sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Hyvät rippikoulukaverit ja muut ystävät

50 vuotta sitten ripille päässeiden tilaisuus oli tänään 28.06.2015 Rautiossa. Jumalanpalveluksen jälkeen laskimme sankarihaudalle kukat ja
sen jälkeen oli seurakunutakodissa yhteinen tilaisuus, jossa Leo Kinnunen lauloi ja Tuomo Hämäläinen säesti. Tässä on tilaisuudessa pitämini puhe.

50 vuotta sitten kun pääsimme ripille, aika oli toisenlainen. Tasavallan presidenttinä oli Urho Kekkonen, joka oli päässyt toiselle kaudelleen Neuvostoliiton noottiavun turvin. Neuvostoliitto lähetti Suomelle nootin, jonka tarkoituksena oli kaataa ns. Honka-liitto kuten sitten tapahtuikin ja Kekkonen valittiin toiselle kaudella 1962. Pääministerinä rippikouluvuotenamme 1965 oli Johannes Virolainen ja ulkoministerinä Ahti Karjalainen. Neuvostoliiton johtajana oli tuolloin Leonid Brezhnev, joka oli vuoden 1964 lokakuussa syrjäyttänyt Nikita Hrutshevin.

Suuri muutos on tapahtunut myös tiedonvälityksessä. Silloin ei ollut tietokoneita, ei internettiä, ei sähköpostia, ei facebookia, eikä edes puhelimia jokaisessa talossa. Me elimme Rautiossa silloin tietämättömän onnellisina. Tiesimme vain sen mitä Keskispohjanmaa ja Yleisradio kertoi meille totuutena. Me emme tienneet pahasta maailmasta mitään. Me emme tienneet esimerkiksi presidentti Urho Kekkosen ja näyttelijä Tabe Sliorin suhteesta. Vuonna 1961 Slioor julkaisi -miestenlehdessä 10-osaisen Miehet ja minä -muistelmasarjan. Maaliskuun 1961 lopulla sensuuri iski miestenlehti Jalluun, jonka tuon vuoden kolmas numero määrättiin takavarikoitavaksi epäsiveellisenä julkaisuna, ehkä presidentti Urho Kekkosen maineen suojelemiseksi.
Kerrotaan, että kun kohukaunotar Tabe Slior esitteli itsensä elokuvaohjaaja Teuvo Tuliolle, niin luonnollisesti Teuvo Tulio esitteli itsensä: Teuvo Tulio. Siihen Tabe Slior totesi: ”Olipa herkässä”.

Siihen aikaan ei ollut sensaantionhakusia iltapäivälehtiä mutta jos olisi ollut, niin ne olisivat kertoneet, että 62-vuotias presidentti Urho Kekkonen otti vuonna 1963 valtiovierailulle Jugoslaviaan mukaansa 38-vuotiaan rakastajattarensa, suurlähettiläs Jaakko Hallamaan vaimon Anita Hallamaan. Niitä asioita ei haluttu kertoa julkisuuteen. Tiedonvälitys oli hallittua sensuuria.

Rautio oli vielä vuonna 1965 itsenäinen kunta ja kunnanhallituksen puheenjohtajana toimi rippipappimme kirkkkoherra Martti Peltonen, joka oli myös Raution Säästöpankin isännistön puheenjohtaja. Raution Säästöpankki liitettiin vuoden 1966 alusta Keskipohjan Aluesäästöpankkiin. Kirkkoherra Martti Peltonen oli presidentinvaaleissa 1968 presidentti Urho Kekkosen valitsijamies. Martti Peltonen muutti Ruokolahdelle 1971 ja hän kuoli siellä vuonna 2009.

1960-luku oli suurta muutoksen aikaa. Televisio alkoi yleistymään samoin kuin kodinkoneet. Radio oli kuitenkin tärkeä tiedotusväline varsinkin urheilukilpailujen ja uutisten osalta. Vuonna 1965 merkittävä uutinen oli kuopiolaisen nailonsukkamurhaajan, 17-vuotiaan parturioppilas, Ilkka Kiviojan toiminta. Radiosta seurasimme, kun Paavo Noponen ja Pekka Tiilikainen selostivat Holmenkollenin, Falunin, Salapauselän, Puijon, Ounasvaaran ja Rukan kisoja. Paavo Noponen yhdisti selostuksissaan kansallishengen, huikean räjähtävyyden ja lennokkaan runollisen maalailun. Pekka Tiilikainen oli sivivalkoinen ääni. Siihen aikaan Kalevi Oikarainen, Arto Tiainen, Eero Mäntyranta, Väino Huhtala miesten puolella ja Senja Pusula ja Mirja Lehtonen naisten puolella olivat kirkkaimpia tähtiä. Yleisurheilussa Suomen mestaruuden voitti vuonna 1965 Juha Väätäinen 800 metrillä Pekka Juutilaisen ollessa kolmas, Olavi Salonen voitti Suomen mestaruuden 1500 metrillä, Rainer Stenius pituushypyssä ja Jorma Kinnunen keihäänheitossa. Naisten puolella Kannnuksen Uran Maija Koivusaari oli uransa huipulla samoinkuin Vaasan Vasaman Sirkka Norrlund.

Muista urheilutapahtumista jäi noilta ajoilta mieleen Timo Mäkisen Monte Carlon rallin voitto sekä Muhammed Alin voitto Sonny Listonista nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaruusottelussa. Suurta huomiota herätti jumalanpilkkaoikeudenkäynti kirjailija Hannu Salamaa vastaan hänen Juhannustanssit-romaanistaan. Vietnamin sota oli tuolloin käynnissä. Maalaisliitto muutti nimensä Keskustapuolueeksi. Yrjö Keinonen nimitettiin puolustusvoimain komentajaksi.

Meitä nuoria kiinnosti tuohon aikaan musiikki. Katri-Helena oli silloin idolini ja hänen Minne tuuli kuljettaa laulu oli vuoden 1965 hittikappale. Minulla oli Katri-Helenan kuva huoneeni seinällä. Siihen aikaan listojen kärjessä olivat myös Johnny ja Tunti vain-laulu, Dannyn Kauan-laulu, Irwin Goodman ja Työmiehen Lauantai, Kari Kuuvan Tango Pelargonia ja Pikku Nina sekä Tapio Rautavaaran Häävalssi. Ulkomaisista yhtyeistä esiin nousi the Beatles ja heidän Rock and Roll Music ja Yesterday-kappaleet.

Miss Suomi-kisoja seurattiin tarkasti. Vuoden 1965 Miss Suomeksi valittiin Virpi Miettinen ja hänestä Matti Heinivaho teki laulun Pikku neiti porvoolainen. Vuoden 1965 muoti-ilmiö oli minihame.

Rautiossa tuohon aikaa kaikissa taloissa ei ollut autoa eikä televisioa. Ei meilläkään. Mopedit alkoivat yleistymään tuohon aikaan ja meilläkin oli Jupiter-merkkinen mopedi. Hevoset alkoivat jo tuohon aikaa vähentymään ja autot yleistymään. Rautiossakin oli ollut aikaisemmin n. 130 hevosta. Lehmien osalla ayshire-lehmät alkoivat tuohon aikaan yleistymään, kun valtio tuki niiden tuontia ja rotua pidettiin Suomen olosuhteisiin parhaiten sopivana. Maatalous koneellistui samoinkuin kotitaloudet.

Typpössä oli tuohon aikaa baari, jonne me nuoret pyöräilimme tyttöjä katselemaan. Minun ihastukseni tuohon aikaan oli typpöläinen tyttö. Olihan se ihana tunne kun sai vastakaikua tunteilleen. Nuoruus oli ihanaa aikaa Rautiossa. Alavieska-Raution kunnallinen keskikoulu oli tuohon aikaan opinajo monelle rautiolaiselle nuorelle. Keskikouluun meitä kuljetti Kamusen linja-auto kansanedustaja V.H. Kiviojan aloitteesta aikaansaatua Alavieska-Rautio maantietä pitkin.

Arvot tuohon aikaan olivat erilaiset kuin nyt. Opettaja ja pappi olivat tuohon aikaan merkkihenkilöitä. Yhteiskunnallinen turvallisuus oli tuolloin parempi kuin nykyisin. Muistan kuinka isäni kanssa pyöräilin Sievin asemalle ja jätimme pyörät lukitsematta asemarakennuksen seinän viereen ja lähdimme lättähattu-junalla käymään Kokkolassa. Kun tulimme takaisin niin pyörät olivat siinä paikassa koskemattomana mihin olimme ne jättäneet. Nykyisin tilanne voisi olla toisin.

Voidaan sanoa, että Rautiossa olimme tyytyväisiä siihen mitä meillä oli. Voidaan todeta laulun sanoin, että lapsena tuntenut murheita en, riemuja vain, kohdata sain. Siksi kai aika tuo onnellinen säilyykin muistelmissain. Ei kultainen nuoruus, jää unholaan. Vaan muistoissain jälleen, sen luoksein saan.


Tervetuloa rippijuhlatilaisuuteen. On ilo olla yhdessä 50 vuoden tauon jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti