Taidenäyttelyssäni on
taitelija Rositsa Tanchevan maalaus, jossa on Kalajoen pommituksissa
22.02.1944 pommitettu talo ja pommituksissa kuollut opettaja Vieno
Lahdenperä. Maalauksessa on aiheeseen sopivat kehykset. Maalauksen
koko on 35 cm x 50 cm. Taideteokseen kuuluu historiikki Kalajoen
pommituksista. Maalaus on Erkki Ahon taidenäyttelyssä Kalajoella.
Vilho Lahdenperä s. 26.2.1907, puolisonsa Vienon kanssa s. 16.10.1905.
Vilho kuoli rintamalla 28.7.1941, Vieno Kalajoen pommituksessa 22.2.1944. Kuva Unto Honkela.
Vieno Lahdenperä ja lapset Lassi ja Inna
Pommitettu talo. Talo on vielä asuintalona Pommitie 1.
Karttapiirros pommien putoamispaikoista. Kari Honkelalla on säilytyksessä pommin kappaleita.
Laskiaispäivä 22.2.1944 oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Edellisenä päivänä oli pommitettua Oulua. Tieto siitä oli tullut myös Kalajoelle. Petroskoin Radion Tiltu oli ilmoittanut, että Kalajoelle pudotetaan laskiaispullia. Pakkasta oli muutama aste ja lunta oli aika vähän. Kouluissa oli vapaapäivä laskiaisen johdosta. Sota-ajan askareet tehtiin pääasiassa naisvoimin. Joitakin vanhimpien ikäluokkien miehiä oli kotiutettu toistaiseksi. Laskiaistiistai kääntyi iltaan.
Ilma oli tyyni ja taivas pilvetön.
Kello
19.20-19.25 alkoi kuulua lentokoneen ääniä pohjoiselta taivaalta.
Lentokoneiden suunta oli etelään päin. Koneet lähestyivät
Kalajokea mereltä päin jokiuomaa pitkin.
Koko kirkonkylä oli
pimentämättä. Ikkunoista loistivat valot. Sadat kalajokiset
olivat ulkona. He olivat tulleet kuuntelemaan ja katsomaan näkyisikö
mitään.
Pommien
pudottaminen
Koneen
ollessa kirkonkylän keskustan yläpuolella oli hetken kuulunut
pommien pudottamisesta johtuvaa ujellusta ja sitten valtava pommien
räjähdyssarja ja ilmanpaineaalto. Valot sammuivat kaikkialta.
Pommien pudottamisen tarkka ajankohta lienee ollut 19.35. Niihin
lukemiin oli heiluriseinäkello pysähtynyt
Honkelassa.
Lentokoneiden arvioitu lentokorkeus oli 1-2
kilometriä. Kone kaarsi etelään ja hetkisen kuluttua ilmeisesti
samaan laivueeseen kuulunut kone pudotti laskuvarjopommin ja heti
perään sarjan pommeja Kuivatjärven alueelle Hiekkasärkkien
läheisyyteen. Samat koneet lienevät pudottaneet pommeja Kälviän
Peitsoon etelään lentäessään. On todennäköistä, että sama
laivue pudotti pommeja myös Merikarvialle. Venäläisten lennot
olivat todennäköisesti suoritettu Virosta käsin.
Vieno
Lahdenperä kuoli pommituksessa
Yksi
pommi osui nykyiselle Pommitielle ja katkaisi suurjännitelinjan.
Siksi valot sammuivat. Pommit putosivat suurjännitelinjan päälle
ja katkoivat linjoja niin ne aiheuttivat myös näyttävän
valoilmiön. Toinen pommi osui Lahdenperän talon merenpuoleiseen
päätyyn noin 2-3 metriä seinästä. Talon toinen pää sortui
kokonaan ja opettaja Vieno
Lahdenperä os.
Hongell sai surmansa silmänräpäyksessä. Kolmas pommi osui
suurjännitelinjan jalkapylvään viereen. Neljäs pommi jäi
suutariksi erään ladon viereen. Viides pommi osui meijerin
merenpuoleisen päädyn lähelle repien suuret alat rappausta ja
rikkoen ikkunat. Kuudes pommi osui meijerin Pitkäsenkylän
puoleisen päädyn lähelle ojaan. Pommi vaurioitti meijerin
lastauslaituria. Sama pommi rikkoi Aino
ja
Oskari
Kähtävän talon
ikkunat ja aiheutti talolle sirpalevahinkoja. On todennäköistä,
että tästä pommista Aarne
Kähtävä sai
sirun kainaloonsa. Seuraavat kolme pommia osuivat Kärjenkoskeen ja
repivät vain jäähän reikiä. Pommien paineaalto rikkoi ikkunoita
n. kilometrin säteellä. Kalajoen sairaalassa tohtori Untamo
Sorasto hoiti
Aarne
Himangan.
Muita henkilöitä ei vastaanotolla käynytkään.
Näin
kertovat pommitukset kokeneet
Inna
Lahdenperä oli
tuohon aikaan 9-vuotias tyttö. Hän kertoo, että isämme Vilho
Lahdenperä oli
kaatunut 27.7.1941.
- Asuimme veljeni ja äitini kanssa 1939
valmistuneessa talossa. Laskiaispäivänä kävimme mummoa
katsomassa Tyngällä ja palasimme kotiin n. klo 18 aikoihin. Äiti
oli laittanut ruuan poikkeuksellisesti makuukamarin pienelle
pöydälle. Syödessämme kuulimme lentokoneen ääniä.
Äiti
sanoi: ”Käväisenpä katsomassa näkyykö mitään”. Muutaman
sekunnin kuluttua pommit putosivat ja kaikki muuttui yhdellä
rysäyksellä kaaokseksi. Melun ja rätinän vaiettu huusimme
äitiämme. Mitään ei kuulunut. Arvasimme hänen jääneen
raunioihin. Pyrimme talosta ulos.
Mitä olisi tapahtunut jos
ruoka olisi katettu keittiöön eikä makuukamarin pienelle
pöydälle? Pommi olisi silloin voinut surmata myös lapset.
Aino
Kähtävä kertoo
olleensa puuliiterissä tyttärensä kanssa hakkaamassa puita.
-
Kuultuamme lentokoneiden voimakkaan surinan menimme pihalle. Tytär
ilmeisesti ymmärsi pommeja pudotettavan ja käski mennä maahan
pitkälleen. Samassa oli kuin ukkosen jylinä. Sika oli säikähtänyt
pommitusta ja juoksi ympäri karsinaa. Lentokoneitten poistuttua
menimme asuinhuoneisiin. Kaikki oli mullin mallin. Pommi oli
pudonnut 15 metrin päähän talosta ojaan.
Ehkä pommin osuminen
ojaan pelasti talon täydellisestä tuhoutumiselta.
Eino
Laurila kertoo
olleensa laskiaispäivän iltana kotona. Pitkään jatkuneiden
lentokoneiden äänten takia hän oli uteliaisuudesta mennyt ulos.
Samalla kuului pommien räjähdykset ja hän heittäytyi maahan
pitkälleen. Paineaalto tuntui selvästi.
Laurilassa oli menty
nukkumaan pommien ja koneiden äänten loputtua. Naapurin isäntä,
Tuuran Niku, oli tullut herättämään n. kolmen aikaan yöllä ja
kysymään, että voiko Eino viedä Lahdenperän ja Honkelan väkeä
Tyngälle. Eino Laurila oli valjastanut hevosen ja lähtenyt viemään
Inna
ja
Lassi
Lahdenperää sekä
Tilda
Honkelaa ja
tämän lapsia Auli
ja
Jorma
Honkelaa Tyngän
Honkelaan.
Aarne
Himanka oli
ollut pyöräilemässä ja päästyään Kalajoen Osuusmeijerin
kohdalle hän oli kuullut pommien ujelluksen ja heittäytynyt ojaan
makuulle. Lumisessa ojassa hän oli ollut sen verran huonosti
suojassa, että hän sai pommista pienen sirpaleen kainaloonsa.
Aarne kertoo, että valtaosa kylästä oli pimentämättä.
Pommituksista hänellä oli kokemuksia niin talvi- kuin
jatkosodastakin, mutta tuntui kummalliselta joutua pommituksen
kohteeksi täällä, missä sitä kaikkein vähiten oli odottanut.
Aarne
Himanka on
entisen Kalajoen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Raili
Myllylän isä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti