Kärkinen
Kärkinen sijaitsee Kalajoen keskustasta etelään päin. Kärkisestä on matkaa Kalajoen keskustaan noin 20 km, Himangalle 20 km, Ylivieskaan 40 km ja Kokkolaan 60 km. Siiponjoki virtaa kylän halki.
Kärkisen koulun historia
Kärkiskylän koulun perustamispäivänä voidaan pitää 1. kesäkuuta 1891, jolloin kylän miehet ilmoittivat kuntakokouksessa aloittavansa kansakoulun kylässään seuraavana syksynä. Kuukautta myöhemmin koulupiirin ”osallisten” kokouksessa on ollut paikalla ”melkoinen määrä kyläläisiä” ja silloin on valittu ensimmäiseen johtokuntaa puheenjohtajaksi Antti Iso-oja (vuodesta 1893 Korva) ja jäseniksi August Mäkitalo, Jaakko Rautakoski, Emanuel Peltokangas ja Emanuel Vähäoja.
Koulutyö oli määrä
aloittaa 23. syyskuuta 1891, mutta kun valittu opettaja ei
tullutkaan, niin aloittaminen siirtyi lähes kahdella kuukaudella.
Antti Iso-ojan talosta oli koululle vuokrattu tilat ja ”koulu
avattiin käytännölliseen toimeensa” 12. marraskuuta 1891,
jolloin Jenny Hahtolinilla oli opetettavana kaikkiaan 25
kärkisläislasta.
Kärkisen kansakoulun aloittaminen oli
voimallinen osoitus kyläläisten yhteistoiminnasta ja halusta antaa
lapsilleen oppia elämää ja huomista varten. Koulu oli
sanamukaisesti kylän ”oma” koulu, sillä se toimi yksityisenä
kouluna aina kevääseen 1934. Kouluhallituksen määräys Kärkisen
koulun määräämisestä kunnalliseksi kouluksi on luettu tiedoksi
Raution kunnanvaltuuston kokouksessa 28. maaliskuuta
1934.
Koulutalon rakentamisesta on päätetty koulupiirin
kokouksessa 1. heinäkuuta 1891 ja sen rakentaminen on käynnistynyt
seuraavan vuoden keväällä. Tammikuulta 1893 on säilynyt
tilinteko koulun rakentamisen kustannuksista, jotka on laskettu
yhteensä 7833 markaksi eli vuoden 1999 rahaksi muutettuna noin 160
000 markaksi. Kylän väki teki kouluntyömaalla muun muassa 1250
talkoopäivä ja isännät lahjoittivat paljon rakennustarvikkeita.
Keisarillinen senaatti myönsi talvella 1894 Kärkisen koulun
rakennuskustannuksiin 1500 markan suuruisen
rakentamisavustuksen.
Uuden koulutalon rakentaminen on ollut vireillä jo vuonna 1930, jolloin on hyväksytty piirustuksetkin koulupiirin kokouksessa. Sitten rakentaminen siirtyi kuitenkin monista syistä johtuen vuosikausien ajan. Vuonna 1936 hyväksyttiin koulun ja ulkohuoneitten uudet piirustukset ja toinen koulutalo valmistui vuonna 1937. Korjaustöitä tehtiin 1952, suuri peruskorjaus 1966-67 ja veistoluokka rakennettiin 1970. Koulu on rakennettu kyläläisten yhteisesti omistamalle tontille. Koulu on lopettanut toimintansa, mutta Kalajoen kaupunki ei voi myydä koulua, koska Kalajoen kaupunki ei omista tonttia.
Lähdeaineisto Aarre Aunola Rautio Isbn 952-91-1208-4, Erkki Ahon muistiinpanot
Aarre Merikanto "Kesäyö" - LAURA MÄKITALO, Merikantolaulukilpailun finalisti 2015
https://www.youtube.com/watch?v=OsSH2gQ6h7k
Kärkisen urheilukenttä
Kärkisen kentän vihkiäistapahtuma 10.7.1996. Toivo Palosaari, Mauri Ylitalo ja Juhani Kajava.
Kärkisiin rakennettiin vaatimaton kyläurheilukenttä 1950-luvun alussa paikallisen nuorisoseuran käynnistämillä talkoilla. Kentän maapohja oli ostettu Antti Korvalta. Myöhemmin Kärkisen nuorisoseura lahjoitti alueen Raution kunnalle, joka osti kenttää varten lisämaata Arvo Ainalilta ja käynnisti varsinaisen rakentamistyön 1958. Suunnitelmat tähänkin kenttään, jolle tuli 250 metrin pituinen juoksurata, oli laatinut Adolf Männistö.
Kärkisen
kyläkenttä kunnostettiin 1972 ja vuonna 1974 ja sille saatiin uusi
hiilimurskepinta, Viimeisimmät kunnostus- ja parannustyöt Karkisen
kentällä on tehty kevätkesällä 1996 ja kentän
uudelleenvihkiminen on tapahtunut 10. heinäkuuta 1996.
Johanna Ylitalo hiihti ja juoksi SM-mitaleja
Raution
Kärkisistä kotoisin oleva ja aktiiviurallaan yhtä talvea lukuun
ottamatta aina Kisailijoita edustanut Johanna Ylitalo kuuluu niihin
urheilijoihin, jotka erottuivat muista jo ikäkausivaiheessa
viimeistään 10-vuotiaasta lähtien. 3.-4-luokkien sarjoissa
kilpailleet Johanna Ylitalo ja Antti Haapakoski olivat talvella 1981
Kalajoen koulujenvälisten hiihtojen ylivoimaisimmat voittajat.
Kumpikin hiihti saman matkan ja ilmassa leijui kevyttä hämmenyksen
virettä, kun Ylitalon aika oli 12 sekuntia Haapakoskea
nopeampi.
Kansainvälistä kilpailukokemusta Johanna Ylitalo
sai jo 1979 vain 8-vuotiaana osallistuessa Kokkolassa pohjoismaisten
nuorisokisojen 10-vuotiaiden sarjaan. Tuloksena oli 12. sija runsaan
minuutin päästä kärejstä. Seuraavinakin talvina Johanna
kilpaili monta vuotta itsenään vanhempien kanssa, mutta menestyi
silti usein erinomaisesti. Talvesta 1982 lähtien hän oli
ikäistensä joukosa lähes lyömätön Kalajoella ja sen
lähialueella sekä pian isommissakin ympyröissä.
Tammikuussa
1982 Johanna voitti 14-vuotiaiden Keski-Pohjanmaan mestaruuden
kolmella kilometrillä, vaikka hän oli 11-vuotias.
Keskipohjanmaa-lehti pahoittelikin, että tytön aiheuttama
sensaatio oli niin suuri, jotta sen tunnelmissa hänestä jäi
kuvankin ottamatta.
11-12-vuotiaiden joukossa Kärkisen tytön
vauhti oli talvella 1982 yleensä murskaavan ylivoimaista
Keski-Pohjanmaan alueella. Esimerkiksi Raution Kisailijoiden
puistohiihdoissa synty kolmen kilometrin matkalla yli kolmen
minuutin ero seuraavaan, vaikka vastassa oli piiritasolla
menestyneistä kilpailijoita. Hopeasomman aluekilpailussa Johanna
voitti 12-vuotiaiden sarjan puolella minuutilla. Saman ikäluokan
poikien ykkönen oli Vetelin Kuisma Taipale, joka sauvoi saman ladun
vain kymmenen sekuntia Johannaa nopeammin.
Johanna Ylitalon
ensimmäinen osallistuminen 14-vuotiaiden Hopeasomman
valtakunnalliseen loppukilpailuun tapahtui Lappeenrannassa
maaliskuussa 1983. Kilpailu käytiin räntäsateessa ja Ylitalon
voitelu epäonnistui totaalisesti. Hänen sijoituksensa painui pari
sijaa 50:n huonommalle puolelle.
Hopeasomman valtakunnallinen
huipentuma käytiin 1984 Harjavallassa ja siellä Johanna Ylitalo
onnistui huomattavasti edellisvuotta paremmin. Sijoitus parhaana
keskipohjalaisena oli seitsemäs 133:n kilpailijan
joukossa.
Talvella 1985 Johanna Ylitalo siirtyi piirin
kilpailuissa 16-vuotiaiden sarjaan kamppaillen vuoden tai pari
itseään vanhempien kanssa. Ikäluokan pm-ladulla Ylitalon suksi
kulki pronssille Kälviän Sari Hankaniemen voittaessa minuutin
erolla.
Hopeassomman valtakunnallinen finaali eli Johannan
kohdalla käytännössä 15-vuotiaiden SM-kilpailu käytiin Kuusamon
Rukan vaativassa maastossa maaliskuussa 1985. KLL:n
mestaruuskilpailuissa 12. sijalle jäänyt rautiolainen ei kuulunut
ennakkosuosikkeihin, mutta sensaatio oli, että hänen vauhtinsa
riitti peräti 51 sekunnin erolla voittoon. Loppuaika oli niin kova,
että se olisi riittänyt 16-vuotiaissakin neljänneksi viiden
sekunnin päässä pronssimitalista.
Raution Kisalijoiden
historian ensimmäinen Suomen mestaruus tuli seuran lähestyessä jo
55 vuoden ikäänsä. Johanna Ylitalon osana oli hankkia myös
järjestyksessä toinen Suomen mestaruus, viisi vuotta
myöhemmin.
Talvella 1986 Johanna Ylitalo alkoi olla 15-vuotiaana
jo vahva haastaja Keski-pohjanmaan naishiihdon parhaimmistolle.
Tammikuun alussa kulki viisi kilometriä Halsualla niin
vauhdikkaasti, että piirin hiihtäjistä vain Anne Piispanen ehti
edelle. Kalajoen edellinen kansallisesti menestynyt Merja Myllylä
jäi Ylitalosta parikymmentä sekuntia.
Talvella 1987 Johanna
Ylitalo edusti Kälviän Tarmoa, joka sai näin kokoon hyvän
viestijoukkueen 17-vuotiaisiin. Kolmikko Johanna Ylitalo, Sari
Hankaniemi ja Sari Kippo etenikin Keminmaalla SM-viestipronssille.
Ikäluokan SM-hiihtojen henkilökohtaisilla matkoilla Johanna oli
mitalien tuntumassa. 15 kilometrillä neljäs ja viidellä
kilometrillä kuudes.
Seuraavana talvena 1988 Johanna Ylitalo
kilpaili jälleen Raution Kisailijoiden asussa ja nousi
18-vuotiaiden SM-mitalistiksi Ilomantsissa jo tammikuussa
hiihdetyllä 15 kilometrillä. Savonlinnassa mitali jäi viidella
kilometrillä kuuden sekunnin päähän sijoituksen ollessa
neljäs.
Talvella 1988 hyvä kansallinen ja kansainvälinen
menestys nosti Johanna Ylitalon nuorten MM-ryhmään, mikä samalla
merkisti harjoitusmatkoja Keski-Euroopan Alpeille jo kesällä
1988.
Nuorten MM-kisat pidettiin Norjan Vangissa
14.-19.3.1989. Johanna Ylitalon ohella keskipohjalaisista ylti tähän
edustustehtävään vain Haapajärven Mika Myllylä. Vangin
MM-kisoissa Johanna Ylitalo hiihti viiden kilometsin perinteisen
kilpailun ja toisen osuuden Suomen viestijoukkueessa. Pikamatkan
MM-kultaa sauvoi Italian Stefanie Belmondo. Mari-Anne Lallukka oli
parhaana suomalaisena 11.sijalla. Johanna Ylitalo jäi kärjestä
runsaani minuutin ja oli 26.s. Seuraavana päivän hiihdetyssä
viestissä Suomi sijoittui neljänneksi jääden mitalista vain
neljän sekunnin päähän.
Talvella 1990 ensimmäiset
katsastukset käytiin uudenvuodenpäivänä Hakunilassa, missä
Ylitalo eteni 15 kilometrin kolmanneksi ja sai heti vahvan otteen
arvokisalippuun. SM-hiihdoissa 1990 20-vuotiaiden 10 k:n hiihdon
voitti Johanna Ylitalo. 20-vuotiaide 5 km:n hiihdossa Johanna
Ylitalo oli kolmas. Naisten 5 km:n hiihdossa Johanna Ylitalo oli
13.s.
Nuorten MM-hiihdot oli määrä pitää helmikuussa
Ranskassa, mutta ne jouduttiin siirtämäään huhtikuulle huonon
lumitilanteen takia. Kisat käytiin 28.3.-1.4. Ranskan Les
Saisies`ssa. 5 km:n hiihdossa Johanna Ylitalo oli 34.s.
Vaikka
Johanna Ylitalo valitsi päälajikseen hiihdon, hän menestyi
Kalajoen edellisen SM-tason hiihtäjän Jussi Kurikkalan tavoin
varsin hyvin myös kestävyysjuoksijana, erityisesti maastossa.
16-vuotiaiden SM-maastojuoksussa Johanna Ylitalo nähtiin mukana
Imatralla 1984, ainoastaan 14-vuotiaana. Tuloksena oli hienosti
kuudes sija vain kaksi sekuntia voittajasta. Keväällä 1985
Johanna voitti Anne Siltalan maastojuoksun piirin mestaruuskisoissa
16-vuotiaiden tiukassa kamppailussa. Helsingissä SM-kisoissa
Pirkkalassa molemmat Kalajokilaakson tytöt putosivat täpärästi
mitalleilta.
SM-maastoissa 1989 20-vuotiaiden 5 km:n
juoksussa Johanna Ylitalo otti pronssimitalin ja 1990 samalla
matkalla Kalajoen SM-maastoissa hopeaa. Johanna johti SM-juoksua
suurimman osan matkasta, mutta Monika Rönnholmin loppuveto oli niin
voimakas ettei Raution tyttö pystynyt siihen vastaamaan kotiyleisön
mallikkaasta kannustuksesta huolimatta.
Johanna Ylitalo voitti
urallaan kaksi Suomen mestaruutta ja kaikkiaan 9 SM-mitalia, joista
kuusi hiihdossa ja kolme juoksussa. MM-kisoissa paras menestys oli
viestissä 4 sija Suomen joukkueessa.
Aulis Harju nuorten MM-kisoissa 1970
Raution Kisailijoiden 1980-luvun ampumahiihtäjistä oli Aulis Harjulla kokemusta tästä lajinsa jo 1970-luvun taitteesta lähtien jopa MM-tasolta saakka. Ampumahiihdon MM-kisat 1970 käytiin Ruotsin Östersundissa. 20-vuotiaiden sarjassa oli Suomen yhtenä edustajana Aulis Harju Raution Kärkisen kylästä. Hän oli alkutalvesa voittanut molemmat katsastukset.
Toiveet 10 parhaan joukkoon sijoittumisesa olivat hyvät vielä ennen viimeistä ampumapaikkaa. Sen jälkeen alkoivat vastoinkäymiset yhteensä yhdeksän sakkominuuttia pudottivat nuorukaisen 25.sijalle.
12 vuotta myöhemmn Aulis Harju oli edelleen lajissaan Keski-Pohjanmaan parhaimmistoa. Hän saavutti yleisen sarjan 20 kilometrillä pm-hopeaa, nyt kilpailujen parhaana ampujana.
Tapio Korva kärjen tuntumassa maastojuoksussa ja pitkillä matkoilla
Raution Kisailijoita vuoteen 1973 saakka ja uudelleen 1980-luvulta lähtien edustanut kestävyysjuoksija Tapio Korva (s.1948) juoksi 5000, 10 000 metrillä ja erityisesti maratonilla hyviä valtakunnallisen tason aikoja 1070-luvun alkuvuosista lähtien lähes 10 vuoden ajan.
Keskipohjanmaa-lehti otsikoi (1972) ”Tapio Korva nousi kympin tilasoistomme kärkipäähän” ja kertoi tekstissään;
”Kokkolan kympin suurin yllättäjä oli Tapio Korva Rautiosta. Nykyisen kovan pitkien matkojen juoksun tasomme johdosta, ja olihan mukana ulkomaalaisiakin, Korva sijoittui kymmenenneksi ja vasta ajan kuultuaan osasi antaa arvoa 24-vuotiaan yhden vuooden tulokkaan saavutuksille. Sijoittaessaan Korvan ajan 31.13,4 kaikkien aikojen keskipohjalaistulosten joukkoon, huomaa kuinka kova se aika on. Edelle jäävät vain maakuntamme todella kovat juoksijat kahdelta viimeiseltä vuosikymmeneltä Risto Ala-Korpi, Jouko Kuha, Mikko Ala-Leppilampi sekä paremmin maratonjuoksijoina menestyneet Jukka Koivukangas ja Kotila. Tapio Korva on siten kuudentena ja hänen taakseenkin jääneiden joukossa on varsin tunettuja juoksijoita.”
Tapio Korva kilpaili 1973 edelleen Kisailijoiden edustajana ja paransi 5000 metrin ennätyksensä 14.55,2:een sekä kympin 31.06:een. Hän voitti Keski-Pohjanmaan piirinmestaruudet sekä maastojuoksussa että 10 000 metrillä. Näiden matkojen parhaat aikansa hän juoksi seuraavana kesänä edustaessaan Vaasan Kiistoa. Hän paransi 5000 metrin ennätyksensä 14.50.2:een ja 10 000 metrin aika oli 30.19,6. Kalajoella SM-maastoissa Tapio Korva saavutti 16.sijan Lasse Virenin voittaessa. Korvan sijoitus oli erinomainen ottaen huomioon tuon ajan kovan juoksutason.
Vaasan
Kiston vuosinaan Tapio Korva kilpaili myös maratonjuoksussa, jossa
hän kellotti toukokuun lopulla 1975 Imatran SM-kilpailussa
lopullisen ennätykensä 2.26.02.
Pitkäjärven leirikeskus
https://kalajoki.fi/vapaa-aika-ja-liikunta/nuoriso/pitkajarven-leirikeskus/
Pitkäjärven leirikeskus sijaitsee luonnonkauniin Pitkäjärven rannalla, Kärkisen kylällä. Leirikeskus on käytössä kesäkuun alusta syyskuun loppuun välisenä aikana. Leirikeskuksessa on yöpymistilat kaikkiaan 32 henkilölle. Keskukseen kuuluvat päärakennus (sauna- ja peseytymistilat, pieni keittiötila ja yöpymistilat neljälle), seitsemän pientä mökkiä neljälle, ruokailukatos sekä pienempi katettu huvimaja grillauspaikan läheisyydessä. Leirikeskuksessa ovat käytössä ulkovessat.
Pitkäjärven uimavesi on hyvälaatuista ja uimapaikka keskuksen rannalla on turvallinen.
Osoite: Pitkäjärventie 390, 85150 Typpö
Hinnat ja varaaminen
Päärakennus ja pikkumökit 60 € / vrk
Ilta Pitkäjärvellä, säv./san. Osmo Tokola
https://www.youtube.com/watch?v=WAw6S_rDCzM
Kappale kauneinta Kalajokea – Raution palkitusta kylästä löytyy muun muassa kyläläisten yhdessä perustama kauppa sekä yksi alueen kauneimmista uimarannoista
Ptkäjärvi-ilta Rautio-viikolla
https://htphoto.1g.fi/kuvat/Yleis%C3%B6tapahtumat/Pitk%C3%A4j%C3%A4rvi+ilta+Rautio-viikolla/
"Kireitä siimoja vain kalamiehille" – Pitkäjärveen istutettiin 200 kiloa kirjolohta
Pikäjärven patikointi/Kalajoki
https://www.matkablogi.fi/pitkajarven-patikointi-kalajoki/
Pitkäjärven reitti (7km) Kalajoella
https://www.taipaleita.com/post/pitk%C3%A4j%C3%A4rven-reitti-7km-kalajoella
Pitkäjärven luontopolku maastopyöräillen
https://www.youtube.com/watch?v=XMfon4v3iik
Rautio-viikko Kärkisen päivä
10:00, 12:00, 14:00 Työnäytös Riukuaidan teko, Raimo Haasanen 11:00-14:00 Keittolounas, lihakeitto, kiisseli ja kahvi 10€ Lapsille leikkejä ja pelejä Remontoidun koulun esittely 10:00-15:00 Myyntipöydät: rieskaa, kakkuja, pullaa, arpoja 18:00 Pitkäjärven ilta: Laudat laineilla; opastusta ja mahdollisuus kokeilla SUP-lautoja Rautio Sports Surf Center, 19:00 SUP-lautailu kisa haitarinsoittoa, hevosenkengän heittoa, kettinkipeli, makkaraa, lättyjä, kahvia, arpajaisten arvonta klo 20:30 20:00 Lauluilta Pitkälläjärvellä Harri Rönn laulattaa Eeva Myllynen, Eeva Heikkilä, Leeni Rautakoski
PohjoisPohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 Kalajoki
https://pohjois-pohjanmaa.fi/wp-content/uploads/2020/08/3542.pdf
Mäkitalon mäki
kohteen nimi: Mäkitalon mäki kunta: Kalajoki kiinteistötunnus: 2084031311 mm. kylä/k.osa: Kärkinen tyyppi: maa ja metsätalous ajoitus: 18091863 ajoitusselite: 1820 arvottaminen: maakunnallisesti arvokas kuvaus: Kerroksellinen asutusmäki, jolla on edustavaa maatilarakentamista. Mäkitalo on harvinaisen edustava, iäkäs ja kookas talonpoikaisrakennus, säilyttänyt hyvin alkuperäisyytensä. Rakennus sijaitsee Siiponjoen varrella, mäenkumpareella kylän keskeisellä ja näkyvällä paikalla. Mäellä on useita talouskeskuksia ja aivan mäen harjalla Mäkitalo sekä Pihlajamäen talot uusine asuinrakennuksineen muodostavat kaksi kerroksellista neliöpihaa. Mäen asutus on hyvin kerroksellista ja tien varteen mäelle ryhmittyvät talouspihat muodostavat edustavan kokoelman eri ikäisiä maatilan rakennuksia. Jäljellä on muiden muassa kaksi vanhaa 1920luvun hirsinavettaa. Toinen tien varteen sijoittuvaa navetta on hyvin pitkä ja siihen on rakennettu kaksi sementtitiilistä pientä AIVtornia. Talo on perimätiedon mukaan rakennettu noin 1820, pihapiirin tuntumassa on myös aitta (kuuluu toiselle omistajalle), josta löytyy vuosiluku 1822. Rakennus on Kalajoen kookkaimpia talonpoikaisrakennuksia, noin 27x8 m. Talo on perustettu korkealle luonnonkiviperustalle, ja sen alla on kaksi suurta kellaria. Rakennuksessa on taidokkaasti veistetyt räystäät, ja toisella puolen on kaunis, pieniruutuisin ikkunoin varustettu kuisti. Talon pohjoissivulla on myöhemmin rakennettu kuisti, vanhan kuistin ääriviivat näkyvät vielä seinässä. Talo on ollut useamman perheen asunto. Sitä on peruskorjattu viimeksi 1974. Talon sisällä on tehty joitain väliseinämuutoksia, mutta vanhaa kiinteää sisustusta on vielä paljon jäljellä. Myös vintillä on vanhoja esineitä, mm. kustavilaistyyliset pariovet, jotka viittaavat 1800luvun alkuun. Talo liittyy myös hiihtäjä Jussi Kurikkalaan, erään tiedon mukaan tämä olisi Jussin syntymäkoti.
PE 03.02.2023 Taidenäyttelyni kertoo Raution, Kalajoen ja Suomen historiaa vuodesta 1323 nykypäivään saakka
Pähkinäsaaren rauha tehtiin 700 vuotta sitten. Rautiolainen Sulevi Juhola on tutkinut Pähkinäsaaren rauhan rajaa. Pähkinäsaaren1323 raja kulki Raution kautta. Taiteilija Rositsa Tancheva on maalannut Sulevi Juholan muotokuvan sekä Pähkinäsaaren rauhan rajan ja Kukkarokiven, mikä on rauhanrajan merkki. Maalauksen koko 50 x 70 cm.
Pähkinäsaaren rauhan v.1323 raja Sulevi Juholan mukaan
https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108463/63471
PÄHKINÄSAAREN RAUHAN RAJA ARKEOLOGIAN JA RAJA-ALUEELLE JÄÄNEEN PAIKANNIMISTÖN VALOSSA
https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108463/63471
Maallikot innostuivat ikiaikaisista rajakivistä – yksi niistä haastaa löytäjänsä mukaan käsitykset kuuluisasta rauhanrajasta
Pähkinäsaaren rauha
https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4hkin%C3%A4saaren_rauha
Ikuinen rauha Samu Sarviaho
http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526215563.pdf
Ajatuksia kielirajoista, niiden synnystä ja murtamisesta
file:///C:/Users/Erkki%20Aho/Downloads/95556-Artikkelin%20teksti-159175-1-10-20200609%20(5).pdf
Rauhaton raja puhuttaa
Sulevi Juhola
Näissä teoksissa olen osoittanut, että aikaisempien tutkijoiden kuten Jalmari Jaakkolan, Kustaa Vilkunan, Kyösti Julkun ym. rajateoriat, Pähkinäsaaren rauhan rajan (v.1323) pohjoisosilta, eivät kestä lähdekriittistä tarkastelua, eikä tekemieni löydösten valossa tehtyä tarkastelua. Näin ollen voin todeta, että tutkimukseni antaa vastauksen tuohon "Suomen historian suurinpaan mysteeriin", kuten muutamat aikaisemmat tutkijat ovat todenneet tuon em. rajan pohjoisosasta. Vakaan käsitykseni mukaan esittämäni rajateoria(t) tulevat kestämään pysyvästi. Tuo em. artikkeli, joka on yliopistojen ylläpitämässä Suomen merkittävimmässä historiallisessa verkkojulkaisussa, on ollut kritisoitavana 7/2016 mennessä viisi vuotta, ja sitä vastaan ei ole tehty sen yhteyteen minkäänlaista muistutusta sen oikeellisuutta vastaan.
Historioitsija: Pähkinäsaaressa ei vedetty Suomen itärajaa – silti 700-vuotias rauhan raja jakaa Suomen geneettisesti kahtia
Pähkinäsaaren rauhan rajan kulku on ollut kiistellyimpiä kysymyksiä suomalaisessa historiantutkimuksessa.
Yksimielisyys on vallinnut siitä, että rauha todellakin solmittiin vuonna 1323 ja se päätti noin sata vuotta jatkuneen sotaisan kauden Ruotsin ja Novgorodin välillä. Mutta määritettiinkö rauhassa Ruotsin ja Novgorodin välinen raja?
Mitään tiukasti vartioitua rajaa ei Laatokalta Pohjanlahden rannikolle muodostunut. Raja-alueella asuneet ihmiset tuskin edes tiesivät rajasta. Sen yli kuljettiin esteettä.
Valtioon kuuluva maa-alue-ajatus alkoi kehittyä vasta 1400-luvulla, jolloin Pähkinäsaaren rajaakin alettiin ensimmäistä kertaa hahmotella. Muistettiin, että tällainen rauha oli solmittu. Siihen alettiin liittää itselle sopivaa sisältöä. Korpelan mukaan rajaan liittyviä dokumentteja keksittiin - eli väärennettiin. Tosin väärennös-ajatuskin on anakronismi - aikalaiset tuskin olisivat kokeneet huijaavansa, Korpela sanoi esitelmässään.
Professori Jukka Korpelan mukaan Pähkinäsaaren rauhassa ei määritetty lännen ja idän rajaa. Viipurin ja Olavinlinnat eivät Korpelan mukaan olleet lännen etuvartioasemia itää vastaan, kuten kansallisromanttisesti on ajateltu. Ne olivat Ruotsin kuninkaan vallan merkkejä ja verotuksen keskuksia alueen asukkaille.
Rauhaa ei 1300-luvulla ylipäänsä käsitetty sodan vastakohtana. Kyse oli hallitsijoiden henkilökohtaisesta sopimuksesta. Pähkinäsaaressa pääasiallinen tavoite oli kaupallinen. Jatkuva sotatila oli häirinnyt Suomenlahden kaupankäyntiä ja Pähkinäsaaressa varmistettiin kauppa-alusten pääsy Suomenlahden kautta Neva-joelle ja eteenpäin syvemmälle Venäjälle. Pähkinäsaaren raja jakaa Suomen kahteen kansaan.
PE 13.01.2023 Rautiolainen John Raymond Ylitalo käynnisti NATON synnyn.
Taiteilija Rositsa Tancheva on maalannut John Raymond Ylitalon muotokuvan, jossa on mukana Mäkitalon talo Raution Kärkisen kylältä, josta Ylitalon vanhemmat lähtivät Ameriikkaan vuonna 1907. Maalauksen koko on 50 x 70 cm ja maalaus on Erkki Ahon taidenäyttelyssä Kalajoella.
Venäjä/Neuvostoliitto on ollut turvallisuusuhka Suomelle kautta vuosisatain. Se on hyökännyt Suomen kimppuun vähintäänkin kerran vuosisadassa. Suomen maantieteellinen asema on Venäjän/Neuvostoliiton naapurina on vaikuttanut siihen, että Suomi on joutunut sopeutumaan tilanteeseen.
Neuvostoliiton turvallisuusintressit huomioonottanut poliittista linjaa kutsuttiin Paasikiven linjaksi. Suomen Marsalkka Mannerheimin käsialaa on kuitenkin YYA-sopimuksen ensimmäinen luonnos tammikuulta 1945.
Vuonna 1945 kovin pitkäjänteiseen poliittiseen suunnitteluun ei ollut mahdollisuuksia. Jo sodan kestäessä Neuvostoliitto oli solminut sotilasliittoja itäisen Keski-Euroopan maiden kanssa, joten oli tietysti odotettavissa, että liittoa tarjottaisiin myös Suomelle. Puolustusliittoa Neuvostoliitto oli esittänyt jo 1938 ja 1939. Asia tuli esille, kun Suomen sotilasjohto tammikuussa 1945 perusteli Suomen purku-uhan alaisen rannikkotykistön hyödyllisyyttä myös Neuvostoliitolle.
Valvontakomission puheenjohtaja kenraalieversti Zhdanov toimitti Mannerheimille nähtäväksi Neuvostoliiton solmimia sopimuksia ja Mannerheim laati luonnoksen liittosopimukseksi.
Suomen sotilasjohto teki tuossa tilanteessa välttämättömyydestä hyveen. Jos sopimus kerran olisi tehtävä, siitä oli saatava kaikki mahdollinen hyöty ja sen negatiiviset puolet oli rajattava mahdollisimman vähäisiksi. Liittosopimuksen solmiminen olisi edellyttänyt Neuvostoliitolta Suomen suvereenisuuden tunnustamista. Sen avulla Suomi olisi saanut pikemmin lopullisen rauhansopimuksen ja kenties uudessa sotilaspoliittisessa yhteydessään vähennyksiä sotakorvauksissa ja alueluovutuksissa. Mannerheim rajasi luonnoksessaan Neuvostoliiton avun eli joukkojen Suomeen tulon edellytykseksi sellaisen hyökkäyksen, joka kohdistuisi Suomeen tai Neuvostoliittoon Suomen kautta. Lähtökohtana oli sama ajatus kuin lopullisessa YYA-sopimuksessa, että suomalaisia joukkoja ei vietäisi johonkin muualle sotimaan Neuvostoliiton sotia.
Stalin ei kuitenkaan vielä vuonna 1945 halunnut keskusteluja jatkettavan. Suomen rauhansopimusta ja itsenäisyyttä ei ollut määrä vahvistaa ennen yleisiä rauhansopimuksia.
Presidenttiydestä maaliskuussa 1946 luovuttuaankin Mannerheimin kantoi huolta Suomen kohtalosta. Hän tuki seuraajaansa Paasikiveä, mutta lausui pessimistisiä ajatuksia Neuvostoliiton aikomuksista. Porkkalan tukikohta vetäisi Suomen mukaan suurvaltojen välisiin sotaan. Paasikivikin muuttui pian presidentin virkaan astuttuaan puolustusliittoajatuksen vastustajaksi. Hänen syytettiin kuuntelevan Mannerheimin neuvoja.
Pariisin rauhansopimuksen ratifioimisen jälkeen Neuvostoliitto alkoi yhä voimakkaammin äänenpainoin vaatia liittosopimuksen solmimista. Mannerheim asettui selkeästi liittoa vastustamaan. Kun Suomen mahdollisuudet varustautua oli rauhansopimuksella rajoitettu ja taistelukyky tavallaan ennakkoon estetty, maa ei saisi solmia puolustusliittoa, joka voisi viedä sen sotaan. Paasikivikin vastusti liittoa viimeiseen, eli kevääseen 1948 asti.
Moskovassa oli 18.2.1948 allekirjoitettu Unkarin ja Neuvostoliiton välinen ystävyys-, yhteistyö -ja keskinäinen avunantosopimus. Länsimaissa tulkittiin Unkarin joutuneen Neuvostoliiton satelliitiksi. Kommunistit kaappasivat vallan Tsekkoslovakiassa 17-25.2.hallituspulan aikana.
Länsivallat totesivat tyrmistyneinä. että Suomi oli ainoa itsenäinen Neuvostoliiton reunavaltio.
Ymmärrettiin, että pian on Suomen vuoro. 22.päivä helmikuuta sai presidentti Paasikivi Stalinin allekirjoittaman kirjeen. Neuvostoliitto toivoi Suomen lähettävän valtuuskunnan Moskovaan solmimaan samanlaisen sopimuksen, mikä maalla oli Unkarin ja Romanian kanssa. Paasikivi pelasi kylmää peliä. Hän piti kirjeen pöytälaatikossa kolme päivää. Hallitus sai tietää kirjeestä 26.päivä. Samana päivänä lehdet kertoivat kommunistien voitosta Tsekkoslovakiassa.
Maaliskuun neljännen päivän tapaaminen vuonna1948 autokauppias Bromanin ja attasea Ylitalon välillä saattoi liikkeelle salasanoman joka kuului. "Norja olisi seuraava maa, joka kutsuttaisiin neuvottelemaan puolustussopimuksesta Neuvostoliiton kanssa". Neuvostoliiton lähetystön suomalaisen avustajan käynti autokauppias Bromanin luona ja edelleen viestin välittäminen Ylitalolle, johti tapahtumaketjuun, jonka päässä oli North Atlantic Treaty Organization, Atlannin liitto, eli Nato. Perustava kokous pidettiin 4.4.1949.
Minnesotassa Yhdysvalloissa syntyneen suurlähettiläs John Raymond Ylitalon (25.12.1916-10.2.1987) kaikki sukujuuret ulottuvat Suomeen. Isä lähti vuosisadan vaihteessa siirtolaisaallon mukana Raution Kärkiskylältä Amerikkaan onneaan etsimään. Äiti taas oli sukupolvea aikaisemmin muuttaneiden suomalaissiirtolaisten tytär, Saima Pihlaja Oulaisista. John Raymond Ylitalo toimi suurlähettiläänä neljässä maanosassa. Hän palveli Helsingissä, Washingtonissa, Münchenissä, Manillassa ja Mexico Cityssä ennen nimitystään suurlähettilääksi Paraguayhin vuonna 1969. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1976 ja kuoli syöpään 1987.l
John
Raymond Ylitalon isä
syntyi Raution pitäjän Kärkisen kylän Mäkitalossa ja käytti
sitä nimeä kunnes hänen isänsä osti läheisen Ylitalo-nimisen
tilan ja siirtyi perheineen sinne asumaan. John Raymondin isoäidin
äiti on Anna Liisa Antintytär, joka on syntynyt Kaustisella. Juho
Paavonpojan perhe tuli vuonna 1870 Raution Kärkisistä Kalajoen
Tyngänkylän Simin taloon. Vuonna 1883 he palasivat Raution
Kärkisiin Mäkitaloon. Vain Antti ja Matti olivat tällöin
muuttaneet Amerikkaan. Neljä muuta veljeä ja sisarta käyttivät
muuttaessaan nimeä Mäkitalo.
Vuonna 1860 syntyi John Raymond Ylitalon isoisä, joka on kastettu Jaakko Juhonpojaksi ja joka käytti nimeä Simi asuessaan samannimisessä talossa ja nimeä Mäki muutettuaan Mäkitaloon. Juho Paavonpoika ryöstettiin ja murhattiin Tyngän ja Kärkisen välillä hänen käytyään myymässä karjaa Kalajoella. Hän oli tällöin kuusissakymmenissä. Hänen murhaansa ei - enempää kuin hänen poikansakaan murhaa Amerikassa - pystytty koskaan selvittämään.
Juho
Paavonpojan ja hänen vaimonsa Anna Liisa Antintyttären yhdeksästä
lapsesta kolme jäi Suomeen. He olivat Johanna ja nuorimmat
kaksospojat Uriel ja Jaakko. Jaakko Juhonpoika osti Mäkitalon
läheisen Ylitalo-nimisen tilan ja siirtyi perheineen sinne asumaan.
Juho Jaakonpoika Ylitalo eli Ylitalon Jussi kuten häntä
kutsuttiin, muutti Amerikkaan vuonna 1907.
John
Raymond Ylitalo syntyi
Yhdysvalloissa Floodwoodin kylässä vuonna 1916. Paljon ennen
päivänkoittoa Jussi Ylitalo valjasti hevosen ja ajoi reellä
viiden mailin päässä asuvan suomalaisen farmarin vaimon luo. Tämä
oli kyläläisten hyvin tuntema kätilö.
Tuolloin
kylä oli syrjäinen, korkeintaan puolensadan talon ja mökin
muodostama yhdyskunta Minnesotan pohjoisosassa. Floowood sijaitsi
siinä osassa Amerikkaa, joka eniten muistutti suomalaista
metsämaisemaa. Se oli noin sadan kilometrin päässä Yläjärven
rannalla sijaitsevasta Duluthista, Great Northern-rautatien
itäisestä pääteasemasta. Floodwood palveli kahta alueen
tärkeintä ammattikuntaa, tukkijätkiä ja farmareita.
Koskemattomien metsien kaato vaati tuolloin paljon työvoimaa, kun
hongat ja kuuset kaadettiin kahden miehen justeerilla. Nuoria, juuri
saapuneita siirtolaisia palkattiin raskaampiin töihin kuten
justeeria soittelemaan.
John
Raymond Ylitalon äiti Saima
Maria Swen syntyi
1894. Jussi Ylitalo ja Saima vihittiin 23.10.1915. Kun perhe oli
muuttanut neljänlapsen kanssa Floodwoodiin niin siellä syntyi
seitsemän lasta lisää. Yhdeksän lapsista kasvoi aikuiseksi.
Yllätysnimitys
Suomeen
John
Raymond Ylitalo oli
FBI:n asiamies. Hänen mukaansa ulkoministeri Gordell
Hull esti
sodanjulistuksen Suomelle silloin, kun Amerikka julisti sodan
Unkarille, Bulgarialle ja Romanialle. Hullilla oli voimakkaat
käsitykset oikeasta ja väärästä. Järkkymättömänä hän
muistutti presidentille neuvostoliittolaisten syyllisyydestä
talvisotaan. Hän ei koskaan unohtanut neuvostoliittolaisten
hyökkäystä Suomea vastaan eikä voinut antaa sitä heille
anteeksi.
Sodan aikana kaikkien Ruotsiin ja Suomeen liittyvien
juttujen tutkinta oli annettu John
Raymond Ylitalon tutkittavaksi.
John Raymond Ylitalo nimitettiin Helsingin lähetystöön, uuteen poliittis-taloudelliseen virkaan. Lähetystöjen vastaanotoilla Ylitalo tapasi hallituksen jäsenet, ulkoministeriön ja muiden ministeriöiden virkamiehet sekä monia muita aktiivisia henkilöitä ulko- ja sisäpolitiikassa. Heidän joukossaan oli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arvo Salminen, maalaisliiton ryhmän johtaja Juho Koivisto, edistyspuolueen ryhmänjohtaja Kalle Kauppi ja sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmänjohtaja Väinö Hakkila. Tuttavapiirin kuuluivat lisäksi Olavi Lindblom, Aku Sumu, Väinö Leskinen, Unto Varjonen, Yrjö "Jahvetti" Kilpeläinen ja Aleksi Aaltonen.
Ulkoministeri Carl Enckell vuodatti kyyneleitä, kun lähettiläs Avra Warren Suomen vaaran vuosien synkimpinä päivinä, tarkkaan sanoen 21.maaliskuuta 1948 kertoi, että jos Suomen koskemattomuutta ja itsenäisyyttä uhattaisiin, Suomelle järjestyisi tilaisuus viedä asia Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja saada lisäksi Yhdysvaltain tuki puolelle.
Ylitalon
Suomen kautena maassa toimi kolme hallitusta, Mauno
Pekkalan "kolmen
suuren" hallitus, K.A.
Fagerholmin vähemmistöhallitus
sekä Urho
Kekkosen ensimmäinen
hallitus, mikä oli keskustalais-porvarillinen vähemmistöhallitus.
Ylitalo tunsi näiden hallitusten ministerit hyvin.
Sosiaalidemokraattisia ystävyyksiä oli useita. Pekkalan hallitus
kieltäytyi Marshall-avusta. Kenraali Savonenkov käski
pääministeri Pekkalaa kieltäytymään
siitä.
Fagerholmin sosiaalidemokraattinen
vähemmistöhallitus tarjosi ulospääsyn siitä sodanjälkeisestä
realiteettina pidetystä vaatimuksesta, että kommunistien olisi
osallistuttava Suomen koalitiohallituksiin. Se, että tämä
hallitus kesti kaksikymmentä kuukautta, vuoden 1950 presidentin
valitsijamiesvaaleihin saakka oli odottamaton
saavutus. Leinon rakentaman
kommunistisen valtiollisen poliisin purkaminen oli huomattava
saavutus.
Kekkosen keskustavähemmistöhallitus
teki Suomelle paljon helpommaksi puolustaa suvereenisuuttaan
jatkamalla ja lujittamalla Fagerholmin aloittamaa
käytäntöä ja estämällä kommunisteja saamasta ministerin
salkkuja.
Käynnisti
Naton synnyn
Yhdysvaltain
Helsingin lähetystön attaseana toimivan J.Raymond
Ylitalon puhelin
soi 4.3.1948 iltapäivällä. Puhelu kesti vain pari minuuttia ja
Ylitalo lähti autollaan saman tien kohti Etelä-Esplanadia. Hän
meni tapaamaan soittajaa autoliikkeen omistajaa Erik
Bromania. Tämän
kertomus käynnisti salamavauhdilla sähkeiden lähettämisen,
arkistotietojen mukaan kello 17, lähetystöihin Osloon, Moskovaan,
Tukholmaan, Pariisiin ja Lontooseen.
Ylitalo oli KGB:n tarkkailussa muiden tapaan. Tiedettiin hänen tapailevan Bromania usein, mutta kun amerikkalaisesta oli kysymys, kiinnostus autoihin tuntui luonnolliselta. Kaiken lisäksi tämä olikin totta. Broman ei ollut kiinnostunut politiikasta ollenkaan. Kuitenkin eräs merkittävä seikka jäi KGB:lta huomaamatta. Broman oli käynyt koulua Pietarissa ennen vallankumousta.
Aamupäivällä
4.3. Bromania oli
käynyt tapaamassa Neuvostoliiton lainopillinen avustaja. Hän oli
syntyperältään suomalainen. Kaiken tietävälle KGB:lle sattui
toinen nyt jo karkea virhe. Kukaan ei tiennyt, että Broman ja
lainopillinen avustaja olivat käyneet samaa koulua
Pietarissa.
Moskovassa oli 18.2.1948 allekirjoitettu Unkarin ja
Neuvostoliiton välinen ystävyys-, yhteistyö -ja keskinäinen
avunantosopimus. Länsimaissa tulkittiin Unkarin joutuneen
Neuvostoliiton satelliitiksi. Kommunistit kaappasivat vallan
Tsekkoslovakiassa 17-25.2.hallituspulan aikana.
Länsivallat totesivat tyrmistyneinä. että Suomi oli ainoa itsenäinen Neuvostoliiton reunavaltio.
Ymmärrettiin, että pian on Suomen vuoro. 22.päivä helmikuuta sai presidentti Paasikivi Stalinin allekirjoittaman kirjeen. Neuvostoliitto toivoi Suomen lähettävän valtuuskunnan Moskovaan solmimaan samanlaisen sopimuksen, mikä maalla oli Unkarin ja Romanian kanssa. Paasikivi pelasi kylmää peliä. Hän piti kirjeen pöytälaatikossa kolme päivää. Hallitus sai tietää kirjeestä 26.päivä. Samana päivänä lehdet kertoivat kommunistien voitosta Tsekkoslovakiassa.
Vakoojat,
myyrät, tietojen vuotajat, diplomaatit ja salaisten sanomien
lähettäjät työskentelivät korkeapaineella. Kremlin kellojen
ääni kuulosti kantautuneen ympäri Eurooppaa.27.päivä kello 13
BBC:n uutisissa kerrottiin Suomea kohdanneesta kriisistä. Ruotsin
ulkoministeriön kansliapäällikkö Beck-Friis keskustellessaan
suurlähettiläs Matthewsin kanssa
korosti Suomen hallituksen heikkoutta ja sen väsymystä.
Lordi Pakenham totesi
puhuessaan Englannin ylähuoneelle Suomen hallituksen saaneen
kuolonsuudelman.
Maaliskuun
neljännen päivän tapaaminen vuonna1948 autokauppias Bromanin ja
attasea Ylitalon välillä
saattoi liikkeelle salasanoman joka kuului. "Norja olisi
seuraava maa, joka kutsuttaisiin neuvottelemaan
puolustussopimuksesta Neuvostoliiton kanssa". Neuvostoliiton
lähetystön suomalaisen avustajan käynti
autokauppias Bromanin luona
ja edelleen viestin välittäminen Ylitalolle,
johti tapahtumaketjuun, jonka päässä oli North Atlantic Treaty
Organization, Atlannin liitto, eli Nato. Perustava kokous pidettiin
4.4.1949.
Lähdeaineisto
J. Raymond Ylitalo: Ylitalo, amerikkalainen ISBN 951-1-107120-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti