torstai 17. kesäkuuta 2021

PE 18.06.2021 Olen journalismin suhteen lainsuojaton

 


Kalajokiseudun päätoimittaja Hanna Parhaniemi

Paikallislehti Kalajokiseutu kertoi seuraavaa:

Hovioikeus piti ennallaan kalajokisen ehdollisen vankeusrangaistuksen – Sai ehdollista vankeutta kunnianloukkauksesta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisessta

https://www.kalajokiseutu.fi/uutinen/618144


Pyysin Kalajokiseudun päätoimittajalta Hanna Parhaniemeltä vastineoikeutta kirjoitukseen. Minä katsoin että jutun julkistaminen ei täytä vastineoikeutta mutta se edellyttää  journalistien ohjeiden noudattamista.  Ensimmäisen ohjeen mukaan journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Kalajokiseudun päätoimittaja Hanna Parhaniemi vastasi aivan oikein, että juttu ei täytä vastineoikeutta. Hän ei ole kuitenkaan vastannut minulle pyyntööni journalististen ohjeiden noudattamisesta, johon hän ja muut KPK-lehtien päätoimittajat ilmoittivat sitoutuneensa.

Tulkitsen vastaamattomuuden niin, että Kalajokiseutu saa kivittää puskista Erkki Ahoa, koska Erkki Aho on journalismin suhteen lainsuojaton. Siksi kirjoitan vastineeni tänne blogisivuilleni ja lähetän sen myös KPK-lehdille ja muille tiedotusvälineille.


Rovaniemen hovioikeuden päätös on saatu aikaan usean rikoksen avulla


1990-luvun alussa Suomi koko syvän kototekoisen laman. Se johtui Suomen johtavien poliitikkojen virhearvionnista eli vakaan markan politiikasta. Suomi halusi Neuvostoliiton ikeen alta Euroopan yhteisön jäseneksi. Suomen piti täyttää pankkien vakavaraisuusehdot päästäkseen EY:n jäseneksi. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjelstelmän edustaajia 6.5.1992. Tasavallan presidentin johdolla päätettiin pelastaa pankit. Pankeille annettiin suosituimmuusasema oikeudenkäyneissä. Tämä merkitsi sitä, että pankki voitti ylemmissä oikeusasteissa. Kun tasavallan presidentti puuttuu riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan niin kysymys on valtiopetoksesta mikä ei vanhene koskaan.


Esko Ahon hallituksen ja neljän ostajapankin välillä sovittiin 22.10.1993 ns, Säästöpankkisopimus, jossa sovittiin sopimuksen 16-17 tiettyjen alojen ylikapasiteetin poistosta. Kysymyksessä oli kiinteistösijoittaminen ja siihen verrattava kinteistötoiminta, muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli-ja ravintolatoiminta, vapaa-ajan toiminta.

Pankit tekivät listat poistettavista yrityksissä ja Kera Oy oli mukana toiminnassa vaatimalla kaadettaviin yrityksiin omat saattohoitajat.


Pankki ei voinut voittaa oikeudessa ilman että rikollisille annettiin syytesuoja. Markkinoilta poistettiin vuoden 1998 loppuun mennessä 48 000 yritystä ja aiheutettiin 500 000 ihmisen työttömyys ja yli 280 000 ihmisen ylivelkaantuminen. Yritykset kaadettiin ja pankit pelastettiin. Pankit saivat laittaa saatavansa Suomen valtion avonaiseen pankkitukipiikkiin. Suoritettiin Suomen suurin omaisuuden ryöstä. Yritykset kaadettiin ja yrittäjien omaisuus ja takaajien omaisuus ryöstettiin pankkien vakavaraisuuden parantamiseksi. Yrittäjistä tehtiin oikeuden väärillä päätöksillä rikollisia ja elinkautisia lumvelkavankeja.


Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 toisen valtionvarainministerin Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta. Nyt näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Ensimmäisenä valtonvarainministerinä toimi Sauli Niinistö. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan niin koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain vastainen.

Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 %:ssä (petos). Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa v. 2000. Siinä todetaan, että n. 1000 tarkastetusta reklamaatiosta n. 100 todettiin aiheellisiksi. Lainaa ei ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin liittyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.


Alavieskan Puurakenne Oy oli aikanaan Suomen kolmanneksi suurin talotehdas, jonka kotipaikka oli Alavieska. Taloudellisen laman alkaessa 1990-luvun alussa APR oli Keski-Pohjan Säästopankin asiakas. Pankki kuului niin sanottuun mustaan tusinaan eli 12 taloudellisesti heikoimman säästöpankin joukkoon Suomessa. 22.10.1993 Esko Ahon hallitus hyväksyi SSP-sopimuksen, jossa päätettiin säästöpankkien pilkkomisesta ja toimialarationalisoinnista. Talonrakennusala kuului sopimuksen mukaan toimialarationalaisoinnin piiriin. Kera Oy:ssä perustettiin niin sanottu ruumiinpesuryhmä, jonka tarkoituksena oli poistaa markkinoilta Kera Oy:n rahoittamia yrityksiä uhkaavat yritykset. Alavieskan Puurakenne Oy ajettiin konkurssiin erikoisella tavalla vastoin tehtyjä sopimuksia. Konkurssipesän suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy. Konkurssipesänhoitajina toimivat varatuomarit Antti Latola ja Hannu Maskonen.


Kun Alavieskan Puurakenne Oy oli ajettu vastoin sopimuksia konkurssiin, niin toiminnan jatkajaksi ryhtyi 10 osakkaan ryhmä. Joukossa oli mukana Kera Oy:n saattohoitaja Jouni Remes. Muut osakkaat eivät tienneet, että perustettava yhtiö oli markkinoilta poistettavien listalla ja että yhtiön perustajien joukossa oli Kera Oy:n saattohoitaja varmistamassa perustettavan yrityksen konkurssiin ajamisen.


Myyjinä toimivat väliaikaiset konkurssipesän hoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen, joiden päämiehinä olivat Kera Oy ja Arsenal Oy. Myyjät toimivat konkurssisäännön, kauppakaaren ja maakaaren vastaisesti sekä salasivat kaupanteossa 48 miljoonan pantatut kiinnitykset sekä ilmoittivat keskeneräisen tilauskannan 15 miljoonaa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli. Törkeän petoksen suuruus oli 63 miljoonaa. Kaupanvahvistajana toimi tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka on toimnut lähes kaikissa kauppasopimuksista jhtuvista oikeudenkäynneistä esteellisenä syyttäjä. Esteellisyys on virkarikos.


Saattohoitajien piti ajaa perustettu yritys eli PR-Teollisuus Oy konkurssiin 31.1.1996. Osakkaat huomasivat yrityksen toimitusjohtaja Jouni Remeksen yhtiön edun vastaisen toiminnan ja erottivat saattohoitajaksi paljastuneen Jouni Remeksen. Samalla myönnettiin ero yrityksen hallituksen puheenjohtajalle kansanedustaja Markku Koskela, koska hän oli menettänyt osakkaiden luottamuksen. Yhtiön toimitusjohtaksi oli jouduttu valitsemaan Kera Oy ja Arsenal Oy vaatimuksesta ja kiristyksestä saattohoitaja Stig Wekström. Weckström ei saanut yritystä konkurssiin 1.1.1996 mennessä. Weckströmille myönettin ero eli todellisuudessa irtisanottiin tehtävästään.


Koska Weckström ei saanut yritystä konkurssiin, niin velkojien edustajat Antti Latola ja Hannu Maskonen purkivat tekemänsä kaupat PR-Teollisuus Oy:n kanssa. Kun pääsopimus puretaan niin liitännäisetkään eivät voi jäädä voimaan eli takaukset purkaantuivat. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesällä ei ollut enää saatavaa PR-Teollisuus Oy:ltä koska kaupat oli purettu. Siitä huolimatta Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki RR-Teollisuus Oy.n väärillä tiedoilla konkurssiin. Se oli mahdollista, koska asiassa varatuomari Paavo M.Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman ilman toimenksiantoja ja valtakirjoja. Hän tunustaa tekonsa. Lisäksi konkurssinhakija antoi Ylivieskan käräjäoidelle asiassa lausuman ilman toimeksiantoja ja valtakirjoja. Ylivieskan käräjäoikeuden käräjätuomari Juha Nieminen ei tarkistanut valtakirjoja ja siksi konkurssipäätös sai lain voiman. Keskeinen tekijä konkurssi oli syyttäjä Sulo Heiskari, joka laittoi lausumapyynnön varatuomari Paavo M. Petäjälle, joka on tunnustanut, ettei hänellä ollut konkurssiasiassa valtarkirjoja eikä toimenksiantoja. Sitä huolimatta hän on antanut väärän lausuman asiassa,


Asianajaja Asko Keränen pyysi valtakirjat jotta hän voi tehdä valituksen Vaasan hovioikeuteen. Asko Keränen sai valtakirjat mutta hän jätti valituksen tekemättä. Hän tunnustaa tekonsa. Näin väärä konkurssipäätös jäi voimaan ja rikolliset saattoivat käyttää tätä väärää konkurssipäätöstä hyväkseen uusien väärien päätösten aikaansaamiseen. Asianajaja Hannu Maskonen putosi ulkomailla parvekkeelta ja kuoli. Hän ei kestänyt rikollisen toimintansa paineita.


Erkki Aho on joutunut tämän väärän konkurssipäätöksen johdosta Suomen valtion kidutusrikoksen kohteeksi. Rikolliset ovat käyttäneet tätä väärää konkurssipäätöstä hyväkseen. Se on ollut mahdollista, koska poliisi ei tutki syyttäjä ei syytä eikä oikeus ota käsiteltäväkseen. Laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan. Kidutus on kestänyt nyt lähes 26 vuotta.


Erkki Aho on joutunut syyttömänä kärsimään 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Olen menettänyt Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta, yritykseni, omaisuuteni, ihmisarvoni ja minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Olen ollut luottokelvottomana yli 25 vuotta eikä ole voinut harjoittaa yritystoimintaa. Hän eiole saanut esteetöntä rikostutkintaa eikä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 25 vuoteen. Hänet on pidätetty useita kertoja rikollisten toimesta ja hän on joutunut olemaan maan paossa Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Hän on joutunut hakemaan poliittista turvapaikkaa Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta Euroopan Unionilta eli oikeuskomisaari Vera Jourovalta sekä Bulgarian presidentiltä. Hän on menettänyt terveyteni´sä sairastuttuaan syöpään ja korkeaan verenpaineeseen. Syövän hän onnistui voittamaan, mutta korkea verenpaine on tuhonnut elimistöään ja on edelleenkin hengenvaarallisen korkea. Hänelle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Tämä on hänelle äärettömän raskas ja vaikea asia.

Koska poliisi ei tutki ja korkein oikeus ei pura eri oikeusasteiden vääriä päätöksiä, niin bänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin haastaa ulosottoviranomaiset oikeuteen sen johdosta, että he perivät Aholta sellaisia saatavia, mitkä on saatu aikaan rikosten avulla ja siksi ne on perintäkelvottomia.


Erkki Aho teki rikostutkintapyynnön asioissa koska Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela päätti, että asia rikosasia. Tästä huolimatta Oulun käräjäoikeus ei ottanut asiaa käsiteltäväkseen. Erkki Aho teki sen perusteella rikostutkintapyynnön Oulun poliisille, koska käräjäoikeuden laamanni oli päättänyt, että asia on rikosasia. Tuntemattomaksi jäänyt Oulun poliisi muutti R-asian S-asiaksi ja tutkinnanjohtajaksi määrättiin Kajaanin poliisi Tiina Sarparanta. Kajaanin poliisi Sarparanta palautti todistusaineistot tutkimatta asiaa ja tekemällä tutkimattajättämispäätöksen.

Todistusaineistossa oli mukana valtiopetoksen todistanut salaiseksi julistettu Säästöpankki-sopimus sekä kirjani Olet Maamme Armahin Suomenmaa mikä sisältää todistusaineston kopioituna ja selostettuna asiassa. On syytä epäillä, että poliisi Tiina Sarparanta syyllistyi virkavelvollisuuden laiminlyöntiin, rikollisten suojeluun ja rikosten peittelyyn.


Haastoin poliisi Tiina Sarparannan oikeuteen. Asia olisi kuulunut Kajaanin käräjäoikeuden käsiteltäväksi, koska epäilty rikos on tehty Kajaanissa. Tästä huolimatta asiaa ryhtyi käsittelemään Oulun käräjäoikeuden esteellinen käräjätuomari Jyrki Määttä. Hän jätti siirtämättä todistusaineiston Oulun käräjäoikeuden Ylivieskan toimipisteestä Oulun toimipisteeseen. Hän tunnustaa asian. Hän teki esteellisenä käräjätuomarina Kajaanin poliisin Tiina Sarparannan suojelupäätöksen.


Valitin asiasta Rovaniemen hovioikeuteen, jossa kolmikko hovioikeudenneuvos Maarit Tukiainen, hovioikeudenneuvos Petri Nykänen ja asian esitellyt hovioikeudenneuvos Suvi Hannula tekivät rikoksista epäiltyjen suojelupäätöksen R20/855. Pidin Rovaniemen hovioikeuden päätöstä niin törkeänä virkarikoksena, että päätin soittaa hovioikeudenneuvost Maarit Tukiaiselle. En tavoittonut puhelimeen hovioikeudenneuvos Maarit Tukiaista ja siksi puhelu käännettiin hovioikeudenneuvos Petri Nykäselle, joka kertoi, ettei hän ole mukana tässä päätöksessä vaan siinä toisessa minun asiassani. Kiitin tiedosta ja lähetin sähköpostiviestin Rovaniemen hovioikeuden presidentille ja kysyin, että miten on mahdollista, että hovioikeudenneuvos ilmoittaa, ettei hän ole ollut päätöstä tekemässä vaikka hänen nimensä on päätöksessä. Seuraavana päivänä hovioikeudenneuvos Nykänen laittoi minulle sähköpostia, että hän on ollut tekemässä tuota päätöstä R20/885.


Olin haastanut ulosottoviranomaiset oikeuteen, koska poliisi ei tutki eikä laillisuusvalvonta näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan. Myöskään korkein oikeus ei pura vääriä päätöksiä. Kun Raahen käräjäoikeuden tuomari Sarianne Ervasti ilmoitti minulle milloin hän antaa asiassa päätöksensä niin soitin Raahen käräjäoikeuden kansliaan ja sovin käräjäsihteeerin kanssa, että tulen todistajan kanssa tarkistamaan, että kaikki lähettämäni ja sinne siirrettäväksi pyytämäni aineisto on asian käsittelyssä mukana.


Tarkstuksessa huomasin, että sähköpostitse lähettämäni aineisto oli väärin tulostettu. Tulostamatta oli jätetty linkkien takana ollut todistusaineisto ja lisäksi Ylivieskan toimipisteestä siirrettäväksi pyydetty aineisto oli jätetty siirtämättä. Todistin nämä asiat käräjätuomari Sarianne Ervstille todistajani, käräjäsihteerin ja toimistosihteerin ollessa paikalla todistamassa asiaa. Käräjätuomari Sarianne Ervasti ilmoitti, ettei nämä asiat vaikuta päätöksen tekoon. Hän teki väärän päätöksen ja Rovaniemen hovioikeus siunasi käräjätuomarin menettelyn.


Käräjätuomari Sarianne Ervasti teki minusta rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, koska kerroin asioista totuuden blogissani. Hän luotti asiassa Virkamafian suojeluun. Rikostutkinnan johtajaksi määrättiin esteellinen Raahen poliisi Hannu Mensonen, joka tunnustaa esteellisyytensä. Rikostutkijana asiassa oli poliisi Pekka Niskakangas, joka suoritti rikostutkinnan vastoin esitutkintalakia, poliisilakia, perustuslakia ja ihmisoikeussopimuksia. Minut kutsui haastatteluun poliisi Joel Mäntysaari, joka oli ohjeistettu siten, että hän ilmoitti minulle, että asiassa kysymykset ja vastaukset on tehty etukäteen valmiiksi. Minä ihmettelin tilannetta. Siksi otin kuulustelutodistajan mukaan kuulusteluun. Minä en saanut esittää kuulustelussa mitään todistusaineistoja eikä todistajaani kuultu. Siksi minä pyysin, että ns. kuulustelukertomukseeni lisätään maininta, että annan asiassa loppulausunnot. Kuulustelutodistaja todistaa asian. Minä sainkin antaa asiassa loppulausunnot ja toimitin Raahen poliisille sähköpostitse todistusaineistot sekä myös kirjallisesti.


Syyteharkinnan asiassa teki aluesyyttäjä Juha Karikoski. Kun sain syytteen niin pyysin Oulun poliisin asiakirjaosastolta asiakirjat joiden perusteella syyte on tehty. Oulun poliisin asiakirjaoasto ilmoitti minulle, ettei asiakirjat liity asiaani. Minä pyysin siitä huolimatta toimittamaan asiakirjat minulle. Oulun poliisin asiakirjaosasto kieltäytyi toimittamasta minulle asiakirjoja.


Syyttäjälaitos toimitti minulle pyytämttä ja tilaamatta asiakirjat. Huomasin syyttäjän asiakirjoista, että kaikki minun loppulausunntoni puuttuivat syyteharkinnan asiakirjoista sekä kaikki toimittamani todistusaineistot. Syyteharkinta oli siis tehty virheellisen todistusaineiston perusteella. On syytä epäillä, toiminta oli tietoista Virkamafian toimintaa.


Koska kysymyksessä oli Oulun käräjäoikeuden käräjätuomarin tekemä rikosilmoitus, niin Rovaniemen hovioikeus määräsi Oulun käräjäoikeuden tuomariksi Rovaniemen hovioikeuden määräaikaisen hovioikeudenneuvoksen. Tämä jätti todistajani käräjäoikeuden istuntoon kutsumatta eikä ottanut todistusaineistoani vastaana asiaan kuuluvana. Kyysmyksessä oli kirjani Olet Maamme Armahin Suomenmaan, jossa on kopioituna lähes kaikki todistusaineistot asiassa ja kerrottu asiat niin kuin ne ovat tapahtuneet. Lisäksi jätin kirjallisen kopion salaiseksi julistetusta Säästöpankki-sopimuksesta,mikä on osa valtiopetosta. Käräjätuomarina toiminut Rovaniemen hovioikeuden määräaikainen hovioikeudenneuvos ei antanut minun vapaasti kuulustella todistajana esiintynyttä vastapuoltani eli käräjätuomari Sarianne Ervastia. Nämä menettelyt ovat Euurooan Ihmisoikeussopimuksen vastaisia. Kysymys on siis kidutusrikoksesta, mikä on kestänyt nyt 26 vuotta. Minulla on perustuslain mukaan omaisuuden suoja ja kidutus on kielletty rikoslaissa, perustuslaissa sekä ihmisoikeussopimuksissa. Perustuslailla on oikeuskäsittelyssä etusija. Oikeudenkäynti ei täyttänyt alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tunnusmerkkejä. Aluesyyttäjä ja vastapuolen asianjaja antoivat väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle.

Kaikki nämä rikokset hyväksyi Rovaniemen hovioikeus päätöksellään R20/834 kokoonpanolla hovioikeudenneuvos Maarit Tukiainen, hovioikeudenneuvos Petri Nykänen ja asian esitellyt hovioikeudenneuvos Suvi Hannula.

Olen pyytänyt ja vaatinut, että oikeuskansleri käynnistää rikostutkinnat asiassani yhdessä valtakunnansyyttäjän ja keskusrikospoliisin kanssa. Olen riitauttanut oikeudenkäyntimaksut, koska katson, että ne on saatu aikaan rikosten avulla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti