tiistai 1. elokuuta 2023

KE 02.08.2023 Pevkele, Neuvostoliittoonhan meidän piti liittyä!

 


Suojelupoliisilla täytyy olla jokin syy miksi se salaa Tiitisen listan tiedot aina vuoteen 2050 saakka. Suojelupoliisi kuuluu sisäministeri Mari Rantasen vastuualueeseen. Supon päällikkö Seppo Pelttari on puoluetaustaltaan keskustalainen.

Pelttari ei halua julkistaa Tiitisen listaa.


Rikoslain luku 13: Valtiopetosrikoksista

https://www.kpflaki.com/post/rikoslain-luku-13-valtiopetosrikoksista


Rusin lista ja Tiitisen lista

http://www.erkkiaho.com/blogarchive/438.htm

Maanantaina 27.8.2007 suurlähettiläs Alpo Rusin avustajat julkaisivat oikeudenkäynnissä listan miehistä, jotka pitivät tiivistä yhteistyötä Itä-Saksan Helsingin edustustoon.

Rusin listalla on 12 nimeä:

Ulf Sundqvist, entinen pankinjohtaja ja demaripoliitikko

Matti Ahde, SDP:n kansanedustaja, Veikkauksen entinen pääjohtaja

Kalevi Sorsa, entinen SDP:n puheenjohtaja ja entinen pääministeri

Paavo Lipponen, entinen SDP:n puheenjohtaja ja entinen pääministeri

Unto Niemi, SDP:n puoluetoimistossa työskennellyt järjestöpäällikkö

Jukka Rusi, tunnustanut Stasi-yhteydet, Alpo Rusin veli

Lars Lindeman, suurlähettiläs , entinen SDP:n kansanedustaja

Pekka Kuusi, entinen Alkon pääjohtaja, entinen SDP:n kansanedustaja

Seppo Halminen, Uutispäivä Demarin toimittaja

Matti Kekkonen, hallitusneuvos, presidentti Urho Kekkosen poika

Pentti Poukka, entinen Uuden Suomen päätoimittaja

Jouko Loikkanen, tielaitoksen entinen pääjohtaja, keskustan entinen puoluesihteeri


Mikä on Tiitisen lista?

Tiitisen lista on saanut nimensä entisen Suojelupoliisin päällikön Seppo Tiitisen mukaan. Tällä listalla Yhdysvallat ( CIA) varoitti keväällä 1990 presidentti Mauno Koivistoa suomalaisista, jotka ovat voineet olla yhteistyössä Saksan demokraattisen tasavallan tiedustelupalvelun kanssa. Erilaisten arvioiden mukaan listalla on 18 nimeä. Supon päällikkö Seppo Tiitinen ja presidentti Mauno Koivisto päättivät, ettei lista anna aihetta toimenpiteisiin. KHO:n mukaan Supon ei tarvitse julkistaa listaa. Nimi Stasi-listalla ei merkitse sitä, että henkilö olisi Stasi-agentti vaan sitä, että henkilö on tärkeä yhteydenpidon kohde.

MOT-ohjelma tutki Stasi-aineistoa ja julkisti oman selvityksensä tuloksen peitenimistä ja yhteydenpidosta.

Stasi-lista

Stasi-listasta löytyy enemmän tietoa näistä osoitteista.

http://www.9article.com/stasi/stasi.txt
http://www.promerit.net/forum.stasi.htm

Espanjan Sanomat

Espanjan Sanomien päätoimittaja Arto Ryynänen kertoi nähneensä Tiitisen listan. Listalla oli Suomen Etelä-Afrikan suurlähettiläs Kirsti Lintonen, joka on myös ollut 1980-luvulla Kalevi Sorsan ulkopoliittinen avustaja. Lintonen aloitti uransa diplomaattina Itä-Berliinissä DDR:ssä 1973-76. Listalla oli alivaltiosihteeri Arto Mansala, joka on toiminut Suomen Saksan ja Venäjän suurlähettiläänä. Hänet tunnetaan ulkoasiainhallinnossa sosialidemokraattina, joka on presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelan luottomies. Listalla oli poliittinen alivaltiosihteeri Jaakko Laajava, joka 1990-luvulla oli Suomen Washingtonin suurlähettiläs. Laajava oli aikanaan 1970-luvun alussa DDR:n tunnustamiskomitean hallituksessa. Kalevi Sorsa oli listalla huomattavin nimi.

Omat havainnot

Rusin ja Espanjan Sanomien listat yhdistämällä saadaan 15 nimeä. Omien selvitysteni perusteella minulle on muodostunut kuva, että eritoten Stasi piti tärkeinä henkilöinä silloista tasavallan presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelaa, entistä Suomen Sosiaalidemokraatin päätoimittajaa Aimo Kairamoa sekä nykyistä suurlähettilästä Alpo Rusia. Seppo Hentilä kirjoittaa kirjassaan Harppi-Saksan haarukassa, että Graifswaldissa syksyllä 1978 pidettyyn V-seminaariin osallistui presidentti Kekkosen ulkopoliittinen neuvonantaja Jaakko Kalela. Hän on Jorma Kalelan nuorempi veli. Tuskinpa Jaakko Kalela itse tai kukaan meistä saattoi silloin aavistaa, millaista vipinää hänen seminaarimatkansa aiheutti kulissien takana DDR:n päässä. Jorma Kalela opiskeli Itä-Saksassa ja suoritti myöhemmin tohtorin tutkinnon. Jaakko Kalela on seurannut erittäin suurella mielenkiinnolla Tiitisen listasta käytyä keskustelua.

Aimo Kairamo toimi Suomen Sosialidemokraatti -lehden päätoimittajana ja pitkäaikaisena kolumnistina. Nivalalaiseen työläisperheeseen syntynyt Kairamo opiskeli Työväen Akatemiassa ja suoritti sosionomin tutkinnon Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa Tampereella. Kairamo aloitti uransa 1960-luvulla Työväen sivistysliiton tiedotussihteerinä. 1970-luvulla hän oli sosiaalidemokraattien hallitusryhmän poliittisena sihteerinä 1970-1971 ja SDP:n puoluetoimiston osastopäällikkönä 1971-1974. Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajana Kairamo oli 1974-1984. Aimo Kairamo näytti harrastaneen tiivistä DDR-yhteistyötä.

Alpo Rusin nimi on listalla yhtenä nimenä. Hän on ainoa joka on joutunut julkisen ryöpytyksen kohteeksi asiasta. Kaikki muut on jätetty vaille huomioita.

Johtopäätökset

Kun CIA toimitti Suomeen ns. Tiitisen listan keväällä 1990, niin siitä olisi ollut katastrofaaliset seuraukset, jos lista olisi julkistettu. Tiitinen ja Koivisto tekivät salaamispäätöksen. Tiitisen listalla on todennäköisesti nimiä, joiden ei voida osoittaa olleen Stasi-agentteja. Listalle on voinut joutua vain sillä perusteella, että on mahdollinen tärkeä kontakti Stasille. Ehkä entinen tasavallan presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela olisi voinut olla juuri sellainen henkilö. Suomen historian käsikirjoitus olisi mennyt uusiksi, jos listalla olisi presidentinvaaleihin valmistautuva silloin Mauno Koiviston todennäköisenä seuraajana pidetty Kalevi Sorsa, tasavallan presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela ja silloin nouseva SDP:n poliitikko Ulf Sundqvist. Sundqvist toimi opetusministerinä Paasion II hallituksessa 23.2.1972 – 4.9.1972 ja Sorsan hallituksessa 4.9.1972 – 31.5.1974. Tullessaan Paasion hallitukseen 27-vuotiaana Sundqvist oli Suomen historian nuorin ministeri. Kauppa- ja teollisuusministerinä hän toimi Koiviston II hallituksessa 26.5.1979 – 30.6.1981. Vuonna 1982 Ulf Sundqvistista tuli STS-pankin johtaja. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtajana hän toimi marraskuusta 1991 kesäkuuhun 1993.

Matti Kekkosen nimi Rusi-listalla ei ole yllätys. Presidentti Urho Kekkosen poika Matti Kekkonen järjesti presidentin ja Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n edustajien tapaamisia omassa
kodissaan. Näin tapaamiset pystyttiin pitämään salassa mm. suojelupoliisilta.

Hallitusneuvos Matti Kekkonen kertoi tapaamisista TV2:n keskusteluohjelmassa Punaisessa langassa. Matti Kekkosen mielestä nämä salaiset keskustelut palvelivat kuitenkin isänmaan asiaa. Urho Kekkonen halusi tulla mahdollisimman informoiduksi Neuvostoliiton puolelta. Hän piti keskusteluyhteyttä ns. puoluelinjan miehiin, jotka yleensä olivat KGB:n palveluksessa. -Tarjosin heille mahdollisuuden tavata minun kotonani. Aluksi se tapahtui heti isäni tultua valituksi, kertoi Kekkonen haastattelussa. Matti Kekkonen uskoo, että salailu onnistui, eikä suojelupoliisi saanut tietää tapaamisista. Hän myönsi tunteneensa itsensä lähes salaliittolaiseksi. Matti Kekkonen myönsi pienen harkinnan jälkeen, että Neuvostoliitto vaikutti Suomen sisäpolitiikkaan. Hän mainitsi tässä yhteydessä etenkin ns.
yöpakkashallituksen.

Paavo Lipponen on toiminut Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa puheenjohtajana, tutkimussihteerinä, kansainvälisten asiain sihteerinä, poliittisen osaston päällikkönä, Helsingin piirin puheenjohtajana, puoluetoimikunnan jäsenenä, puolueneuvoston jäsenenä. Hän on toiminut myös pääministeri Mauno Koiviston sihteerinä ja työministeri Veikko Helteen poliittisena sihteerinä. Puheenjohtajaksi Lipponen nousi vuonna 1993, kun Ulf Sundqvist joutui jättämään kautensa kesken taloudellisten epäselvyyksien vuoksi. Jos Lipposen nimi on listalla, niin häntä haluttiin suojella, koska nimi listalla ei merkitse vielä Stasi-agentin titteliä.

Matti Ahde toimi sisäasiainministerinä 1982–1983 Sorsan III:ssa ja Sorsan IV:ssä hallituksessa, ympäristöministerinä 1983–1987 Sorsan neljännessä hallituksessa ja eduskunnan puhemiehenä 1987–1989. Ahde työskenteli Oulussa Typpi Oy:n sähköasentajana ja luottamusmiehenä tullessaan SDP:n kansanedustajaksi vuonna 1970. Ahde on ollut Oulun kaupunginvaltuutettu 1972–1984. TUL:n puheenjohtajaksi hänet valittiin 1977, jossa tehtävässä hän toimi aina vuoteen 1995. TUL:n edustajana Suomen olympiakomiteassa hän toimi varapuheenjohtajana 1979–96.

Nämä esimerkit osoittavat, että Tiitisen listan julkistamisella olisi saattanut olla Suomen historian kulkuun merkittävää vaikutusta. Siksi lista todennäköisesti salattiin. Vielä ei varmuudella ole voitu saada selville keiden nimet Tiitisen listalta löytyvät, mutta ratkaisu lähestyy.

Stasi ja Tiitisen lista

http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/10/stasi-ja-tiitisen-lista.html


Stasi-lista on julkistettava

http://www.erkkiaho.com/blogarchive/77.htm


Stasitiedot eivät ole salaisia

http://www.erkkiaho.com/blogarchive/416.htm



Alpo Rusin oma Stasi-lista

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/08/30/alpo-rusin-oma-stasi-lista


Alpo Rusin korvauskäräjillä esiteltiin lista, jossa oli Alpo Rusin puolustuksen mukaan DDR:n suuntaan aktiivisia poliitikkoja.

Tietolaatikko

1) Entinen pankinjohtaja ja ministeri Ulf Sundqvist (sd.)
2) Entinen kansanedustaja ja Norjan-suurlähettiläs Lars Lindeman (sd.)
3) SDP:n entinen järjestöpäällikkö Unto Niemi (sd.)
4) Alpo Rusin veli Jukka Rusi (sd.)
5) Entinen pääministeri Kalevi Sorsa (sd.)
6) Tiehallituksen entinen pääjohtaja Jouko Loikkanen (kesk.)
7) Entinen kansanedustaja ja hallitusneuvos Matti Kekkonen (kesk.)
8) Entinen päätoimittaja ja Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pentti Poukka (kok.)
9) Alkon entinen pääjohtaja ja kansanedustaja Pekka Kuusi (sd.)
10) Veikkauksen entinen pääjohtaja ja entinen ministeri Matti Ahde (sd.)
11) Uutispäivä Demarin toimittaja Seppo Halminen (sd.)
12) Entinen pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen (sd.)

Listan tarkoituksena on osoittaa, että Itä-Saksan Helsingin-lähetystössä ravasi suuri joukko suomalaisia vaikuttajia, joten mahdollisia vuotajia olisi paljon muitakin kuin Rusi, jonka nimi vedettiin tutkinnassa lokaan.

Oikeudenkäynnin alettua elokuussa 2007 lista tuli julkiseksi, ja siinä oli mukana suuri joukko etenkin SDP-vaikuttajia.

Listalla olivat mm. Ulf Sundqvist, Kalevi Sorsa, Matti Ahde ja Paavo Lipponen.

Rusi arvioi näiden henkilöiden pitäneen yhteyttä aktiivisesti entisen Itä-Saksan Helsingin-lähetystöön.

Arto Nybergin haastattelussa Rusi kertoo listan tekemisen syyksi halun saattaa kaikki, myös huippupoliitikot, lain piiriin. Rusin arvion mukaan poliittinen nomenklatuura (ylimystö, etuoikeutettujen verkosto) näyttäisi olevan lainsäädännön ulkopuolella.

Teksti: Paavo Rytsä

Ajojahti: Supo, Stasi, KGB, SDP, Venäjä, Nato ja Tiitisen lista (Alpo Rusi) | Puheenaihe 243

https://www.youtube.com/watch?v=HqgNSkVPWUU


STASI-LISTA

https://suomensotilas.fi/2022/03/24/stasi-lista/


Stasi-listan nimet


Ilkka-Christian Björklund, SKDL/SDP, kansanedustaja, Pohjoismaiden neuvoston pääsihteeri
Jouko Jokisalo, SKDL, tutkija, Stasin värvätty agentti ”Boris” 1979–87
Jorma Kalela, SDP, tutkija
Osmo Kock, SKDL, kansanedustaja, Suomen suurlähettiläs Berliinissä 1974–79
Jaakko Tapani Laakso, SKP/VAS, Tiedonantajan toimittaja, kansanedustaja, KGB:n ”Jan” ja Stasin ”Mantel” 1973–89
Marjatta Laires, diplomaatti DDR:ssä 1978–80
Riitta Myller, SDP:n kansanedustaja
Veijo Olavi Puhjo, SKP, lääkäri, opiskellut DDR:ssä
Johannes Pakaslahti, SKP, Tiedonantajan Berliinin kirjeenvaihtaja 1972–79, Maailman rauhanneuvoston pääsihteeri 1986–89.
Irma Anneli Nurmela
Ulf. L. Sundqvist, SDP, STS:n pääjohtaja
Ilkka Taipale, SDP, kansanedustaja
Pentti Tiusanen, SKP, Stasin värvätty ”Timur”
Rauno Viemerö, SDP, diplomaatti
Pirkko Saisio, SKDL, kirjailija
Jouko Kajanoja, SKP, SKP:n puheenjohtaja 1980-luvulla
Kaisa Korhonen, SKP, laulaja
Vappu Taipale, SDP, virkamies
Eero Heinäluoma, SDP, SAK:n toimitsija
Kalevi Sorsa, SDP, pää- ja ulkoministeri, puoluejohtaja
Ulpu Iivari, SDP:n puoluesihteeri
Kirsti Lintonen, SDP, diplomaatti
Arto Mansala, SDP, diplomaatti
Jaakko Laajava, LKP, diplomaatti
Paavo Lipponen, SDP, kansanedustaja
Jaakko Blomberg, SDP, diplomaatti
Erkki Tuomioja, SDP, apulaiskaupunginjohtaja, kansanedustaja
Matti Ahde, SDP, Suomi–DDR-seura, kansanedustaja, ministeri
Esko-Juhani Tennilä, SKP, kansanedustaja
Tarja Halonen, SDP, kansanedustaja
Taisto Sinisalo, SKP-y:n puheenjohtaja
Ilkka Kanerva, Kok., kansanedustaja, ministeri

Alpo Rusi väittää: Kalevi Sorsa on Tiitisen listalla

https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/alpo-rusi-vaittaa-kalevi-sorsa-on-tiitisen-listalla/


Es­pan­jan Sa­no­mien ko­lum­nis­sa liuta nimiä

https://www.kaleva.fi/espanjan-sanomien-kolumnissa-liuta-nimia/2074430


Tiitisen lista

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiitisen_lista


Valtiopetos on tosiasia

http://valtuustoaloite.blogspot.com/





Presidentti Tarja Halonen salasi myös ns. Koiviston konklaavin asiapaperit. Koivisto päätti pelastaa pankit ja samalla presidentti Koivisto puuttui riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan. Teko täyttää valtiopetoksen tunnusmerkistön.

Valtiopetos on tosiasia

Vakaan markan politiikka

Suomi koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen vakaan markan politiikasta. Talouspolitiikan virheet moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky. Presidentti Mauno Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin sinipunahallituksen. Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka kirjattiin Holkerin hallituksen ohjelmaan kuten myös Esko Ahon hallituksen ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat eivät valvoneet. Rahoitustarkastus laiminlöi tehtävänsä. Lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen poliittisten ja talouden päättäjien aikaansaama.


Koivisto ei toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen johtokunnan jäsenet Rolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri Erkki Liikanen, jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen noususuhdanteessa.

Vahvan markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000. Markkinoilta poistettiin n. 60 000 elinkelpoista yritystä ja yrittäjien itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston mukaan 14500. Voidaanko puhua kansanmurhasta?

Koiviston konklaavi on valtiopetos

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui 06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa asioissa. Kokouskutsu oli Martti Mannisen allekirjoittama ja päivätty 16.04.1992.

Kokouksessa teemoina olivat
1. Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus
2. Tuomioistuimen toiminnan arvostelu

Kokouksessa johti puhetta silloinen KKO:n presidentti Heinonen. Palveriin osallistuivat tasavallan presidentti Mauno Koivisto, rouva Tellervo Koivisto, KKO:n presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale, oikeusneuvos Per Lindholm, KHO:n hallintoneuvos Pekka Hallberg, kihlakunnantuomari Markku Arponen, ylituomari Olli Karikoski, pormestari Juha Kettunen, Itä-Suomen HO:n presidentti Esko Kilpeläinen, Vaasan HO:n presidentti Erkki Rintala, oikeusneuvos Mikko Tulokas, professori Aulis Aarnio, apulaisprofessori Jukka Kekkonen, erikoistutkija Jyrki Tala, professori Leena Kartio, professori Olli Mäenpää, dosentti Juha Pöyhönen, professori Kirsti Rissanen, professori Kaarlo Tuori, oikeustieteen lisensiaatti Veli-Pekka Viljanen, Antti Kivivuori, professori Jaakko Uotila, kansliapäällikkö Jaakko Kalela, erityisavustaja Martti Manninen ja Ratan johtaja Jorma Aranko.

Suomen perustuslain 2 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet.
KKO:n päätöksistä on todettavissa, että oikeudenkäytön linjaus muuttui Koiviston pitämän tilaisuuden jälkeen pankkeja suosivaksi. Pankit pelastettiin. Pankit voittivat ylemmissä oikeusasteissa ja rikollisille annettiin syytesuoja.


Koiviston konklaavi

https://www.youtube.com/watch?v=jjWF2Bs5sUA


Salaiseksi julistettu SSP-Sopimus


Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin pääministeri 
Esko Ahon hallituksen toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro Viinanen ja sisäministerinä Mauri Pekkarinen. Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuren lamassa toteutettiin Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 14 500 valitsi lopullisimman ratkaisun. Katkeraa kansaa kasvaa jo kahdessa sukupolvessa.


SSP-sopimus

https://www.youtube.com/watch?v=ZUXRy7336rY&t=74s


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti