalajokinen.blogspot.com/2024/04/pe-19042024-valtioneuvostolle.html

Videoita kanavalta Erkki Aho

https://www.youtube.com/watch?v=Y1OZNY8F26I&list=UUYDxoEzvz_VQ_HnFKXRkrZA

MA 04.03.2024 Armahduspyyntö

https://kalajokinen.blogspot.com/2024/03/ma-04032024-armahduspyynto.html

LA 13.04.2024 Armahduspyynnön täydennys

https://kalajokinen.blogspot.com/2024/04/la-13042024-armahduspyynnon-taydennys.html

Asioista ovat tietoisia kaikkien puolueiden johtohenkilöt ja kansanedustajat ja niin myös Perussuomalaisen puolueen johtohenkilöt, mutta he eivät vastaa minulle, vaikka moni heistä on FB-kavereitani. Kysymys on presidentti Mauno Koiviston johdolla tehdystä valtiopetoksesta ja yrittäjien murhista, jotka eivät vanhene koskaan. Suurimmat syylliset suureen 1990-luvun lamaan ja pankkikriisiin olivat SDP, Keskusta ja Kokoomus sekä Vasemmistoliito sekä RKP. Mauno Koiviston johdolla päätettiin pelastaa pankit eli pankit voittivat ylemmissä oikeusasteissa. Tästä seurasi se, että rikollisille annettiin syytesuoja. Tämä on ns. kirottu salaisuus jota ei saa paljastaa.

Jätän nämä kansanedustaja Vornasta koskevat tekstit blogeihini näkyviin, koska se on historiaa siitä mitä huono tiedottaminen voi olla. Mielestäni poliisin toiminnassa on paljon parantamisen varaa. Miksi ei heti tiedotettu asioiden oikeaa tilaa todistajalausuntojen perusteella esim. kansanedustaja Sanna Antikaisen kuulustelun perusteella.

MA 29.04.2024 Poliisille kiitosta ja kehittämiskohteita

Olen pitkään ollut huolissani huumausaineiden käytöstä Kalajoella. Olen tehnyt poliisille oman näkemykseni siitä missä Kalajoella huumeita liikkuu ja ketkä niitä liikuttavat. Nyt voin ilokseni todeta, että poliisi on tehnyt tuloksellista työtä.

Poliisi paljasti Jokilaaksoissa kaksi törkeää huumausainerikosta, 34 huumausainerikosta ja yli 60 huumausaineen käyttörikosta. Poliisi tapasi valvonnassa useita alaikäisiä, joista osa toimi jopa huumausaineiden myyjinä.

Oulun poliisilaitos on valvonut huumausainerikollisuutta Jokilaaksoissa talven aikana, koska aikaisemmat valvontaiskut ovat osoittaneet, että valvonnan tarvetta on. Lyhyen ajan sisällä poliisi paljasti kaksi törkeää huumausainerikosta, 34 huumausainerikosta ja yli 60 huumausaineen käyttörikosta. Poliisi tapasi valvonnassa 26 ensi kertaa huumausaineita käyttänyttä sekä useita alaikäisiä, joista osa jopa myi huumausaineita rahoittaakseen omaa käyttöään.

Valvonnan aikana poliisi takavarikoi lähestulkoon kaikkia huumausaineita ja huumaavia lääkkeitä. Huumeista eniten poliisi takavarikoi marihuanaa, amfetamiinia, hasista ja ekstaasia. Erityisen huolestuttavaa oli se, että takavarikoiden yhteydessä tavattiin myös erityisen vaarallisia muuntohuumeita, kuten Alfa-PHP:tä ja Alfa-PHiP:tä, sekä eläinten nukutuslääkkeenä käytettävää ketamiinia. Huumeiden lisäksi poliisi takavarikoi luvattomia ampuma-aseita, useita toisen vahingoittamiseen soveltuvia esineitä, henkilöauton, nuuskaa, tupakkaa ja yli 10 000 euroa huumausainekaupalla saatua rikoshyötyä.

Huumausainerikollisuus liittyy vahvasti omaisuus- ja väkivaltarikoksiin, joita poliisi myös selvitti tutkinnan aikana. Huumausaineiden käyttö vaikuttaa myös luvallisten aseiden hallussa pitoon ja ajo-oikeusasioihin. Poliisin lupahallinto on jo ottanut yhteyttä moneen henkilöön näiden asioiden tiimoilta.

Poliisi pyytää alaikäisten huoltajia olemaan aidosti kiinnostuneita nuorten tekemisistä. Jopa yksi huumekokeilu saattaa aiheuttaa pitkäaikaisia terveydellisiä haittoja. Lisäksi merkintä huumausainerikoksesta saattaa tulevaisuudessa estää pääsyn tiettyihin oppilaitoksiin ja työtehtäviin.

Poliisi tulee jatkamaan huumausainevalvontaa, koska sille on ilmeinen tarve.

Poliisi voisi vielä tehostaa liikennevalvontaa erityisesti mopopoikien ja mönkijöden kuljettajien osalta. Eteenkin jäähallin piha-alue ja Jussi Jokisen puisto ovat sellaisia alueita joissa voi tulla vahinkoja, kun pienet lapset eivät osaa varoa mopopoikien ja mönkijäkuskien hengenvaarallista toimintaa.

Oulun poliisijohdon toiminnassa on sen sijaan parantamisen varaa. Minä ilmoitin poliisille tiedon ja henkilön nimen, joka kertoi minulle, että romaneilla on ase. Ko.henkilö varoitti minua. Toinen henkilö kertoi minulle, että romaanit olivat uhanneet tappaa hänet ja hän oli päässyt pakenemaan heitä jo neljä kertaa. Koska Oulun poliisi ei reagoinut asiaan, niin tein rikosilmoituksen KRP:lle. KRP palautti rikosilmoituksen Oulun poliisille. Oulun poliisi ei vieläkään reagoinut asiaan. Sitten tapahtui murheellinen asia Kokkolassa. Romaani isoisä sai surmansa, kun romaanit käyttivät asetta isoisän lastenlasten nähden. Oulun poliisijohto joutui antamaan asiassa vastauksen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oulun poliisi ja poliisin lakimies kertoivat muunnettua totuutta eduskunnan oikeusasiamiehelle ja tämä suojeli heidät. Tämä on oikeusvaltio Suomi.

Palaan vielä kansanedustaja Timo Vornasen asiaan. Käsitykseni mukaan poliisikansanedustaja Timo Vornasta on syytä epäillä ampuma-aserikoksesta, koska hänellä oli yleisellä paikalla mukanaan ladattu ase. Onko ase ollut jo ladattuna silloin kun hän kulki eduskunnassa? Pettikö eduskunnan turvatarkastus? Poliisin on mielestäni esitutkinnassa selvitettävä kaikki asiaan liittyvät asiat esitutkinnassa. Olen sitä mieltä, ettei luotettu poliisikansanedustaja ammu huvikseen yleisellä paikalla vaan siihen on jokin erityinen syy. Miksi poliisi ei ole selvittänyt riidan toista osalta tai jos on selvittänyt ja kuulustellut, niin hyvä on. Tärkeä todistaja asiassa on toinen kansanedustaja Sanna Antikainen, jonka kanssa poliisikansanedustajaTimo Vornanen oli Bar Ihkussa.