Aurinko nousee Kalajoella tänään kello 10.20 ja laskee kello 14.33. Päivän pituus on 4 tuntia 13 minuuttia. Päivä on pilvinen ja on ajoittaista lumisadetta. Lämpötila on -3 C ja + 2 C välillä. Tuuli on kaakosta 4-8 metriä sekunnissa.
Painoni oli aamulla 105.9 kg. Verenpaineeni 143/85 pulssi 60, Verensokeri 7.3 .
Onnellista Uutta Vuotta 2023!
TI 06.12.2022 Hyvää itsenäisyyspäivää kaikesta huolimatta
http://kalajokinen.blogspot.com/2022/12/ti-06122022-hyvaa-itsenaisyyspaivaa.html
TI 29.11.2022 Vastalause Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden vastalausepyyntöön, Dnro 1437/2022 (AJ1)
http://kalajokinen.blogspot.com/2022/11/ti-29112022-vastalause-pohjois-suomen.html
Olen joutunut Suomen valtion kidutusrikoksen kohteeksi. Kidutus on kestänyt nyt lähes 27 vuotta.
Olen joutunut syyttömänä kärsimään 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion, 5 kuukauden ehdottoman vankeustuomion mikä muutettiin ehdonalaiseksi sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Olen menettänyt Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta, yritykseni, omaisuuteni, ihmisarvoni ja minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Olen ollut luottokelvottomana yli 26 vuotta enkä ole voinut harjoittaa yritystoimintaa. En ole saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 27 vuoteen. Minut on pidätetty useita kertoja rikollisten toimesta ja olen joutunut olemaan maan paossa Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Olen joutunut hakemaan poliittista turvapaikkaa Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta Euroopan Unionilta eli oikeuskomisaari Vera Jourovalta sekä Bulgarian presidentiltä. Olen menettänyt terveyteni sairastuttuani syöpään , korkeaan verenpaineeseen ja diabetekseen. Syövän onnistuin voittamaan, mutta korkea verenpaine on tuhonnut elimistöäni ja on edelleenkin hengenvaarallisen korkea. Minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Tämä on minulle äärettömän vaikea asia.
LA 01.08.2020 Perusteet sille, että olen oikeassa ja että on syytä epäillä, että Suomen valtion viranomaiset toimivat rikollisesti
http://kalajokinen.blogspot.com/2020/08/la-01082020-perusteet-sille-etta-olen.html
KE 14.12.2022 Suomi ei ole oikeusvaltio. Tarvitsemme koko oikeusjärjestelmän uudistuksen.
http://kalajokinen.blogspot.com/search?updated-max=2022-12-14T18:36:00-08:00&max-results=7
Oulun poliisijohtajalle olen tehnyt asioissa rikostutkintapyynnön ja 8 kiirehtimispyyntöä. Johtopäätökseni on se, että poliisijohtaja kieltäytyy tutkimasta asioita, joissa rikoksiin ovat syyllistyneet poliisit, keskusrikospoliisi, syyttäjät, käräjätuomarit, hovioikeudentuomarit, laillisuusvalvojat ja korkeimman oikeuden tuomarit sekä poliittiset päättäjät. Kysymys on valtiopetoksesta ja yli 10 000 murhasta.
Valtakunnansyyttäjä on ilmoittanut, että minun lähettämiäni tutkintapyyntöjä ei tutkita, mutta ne otetaan kuitenkin vastaan.
Oikeuskansleri on ilmoittanut, että minun lähettämiäni kanteluita ei käsitellä, mutta ne otetaan vastaan.
Ministerit ja kansanedustajat eivät vastaa sähköpostiviesteihin. Maan hallitus ja vastuuministerit ovat vastuussa siitä, että kansalaisten perusoikeudet ja oikeusturva toteutuu. En voi välttyä vaikutelmalta, että kaikki nämä viranomaiset ja luottamushenkilöt (tasavallan presidentti, ministerit, kansanedustajat) syyllistyvät rikolliseen toimintaan.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus joutuu nyt tekemään päätöksen siitä, että onko kysymys Suomen perustuslain, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja YK:n ihmisoikeussopimuksen vastaisesta toiminnasta.
Oikeuskanslerin
ja valtakunnansyyttäjän toiminta kuuluu oikeusministeri Anna-Maja
Henrikssonin vastuualueeseen, Oulun poliisin toiminta kuuluu
sisäministeri Krista Mikkosen vastuualueeseen. Ministerit Anna-Maja
Henriksson ja sisäministeri Krista Mikkonen kuuluvat Sanna Marinin
hallitukseen. Sanna Marinin hallitus vastaa siitä, että
kansalaisten oikeusturva ja perusoikeudet toteutuvat.
Kalajoki 30.12.2022
Erkki Aho
Merenojantie 9 B 16
85100 Kalajoki
Nimeni on Erkki Aho
https://www.youtube.com/watch?v=sJN6sWVJ5C4
jakelu pääministeri Sanna Marin, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ja sisäministeri Krista Mikkonen
Söin tukevan ja terveellisen aamupalani. Sen jälkeen katsoin Yle Areenasta
Muisti: Pohjoisen partisaanit
https://areena.yle.fi/1-1218843
Sallan Hautajärven kylän niittoväestä on partisaanien iskun jäljiltä yhä kateissa Herman Hautajärvi ja hänen tyttärensä. Vuosikymmeniin heidän kohtalostaan ei ollut sopivaa puhua edes sisarusten kesken. (2011)
Ohjelmaa katsoessani kuntopyöräilin 30 minuuttia.
Tuossa Pohjoisen partisaani-jutussa oli käytössä metallinetsintälaitteet. Kalajoen ensimmäisen kirkon luota Kalajoen Tyngänkylästä on löydetty merkittävä määrä kolikoita ja yksi on vuodelta 1522. Se on Kalmarin Unionin ajalta
Tyngältä löydetty klippinki on toimitettu Museovirastolle, joka piti löytöä erittäin merkittävänä,
Kalmarin unioni
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalmarin_unioni
Kalmarin unioni oli personaaliunioni Pohjoismaissa vuosina 1397–1523. Personaaliunioniin kuuluivat aikoinaan Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtakunnat. Näiden valtakuntien alueisiin kuuluivat myös suuri osa Suomesta, Islanti ja Färsaaret, pieni osa Pohjois-Saksaa ja aina 1470-luvulle asti sittemmin Skotlannille siirtyneitä saaria, kuten Shetlanti ja Orkneysaaret. Teoriassa myös Grönlanti oli unionin aluetta. Personaaliunionin jäsenvaltakunnat säilyttivät erilliset lakinsa ja valtaneuvostonsa, mutta niillä oli yhteinen kuningas Kristian II.
Klippingit ovat neliskanttisia kolikoita, joita käytettiin aivan samalla tavalla kuin pyöreitä kolikoita. Yleensä klippinkejä käytettiin hätärahoina, sillä niiden valmistaminen oli nopeampaa ja helpompaa kuin pyöreiden kolikoiden valmistaminen.
Hätärahalla tarkoitetaan tilapäisiä maksuvälineitä, joita jouduttiin laskemaan liikkeelle kun normaalista rahasta oli pulaa. Hätärahana liikkeelle lasketut kolikot olivat arvometallipitoisuudeltaan huonoja ja ne eivät siksi vastanneet niihin lyötyä nimellisarvoa. Yleensä hätärahat tämän takia vedettiin melko nopeasti pois kierrosta, minkä jälkeen ne sulatettiin tai leimattiin uudelleen käytettäviksi huomattavasti matalammalla nimellisarvolla.
Klippinkikuningas Kristian II
Ensimmäiset meillä käytössä olleet klippingit olivat alun perin Tanskassa lyötyjä. Tanskan kuningas Kristian II (1513-1523) tarvitsi nopeasti rahaa erityisesti Ruotsiin suunnatun sotaretken rahoittamiseksi. Tämän ongelman Kristian II ratkaisi lyötättämällä suuren määrän killingin arvoisia klippinkejä, joiden arvometallipitoisuus ja koko ei vastannut niiden nimellisarvoa.
1518-1522 lyötyjä killingin klippinkejä voidaan tämän takia pitää hätärahoina, joiden lyöminen johtui tarpeesta ratkaista käyttörahan puute. Kristian II:n lyötättämät klippingit olivat ensimmäisiä Tanskassa lyötyjä neliskanttisia rahoja ja siksi Kristian sai lempinimen "kong Klipping" eli "Klippinkikuningas".
Klippingit lyötiin hopeasta, mutta niihin sekoitettiin halvempaa kuparia, kuten yleisesti oli tapana tehdä. Kuparin määrää klippingeissä kuitenkin lisättiin koko ajan ja lopulta niitä lyötiin miltei puhtaasta kuparista. Huonojen rahojen levittäminen laski kuninkaan suosiota ja siksi lempinimi "Klippinkikuningas" ei ollut mitenkään Kristiania ylistävä.
Kustaa Vaasan nerokas ratkaisu
Samaan aikaan myös Ruotsin tulevalla kuninkaalla Kustaa Eerikinpojalla oli pulaa rahasta. Syy oli sama kuin Kristian II:lla eli sodankäynnin rahoittaminen. Kustaa Vaasa (1521-1560) sai ilmeisesti Kristian II:lta idean lyötättää vastaavanlaisia klippinkejä, joiden nimellisarvoksi tuli 18 penninkiä. Tätä ennen Ruotsissa ei oltu lyöty neliskanttisia rahoja.
Tanskalaisten esikuvien tavoin 1521-1523 löydyt klippingit olivat kuitenkin niin pieniä ja hopeapitoisuudeltaan huonoja, että niiden nimellisarvon ei olisi pitänyt olla enempää kuin kaksi penninkiä.
Kustaa oli hyvin tietoinen siitä, miten huonon rahan lyötättäminen vähensi suosiota kansan keskuudessa. Niinpä Kustaa Vaasa antoi lyötättää suuren osan huonoista klippingeistä Kristian II:n nimissä. Tämän jälkeen hänen oli helppo vyöryttää kaikki kritiikki huonon rahan liikkeelle laskemisesta vastustajan nimiin. Ratkaisu oli nerokas, sillä käyttörahan puutteen poistamisen lisäksi, "väärennetyt" klippingit olivat oiva ase Kristian II:n vastaisessa propagandassa.
Kustaa Vaasan hätärahoina lyötättämät klippingit olivat niiden huonon pitoisuuden takia käytössä hyvin lyhyen aikaa. 1524 niiden arvo laskettiin 18 penningistä 12 penninkiin ja tämän jälkeen ne vähitellen poistuivat käytöstä.
Tanskalaisia vastaavia rahoja jäljittelevät klippingit lyötiin samanlaisilla meisteillä kuin mitä Kristian II käytti. Tämän takia voi olla vaikeata määritellä, onko kyseessä tanskalainen vai ruotsalainen klippinki. Klippinkejä vertaamalla on periaatteessa mahdollista määrittää kummassa maassa raha on lyöty.
Klippingeissä ei ole mitään merkintöjä nimellisarvosta tai lyöntivuodesta. Rahat lyötiin meistillä, joka oli tarkoitettu isomman pyöreän rahan lyömiseen ja tämän takia klippingeissä näkyy vain osa kuviosta.
Kristian II:n ja Kustaa Vaasan hätärahoina lyötättämät klippingit kertovat 1500-luvun rahanlyönnistä ja taloudesta sekä myös aikakauden politiikasta. Tässä yhteydessä rahojen löytöyhteys tekee niistä kuitenkin myös historian kannalta mielenkiintoisia.
Kalajoen kirkkojen historia
Ensimmäiset maininnat Kalajoen seurakunnasta löytyvät vuodelta 1525, missä kerrotaan, että Kalajoen Tyngän kylälle oli rakennettu kappelikirkko. Seurakunta käsitti tuolloin koko Kalajokilaakson aina Haapajärveä ja Reisjärveä myöten. Laaja emäseurakunta jakaantui 1800-luvulla osiin, kun kappeliseurakunnat itsenäistyivät yksi toisensa jälkeen, ensimmäisenä Haapajärvi vuonna 1838 ja viimeisenä Rautio vuonna 1921.
Kalajoen
toinen kirkko
oli pappisluettelon mukaan Pohjankylän ylipäässä, lähellä
Mantilan taloa. Kirkko lienee rakennettu 1550-luvun keskivaiheilla.
Erään tiedon mukaan kirkko sijaitsi tuolla paikalla vuosina
1556-1597. Kalajoen ensimmäiset kirkot olivat pieniä ja
vaatimattomia. Toisen kirkon oletetulle paikalle Luutaojan varteen on
pystytetty muistomerkki 11.9.1961.
Kirkko
ei ollut kauan Mantilankaan luona. Vanha kirkko siirrettiin tai
luultavammin uusi kirkko rakennettiin Pohjankylän alapäähän
Kirkko-ojan ja Tapuliojan välille nykyisen terveyskeskuksen kohdalle
jokitörmälle.
Kirkko rakennettiin Ljungo Tuomaanpojan ollessa Kalajoen kirkkoherrana lähelle pappilaa, tervatoria, maantietä ja satamaa. Kalajoen kolmannen kirkon paikka osoittautui kuitenkin ennen pitkää kelvottomaksi. Tämä johtui siitä, että joki syövytti kirkon kohdalla savista rantatörmää, jossa oli kirkko ja hautausmaa, joka alinomaa vyöryi veteen. Ei auttanut muu kuin rakentaa vuonna 1636 kirkko Etelänkylään sille hiekkakummulle, jolla Kalajoen nykyinen kirkko seisoo. Nykyisin Kalajoen kolmannen hautausmaan päälle on rakennettu puisto, mikä on saanut v. 2022 nimen Kiviojan puisto.
Kuvassa olevassa muistomerkissä on virheellinen teksti. Kirkko ei vyörynyt Kalajokeen vaan se kallistui Kalajokeen ja siksi se purettiin.
Neljäs
kirkko rakennettiin
vuonna 1636 ja maalattiin kaksi vuotta myöhemmin. Kirkon sisustus
oli ennen Isoa vihaa pääpiirteissään samanlainen kuin nykyäänkin
vanhoissa kirkoissa. Kirkossa oli lehteri. Saarnastuolin reunalla oli
tiimalasi, josta saarnaa pitävä pappi näki ajan kulun.
Köyhienlipas oli kirkon ovensuussa. Sillä kerättiin rahaa kunnan
köyhille. Eteisessä oli jalkapuu, jossa kirkkorangaistukseen
tuomittujen seurakuntalaisten täytyi istua häpeämässä.
Emäseurakunnan vanhassa kirkossa suoritetut korjaustyöt eivät voineet estää rakennuksen jatkuvaa rappeutumista. Tämä käy selville joulukuun 3 päivänä 1776 rakennusmestari Jylkän johdolla suoritetusta tarkastuksesta. Kirkon seinä olivat pahoin vahingoituneet ja pienen eteisen itäisin pilasi sekä sakastin pilari olivat mädäntyneet ja moneen kertaan paikatukki Heikoista seinistä ja kannatinpilareista johtuen kattokin oli pahoin vioittunut ja retkahtanut keskeltä alas. Kun seurakunnassa oli 40-50 pariskuntaa ilman penkkisijoja ja vanhan kirkon korjaus olisi tullut suhteettoman kalliiksi, sai uuden kirkon rakentamispäätös yleisen hyväksymisen.
Rakennusaineiden hankkiminen oli vaikea tehtävä. Tiilet oli tuotava Kokkolasta saakka, sillä pitäjässä ei ollut tiilitehdasta tai lähitienoon merenpohjan saven luultiin olevan niin suolapitoinen, ettei sitä voitu polttaa. Kalkkikivi oli tuotava peräti Tukholmasta saakka. Kaikeksi onnettomuudeksi suuret metsäpalot olivat viimeksi kuluneina kuivina kesinä tuhonneet paljon metsiä, mutta takamailta puita kuitenkin vielä voitiin saada. Kun rakennustöiden alkamisen tiellä oli monia esteitä, päätettiin ensimmäisenä vuonna keskittyä tarvikkeiden hankkimiseen, seuraavana vuonna laskettaisiin perustua ja vasta kolmantena uusi rakennus tehtäisiin vanhan länsipuolelle osaksi entiseen kirkkotarhaan, sillä näin menetellen voisi vanha kirkko seistä purkamatta, kunnes uuden seiniä ryhdyttäisiin tekemään.
Kirkonrakentajista puhuttaessa on jo huomautettu, että maanmittari Henrik Holmborn suunnitteli uutta kirkkoa varten piirustukset. Kun luonnoksessa oli otettu huomioon seurakunnan suuruus – kirkkoon mahtui 540 henkeä – niin se hyväksyttiin kappelien edustajien vastusteluista huolimatta, Keppelit pelkäsivät piirustusten mukaisen kirkon tulevan liian kalliiksi. Klemetti pitää Holmbornin suunnitelmaa ainutlaatuisena. Suomen kirkonrakennustaiteen historiassa ja antaa siitä seuraavan arvostelun: ”Sanankuulijain kannalta kirkko olisi ollut perin käytännöllinen, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö sitä olisi Kalajoella taitavain kirvesmiesten tunnetussa pitäjässä Holmbornin piirustusten mukaan saatu kootuksi, toinen asia on miltä semmoinen sirkusteltta olisi näyttänyt,”
(Lähde: Ruotsin Riksarkivetin SVARin digitaalinen tutkijasali)
Indententtikonttori hylkäsi piirustukset, koska se oli ”epätavallinen” ja siinä oli ”puukirkoksi epäkäytännöllinen leveys ja liian korkea kattorakenne”. Adelcrantz laati sitten uudet piirustukset, jotka kuningas hyväksyi 24.3.1778. Uusi kirkko saatiin valmiiksi vasta 1781. Se oli ristin muotoinen ja sen pieni nelikulmainen torni risteineen.
Suomen sodan aikana 6.11.1808 emäseurakunnan kirkko sytytettiin tuleen Ruotsi-Suomen Kalajoella taistelleiden joukkojen päällikön Olof v. Schwerinin käskystä. Illan hämärtyessä kaunis Herranhuone paloi perustuksiaan myöten. Samalla tuhoutui myös kellotapuli kelloineen.
Kalajoen kirkko Suomessa. Suunnitelma, leikkaus, julkisivu. Allekirjoittamaton ja päiväämätön.
(Lähde: Ruotsin Riksarkivetin SVARin digitaalinen tutkijasali)
Pidän todennäköisenä, että näiden piirustusten mukaan tehtiin Kalajoen kirkko, minkä Ruotsi-Suomen Kalajoella taistelleiden joukkojen päällikön Olof von Schwerin käskystä poltettiin.
Olen kirjoittanut Kalajoen historia-blogiini kirjoituksen Suomen sodasta Kalajeolla.
Suomen sota Kalajoella
http://kalajoenhistoria.blogspot.com/2010/02/suomen-sota-kalajoella.html
Lainasin kirjastosta kirjan Suomen sodan unohdetut sankarit. Kirjasta löytyi sivuilta 108-110 selostus Suomen sodan vaiheista Rautiossa. Tämä oli minulle uusi asia. Teksti on seuraava:
”Se, miten venäläisten puolella päästiin selville uudesta tilanteesta käy ilmi mm. 2.toukokuuta päivätystä raportista, jonka antoi muuan markiisi Paullucci, venäläisten palveluksessa oleva italialainen. Markiisi oli huhtikuun lopussa matkalla Pieterista pohjoiseen Suomen halki mukanaan tärkeitä asiapapereista kenraali Bulatoville. Kuopion kautta kuljettuaan Palucci jatkoi maantietä pitkin kohti Oulua, jonne hän arveli venäläisen armeijan edenneen. Kuusi, seitsemän peninkulmaa kaupungin eteläpuolella hänet pysytti venäläinen upseeri, joka sanoi tien olevan vihollisjoukkojen tukkiman. Pari päivää aikaisemmin oli Suomen armeija saanut suuren voiton Revonlahdella. Kaksisataa venäläistä oli kaatunut ja neljäsataa oli joutunut vangiksi, niiden joukossa kenraali Bulatov.
Näiden hätkähdyttävien uutisten vuoksi Pallucci päätti lähteä mahdollisimman nopeasi suoraan länteen kohti Pohjanlahden rannikkoa, jossa venäläisten päävoimat olivat. Pienessä Oulaisten kylässä, johon hän saapui 30. huhtikuuta, hän kohtasi puolisentoista kymmentä ratsastavaa Donin kasakkaa. Näiden päällikkö kapteeni Popov oli äärimmäisen epätoivon vallassa. Vihollisjoukot pitivät hallussaan rannikkotietä lännessä Pyhäjoella ja Merijärvellä. He olivat saarroksissa, kaikki oli hukassa! Pallucci tyynnytteli häntä, ja kello 18 lähtivät. Pallucci, Popov ja viisitoista Donin kasakkaa matkaan kiertääkseen eteläkautta rannikolle. Muutaman tunnin kuluttua he saapuivat Kalajoen rannalle Takkulaan.
Meidän lähestyessämme koko kylän väki kerääntyi Kalajoen vastapäiselle rannalle. Näimme siellä talonpojilla kiväärit. Meille sanottiin, että ne olivat metsästyskivääreitä. Tuskin ehdimme jättää kylän, kun kaksisataa aseistettua talonpoikaa lähti ajamaan meitä takaa. He ampuivat useita kiväärinlaukauksia, mutta eivät kuitenkaan osuneet, koska hevosemme olivat heille liian nopeita.
Noin kymmenen maissa saavuimme Rautioon. Totesimme kylän työtyhjäksi väestä. Koska kapteeni Popov välttämättä halusi, että hänen pienen joukkonsa oli saatava levätä asetuimme taloksi pappilaan. Uskin olimme ehtineet olla siellä tuntiakaan, kun ulos asettamamme vartijat tulivat selittämään, että joukko talonpoikia oli kokoontunut läheiselle mäelle. Ne uhkasivat lähteä liikkeelle ja hyökätä kimppuumme.
Katsoin välttämättömäksi asettaa pastorin vastuuseen kaikesta mitä meille saattaa tapahtua. Näiden uhkausten edessä hän lähti ulos seurakuntalaistensa luo hillitsemään heitä. Me käytimme hyväksemme tätä lykkäystä ja lähdimme Tippoon (nyk.Typpö)) kahdeksan virstan päähän sieltä. Sinne tultuamme kapteeni Popov halusii vastaväitteistäni huolimatta välttämättä jäädä sinne. Oltuamme siellä kaksi tuntia huomasimme äkkiä olevamme täysin niiden samojen talonpoikien piirittämä, jotka olivat ajaneet meitä takaa kahdessa edellisessä kylässä. Meille tuotti suuria vaikeuksia päästä heistä eroon. Kapinoivat talonpojat ryntäsivät suurin joukkoinHimankaan vievälle tielle estääkseen meiltä pääsyn tuolle paikkakunnalle, minkä vuoksi meidän oli pakko matkata pieniä kyläteitä pitkin. He ajoivat meitä takaa itsepintaisesti ja häiritsivät meitä varsin kiivaalla tulella. Kuitenkin vain yksi kasakka haavoittui.
Koska kapinoitsijat, joihin liittyi asukkaita kaikista kylistä, joiden kautta kuljimme, jaoivat meitä takaa hellittämättä, jakauduimme eri tahoille vaikeuttaaksemme heidän takaa-ajoaan. Sitten ratsastimme kuusi tuntia ravia Tipposta Nivalaan, Niemeen, Hinksuun, Hakolaan ja Hiskankankaalle. Siitä kylästä jatkoimme metsäpolkuja pitkin Korhoseen, josta pääsimme onnellisesti Himankaan, jossa kohtasimme etuvartiomme.
Olen kirjoittanut Raution pappilan historiasta seuraavaa:
Raution pappilan (Granholman) historiaa
http://kalajoenhistoria.blogspot.com/2012/12/raution-pappilan-granholman-historiaa.html
Kirjoitin, että pappila valmistui todennäköisesti vuonna 1809. Nyt on todennäköistä, että pappila valmistui jo vuonna 1808, koska venäläiset kasakat olisivat halunneet yöpyä siellä, mutta siihen ei annettu mahdollisuutta. Venäläiset kasakat lähettivät saarnaaja Simon Björklöfin rauhoittelemaan rautiolaisia talonpoikia ja sillä aikaa kasakat pakenivat Typpöön.
Saarnaaja Simon Björklöf s. 11.11.1772 Sievi, k. 1.3.1815 Rautio. Simon Björklöf oli ensimmäinen saarnaaja Rautiossa, jonne hän saapui vuonna 1806 ja toimi samalla Kalajoen kirkkoherrakunnan sijaiskirkkoherrana vuosina 1806-1810 viran ollessa avoimena.
Raution pappilan historiaan liittyy myös Valpon päällikön Aarno Athonin piilottelu.
Arno Anthoni piileskeli Raution pappilassa
http://kalajoenhistoria.blogspot.com/2009/06/arno-anthoni-piileskeli-raution.html
Isänmaallinen mies Elias Simojoki
http://merkkihenkiloita.blogspot.com/2008/11/isnmaallinen-mies-elias-simojoki.html
sekä asekätkentä juttu Raution pappilassa. Asekätkentä liittyy myös Raution pappilaan, sillä pappilan vintillä oli Raution asekätkö. Raution pappilan toimi tuolloin sotilaspastori Kalevi Vihma. Kun tieto tutkinnoista alkoi, niin Raution pappilan eteen tuli hevosvetoinen kärry hevosineen ja ainakin kaksi miestä, jotka lastasivat kätkössä olleet aseet kuormaan ja veivät aseet Sivakka-suohon. Syyskuun iltahämärässä ja surkeassa ilmassa hevosvetoinen lasti lähti Pohjarämeen takaa menevää kulku-uraa Kettukallioille ja sieltä Sivakkasuolle. Siellä ne aseet ovat todennäköisesti vieläkin säilössä. Aseet lienevät ensimmäisen maailman sodan aikaisia aseita. Siihen viittaa pappilan vintiltä löytyneet aselippaat.
Oma lukunsa on Raution pappilan kunnostus, kun Tapio Räihä kunnosti vanhan pappilan uuteen loistoon.
Rakennus kunnostamisen jälkeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti