MA 27.01.2025 Kalajoki 500 historia – Seppä-Tomme

Seppä-Tomme eli Tuomas Rönn

Seppä-Tommen kärryt

Seppä-Tommena vuosikymmenien ajan tunnettu mies oli oikealta nimeltään Tuomas Rönn, joka oli syntynyt Raution Kärkiskylässä 24.8.1850. Seppä-Tommella ei ollut mitään vakinaista olinpaikkaa, vaan mies kierteli paikasta toiseen monien Kala- ja Lestijokivarren pitäjien alueella. Hän saattoi matkoillaan pistäytyä talossa kuin talossa, mutta joka kylässä hänellä oli omat mielipaikkansa, joissa hän viipyi muutamia vuorokausia, joskus pitempäänkin.

Seppä-Tomme oli aina pukeutunut yhtä tukevasti olipa sitten kesä tai talvi. Takkeja hänellä oli yllään vähintäänkin kolme, mutta joskus niitä saattoi olla neljä tai viisikin. Takkien taskut oli ahdettu täyteen kaikenlaista pienkapistusta. Taskuissa oli tulusrautoja, piitä ja taulaa, tupakkakukkaroja, puukonteriä, keritsimiä, kovasimia, viiloja, kairoja, puolivalmiita rautateoksia ja erikokoisia luunkappaleita piipunvarsia ja partaveitsen päitä varten. Taskuissa oli niin paljon tavaraa, että kädet olivat hyvin etäällä ruumiista. Päällimmäisen takin taskuista törrötti puolimetrinen piipunvarsi ellei se sattunut roikkumaan miehen hampaissa.

Talvisin Seppä-Tomme veti perässään suurta kelkkaa ja kesäisin nelipyöräisiä jyhkeitä vankkureita, joihin hänen koko maallinen omaisuutensa oli aina lastattuna. Painoa kelkkaan tai vankkureihin kertyi moukareista, alasimista, vasaroista, pihdeistä, veivitahkosta ja muista sepän töissä tarvittavista välineitä paljon, todennäköisesti jopa sadan kilon verran. Vahva pestiköysi kävi kelkan keulasta sepän olkapäille ja runsaanlaisessa etunojassa hän junnasi tavaralasteineen hitaasti eteenpäin. Vankkureitaan Seppä-Tomme veti toistametrisistä asioista.

Luonteeltaan ja tavoiltaan Seppä-Tomme erosi huomattavasti tavallisista kansalaisista. Koskaan hän ei nauranut ja katsanto oli haukkamaisen pistävä ja pahansävyinen. Suuttuessaan Tomme muljautti silmiään ja otti ilmeillään luonnon pois mieheltä kuin mieheltä. Sepän puheessa oli venyvä, naukuva nuotti ja ääni oli mariseva ja kimeänkärttyinen. Puheessaan hän käytti paljon voimasanoja ja sukupuolielinten nimiä. Monet Seppä-Tommen sanomat ja tokaisut ovat jääneet elämään kansan keskuuteen vuosikymmeniksi jälkeenpäinkin.

Seppä-Tomme oli kuuluista myös kansanparantajana, jolta ihmiset pyysivät apua hyvinkin monenlaisiin vaivoihinsa. Kun Tomme valmisti voiteet erilaisiin ihottumiin ja tulehduksiin ja märkiviin haavoihin, niin jo pian tapahtui paraneminen. Tommen voiteiden koostumusta ei kukaan tiennyt ja salaisiksi ne jäivätkin ikuisiksi ajoiksi, sillä kenellekään hän ei paljastanut rohtojensa voima-aineita.

Töissään ja toimissaan Seppä-Tomme oli omintakeinen ja suurpiirteinen. Ammatissaan hän piti itseään aivan voittamattomana ja suorastaan halveksi muita sepän töitä harjoittavia miehiä. Suurten rautojen kimpussa Tomme oli elementissään. Silloin hänellä piti olla apumies, päällelyöjä, jollaiseksi ei kelvannutkaan aivan kuka tahansa. Päällelyöjän täytyi olla raavas mies, joka jaksoi heiluttaa isoa moukaria sepän määräysten mukaan ja tahdon mukaisesti. Päällelyöjää Seppä-Tomme piti alituisen pelon vallassa ja uhkaili tätä uhkailemasta päästyäänkin, ellei moukari osunut juuri siihen kohtaan, mitä seppä oli tarkoittanut.

Tommen tekemien sepäntöiden määrä oli suuri ja laaja-alainen. Olipa työn tilaajan tarve alaisin, kirves, puukko tai vaikka partaveitsi, niin kaikki valmistuivat Tommen käsistä. Puukot esimerkiksi jäivät kyllä takomisen jäljiltä karkeahkoiksi ja ne piti vielä veivitahkolla viimeistellä. Ja se olikin kova homma niille, jotka joutuivat sepälle tahkoa pyörittämään.

Kerran Tomme oli ollut matkalla kelkkoineen Eskolasta Sieviin. Eskolan asemalle oli juuri pysähtynyt juna, ja Tomme oli ajatellut hieman jouduttaa matkaansa. Hän sitoi kelkan pestinarun junan viimeisen vaunun perään kiinni ja istui itse kelkkaan odottamaan junan liikkeellelähtöä. Kun junan vauhti alkoi kiihtyvä, niin kelkasta putoilivat sepän pajatyökalut radale ja Tommelle tuli hätä. Hän huusi niin paljon kuin jaksoi ”Älä aja Saatana”. Mutta eihän ääni tietystikään veturiin saakka kuulunut. Tomme sieppasi puukon, jolla katkaisi pestinarun ja kelkka pysähtyi radalle. Kokoiltuaan pudonneet esineet takaisin kelkkaansa Tomme siirtyi taasen maantielle ja jatkoi matkaansa omaan malliinsa.

Vanhuus tuli aikaan Tommellekin, eikä hän jaksanut enää vetää kelkkaa ja vankkureita. Viimeiset elinpäivänsä Tomme vietti Huhtakyläntien laidassa sijaitsevassa Onnelan mökissä Raution kunnan palkkaaman Kreeta Mäkitalon hovissa. Erikoislaatuisen kulkijan maallinen vaellus päättyi liki kahdeksankymmen vuoden iässä 20.5.1930. Seppä-Tomme on haudattu Raution kirkkomaahan seurakuntakodin puoleiselle laidalle. Haudalla on opettaja Osmo Tokola suunnittelema ja valmistama muistoristi. Hautaristissä on hitsaamalla kirjoitettu sanat SEPPÄ-TOMME.