Oskari Santaholman muotokuvan ja Havulan on maalannut taiteilija Markku Hakola
Kauppaneuvos Oskari Santaholma (s. 24.4.1878 – k. 26.8.1956) toimi Santaholma Oy:n toimitusjohtajana. Oskari avioitui 3.6.1905 Siiri Johanna Selinin (s. 4.12.1882 – k. 17.9.1954) kanssa. Siiri Selinin vanhemmat olivat liikemies Adolf Selin ja Brita Johanna Ahlskog.
Käytyään
muutaman luokan Oulun suomalaista lyseota Oskari
Santaholma kävi
Raahen porvari- ja kauppakoulun ja lähti vuoden pituiselle
opintomatkalle Englantiin 1901. Tämän jälkeen hän aloitti
työskentelynsä perheyrityksessä yhdessä isänsä ja neljän
veljensä kanssa. Hän toimi aluksi konttoripäällikkönä, ja 1924
hänestä tuli tämän suuren puutavaraliikkeen, A. Santaholma Oy:n,
toimitusjohtaja 23.5.1924. Yhtiön omistusoloissa tapahtui huomattava
muutos, kun Sivert,
Olli ja Oskari Santaholma lunastivat
velivainajiensa perillisiltä näiden osakkeet, joten jo 22.3.1926
kolme veljestä omisti koko yhtiön osakepääoman. He muodostivat
tästä lähtien yhtiön hallituksen. Kun yhtiö oli näin päässyt
sisäisesti lujittumaan, sen toiminta virkosi.
Vuoden 1926
raaka-aineen hankinnat suunnattiin myös Kiiminkijoen latvavesille
Puolangalle. Samana vuonna päätettiin ryhtyä ostamaan tukkeja myös
Iijoen varrelta. Kevättalvella 1926 päätettiin uudistaa Jokirannan
saha Haukiputaalla. Pulavuodet 1930-32 koettelivat yhtiötä, mutta
vuodesta 1933 yhtiön voitiin todeta tuottaneen voittoa. Kesäkuussa
1925 Raahen kaupunki oli vuokrannut Pirttiniemen tehdasalueen F.A.
Juselius Oy:lle 30 vuodeksi. Vuorineuvos Juselius
oli
kuollut 8.2.1930. Hänen koko omaisuutensa oli joutunut Sigfried
Juselius Säätiön haltuun. Tämä oli ruvennut heti lopettamaan
Pirttiniemen sahan toimintaa. Silloin A. Santaholma Osakeyhtiö astui
näyttämölle ja osti 9.6.1934 tehdyllä kauppakirjalla
sahalaitoksen. Samana päivänä tehdyllä vuokrasopimuksella Raahen
kaupunki siirsi yhtiölle ne alueet, jotka se oli aikaisemmin
vuokrannut Juseliukselle. Vuokra-ajaksi sovittiin 40 vuotta. Yhtiön
toimesta ryhdyttiin heti kunnostamaan sahaa ja hankkimaan sinne
raakaainetta. Talvisaikaan töissä oli 250 miestä ja kesäaikaan,
jolloin myös lastaus- ja tukkityöt olivat käynnissä noin 400
miestä.
Sivert
Santaholman kuoltua
yhtiön hallitukseen valittiin hänen poikansa Lauri. Hallituksen
varajäseniksi valittiin 7.5.1936 Eero
Santaholma,
metsänhoitaja Einar
Nylander ja
luutnantti Mauri
Lehtosaari. Tilintarkastajiksi
valittiin Pentti
Santaholma ja Paavo Kiviharju.
Pari vuotta myöhemmin yhtiön johdossa tapahtui huomattava muutos.
Johtaja Olli Santaholma kuoli Kalajoella kesäkuun 5. päivänä
1940. Hänen poismenonsa jälkeen yhtiökokous valitsi 12.8.1940
yhtiön johtokuntaan Mauri
Lehtosaaren ja
tämän varajäseneksi rouva Inga
Santaholman.
Yhtiön johtokunnan kokoonpano oli Oskari
Santaholma, Einar Nylander ja Mauri Lehtosaari ja
varajäseninä Inga
Santaholma, Eero Santaholma ja Paavo Kiviharju.
Tuotantolaitoksia
pyrittiin kehittämään. Pienehköjä uudistuksia suoritettiin v.
1936 Jokisuun ja Pirttiniemen sahalla, v. 1937 uudenaikaistettiin
Jokirannan saha ja seuraavana vuonna Jokisuun ja vuonna 1939
Pirttiniemen ja vielä Jokirannan sahat. Kalajoelle rakennettiin v.
1936 asuinrakennus toimihenkilöitä varten ja v. 1937 yksi työväen
asunto. Jokirannan sahalle rakennettiin 1937 hiiltämö, jossa oli 21
miilua. Sydet myytiin Ruotsiin Herrängin Kaivosyhtiölle. Pyhäjoen
puuhioketta laivattiin Englantiin ja sitten Ranskaan.
Yhtiön
telakalla oli hinaajien ja proomujen rakennustyötä johtanut
insinööri Einar
Sahlberg,
joka oli ollut yhtiön palveluksessa 30 vuotta. Hänen aikanaan oli
rakennettu pieniä hinaajia, kuten sopu, Virma, Apu, Nopsa ja Leimu
sekä suuremmat hinaajat Ponteva ja Panu. Vuonna 1934 Pitkäniemen
Saha Oy:ltä oli ostettu hinaajaksi matkustajahöyryalus Vanttaus.
Vuonna 1937 ostettiin vielä hinaaja Aalto. Ensimmäinen omalla
tehtaalla rakennettu hinaaja Antti myytiin Turkuun. Proomuja yhtiö
rakensi kaikkiaan noin 80.
Syksyllä 1939 yhtiön melkein koko
henkilökunta kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin.
Talvisodassa se sitten taisteli eri rintamillamme. Sota muutti
myyntitoiminnan perin pohjin. Se esti Englannin kaupan kokonaan.
Hollantiin, Tanskaan ja Saksaan voitiin myydä. Jatkosodassa melkein
koko henkilökunta oli jälleen mukana. Sahojen toiminta supistui
vähiin. Syyskuun 1944 välirauhan jälkeen päästiin hitaasti
säännöllisiin oloihin.
Parempien työmahdollisuuksien
luomiseksi yhtiö ryhtyi v. 1946 rakentamaan työväen asuntoja.
Raahessa ja Haukiputaalla saatiin vuosian 1947-1948 valmiiksi useita
rakennuksia. Raahessa v. 1947 15 perheelle ja vuonna 1948 12
perheelle. Jokirannan ja Pirttiniemen sahoille hankittiin v. 1949
selluloosahakkurit jätteiden käyttämiseksi. Työmarkkinoilla
sattuneet häiriöt haittasivat tuotantoa, kunnes vuonna 1951
linnarauhan ansiosta saatiin työskennellä rauhassa.
Yhtiön
tuotteiden sijoittamisessa maailmanmarkkinoille ulkomaiset agentit
ovat suorittaneet arvokkaan työn. Pääasiassa sahatavaran myynnissä
yhtiön pääedustajaksi tuli v. 1921 Nino Lincoln & Co
Helsingistä. Lincolnin kautta yhtiöllä oli seuraavat ulkomaiset
agentit: Isossa Britaniassa ja Irlannissa vuodesta 1922 Hallam,
Ramsay & Co, Lontoo, Hollannissa vuodesta 1926 Vrancken &
Holm ja pari vuotta myöhemmin K.V. Holm ja herra Holmin
kuoltua
v. 1951 hänen poikansa K.V.Holm
jr, Tanskassa
aikaisemmin useita agentteja, vuodesta 1938 Schmidt& Bloch,
Kööpenhamina, Saksassa ennen 2. maailmansotaa useita agentteja
lyhyen aikaa, vuodesta 1940 H.A. Gratenau, Ranskassa vuodesta 1949
Societe COPAP, Pariisi, Ruotsissa K. Åsander Aktiebolg.Oskari
Santaholman johdossa perheyrityksestä kasvoi yksi Pohjois-Suomen
suurimpia alallaan.
Kotiseutunsa Kalajoen ja Keski- sekä
Pohjois-Pohjanmaan elinkeinoelämän kehittämisen lisäksi hänen
pyrkimyksenään oli kotiseutunsa ja koko isänmaan sivistyselämän
ja kaikkien hyvien harrastusten tukeminen. Hän toimi A. Santaholma
Oy:n johtokunnan jäsenenä 1911–56, Kalajoen Säästöpankin
hallintoneuvoston puheenjohtajana 1907–12 ja Pohjolan osakepankin
hallintoneuvoston puheenjohtajana 1931–. Hän oli Oulun
kauppakamarin hallituksen jäsen ja Kalajoen kunnanvaltuuston jäsen
sen perustamisesta alkaen. Hän lisäsi ammattitaitoaan lukuisilla
ulkomaanmatkoillaan. Kunnallisneuvoksen arvonimen hän sai 1928 ja
kauppaneuvoksen arvonimen 1943.
Sahanjohtaja Oskari
Santaholman vuonna
1912 rakennuttama asuinhuvila Havula on Kalajoen mielenkiintoisimpia
vierailukohteita. Kiinteistö alkuperäisine irtaimistoineen siirtyi
Santaholman perikunnalta kunnan omistukseen vuonna 1992. Havula
avattiin yleisölle mittavan kunnostuksen jälkeen
1997.
Jugendtyylisessä talossa on keittiön lisäksi 14
huonetta ja noin 700 neliömetriä asuinpinta-alaa kahdessa
kerroksessa. Havulassa vierailija voi tutustua paikkakunnan saha- ja
teollisuushistoriaan sekä Pohjois-Suomen oloissa harvinaiseen 1910 -
30 -luvun varakkaaseen porvariskotiin alkuperäisine
sisustuksineen.
Havula sijaitsee Plassin pohjoispäässä
havupuiden ympäröimän piha-alueen suojassa. Pihalta on ollut
näköyhteys sahan lautatarha-alueelle. Oskari
Santaholma avioitui
hämeenlinnalaisen Sigrid
Selinin kanssa
1905 ja kotia alettiin suunnitella pian tämän jälkeen.
Suunnitelmat tilattiin helsinkiläiseltä arkkitehtitoimisto
Palmqvist & Sjöströmiltä.
Havulan sisustus on
mielenkiintoinen sekoitus vanhoja tyylihuonekaluja ja uuteen kotiin
tilattuja kalustekokonaisuuksia. Arvokkaimpiin kokonaisuuksiin
kuuluvat salin 1800-luvun pietarilainen biedermeierkalusto, Arttu
Brummerin 1927 suunnittelema ja hämeenlinnalaisen E.Huhdan
Puusepäntehtaan valmistamat olohuoneenkalusto ja saman tehtaan
toteuttama uusbarokkityylinen ruokasalin kalusto ja isäntäparin
makuuhuoneen kalusto. Yläkerran makuuhuoneen uusklassinen kalusto on
Nicolai Bomanin höyrypuusepäntehtaan valmistama. Huoneissa on myös
alkuperäiset kaakeliuunit, joista useat ovat Rakkolanjoen
posliinitehtaan tuotantoa.
Irtaimistoon kuuluu myös runsaasti
taideteollista esineistöä, mm. Elsa
Eleniuksen ja Greta Lisa Jäderholm-Snellmanin keramiikkaa.
Taideteoksista voi mainita Eero
Snellmanin 1925
maalaamat muotokuvat talon isäntäparista (Siiri,
Oskari), Harald Gallenin, Tyko Sallisen, Antti Favénin, Mikko
Asunnan, Arthur Heickelin, Hugo Backmanssonin ja Torsten Wasastjernan
maalaukset
ja Väinö
Aaltosen kipsireliefi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti