Vasankari on kylä Kalajoen kaupungissa Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, valtatien 8 varrella noin 10 kilometriä Kalajoen kaupungista pohjoiseen. Vasankari kuului aluksi Pohjankylään, mutta erotettiin omaksi kyläkseen 1870-luvulla ja ensimmäiset asukkaat Vasankariin ovat saapuneet jo 1500-luvulla. Vuonna 2003 Vasankarissa oli noin 65 taloutta ja 180 asukasta, joista alle 18-vuotiaita oli noin neljäsosa.
Vasankarin perinteisiä elinkeinoja ovat maanviljelys, karjanhoito ja kalastus. Maatalousyrittäjät ovat vähentyneet, mutta tilakoot suurenneet - viljelysmaat ovat nykyään muutamien isäntien viljeltävinä. Turkistarhausta on Vasankarissa jonkin verran.
Vasankarissa on paljon harrastusmahdollisuuksia monille eri ikäluokille. Nuoret voivat käydä pelaamassa kesällä jalkapalloa ja talvella jääkiekkoa kyläkoulun jalkapallokentällä ja kaukalossa. Vasankarin nuorisoseuralla voi myös pelata salibandyä, koripalloa tai lentopalloa, vuodenajasta riippumatta. Nuorisoseuralla järjestetään joka viikko naisten ja miesten jumpat (ei kesäisin). Vasankarissa on myös kaksi satamaa, toinen eteläosassa ja toinen pohjoisosassa. Merellä voi kalastaa, veneillä, uida ja kevättalvella hiihtää. Metsissä voi metsästää, marjastaa ja sienestää. Pyöräilyä voi harrastaa pyöräteillä, metsäautoteillä, kyläteillä ja rantateillä. Kesäisin voi myös käydä uimassa, kylästä löytyykin paljon hiekkarantoja.
Vasankarin luonnon keskeisenä osana on meri sekä sen hiekka- ja kalliorannat ja muutamat kalliosaaret. Jonkin verran on säilynyt vanhoja kalamajoja muistona menneestä kalastuskulttuurista. Yhteisiä uimarantoja on Puskarannassa, Hirsikarilla, Mannikarilla ja Vasankarin Lipissä.
Kalajoen valas
Kalajoen valas, joka keväällä 23.5.1904 sotkeutui Erkki Puskalan rysän aitaverkkoon. Pituutta tällä täysikasvuisella maitovalasnaaraalla oli 4,2 metriä. Hevonen ja kuusi miestä vetivät sen liukupuita apuna käyttäen rannalle.
Tästä linkistä lötyy Kalajoen ja Vasankarin argeologiset kohteet
https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_list.aspx
PohjoisPohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 Kalajoki
MAAKUNNALLISESTI JA VALTAKUNNALLISESTI (RKY 2009) ARVOKKAAT ALUEET SEKÄ NIIDEN SISÄLTÄMÄT KOHTEET
https://pohjois-pohjanmaa.fi/wp-content/uploads/2020/08/3542.pdf
katso sivut 170-175 ovat Vasankaria koskevia sivuja
Vasankarin kohteet
VASANKARI
Pohjanmaan rantatie Juolanpää (RKY 2009) valtakunnallisesti arvokas
Pohjanmaan rantatie Vasankari (RKY 2009) valtakunnallisesti arvokas Vasankarinpuhto maakunnallisesti arvokas
Lanteri maakunnallisesti arvokas
Vasankarinpuhto maakunnallisesti arvokas
kohteen nimi: Hirsikarin verkkovajat kunta: Kalajoki kiinteistötunnus: 20841087811 kylä/k.osa: Vasankari tyyppi: kalastus ajoitus: moniperiodinen arvottaminen: maakunnallisesti arvokas kuvaus: Vanhojen kala ja verkkovajojen tiivis ryhmä sijoittuu kasvistoltaan karun mutta luonnonkauniin niemekkeen kärkeen, jota ympäröi kivikkoiset hietikkorannat. Ympäristö on herkkää ja vajoihin lomittuu eri aikakausien hyvin pienimittakaavaista harmaantunutta ja punamultamaalattua mökkirakentamista. Joukossa on ainakin yksi hyvin vanha hirsinen kalastajamaja, jossa tilaa ainoastaan pienelle tulisijalle sekä alimittaiselle vuoteelle. Poikkeuksellinen ja harvinainen säilynyt esimerkki.
kuvaus: Mannisen päärakennus sijaitsee aivan valtatien vieressä näkyvällä paikalla. Mannisentien muut asuinrakennukset ovat hieman kauempana tietä eteenpäin ajettaessa peltoaukeiden laitamilla. Myös Vainion piha näkyy hyvin valtatielle. Pihapiirin luoteispuolella valtatiehen rajoittuen Myllyojan varrella on Vainion haka, joka on luetteloitu maakunnalllisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Mannisentiellä sijaitsee useita vanhoja ja arvokkaita pohjalaistaloja. Edustavimpia kohteista on Mannisen päärakennus valtatien varressa. Rakennus lienee noin 1800luvun alkupuolella valmistunut, myöhemmin siihen on lisätty edustava vinoruutuikkunainen mutterikuisti. Sisätilat ovat säilyneet lähes ennallaan, kiinteästä sisutuksesta mainittakoon esim. ruskeaksi ootratut peiliovet ja kaakeliuuni, leveät lattiakankut ja alkuperäinen tuvan katto. Tilavalla ullakolla on päätykamarit ja vanhoja lehtisaranaisia ovia. Ullakolle on myös varastoitu puretun uunin kaakelit, jossa on koristeelliset spiraaliaiheiset ornamentit. Talossa on toiminut aikoinaan kestikievari. Piha on ollut vanhojen valokuvien mukaan suljettu ja tielinjaus on mennyt talon pihan poikki. Pihan ulkopuolella on säilynyt aitta 1700luvulta. Talo on korjattu 2000luvun alussa asianmukaisesti, mm. ulkomaalattu, katettu uudelleen tiilellä ja korjattu kuisti. Mannisentietä eteenpäin mentäessä ensin tulee Erkkilän 1900luvun alun hirsirakennus. Tila on erotettu Mannisen tilasta. Hirsirunkoinen talo on vuorattu 1931 ja ikkunoiden jugendvaikutteisiin kehyksiin on malli saatu todennäköisesti seurantalosta. Talossa on myös korkea kuisti. Pihapiirissä on ollut kylän ensimmäinen koulu, joka on palanut. Tilalla on säilynyt myös vanha riihi pellolla. Naapurissa on Mannisen vanha, arviolta 1700luvulta peräisin oleva asuinrakennus. Talon puretusta aitasta oli löytynyt vuosiluku 1765. Tämäkin talo on toiminut kestikievarina 1800luvulla. Sotaaikana taloon majoitettiin evakkoja. Taloa on peruskorjattu 1975, jolloin on tehty mm. aukkomuutoksia. Ouluntien varrella, hieman keltaisesta Mannisesta etelään on Vainion pihapiiri. Asuinrakennus on siirretty paikalle Mannisen pihapiiristä 1949, samoin tiettävästi pakarinakin toiminut luhtirivi. Pihassa on myös kookas yksittäisaitta.
kohteen nimi: Puskala kunta: Kalajoki kiinteistötunnus: 208410761 kylä/k.osa: Vasankari tyyppi: maa ja metsätalous ajoitus: 18091863 ajoitusselite: asuinrakennus 1900luvun alku arvottaminen: maakunnallisesti arvokas kuvaus: Puskala sijaitsee valtatieltä merenrantaan vievän Puskanokantien varrella. Ympärillä on metsikköä ja peltoaukeita. Puskalan pihapiiri muodostuu peltoaukean laitaan pitkäksi neliöpihaksi kahdesta päärakennuksen muodostamasta kantista, yhdellä sivulla rivissä sijaitsevista aitoista sekä liiteristä ja toiseen päätyyn rakennetusta vinkkelinmuotoisesta navetasta. Pihapiirissä on säilynyt aittoja, joiden arvellaan olevan 1800luvun alusta. Yksi aitoista on otsallinen, ja yhden aitan ovessa on kaunis salmiakkikuvioinen panelointi ja hieno sepän takoma lukkokilpi. Asuinrakennus on nuorempi, 1900luvun alusta, ja sitä on jatkettu 194647 eteläpäästä kahdella kamarilla; lisärakennus ulkonee pihajulkisivulle. Päärakennuksen kuistissa on Kalajoelle tyypillinen puolikaarenmuotoinen ristikoitu ikkuna. Pihaan kuuluu lisäksi rankorakenteinen liiterirakennus ja uusi asuinrakennus vuodelta 1983. historia: Puskala on yksi Vasankarin vanhimpia tiloja, lienee perustettu ainakin jo 1500luvulla. Nykyinen omistajasuku on tullut paikalle 1800luvun alussa Kaustisen seuduilta
Vasankarin koulun perustaminen
Vasankariin oma koulurakennus saatiin vuonna 1910.
Vuonna
1890 oli Kalajoella kolme kiertokoulupiiriä, joista Vasankari
muodosti Mehtäkylän ja Pohjankylän kanssa yhden piirin.
Vasankarisssa kiertokoulu toimi vielä 1920-luvulla. Kiertokoulua
pidettiin eri taloissa ja opettajat vaihtuivat usein huonon palkan
takia. Kiertokoulua pidettiin yleensä kaksi viikkoa syksyllä ja
toiset kaksi viikkoa keväällä, ja sitä käytiin useana vuotena.
Siellä opetettiin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Myös
piirustusta oli. Opettajina oli 1910-ja 1020-luvulla mm. Jemiina
Haikola (Kalle Päätalonkin opettaja) ja Mandi Luoma.
Oppivelvollisuus tuli täysin voimaan vuonna 1929, jolloin
kiertokoulu ilmeisesti lopetettiin.
Kalajoen ensimmäinen
kansakoulu on perustettu 1880 Pohjankylälle. Tyngälle koulu saatiin
kymmenen vuotta myöhemmin. Vasankarin koulun syntysanat lausuttiin
joulukuussa 1891 Kalajoen kuntakokouksessa. Kokous päätti silloin
perustaa Vasankarin kylään ylhäisemmän sekakansa-koulun, samoin
Mehtäkylään, Rahjaan sekä Etelän- ja Pitkäsenkyliin. Ehdoksi
asetettiin kiertokoulun lakkauttaminen. Kuntakokouksen päätös jäi
kuitenkin toteutumatta taloudellisten syiden vuoksi. Vuonna 1894
Vasankarin koulun rakentaminen oli taas esillä kuntakokouksessa,
mutta enemmistön kannan mukaisesti hankkeet hylättiin. Vedottiin
muun muassa siihen, että kiertokoulu toimi edelleen.
Vielä
maaliskuussa 1897 varsinaista koulun perustamista lykättiin pappilan
rakennusrasitusten vuoksi. Tätä päätöstä kyläläiset nousivat
vastustamaan ja valittivat Oulun läänin kansliaan. Valituksen
allekirjoittajina on 14 kyläläistä, ensimmäisenä Antti L.
Manninen. Valitukseen liitetyn papintodistuksen mukaan kylässä on
ollut 54 kouluiässä olevaa lasta. Kuntakokouksen päätös onkin
kumottu ja määrätty, että vuoden 1891 päätös on pantava
täytäntöön. Koulu on määrätty aloitettavaksi viimeistään 1.
elokuuta 1898, mutta jostakin taloudellisista syistä koulun
toiminnan aloitus on viivästynyt ja johtokunta on päättänyt
koulun aloituspäiväksi 3. lokakuuta. Vasankarin koulu on näin
ollen Kalajoen kolmas kansakoulu, koska Rahjan koulu aloitti
toimintansa vuotta ja Mehtäkylän koulu kahta vuotta
myöhemmin.
Vasankarin koulun aloittamiseen ei ole siis
suoranaisesti vaikuttanut piirijakoasetus, joka sai lainvoiman
toukokuussa 1898. Piirijakoasetuksen mukaan kunta oli velvollinen
perustamaan kansakoulun jokaiseen kouluttomaan piiriin, jossa kouluun
ilmoittautui vähintään 30 lasta. Kalajoella piirijakoasetus on
kuitenkin ollut esillä jo vuoden 1897 lopulla kuntakokouksessa,
mutta varsinainen piirijako tehtiin vasta lain voimaan tulon jälkeen
joulukuussa 1898.
Kuntakokous valitsi joulukuussa 1897
Vasankarin koululle johtokunnan, johon valittiin Antti Manninen
(vanhempi), Antti L Manninen (nuorempi), Feliks Juola, Erkki Puskala,
Tuomas Lanteri ja Juho Vasankari. Joulukuussa 1898 tehdyssä
piirijaossa Vasankarin piirin koulupaikaksi sovittiin ”Pikkuvainio”,
Antti L. Mannisen lahjoittama kymmenen aarin maapalsta. Tontti
tunnetaan myös nimellä Nauruvainio. Kokouksessaan helmikuussa 1898
johtokunta päätti vuokrata kouluhuoneeksi Juho Mannisen
asuinrakennuksen ns. ”isomman puolen” 300 markan vuosivuokraa
vastaan. Vuokrasopimus tehtiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Päätettiin hankkia 30 yksi-istuimellista pulpettia, jotka
teetettiin puuseppä Efraim Kilpisellä. Opettajattaren paikka
julistettiin haettavaksi Uudessa Suomettaressa ja Kaiku-lehdessä.
Palkaksi ilmoitettiin 600 markkaa valtiolta, 200 markkaa kunnalta,
puolet sisäänkirjoitusmaksuista sekä ilmainen asunto, lämpö ja
öljyvalo. Heinäkuussa valittiin ensimmäinen opettajatar kaikkiaan
yhdeksästä hakijasta. Valituksi tuli Fransiska Manneroos Raumalta.
Manneroosilla ei ollut opettajan pätevyyttä, ja olikin Vasankarissa
vain vuoden.
Johtokunta piti ensimmäisenä toimintavuotenaan
useita kokouksia, joissa päätettiin koulun alkamisajoista,
kirjavalinnoista ja muista kouluvälineiden hankinnoista, halkojen
hommaamisesta sekä koulurakennuksen kunnostamisesta ja
huoltamisesta. Johtokunta päätti, että talollisten lasten piti
ostaa kirjat itse, itselliset vapautettiin kirjojen ostosta.
Sisäänkirjoitusmaksu oli yksi markka talollisten lapsilta sekä
varakkaimmilta itsellisiltä. Jo vuoden kuluttua syksyllä 1899
huomattiin, että varattomia oli paljon. Varattomien kirjahankinnat
päätettiin antaa kunnan maksettaviksi. Sisäänkirjoitusmaksut
säilyivät aina 1910-luvun loppuun, mutta jo vuonna 1909 kunta
kustansi kaikille kirjat, jotka sai ostaa omakseen, jos halusi.
Koulun lämmitykseen käytettävien halkojen järjestäminen
annettiin vuosittain kohtuullista korvausta vastaan jollekin
kyläläiselle tehtäväksi. Niin pääsi koulu aloittamaan
toimintansa.
Pienten koulu ( kouluun valmistava opetus 7- ja
8-vuotiaille) päätettiin aloittaa 1. syyskuuta ja varsinainen koulu
3. lokakuuta. Opettajan päiväkirjasta ilmenee, että perjantaina
30.9. oli varsinaisen kansakoulun avausjuhla ja sisäänkirjoituspäivä
ja lauantaina 1. lokakuuta oli pidetty jo ensimmäinen koulupäivä.
Ensimmäisen vuoden oppiaineina olivat Raamatun historia ja
katekismuksen luku (yhteensä kuusi tuntia), sisäluku,
kaunokirjoitus ja kielioppi (yhteensä seitsemän tuntia), luvunlasku
(kolme tuntia), maantieto (kolme tuntia), historia (kaksi tuntia),
laulu (kaksi tuntia), voimistelu (yksi tunti) ja käsityöt (neljä
tuntia), kaikkiaan 28 tuntia. Koulu pidettiin päivittäin viisi
tuntia yhdeksästä kahteen kaikkina arkipävinä, lauantaina
vähemmän.
Syyslukukausi päättyi lauantaina 17. joulukuuta,
jolloin pidettiin joulujuhla. Kevätlukukausi alkoi 9. tammikuuta ja
päättyi 9. kesäkuuta. Pääsiäislomaa oli kuusi päivää
kiirastorstaista pääsiäisen jälkeiseen keskiviikkoon. Pienten
koulua pidettiin syyskuun ensimmäisestä syyskuun 20. päivään.
Oppikirjoiksi hankittiin Sundvallin Raamatun historia ( 30 kpl),
Raition kielioppi ja lukukirja ( 30 kpl), Hultin maantieto (30 kpl).
Ostettiin myös Waarasen ja Auvisen rukouskirja, koraalivirsikirja ja
kaksi virsikirjaa, katekismuksia, Raamattu sekä
Kanteloinen-lauluvihkot 1 ja 2 metriset mitat, taulu, maapallo,
Suomen ja Palestiinan kartta ja urkuharmooni. Myöhemmin tilattiin
vielä Topeliuksen Maamme-kirjoja (25 kpl) seuraavaksi lukukaudeksi,
laskuesimerkkivihkoja, helmitauluja, pyyheliinoja ja Euroopan
kartta.
Kouluun ilmoittautui kaikkiaan 30 lasta, joista neljä
ei saapunut. Oppilaista oli 12 poikia ja 18 tyttöjä. Talollisten
lapsia oli 17, itsellisten ja muiden (kalastajien ja merimiesten) 13.
Vuonna 1898 aloittaneista sai yhdeksän päästötodistuksen vuonna
1901. Vuosina 1902 ja 1903 sai vielä yhteensä viisi vuonna 1898
aloittaneista päästötodistuksen. Opettajatar Fransiska Manneroos
piti ensimmäisenä kouluvuotena myös kylän nuorisolle iltakoulua,
jossa opiskeltiin kirjoitusta, laskentoa ja laulua. Oppilaita oli
”väliin yli 20”.
Lähdeaineisto Terttu Myllylahti
Vasankarin koulu 100 vuotta
Vasankarin koulu
Vasankarin koulun pienoismallin on rakentanut Ivan Georgiev
Vasankarin koulu täytti kunniakkaat sata vuotta vuonna 1998. Koulurakennuskin on yli 90 vuotta vanha, mutta se on korjattu perusteellisesti 1990- luvun alussa. Tilaa on riittävästi, ja kodikas koulurakennus luo viihtyisät puitteet koulunkäynnille. Koulu on
kaksiopettajainen ja oppilasmäärä on pysytellyt noin 20:ssä viime vuosina. Pienen koulun etuja ovat turvallinen työyhteisö ja kaikkien huomioonottaminen. Koulu sijaitsee keskellä kylää, joten pisimmätkin koulumatkat jäävät alle 3 kilometrin. Kevyen liikenteen väylä valtatie 8:n varressa tekee koulumatkoista turvallisia. Piha-alueen kenttä ja erilaiset telineet ovat lasten ja nuorten käytössä vapaa-aikanakin. Koulun, vieressä sijaitsee jääkiekkokaukalo, joka on talvisin ahkerassa käytössä.
Kesällä kaukalossa pelataan tennistä. Edellä mainituilla asioilla ei ollut merkitystä kun kaupunki päätti sulkea koulun. Sen jälkeen koulu myytiin.
Kalajokinen
vakooja Veikko Puskala
Jyrki
Vesikansa kirjoittaa
väitöskirjassaan ”Salainen sisällissota” työnantajien
rahoittamasta toiminnasta kommunismia vastaan. Pääroolissa
Vesikansan väitöskirjassa on kalajokinen Veikko
Puskala.
Puskala
aloitti
kommunistien vakoilun jo 1940-luvulla SAT-VIA:ssa. Nimi tuli Suomen
Aseveljien Työjärjestöstä ja Vapaus, Isänmaa ja
Veljeys-järjestöistä. Kun Veikko
Puskalasta tuli
sosiaalidemokraattien järjestösihteeri 1950-luvun alussa, hänelle
uskottiin SDP:n vakoilutoiminta. Kommunisteilla oli vahva ote
Valtiolliseen Poliisiin (Valpo) 1940-luvun lopulla, joten
kommunistien vakoileminen lankesi muille. SDP:n tiedustelu sai siten
merkittävän aseman kommunisteihin kohdistuneessa urkinnassa.
1950-luvulla kommunistien ote kirposi Valposta ja sen nimi muuttui
Suopoksi, myöhemmin Supo.
SDP:n tiedustelu pysyi pitkään
Suojelupoliisia tehokkaampana. Tämä tiedettiin myös Yhdysvaltain
tiedustelupalvelu CIA:ssa sekä suomalaisten työnantajien
keskuudessa. Teollisuuden työnantajat perustivat 1952 Suomalaisen
Yhteiskunnan Tuki-säätiön (SYT) torjumaan kommunistivaaraa. SYT
tiivisti suhteitaan SDP-vakoiluun, niin sanottuun Puskalan
toimistoon. SYT:stä tuli Puskalan
toimiston
rahoittaja. SYT luotti Puskalaan. Veikko
Puskala oli
ollut Väinö
Tannerin puolestapuhuja
sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Puskalalla
oli
yhteyksiä pääesikunnan tiedustelupäällikköön Kalle
Lehmukseen sekä
Arvo
Poika Tuomiseen.
SKDL
Suomen
Kommunistinen Puolue ei osallistunut vaaleihin omalla nimellään,
vaan vaalijärjestönä oli Suomen Kansan Demokraattinen Liitto. Se
kamppaili pitkään jopa suurimman eduskuntaryhmän asemasta, mikä
huolestutti oikeistovoimia ja sosiaalidemokraatteja.
SYT sai
laajan pohjan vakoilutoimintaan. Sen hallitukseen kuului 1950-luvun
puolivälissä edustajia työantajajärjestöistä, kokoomuksesta,
kansanpuolueesta, RKP:stä ja maalaisliitosta, jonka edustajana oli
puolueen talouspäällikkö Viljami
Hanni,
joka oli työskennellyt Keskipohjanmaa-lehden päätoimittajana
vuosina 1938-44.
Vakoilun
ammattilainen
Veikko
Puskalasta tuli
vakoilun ammattilainen. Puskala tuli
puoluetoimintaan Metalliliiton tehtävistä. Järjestösihteeriksi
hänet valittiin 1946. Vt. puoluesihteerinä hän toimi 1952-53.
Puskala jätti järjestösihteerin tehtävät 1955 sen jälkeen kun
hän oli hävinnyt puoluesihteeriäänestyksessä Väinö
Leskiselle.
Puolueen hajaannuttua hän irrottautui puolueen toiminnasta kokonaan.
Erotessaan hän otti haltuunsa SDP:n tiedustelun kortistot ja alkoi
kehittää yksityistä vakoilubisnestä. SDP:hen kuulunut Suvi-Anne
Siimeksen isoisä Armas
Siimes kertoo
Puskalan luonteesta, että Puskalalla oli
taipumuksia vehkeilyyn, hän oli viinaan menevä ja aatteeton sekä
toisinaan aggressiivinen.
Puskala jätti
SDP:n, mutta säilytti oikeistososiaalidemokraattisen aatemaailman.
Hän laati raportteja SYT:lle kuukausittain
SKP:sta. Puskalan toimistosta
tuli SYT-säätiön sivukonttori. SYT:iä rahoitti Yhdyspankki ja C.
A. Serlachius.
Supon toiminta ehti tehostua 1950-luvun loppuu mennessä,
mutta Puskalan toiminta
ei menettänyt merkitystään. Puskalan raportteja meni Supolle,
puolustusvoimille ja Kustaa
Vilkunan kautta
myös presidentti Urho
Kekkoselle.
Yhteyksiä oli myös Yhdysvaltain keskustiedustelupalveluun
CIA:han. Veikko
Puskala,
jonka salanimi oli Bror
Erikson eli
vakoilulla. Rekisterissä oli tuhansia kommunisteja. Supon kortisto
kattoi jo 1950-luvulla 30 000 SKP:n jäsentä.
Syväkurkku
Hauhia
Supon
työ sai vauhtia 1950-luvun puolivälissä, kun alkoi tihkua tietoa
Stalinin terrorista ja Unkarin kansannousu kukistettiin julmasti.
Sekä Supo että Puskala värväsivät
aatteellisesti horjuvia avustajiksi. Vesikansan mukaan Puskalalla oli
5-10 syväkurkkua. Merkittävin avustaja oli SKP:n keskuskomiteaan
kuulunut vaasalainen Veikko
Hauhia,
jonka kieli lauloi alkoholilla kostutettuna. Ehkä hän oli
katkeroitunut veljensä joutumisesta Stalinin terrorin uhriksi.
Lisäksi Hauhialla oli taloudellisia ongelmia. Puskalalla oli
yhteyksiä myös nivalalaiseen Kustaa
Vilkunaan,
joka vei Puskalan haalimia
tietoja presidentti Urho
Kekkosen tietoon. Vilkuna oli
toiminut Itsenäisyyden Liitossa, joka jouduttiin lakkauttamaan 1946.
SYT:iä voidaan pitää Itsenäisyyden Liiton työn jatkajana.
Maalaisliitossa kannettiin huolta siitä, että kommunismi sai
jalansijaa lestadiolaisten keskuudessa. Niinpä puolue myönsi 100
000 markkaa vuonna 1958 kommunismin torjuntaan.
Puskalan Kilama
Oy ajautui konkurssiin 1970-luvun alussa. Talousvaikeuksista hänet
pelasti Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja Matti
Virkkunen,
joten toiminta saattoi jatkua. SYT oli voimissaan, sillä sen
rahoituksesta huolehti Max
Jakobsonin johtama
Elinkeinoelämän Valtuuskunta (Eva). Kommunistien toiminta alkoi
hyytyä 1970-luvun alussa. Suomesta ei tullut kommunistista maata,
vaikka SYT:ssä toimineen rovasti Kusti
Korhosen Kaisa-tytöstä
vasemmistoradikalismin keulakuva.
Veikko
Puskala vietti
eläkepäivänsä Kalajoen Vasankarissa ja hän kuoli vuonna 1989.
Vasta Jyrki Vesikansan väitöskirjan ”Salainen sisällissota”
kautta selvisi suurelle osalle kalajokisia totuus Veikko
Puskalasta.
Lähteet
Jyrki
Vesikansa väitöskirja ”Salainen
sisällissota”
Keskipohjanmaa-lehden artikkeli ”Veikko Puskala
eli vakoilulla”
Kuva
Väinö Leskinen kumartuu sanomaan
jotakin pöydän takana istuville Veikko Puskalalle (keskellä) ja
Väinö Rantaselle SDP:n puoluekokouksessa Helsingissä 1952.
(lehtikuva)
Veikko Nikolai Puskala
Veikko Nikolai Puskalan muotokuvan on maalannut taiteilija Rositsa Tancheva. Muotokuva on Erkki Ahon taidenäyttelyssä Kalajoella.
Veikko Nikolai Puskala (9. maaliskuuta 1911 Kalajoki – 6. lokakuuta 1989 Kokkola) oli suomalainen antikommunistinen tiedustelija ja toimitusjohtaja, joka toimi Suomen sosialidemokraattisen puolueen järjestösihteerinä 1946–1955. Hän loi puolueelle tiedusteluorganisaation kommunistien toiminnan vakoiluun. Tämä niin sanottu Puskalan toimisto eli Puskalan putiikki alkoi sittemmin elää omaa elämäänsä.
1950-luvun lopulta 1970-luvulle Puskala oli alan itsenäinen yrittäjä, ja hän keräsi ja toimitti tietoa Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) toiminnasta monelle eri taholle. Yhdysvallat tuki Puskalan toimintaa ainakin 1950-luvulla.
Tiedustelutoiminnassa hän käytti salanimeä Bror Eriksson.
Veikko Puskalan vanhemmat olivat talollinen, kalastaja ja maallikkosaarnaaja Erkki Puskala sekä Ida Johanna Nikodemuksentytär Isoniemelä. Puskala päätyi jo vauvana kunnan hoiviin ja sitä kautta huutolaislapseksi.
Puskala aloitti kommunistien vastaisen tiedustelutoiminnan 1940 perustetussa Suomen Aseveljien Työjärjestössä (SAT) sekä jatkosodan aikana toimineessa Vapaus, Isänmaa, Aseveljeys -järjestössä (VIA). Hän oli sotavuosina Metalliliiton toimitsija ja vuonna 1946 hänet valittiin SDP:n järjestösihteeriksi. Puskala oli myös SDP:n vt. puoluesihteerinä 1952–1953. Puskala luopui järjestösihteerin tehtävistä hävittyään 1955 puoluesihteerivaalissa Väinö Leskiselle
Puskalalla oli toimivat suhteet muun muassa 1952 perustettuun Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (SYT) -säätiöön, jonka taustalla olleet teollisuuspiirit tukivat häntä. Puskala lähetti säätiölle tiedusteluraportteja, joita hän keräsi rakentamansa verkoston kautta. Puskalalla oli myös yhteyksiä suojelupoliisiin, armeijan tiedusteluun Kalle Lehmuksen kautta, Arvo Tuomiseen ja Urho Kekkoseen. SYT:n kautta hänen raporttejaan välitettiin edelleen eräille luotettavina pidetyille poliitikoille sekä työmarkkinajärjestöjen johtajille.
1950-luvun lopulla, kun ristiriidat skogilaisten ja leskisläisten välillä johtivat SDP:n hajaannukseen, Puskala siirtyi aluksi skogilaisten leiriin. Hän irtaantui kuitenkin pian näistä ja ryhtyi 1959 itsenäiseksi tiedustelualan yrittäjäksi käyttäen hyväkseen SDP:n tiedustelutoiminnan aikana vuodesta 1953 lähtien keräämiään kortistoja. Puskala lähetti edelleen raporttejaan SYT:lle, jonka kautta ne levisivät edelleen luotettavina pidetyille tahoille, kuten suojelupoliisille ja Kustaa Vilkunan kautta presidentti Kekkoselle. Puskala sai puolestaan rahaa työnantajilta SYT:n kautta ja myöhemmin Taloudellisen Tiedotustoimiston kautta.
Puskalan organisaatiolla oli Jarkko Vesikansan arvion mukaan 5–10 tiedottajaa SKP:n ja SKDL:n sisällä. Heistä tunnetaan ainakin ay-toimitsija ja SKP:n keskuskomitean jäsen Veikko Hauhia sekä SKDL:n kunnallisasiain sihteeri Jalo Lepola. Hauhian motiivina on arveltu olleen henkilökohtaiset taloudelliset vaikeudet sekä Stalinin terrorin paljastumisen aiheuttama katkeruus. Lepola puolestaan ei hallinnut alkoholinkäyttöään vaan saattoi kertoa humalassa ollessaan puolueen asioista avoimesti sivullisille. 1960-luvun alussa Puskala oli myös järjestämässä yhdessä SYT:n kanssa rahoitusta Jarno Pennasen toimittamalle Tilanne-lehdelle, millä pyrittiin hajottamaan SKP:tä. Lehden merkitys jäi vähäiseksi, mutta myöhemminkin SYT ja Puskala rahoittivat muita toimia, joilla pyrittiin saamaan aikaan hajaannusta SKP:n sisällä.
Työnantajajohto harkitsi 1970-luvun alussa, kannattaako Puskalan tiedustelutoiminnan rahoitusta jatkaa edelleen. Työnantajia edustaneet Pentti Somerto ja Leif Fast ottivat tämän vuoksi 1971 yhteyttä sosialidemokraattien johtoon. Silloinen SDP:n puoluesihteeri Kalevi Sorsa kertoi luottavansa edelleen Puskalan raporttien sisällön todenmukaisuuteen, ja hän suositteli Puskalan toiminnan rahoituksen jatkamista.
Puskala julkaisi 1974 Kauko Kareen Alea-kirjan kustantamana salanimellä Toveri X kirjasen Beljakov, Sinisalo ja Suomi: raportti kulissien takaa, jossa hän paljasti Neuvostoliiton entisen suurlähettilään Aleksei Beljakovin vuonna 1970 käymiä keskusteluja SKP:n johtajien kanssa. Teoksen tietoja pidettiin epäluotettavina. Puskala itse jäi eläkkeelle 1978, ja myös hänen merkittävin tiedottajansa Veikko Hauhia jäi eläkkeelle 1976. Puskalan organisaatio jatkoi vielä raporttien lähettämistä 1980-luvun alkuun saakka. Puskala itse muutti eläkkeelle siirryttyään Kalajoen Vasankariin ja asui siellä loppuvuotensa.
Vasankarin Nuorisoseura Toivola
Heikki Myllylahden maalaus Vasankarin Nuorisoseura
Vasankarin upea nuorisoseurantalo Kalajoella, aivan kasitien varrella! Seura järjestää kylätoimintaa alueellaan. Syyskuun alussa seura on mukana Sonnikallion lenkki -juoksutapahtuman järjestelyissä. Seura vastaa myös reitin ylläpidosta.
TALON PERUSTIEDOT
Rakennusvuosi |
1925 |
Huoneistoala m2 |
233 |
Vasankarin Nuorisoseuran sali |
14,2×8,5×6 m = 120 m² |
Rakennus sijaitsee näkyvällä paikalla, aivan valtatie 8:n varrella, maantien ja merenrantaan johtavan Hirsikarintien kulmassa. Kookkaiden puiden ympäröimällä tontilla seurantalon takana on uudempia ulkovarastorakennuksia. Talon ulkoasu on pääpiirteittäin säilynyt ennallaan itäpuolen lisäsiipeä lukuun ottamatta. Alkuperäiset ikkunat on myös säilytetty. Sisätiloissa juhlasali on muuntunut pääasiassa liikuntakäyttöön, jota myös lähellä sijaitseva ala-asteen koulu on käyttänyt liikuntatilana. Eteistila on ennallaan, keittiö, WC ja suihkut on sijoitettu lisäsiipeen. Sisäverhoilu, mm. panelointi on myöhemmin laitettu, saliin johtava pariovi eteisenovi ja ullakonovi sekä portaikko ovat alkuperäiset. historia: Vasankarin nuorisoseura perustettiin tammikuussa 1922 ja parin vuoden kuluttua toimintaa varten ryhdyttiin suunnittelemaan omaa taloa. Hanke käynnistyi puiden keruulla; hirret kerättiin Kaakkurin kalliolle, jossa ne veistettiin, ja johon talo piti alkuaan pystyttää. Talo rakennettiin kuitenkin maanviljelijä A. L. Mannisen lahjoittamalle tontille, eli nykyiselle paikalle valtatie 8.n varteen. Luovutuskirjalla vahvistettiin tontin omistus 1943. Kivijalan tekoon päästiin kerätyin lahjoitusvaroin. Alavieskalaiset Jutilan veljekset urakoivat perustuksen 2000 markan summalla ja se valmistui 1924. Lainan varmistuttua teetettiin rakennuspiirustukset pyhäjokisella Aapeli Romppaisella, joka hyväksyttiin myös rakennusmestariksi 6,50 markan tuntipalkalla. Rakennustyöt alkoivat keväällä 1925 ja kyläläiset tekivät talkoilla kaiken minkä pystyivät. Rakennustavara tuotiin paikalliselta sahayrittäjä A. Santaholma Oy:ltä. Toivola vihittiin käyttöön samana syksynä 5.6.9. 1925. Velkaa oli 40 000 markkaa, ja tuhat markkaa tarvittiin vielä Tyngän sahan sahauslaskuihin. Talosta tuli edustava, ajan tyylin mukainen rakennus, jossa oli poikkipäädyt julkisivun molemmin puolin. Korkeat ikkunat oli jugendvaikutteisesti jaettu ylä ja alaosistaan pikkuruutuihin. Talon pohjoispäätyyn tuli juhlasali näyttämöineen, eteläpäädyssä oli eteinen ja buffetti, sekä käynti ullakolle. Sisäpuolella on ollut tapetti, koska asiakirjalähteiden mukaan se on tapetoitu ainakin kolmasti. Ulkomaalaus tehtiin sitten kesällä 1926. Talo oli tuolloin vielä hirsikertaan asti laudoittamaton. Taloa jouduttiin oikaisemaan jo ensimmäisellä vuosikymmenellä. Myös portaat on uusittu useita kertoja. Katto katettiin alkuaan päreillä ja se uusittiin täysin 1946. Huopakate asennettiin sitten 1968. Lattia uusittiin 1941 Santaholmalta ostetuilla mäntylankuilla. Toiminta taantui täälläkin 1970luvulla ja talo pääsi välillä ränsistymään. Toiminta alkoi uudelleen 1980, jolloin päätettiin kunnostaa nuorisoseurantalo jälleen käyttökuntoon. Länsijulkisivulle rakennettiin sosiaalitilat käsittävä matala lisärakennus. Myös viemäröinti, sähkö ja lämpötyöt saatettiin loppuun. Juhlasali muutettiin liikuntasaliksi, jolloin näyttämö poistettiin. Alkuaan talo palveli iltama ja tanssitoimintaa. Opintokerhoja pidettiin aina 1960luvulle saakka, samoin erilaisia vuosittaisia tapahtumia. 1980luvulta lähtien talolla on pidetty paitsi juhlia, myös urheilukilpailuja, tansseja, tapahtumia yms. tilaisuuksia. Salissa pidetään myös kansalaisopiston jumppapiirejä ja jo mainittuja koulun liikuntatunteja. Talo on koko kylän toiminnan keskus. Talossa harrastetaan talvisaikaan lähes päivittäin ja 2000 luvulla talossa on toiminut kesäkahvilakioski.
Vasankarin metsästysseura ja ampumarata
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti