Kaunis aurinkoinen aamu Kalajoella. Lämpötila aamulla + 7 C. Tuuli pohjoisesta 2 m sekunnissa. Heräsin viiden jälkeen aamulla. Punnitsin itseni. Painoni oli nyt 105.0 kg. Verenpaine oli 130/80 pulssi 60. Veren sokeri oli 6.7.
Valmistin ja söin aamupalan.
Pari päivää sitten kävin Kalajoen jääkärien muistomerkillä Etelänkylällä ja otin valokuvan tuosta muistomerkistä Siinä oli 14 nimeä.
Olen joskus tehnyt historiikin Kalajoen jääkäreistä. Huomasin, että on tietynlainen ristiriita siinä, että onko Kalajoen jääkäreitä 14 vai 15. Pyrin tarkistamaan asian oikeellisuuden.
Kalajoelta 15 jääkäriä
Kalajokinen kauppias Jooseppi Pernu ja hänen poikansa Yrjö, Matti ja Eino. Yrjö ja Eino lähtivät jääkäreiksi vuoden 1916 lopulla. Kuva on otettu 25.2.1918 Vaasassa.
Suomen jääkäreistä kukaan ei ole enää elossa. Kenraali Eino Valve poistui viimeisenä ehdittyään täyttää 99 vuotta. Yhteensä jääkäreitä oli 1894, joista 1261 kävi läpi koko ankaran koulutuksen ja sai Riianlahdella rintamakokemustakin. Kalajokisten osuus oli paikkakunnan väkilukuun nähden Keski-Pohjanmaan korkeimpia. Yhtä lukuun ottamatta kaikki kalajokiset liittyivät jääkärien täydennysjoukkoihin 1916 kuluessa. Vain merimies Antti Siermala meni Saksaan jo vuoden 1915 lopulla. Yhdysvalloissa syntynyt Siermala siirtyi 1920-luvun alussa Kanadaan ja muutti nimensä Ericksoniksi. Lähes 30 vuotta Tyynenmeren rautatien työnjohtajana toiminut Erickson kuoli 80-vuotiaana Vancouverissa ja on haudattu sinne. Liittyessään jääkärijoukkoihin Siermala oli jo 29-vuotias ja samalla toiseksi vanhin Saksaan lähteneistö kalajokisista. Vain työmies Ilmari Pehkonen oli ehtinyt täyttää 30 vuotta ennen jääkärikauttaan.
Työmies Matti Pehkosen ja hänen puolisonsa Gretan (os. Myllylä) kolme muutakin poikaa menivät Saksaan syksyn 1916 kuluessa. Jalmari, Matti, Eemeli ja Niilo Pehkonen olivat kaikki työmiehiä ja samalla lähes parin tuhannen jääkärin joukon kolmanneksi suurin veljessarja. Vain Karjalan Sihvot ja Etelä-Suomen Heinrichsit saattoivat esitellä enemmän jääkäriveljeksiä. Molemmat viimeksi mainitut suvut tuottivat ajan oloon useita Suomen armeijan kenraaleita; Pehkosista eteni upseeriksi vain Eemeli, joka ylennettiin jatkosodan aikana 1942 vänrikiksi.
Pehkosten ohella kalajokisia jääkäriveljeksiä olivat kauppias Jooseppi Pernun ja hänen puolisonsa Idan (s. Ollila) pojat Eino ja Yrjo. Jooseppi piti kauppaa nykyisen kansanopiston tontilla yhä olevassa rakennuksessa. Hänen kauneudestaan kuuluista tyttärensä avioitui Etelä-Pohjanmaan sanomalehdistön suuren legendan Vaasan-Jaakkoon ( Jaakko Ikola, myös kansanedustaja) kanssa. Eino Pernu opiskeli Helsingin Yliopistossa oikeustiedettä, kunnes liittyi vuoden 1916 alussa jääkärien täydennysjoukkoon täytettyään juuri 20 vuotta. Hänen nuorempi veljensä Yrjö seurasi esimerkkiä ja jätti Kokkolan suomalaisen yhteiskoulun käynnin neljään vuoteen päästäkseen lähtemään Saksaan syyskuun puolivälissä 1916. Yrjö oli jääkärien täydennysjoukkoon liittyessään kuusi päivää vaille 16 vuotias. Molemmat Pernut palasivat Suomeen 25.2.1918, Eino luutnanttina ja Yrjö vänrikkinä. Kumpikin eteni sotilasurallaan myöhemmin kapteeniksi.
Eino Pernu toimi 1920-luvun alussa Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päällikkönä ja sen jälkeen viisi vuotta Joensuun Rajavartiostossa komppanian päällikkönä. Hän kuoli nuorena helmikuussa 1928, Saksasta paluunsa 10-vuotisjuhlaa edeltävänä päivänä ja haudattiin Kalajoelle isänsä viereen.
Yrjö Pernu nimitettiin 1924 Vaasan suomalaisen suojeluskunnan päälliköksi, missä tehtävässä hän palveli kolme vuotta siirtyen sitten liike-elämään. Jatkosodassa Yrjö Pernu toimi komppanian päällikkönä. Hän kuoli Vaasassa keväällä 1979.
Kalajokisen kauppiaan Jaakko Pohjanpalon ja hänen vaimonsa Johannan ( s. Pahikkala) vuoden 1893 alussa syntynyt Tauno Ilmari Pohjanpalo kirjoitti keväällä 1915 ylioppilaaksi Kokkolan suomalaisesta yhteiskoulusta ja ehti opiskella Helsingin Yliopistossa yhden lukukauden oikeustiedettä, kunnes liittyi jääkärien täydenysjoukkoon syyskuussa 1916, samana päivänä kuin Yrjö Pernu. Kansalaissodassa hän toimi Pohjois-Hämeen Rykmentin I Pataljoonan komppanianpäällikkönä ja siirtyi samana vuonna Lahden kaupungin pormestariksi. Ilmari Pohjanpalo osallistui Viron vapaussotaankin vuonna 1920 Pohjan Poikain Rykmentin esikuntaupseerina. Vuosina 1920-1932 Pohjanpalo toimi Kuopion poliisimestarina ja seuraavat 14 vuotta Helsingin apulaispoliisimestarina. Talvi- ja jatkosodassa hänen vastuullaan olivat komppaniatason talouspäällikön tehtävät. Ilmari Pohjanpalo yleni majuriksi, mikä on korkein kalajokinen jääkärien saavuttama upseeriarvo. Pohjanpalo saavutti kalajokisten jääkärien korkeimman iän siirtyen tästä ajasta 87-vuotiaana kesäkuussa 1980. Kaikki muut kalajokiset jääkärit olivat poistuneet riveistä jo aikaisemmin.
Lyhin kalajokinen jääkäritaival tuli työmies Jaakko Mikkosen osaksi. Hän meni kesällä 1916, juuri 20 vuotta täytettyään Saksaan ja menehtyi päähän osuuneen kranaatinsirpaleen uhrina jo 1917 alussa Riianlahden tuntumassa Aa-joella, minne jääkärit oli siirretty saamaan sotakokemusta. Mikkonen haudattiin Sumarakin kylän lähellä olevaan sotilashautausmaahan. Tieto nuorukaisen kohtalosta saapui Kalajoelle Tukholman kautta ja siinä todettiin: ”Jaakko on lähtenyt isänsä luokse”.
Syksyllä 1916 jääkäreihin liittynyt työmies Antti Pitkänen eteni vuoden 1918 kansalaisodan kuluessa joukkueen varajohtajaksi. Tässä tehtävässä hän osallistui Kuolajärven (nykyinen Salla) Pataljoonan taistelutoimiin koillisrintamalla kaatuen huhtikuun alussa 1918 Kuivitsalassa. Pitkänen on haudattu Sallan sankarihautaan.
Vuoden 1916 alussa jääkäriksi lähtenyt Jalmari Pahikkala oli juuri päättänyt opintonsa Oulun teollisuuskoulun huonerakennusosastossa. Hän osallistui Missejoen, Riianlahden ja Aa-joen taisteluihin ja oli kansalaissodan alussa arvoltaan varavääpeli. Joukkueenjohtajana toiminut Pahikkala haavoittui huhtikuun alussa 1918 kansalaissodan rintamalla Kelhässä. Sodan jälkeen hän toimi Kalajoen suojeluskunnan paikallispäällikkönä 1919-1922 ja ansaitsi jatkonsa elantonsa rakennusmestarina ja -urakoitsijana. Hänen järjestyksessä toinen puolisonsa Hilma (s. Rahja ) tuli tunnetuksi Hilman hotellistaan, joka oli pitkään ainoa majoitus- ja ravitsemuspaikka Hiekkasärkillä. Vääpeli Jalmari Pahikkala poistui keskuudestamme vuoden 1969 alussa.
Kalajokisista jääkäreistä etenivät upseereiksi edellä jo mainitut Ilmari Pohjanpalo, Eino ja Yrjö Pernu sekä jatkosodan aikana myös Eemeli Pehkonen. Jalmari Pahikkalan ohella kalajokisista jääkäreistä saavuttivat vääpelinarvon Antti Siermala, Matti Kujanpää, Eemeli Minkkinen, Jalmari Pehkonen ja Juho Pehkonen, Antti Pitkäsen ja Juho Takkusen sotilasarvoksi mainitaan aliupseeri. Vuoden 1917 alussa kaatunut Jaakko Mikkonen ei ehtinyt saada muuta sotilasarvoa kuin jääkäri. Matti ja Niilo Pehkonen laskettiin vuoden 1918 alussa siviilityöhön ja kumpikin palasi Suomeen vasta saman vuoden lopulla. Kalajoen omat jääkärit on huomioitu muistomerkillä.
Huomasin, että Matti Kujanpään nimi puuttuu Kalajoen jääkärien muistomerkistä. Syytä en tiedä.
Ilmari Pohjanpalo x
Eino Pernu x
Yrjö Pernu x
Eemeli Pehkonen x
Jalmari Pahikkala x
Antti Siermala x
Matti Kujanpää
Eemeli Minkkinen x
Jalmari Pehkonen x
Juho Pehkonen ?
Antti Pitkänen x
Juho Takkunen x
Jaakko Mikkonen x
Matti Pehkonen x
Niilo Pehkonen x
Kalajoelta lähti ensimmäisen maailmansodan aikana 1914-1918 yhteensä 15 miestä sotilaskoulutukseen Saksaan. Tavoitteena oli pohjustaa Suomen irtautumista Venäjästä. Aktivismia olivat luoneet kaksi venäläistä sortokautta.
Jääkärivärväys oli äärimmäisen salaista puuhaa, kiinni joutuminen merkitsi usein joutumista vankeuteen Pietarin Spalernajaan. Kalajokiset jääkärit olivat syntyneet vuosien 1885 - 1899 välisenä aikana.
Maaseudulta Saksaan lähteneistä hyvin suuri osa tuli yleensä suurista maanviljelijäperheistä, mutta Kalajoen jääkäreistä vain Matti Kujanpää toimi tämän ammatin harjoittajana, hänkin vasta 1930-luvun taitteesta lähtien. Saksaan hän lähti työmiehenä. Kujanpää asui vuosina 1920-1928 Kanadassa ja palasi sitten Kalajoelle maanviljelijäksi omistamalleen tilalle, jota hän hoiti jatkossa yli 20 vuotta. Kalajoen jääkärien joukossa oli kaikkiaan kahdeksan työmiestä.
Suomeen pääosin helmikuussa 1918 palanneet jääkärit tulivat kansalaissodan keskelle ja päävihollisina olivatkin tuolloin oman nuoren valtion kansalaiset suureksi osaksi kaupunkien tehdastyöläisistä kootuissa vallankumouksellisissa punakaarteissaan.
Tilanne oli Suomeen palaavien työmiesten kannalta ongelmallinen ja kymmenet jääkärit palasivat Suomeen vasta marraskuun lopulla 1918, jolloin sota oli ohi. Kalajokisista jääkäreistä näin tekivät työmiehet Matti ja Niilo Pehkonen, kun taas heidän veljensä työmiehet Eemeli ja Jalmari osallistuivat kansalaissotaan valkoisella puolella, Eemeli jopa joukkueen johtajana.
Jalmari palasi Saksasta vasta maaliskuun lopulla 1918 ja osallistui huhtikuussa Viipurin taisteluihin, joiden jälkiselvittelyt olivat äärimmäisen julmat.
Punaiset oivat ampuneet vankilan käytävälle kymmeniä valkoisia siviilihenkilöitä ja kostoksi teloitettiin Viipurin vallien välissä noin 200 henkilöä, joista useimmat eivät olleet millään tavalla mukana sotatoimissa ja monet venäläissukuista porvarillista väestöä. Joukossa oli naisia ja lapsiakin. Valkoisten Viipurista löytämällä pirtuvarastolla oli iso osuus tässä näytelmässä.
Kalajoen jääkärien nuorimpiin kuuluneen työmies Jaakko Minkkisen kohtaloksi tuli kaatua Latviassa Aa-joella vain 21-vuotiaana 1. tammikuuta 1917. Hänen hautansa on Sumarakin kylän lähellä sotilashautausmaalla. Saksalaiset olivat määränneet jääkärit saamaan sotakokemusta Baltian rannikolle, Venäjän rintamalle. Toistakymmentä suomalaista menetti henkensä tällä kokemusretkellä, jonka hyöty oli hyvin kyseenalainen.
Työmies Antti Pitkänen kaatui koulutusaliupseerina ja joukkueen varajohtajana Kuolajärven (Sallan)pataljoonassa, Kuivitsalan taistelussa 7. huhtikuuta 1918. Hänet on haudattu Sallaan.
Työmies Juho Takkusen jääkärikausi alkoi vain 18-vuotiaana 1916. Värvättyjä joukkoja Oulussa 1918 harjoittanut Pitkänen kuului sodan jälkeen Aunuksen retkikuntaan ja taisteli Säämäjärven rintamalla. Myöhemmin hän toimi Paraisten Kalkkivuori Oy:n palveluksessa yli 30 vuotta ja on haudattu Paraisille.
Työmies Juho Peltonen toimi Saksassa rehumestarina. Kansalaissodassa hän oli mukana sekä Tampereen että Viipurin taisteluissa. Peltonen jäi neljäksi vuodeksi armeijan palvelukseen ja työskenteli sen jälkeen sähköasentajana sekä varasto- ja ajomiehenä Etelä-Suomessa, erityisesti Hämeenlinnassa, minne hänet on haudattukin.
Maalari Eemil Minkkinen palasi Suomeen vasta sodan päätyttyä. Syynä oli sairastelu Saksassa; palattuaan toukokuun lopulla 1918 Suomeen Minkkinen liittyi heti Kaartin Jääkäripataljoonaan. Muutaman armeijavuoden jälkeen hän palasi maalariksi Kalajoelle muuttaen myöhemmin Konnevedelle.
Työnjohtaja Antti Siermala matkusti Saksaan jo vuoden 1915 lopulla, nousi pian joukkueen varajohtajaksi ja ylennettiin myöhemmin vääpeliksi. Hän muutti 1921 Kanadaan ja toimi Tyynenmeren rautatiellä työnjohtajana lähes 30 vuotta. Siermala, Kanadassa Andrew Erickson, osallistui huomattavalla tavalla Suomen talvi– ja jatkosotaan lähteneiden vapaaehtoisten matkakustannuksiin.
Rakennusmestari ja urakoitsija Jalmari Pahikkala saapui Saksasta Vaasaan Jääkärien pääjoukon mukana ja toimi kansalaissodassa joukkueenjohtajana useilla rintamilla sekä sodan jälkeen suojeluskuntaupseerina. Hän piti puolisonsa Hilman (os. Rahja) kanssa Särkillä 1931 lähtien legendaarista täysihoitolaa ”Hilman hotellia” yli 30 vuotta.
Jääkäriliike oli Suomen miesylioppilaiden piireissä vuoden 1914 loppupuolella käynnistynyt ja Jääkäripataljoona 27:n muodostumiseen johtanut aktivistien aloite sotilaskoulutuksen hankkimiseksi Suomen Venäjästä irrottautumista varten. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä 1914 oltiin Suomessa aluksi ensimmäisen sortokauden aikaisen vastarintaryhmittymän kagaalin ja vanhojen aktivistien piireissä varovaisia asennoitumisessa muuttuvaan tilanteeseen. Miesten ylioppilaspiireissä taas syntyi jääkäriliike, joka otti päämääräkseen Suomen aseellisen irrottamisen Venäjästä. Jääkärikoulutuksen 1915–1918 aloitti kaiken kaikkiaan 1895 vapaaehtoista. Heistä 1 261 (67 %) osallistui Suomen sisällissotaan. Osallistuneista kaatui taisteluissa 128 (10 %) ja haavoittui 238 (19 %).
Talvisotaan osallistui kaikenlaisissa sotatehtävissä rintama- ja kotijoukoissa sekä armeijan siviilihallinnollisissa tehtävissä 774 jääkäriä, joista kaatui 24 (3 %) sekä haavoittui 19 (2 %). Mannerheim-risti myönnettiin 20 entiselle jääkärille. Kenraalikuntaan ylennettiin 49 jääkäriä. Jääkäriliikkeen laajennettua sen sosiaalinen pohja leveni kattaen kaikki kansankerrokset. Suhteessa väkilukuun eniten jääkäreitä värväytyi Kortesjärveltä (alue nykyään osa Kauhavan kaupunkia), joka tällä perusteella ilmoitti olevansa jääkäripitäjä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4k%C3%A4riliike
Kello 7 kävin aamupesulla ja otin aamulääkkeet. Menin vähäksi aikaa levähtämään. Kello 8 lähdin Ole Fit Kalajoki kuntosalille. Matkaa sinne on n. kilometri asunnoltani. Menin pyörällä ja tein n. 2 tunnin kuntosalitreenin.
Oikeustaistelua mafia vastaan
Raahen käräjäoikeudentuomari jäi rikoksesta kiinni. Minä kerroin asiasta blogisivuillani. Käräjätuomari teki minusta perättömän ilmiannon ja tiesin, että lestadiolainen mafia alkaa suojella käräjätuomaria ja käyttää virkavaltaa väärin. Tiesin, että seurauksena on minulle ehdoton vankeustuomio. Siksi pyysin Euroopan oikeuskomissaarilta ja Bulgarian presidentiltä poliittista turvapaikkaa. Kumpikaan taho ei myöntänyt minulle poliittista turvapaikka ja jouduin palaamaan Suomeen.
Tässä Bulgarian presidentin päätös siitä, etten saa poliittista turvapaikkaa Bulgariasta.
Kun tulin takaisin Suomeen niin lestadiolainen mafia ryhtyi käyttämään virkavaltaa väärin tavoitteena minulle ehdoton vankeustuomio. Kuulusteluissa en saanut esittää mitään todistusaineistoa ja kuulustelut tehtiin esitutkintalain, poliisilain, perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaisesti.
Tässä todistajani lausunnot asiassa. Häntä ei kuultu esitutkinnassa, eikä oikeuskäsittelyssä käräjäoikeudessa eikä hovioikeudessa. Minua estettiin kuulustelemasta todistajana esiintynyttä käräjätuomaria vapaasti asiassa eikä todistusaineistoa hyväksytty todistusaineistoksi asiassa. Menettely oli Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen menettely.
Joka portaassa viranomaiset ja lestadiolainen mafia teki rikoksia ja siksi minä sain ehdottoman vankeustuomio. Tämä oikeusvaltio Suomi. En saa oikeutta, koska poliisi ei tutki eikä valtakunnansyyttäjävirasto nosta syytteitä. Laillisuusvalvonta ei ole asioissa nähnyt laittomuuksia rikoksista puhumattakaan 27 vuoteen.
Iltapäivällä levähdin reilun tunnin. Kova kuntosalitreeni ja ruokailu tekivät tehtävänsä. Kello 14 kirjoitin Ukrainan sotapäiväkirjaani Sodan 95. päivä
http://kalajoki-ploki.blogspot.com/2022/05/su-29052022-sodan-95-paiva.html
Kello 15.15 ryhdyin seuraamaan televisiosta jääkiekon MM-pronssikamppailua USA – Tsekki. Tsekki voitti 8-4. Joukkueen valmentajana toimii Kari Jalonen.
Tamperelaisyleisöltä upea ele Kari Jaloselle – kanadalainen selostaja villiintyi: ”Sankari”
https://www.is.fi/mmkiekko/art-2000008849869.html
Erkin kommentti: Kari Jalonen pelasi aikanaan Junkkarit Hockey Teamissa Kalajoella. Hän asui jonkin aikaa kesämökilläni yhdessä Toni Ariman kanssa.
Tšekin mitaliton aikakausi katkesi Kari Jalosen johdolla – yleisön suosionosoitukset olivat tunteikas kokemus kokeneelle luotsille
https://www.hs.fi/urheilu/art-2000008849597.html
Kävin illalla pyöräilemässä. Sitten aloin seurata MM-ottelua Suomi – Kanada. Otttelua selostaa Antero Mertaranta
Klo 20:50: 20 min pelattu: Suomi–Kanada 0–0.
klo 21:39: 40 min. pelattu: Suomi–Kanada 0–1.
klo 22:39: 60 min. pelattu: Suomi–Kanada 3–3.
Nyt saa huutaa! Sakari Manninen johdatti Suomen MM-kultaan – IL-TV:ssä käydään pian finaalitrilleriä
https://www.iltalehti.fi/jaakiekon-mm-2022/a/e413e115-dbf0-4dc5-8b96-b9acbcc87386
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti