PE 27.10.2023 Kärkisen kylän tätä päivää ja historiaa

 Kärkinen

Kärkinen sijaitsee Kalajoen keskustasta etelään päin. Kärkisestä on matkaa Kalajoen keskustaan noin 20 km, Himangalle 20 km, Ylivieskaan 40 km ja Kokkolaan 60 km. Siiponjoki virtaa kylän halki.

Kärkisen kartta-linkki

Kärkisen koulun historia

Kärkiskylän koulun perustamispäivänä voidaan pitää 1. kesäkuuta 1891, jolloin kylän miehet ilmoittivat kuntakokouksessa aloittavansa kansakoulun kylässään seuraavana syksynä. Kuukautta myöhemmin koulupiirin ”osallisten” kokouksessa on ollut paikalla ”melkoinen määrä kyläläisiä” ja silloin on valittu ensimmäiseen johtokuntaa puheenjohtajaksi Antti Iso-oja (vuodesta 1893 Korva) ja jäseniksi August Mäkitalo, Jaakko Rautakoski, Emanuel Peltokangas ja Emanuel Vähäoja.

Koulutyö oli määrä aloittaa 23. syyskuuta 1891, mutta kun valittu opettaja ei tullutkaan, niin aloittaminen siirtyi lähes kahdella kuukaudella. Antti Iso-ojan talosta oli koululle vuokrattu tilat ja ”koulu avattiin käytännölliseen toimeensa” 12. marraskuuta 1891, jolloin Jenny Hahtolinilla oli opetettavana kaikkiaan 25 kärkisläislasta.

Kärkisen kansakoulun aloittaminen oli voimallinen osoitus kyläläisten yhteistoiminnasta ja halusta antaa lapsilleen oppia elämää ja huomista varten. Koulu oli sanamukaisesti kylän ”oma” koulu, sillä se toimi yksityisenä kouluna aina kevääseen 1934. Kouluhallituksen määräys Kärkisen koulun määräämisestä kunnalliseksi kouluksi on luettu tiedoksi Raution kunnanvaltuuston kokouksessa 28. maaliskuuta 1934.

Koulutalon rakentamisesta on päätetty koulupiirin kokouksessa 1. heinäkuuta 1891 ja sen rakentaminen on käynnistynyt seuraavan vuoden keväällä. Tammikuulta 1893 on säilynyt tilinteko koulun rakentamisen kustannuksista, jotka on laskettu yhteensä 7833 markaksi eli vuoden 1999 rahaksi muutettuna noin 160 000 markaksi. Kylän väki teki kouluntyömaalla muun muassa 1250 talkoopäivä ja isännät lahjoittivat paljon rakennustarvikkeita. Keisarillinen senaatti myönsi talvella 1894 Kärkisen koulun rakennuskustannuksiin 1500 markan suuruisen rakentamisavustuksen.

Uuden koulutalon rakentaminen on ollut vireillä jo vuonna 1930, jolloin on hyväksytty piirustuksetkin koulupiirin kokouksessa. Sitten rakentaminen siirtyi kuitenkin monista syistä johtuen vuosikausien ajan. Vuonna 1936 hyväksyttiin koulun ja ulkohuoneitten uudet piirustukset ja toinen koulutalo valmistui vuonna 1937. Korjaustöitä tehtiin 1952, suuri peruskorjaus 1966-67 ja veistoluokka rakennettiin 1970. Koulu on rakennettu kyläläisten yhteisesti omistamalle tontille. Koulu on lopettanut toimintansa, mutta Kalajoen kaupunki ei voi myydä koulua, koska Kalajoen kaupunki ei omista tonttia.

Lähdeaineisto Aarre Aunola Rautio Isbn 952-91-1208-4, Erkki Ahon muistiinpanot

Aarre Merikanto "Kesäyö" - LAURA MÄKITALO, Merikantolaulukilpailun finalisti 2015

https://www.youtube.com/watch?v=OsSH2gQ6h7k

Kärkisen urheilukenttä

Kärkisen kentän vihkiäistapahtuma 10.7.1996. Toivo Palosaari, Mauri Ylitalo ja Juhani Kajava.

Kärkisiin rakennettiin vaatimaton kyläurheilukenttä 1950-luvun alussa paikallisen nuorisoseuran käynnistämillä talkoilla. Kentän maapohja oli ostettu Antti Korvalta. Myöhemmin Kärkisen nuorisoseura lahjoitti alueen Raution kunnalle, joka osti kenttää varten lisämaata Arvo Ainalilta ja käynnisti varsinaisen rakentamistyön 1958. Suunnitelmat tähänkin kenttään, jolle tuli 250 metrin pituinen juoksurata, oli laatinut Adolf Männistö.

Kärkisen kyläkenttä kunnostettiin 1972 ja vuonna 1974 ja sille saatiin uusi hiilimurskepinta, Viimeisimmät kunnostus- ja parannustyöt Karkisen kentällä on tehty kevätkesällä 1996 ja kentän uudelleenvihkiminen on tapahtunut 10. heinäkuuta 1996.

Johanna Ylitalo hiihti ja juoksi SM-mitaleja

Raution Kärkisistä kotoisin oleva ja aktiiviurallaan yhtä talvea lukuun ottamatta aina Kisailijoita edustanut Johanna Ylitalo kuuluu niihin urheilijoihin, jotka erottuivat muista jo ikäkausivaiheessa viimeistään 10-vuotiaasta lähtien. 3.-4-luokkien sarjoissa kilpailleet Johanna Ylitalo ja Antti Haapakoski olivat talvella 1981 Kalajoen koulujenvälisten hiihtojen ylivoimaisimmat voittajat. Kumpikin hiihti saman matkan ja ilmassa leijui kevyttä hämmenyksen virettä, kun Ylitalon aika oli 12 sekuntia Haapakoskea nopeampi.

Kansainvälistä kilpailukokemusta Johanna Ylitalo sai jo 1979 vain 8-vuotiaana osallistuessa Kokkolassa pohjoismaisten nuorisokisojen 10-vuotiaiden sarjaan. Tuloksena oli 12. sija runsaan minuutin päästä kärejstä. Seuraavinakin talvina Johanna kilpaili monta vuotta itsenään vanhempien kanssa, mutta menestyi silti usein erinomaisesti. Talvesta 1982 lähtien hän oli ikäistensä joukosa lähes lyömätön Kalajoella ja sen lähialueella sekä pian isommissakin ympyröissä.

Tammikuussa 1982 Johanna voitti 14-vuotiaiden Keski-Pohjanmaan mestaruuden kolmella kilometrillä, vaikka hän oli 11-vuotias. Keskipohjanmaa-lehti pahoittelikin, että tytön aiheuttama sensaatio oli niin suuri, jotta sen tunnelmissa hänestä jäi kuvankin ottamatta.
11-12-vuotiaiden joukossa Kärkisen tytön vauhti oli talvella 1982 yleensä murskaavan ylivoimaista Keski-Pohjanmaan alueella. Esimerkiksi Raution Kisailijoiden puistohiihdoissa synty kolmen kilometrin matkalla yli kolmen minuutin ero seuraavaan, vaikka vastassa oli piiritasolla menestyneistä kilpailijoita. Hopeasomman aluekilpailussa Johanna voitti 12-vuotiaiden sarjan puolella minuutilla. Saman ikäluokan poikien ykkönen oli Vetelin Kuisma Taipale, joka sauvoi saman ladun vain kymmenen sekuntia Johannaa nopeammin.

Johanna Ylitalon ensimmäinen osallistuminen 14-vuotiaiden Hopeasomman valtakunnalliseen loppukilpailuun tapahtui Lappeenrannassa maaliskuussa 1983. Kilpailu käytiin räntäsateessa ja Ylitalon voitelu epäonnistui totaalisesti. Hänen sijoituksensa painui pari sijaa 50:n huonommalle puolelle.
Hopeasomman valtakunnallinen huipentuma käytiin 1984 Harjavallassa ja siellä Johanna Ylitalo onnistui huomattavasti edellisvuotta paremmin. Sijoitus parhaana keskipohjalaisena oli seitsemäs 133:n kilpailijan joukossa.

Talvella 1985 Johanna Ylitalo siirtyi piirin kilpailuissa 16-vuotiaiden sarjaan kamppaillen vuoden tai pari itseään vanhempien kanssa. Ikäluokan pm-ladulla Ylitalon suksi kulki pronssille Kälviän Sari Hankaniemen voittaessa minuutin erolla.
Hopeassomman valtakunnallinen finaali eli Johannan kohdalla käytännössä 15-vuotiaiden SM-kilpailu käytiin Kuusamon Rukan vaativassa maastossa maaliskuussa 1985. KLL:n mestaruuskilpailuissa 12. sijalle jäänyt rautiolainen ei kuulunut ennakkosuosikkeihin, mutta sensaatio oli, että hänen vauhtinsa riitti peräti 51 sekunnin erolla voittoon. Loppuaika oli niin kova, että se olisi riittänyt 16-vuotiaissakin neljänneksi viiden sekunnin päässä pronssimitalista.

Raution Kisalijoiden historian ensimmäinen Suomen mestaruus tuli seuran lähestyessä jo 55 vuoden ikäänsä. Johanna Ylitalon osana oli hankkia myös järjestyksessä toinen Suomen mestaruus, viisi vuotta myöhemmin.
Talvella 1986 Johanna Ylitalo alkoi olla 15-vuotiaana jo vahva haastaja Keski-pohjanmaan naishiihdon parhaimmistolle. Tammikuun alussa kulki viisi kilometriä Halsualla niin vauhdikkaasti, että piirin hiihtäjistä vain Anne Piispanen ehti edelle. Kalajoen edellinen kansallisesti menestynyt Merja Myllylä jäi Ylitalosta parikymmentä sekuntia.

Talvella 1987 Johanna Ylitalo edusti Kälviän Tarmoa, joka sai näin kokoon hyvän viestijoukkueen 17-vuotiaisiin. Kolmikko Johanna Ylitalo, Sari Hankaniemi ja Sari Kippo etenikin Keminmaalla SM-viestipronssille. Ikäluokan SM-hiihtojen henkilökohtaisilla matkoilla Johanna oli mitalien tuntumassa. 15 kilometrillä neljäs ja viidellä kilometrillä kuudes.

Seuraavana talvena 1988 Johanna Ylitalo kilpaili jälleen Raution Kisailijoiden asussa ja nousi 18-vuotiaiden SM-mitalistiksi Ilomantsissa jo tammikuussa hiihdetyllä 15 kilometrillä. Savonlinnassa mitali jäi viidella kilometrillä kuuden sekunnin päähän sijoituksen ollessa neljäs.
Talvella 1988 hyvä kansallinen ja kansainvälinen menestys nosti Johanna Ylitalon nuorten MM-ryhmään, mikä samalla merkisti harjoitusmatkoja Keski-Euroopan Alpeille jo kesällä 1988.

Nuorten MM-kisat pidettiin Norjan Vangissa 14.-19.3.1989. Johanna Ylitalon ohella keskipohjalaisista ylti tähän edustustehtävään vain Haapajärven Mika Myllylä. Vangin MM-kisoissa Johanna Ylitalo hiihti viiden kilometsin perinteisen kilpailun ja toisen osuuden Suomen viestijoukkueessa. Pikamatkan MM-kultaa sauvoi Italian Stefanie Belmondo. Mari-Anne Lallukka oli parhaana suomalaisena 11.sijalla. Johanna Ylitalo jäi kärjestä runsaani minuutin ja oli 26.s. Seuraavana päivän hiihdetyssä viestissä Suomi sijoittui neljänneksi jääden mitalista vain neljän sekunnin päähän.

Talvella 1990 ensimmäiset katsastukset käytiin uudenvuodenpäivänä Hakunilassa, missä Ylitalo eteni 15 kilometrin kolmanneksi ja sai heti vahvan otteen arvokisalippuun. SM-hiihdoissa 1990 20-vuotiaiden 10 k:n hiihdon voitti Johanna Ylitalo. 20-vuotiaide 5 km:n hiihdossa Johanna Ylitalo oli kolmas. Naisten 5 km:n hiihdossa Johanna Ylitalo oli 13.s.
Nuorten MM-hiihdot oli määrä pitää helmikuussa Ranskassa, mutta ne jouduttiin siirtämäään huhtikuulle huonon lumitilanteen takia. Kisat käytiin 28.3.-1.4. Ranskan Les Saisies`ssa. 5 km:n hiihdossa Johanna Ylitalo oli 34.s.

Vaikka Johanna Ylitalo valitsi päälajikseen hiihdon, hän menestyi Kalajoen edellisen SM-tason hiihtäjän Jussi Kurikkalan tavoin varsin hyvin myös kestävyysjuoksijana, erityisesti maastossa. 16-vuotiaiden SM-maastojuoksussa Johanna Ylitalo nähtiin mukana Imatralla 1984, ainoastaan 14-vuotiaana. Tuloksena oli hienosti kuudes sija vain kaksi sekuntia voittajasta. Keväällä 1985 Johanna voitti Anne Siltalan maastojuoksun piirin mestaruuskisoissa 16-vuotiaiden tiukassa kamppailussa. Helsingissä SM-kisoissa Pirkkalassa molemmat Kalajokilaakson tytöt putosivat täpärästi mitalleilta.

SM-maastoissa 1989 20-vuotiaiden 5 km:n juoksussa Johanna Ylitalo otti pronssimitalin ja 1990 samalla matkalla Kalajoen SM-maastoissa hopeaa. Johanna johti SM-juoksua suurimman osan matkasta, mutta Monika Rönnholmin loppuveto oli niin voimakas ettei Raution tyttö pystynyt siihen vastaamaan kotiyleisön mallikkaasta kannustuksesta huolimatta.
Johanna Ylitalo voitti urallaan kaksi Suomen mestaruutta ja kaikkiaan 9 SM-mitalia, joista kuusi hiihdossa ja kolme juoksussa. MM-kisoissa paras menestys oli viestissä 4 sija Suomen joukkueessa.

Aulis Harju nuorten MM-kisoissa 1970

Raution Kisailijoiden 1980-luvun ampumahiihtäjistä oli Aulis Harjulla kokemusta tästä lajinsa jo 1970-luvun taitteesta lähtien jopa MM-tasolta saakka. Ampumahiihdon MM-kisat 1970 käytiin Ruotsin Östersundissa. 20-vuotiaiden sarjassa oli Suomen yhtenä edustajana Aulis Harju Raution Kärkisen kylästä. Hän oli alkutalvesa voittanut molemmat katsastukset.

Toiveet 10 parhaan joukkoon sijoittumisesa olivat hyvät vielä ennen viimeistä ampumapaikkaa. Sen jälkeen alkoivat vastoinkäymiset yhteensä yhdeksän sakkominuuttia pudottivat nuorukaisen 25.sijalle.

12 vuotta myöhemmn Aulis Harju oli edelleen lajissaan Keski-Pohjanmaan parhaimmistoa. Hän saavutti yleisen sarjan 20 kilometrillä pm-hopeaa, nyt kilpailujen parhaana ampujana.

Tapio Korva kärjen tuntumassa maastojuoksussa ja pitkillä matkoilla

Raution Kisailijoita vuoteen 1973 saakka ja uudelleen 1980-luvulta lähtien edustanut kestävyysjuoksija Tapio Korva (s.1948) juoksi 5000, 10 000 metrillä ja erityisesti maratonilla hyviä valtakunnallisen tason aikoja 1070-luvun alkuvuosista lähtien lähes 10 vuoden ajan.

Keskipohjanmaa-lehti otsikoi (1972) ”Tapio Korva nousi kympin tilasoistomme kärkipäähän” ja kertoi tekstissään;

”Kokkolan kympin suurin yllättäjä oli Tapio Korva Rautiosta. Nykyisen kovan pitkien matkojen juoksun tasomme johdosta, ja olihan mukana ulkomaalaisiakin, Korva sijoittui kymmenenneksi ja vasta ajan kuultuaan osasi antaa arvoa 24-vuotiaan yhden vuooden tulokkaan saavutuksille. Sijoittaessaan Korvan ajan 31.13,4 kaikkien aikojen keskipohjalaistulosten joukkoon, huomaa kuinka kova se aika on. Edelle jäävät vain maakuntamme todella kovat juoksijat kahdelta viimeiseltä vuosikymmeneltä Risto Ala-Korpi, Jouko Kuha, Mikko Ala-Leppilampi sekä paremmin maratonjuoksijoina menestyneet Jukka Koivukangas ja Kotila. Tapio Korva on siten kuudentena ja hänen taakseenkin jääneiden joukossa on varsin tunettuja juoksijoita.”

Tapio Korva kilpaili 1973 edelleen Kisailijoiden edustajana ja paransi 5000 metrin ennätyksensä 14.55,2:een sekä kympin 31.06:een. Hän voitti Keski-Pohjanmaan piirinmestaruudet sekä maastojuoksussa että 10 000 metrillä. Näiden matkojen parhaat aikansa hän juoksi seuraavana kesänä edustaessaan Vaasan Kiistoa. Hän paransi 5000 metrin ennätyksensä 14.50.2:een ja 10 000 metrin aika oli 30.19,6. Kalajoella SM-maastoissa Tapio Korva saavutti 16.sijan Lasse Virenin voittaessa. Korvan sijoitus oli erinomainen ottaen huomioon tuon ajan kovan juoksutason.

Vaasan Kiston vuosinaan Tapio Korva kilpaili myös maratonjuoksussa, jossa hän kellotti toukokuun lopulla 1975 Imatran SM-kilpailussa lopullisen ennätykensä 2.26.02.

Pitkäjärven leirikeskus

https://kalajoki.fi/vapaa-aika-ja-liikunta/nuoriso/pitkajarven-leirikeskus/

Pitkäjärven leirikeskus sijaitsee luonnonkauniin Pitkäjärven rannalla, Kärkisen kylällä. Leirikeskus on käytössä kesäkuun alusta syyskuun loppuun välisenä aikana. Leirikeskuksessa on yöpymistilat kaikkiaan 32 henkilölle. Keskukseen kuuluvat päärakennus (sauna- ja peseytymistilat, pieni keittiötila ja yöpymistilat neljälle), seitsemän pientä mökkiä neljälle, ruokailukatos sekä pienempi katettu huvimaja grillauspaikan läheisyydessä. Leirikeskuksessa ovat käytössä ulkovessat.

Pitkäjärven uimavesi on hyvälaatuista ja uimapaikka keskuksen rannalla on turvallinen.

Osoite: Pitkäjärventie 390, 85150 Typpö

Hinnat ja varaaminen

• Päärakennus ja pikkumökit 60 € / vrk

Ilta Pitkäjärvellä, säv./san. Osmo Tokola

https://www.youtube.com/watch?v=WAw6S_rDCzM

Kappale kauneinta Kalajokea – Raution palkitusta kylästä löytyy muun muassa kyläläisten yhdessä perustama kauppa sekä yksi alueen kauneimmista uimarannoista

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kappale-kauneinta-kalajokea-raution-palkitusta-kylasta-loytyy-muun-muassa-kylalaisten-yhdessa-perustama-kylakauppa-seka-yksi-alueen-kauneimmista-uimarannoista/

Ptkäjärvi-ilta Rautio-viikolla

https://htphoto.1g.fi/kuvat/Yleis%C3%B6tapahtumat/Pitk%C3%A4j%C3%A4rvi+ilta+Rautio-viikolla/

"Kireitä siimoja vain kalamiehille" – Pitkäjärveen istutettiin 200 kiloa kirjolohta

https://www.kalajokilaakso.fi/artikkeli/kireita-siimoja-vain-kalamiehille-pitkajarveen-istutettiin-200-kiloa-kirjolohta

Pikäjärven patikointi/Kalajoki

https://www.matkablogi.fi/pitkajarven-patikointi-kalajoki/

Pitkäjärven reitti (7km) Kalajoella

https://www.taipaleita.com/post/pitk%C3%A4j%C3%A4rven-reitti-7km-kalajoella

Pitkäjärven luontopolku maastopyöräillen

https://www.youtube.com/watch?v=XMfon4v3iik

Rautio-viikko Kärkisen päivä

https://data.kosila.fi/tapahtumakalenteri/494eac21-2ec5-46cf-8280-d850c51e07ba_IY1705793_Rautio-viikko_2018.pdf

10:00, 12:00, 14:00 Työnäytös Riukuaidan teko, Raimo Haasanen 11:00-14:00 Keittolounas, lihakeitto, kiisseli ja kahvi 10€ Lapsille leikkejä ja pelejä Remontoidun koulun esittely 10:00-15:00 Myyntipöydät: rieskaa, kakkuja, pullaa, arpoja 18:00 Pitkäjärven ilta: Laudat laineilla; opastusta ja mahdollisuus kokeilla SUP-lautoja Rautio Sports Surf Center, 19:00 SUP-lautailu kisa haitarinsoittoa, hevosenkengän heittoa, kettinkipeli, makkaraa, lättyjä, kahvia, arpajaisten arvonta klo 20:30 20:00 Lauluilta Pitkälläjärvellä Harri Rönn laulattaa Eeva Myllynen, Eeva Heikkilä, Leeni Rautakoski

Pohjois­Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 Kalajoki

https://pohjois-pohjanmaa.fi/wp-content/uploads/2020/08/3542.pdf

Mäkitalon mäki

kohteen nimi: Mäkitalon mäki kunta: Kalajoki kiinteistötunnus: 208­403­13­11 mm. kylä/k.osa: Kärkinen tyyppi: maa­ ja metsätalous ajoitus: 1809­1863 ajoitusselite: 1820 arvottaminen: maakunnallisesti arvokas kuvaus: Kerroksellinen asutusmäki, jolla on edustavaa maatilarakentamista. Mäkitalo on harvinaisen edustava, iäkäs ja kookas talonpoikaisrakennus, säilyttänyt hyvin alkuperäisyytensä. Rakennus sijaitsee Siiponjoen varrella, mäenkumpareella kylän keskeisellä ja näkyvällä paikalla. Mäellä on useita talouskeskuksia ja aivan mäen harjalla Mäkitalo sekä Pihlajamäen talot uusine asuinrakennuksineen muodostavat kaksi kerroksellista neliöpihaa. Mäen asutus on hyvin kerroksellista ja tien varteen mäelle ryhmittyvät talouspihat muodostavat edustavan kokoelman eri ikäisiä maatilan rakennuksia. Jäljellä on muiden muassa kaksi vanhaa 1920­luvun hirsinavettaa. Toinen tien varteen sijoittuvaa navetta on hyvin pitkä ja siihen on rakennettu kaksi sementtitiilistä pientä AIV­tornia. Talo on perimätiedon mukaan rakennettu noin 1820, pihapiirin tuntumassa on myös aitta (kuuluu toiselle omistajalle), josta löytyy vuosiluku 1822. Rakennus on Kalajoen kookkaimpia talonpoikaisrakennuksia, noin 27x8 m. Talo on perustettu korkealle luonnonkiviperustalle, ja sen alla on kaksi suurta kellaria. Rakennuksessa on taidokkaasti veistetyt räystäät, ja toisella puolen on kaunis, pieniruutuisin ikkunoin varustettu kuisti. Talon pohjoissivulla on myöhemmin rakennettu kuisti, vanhan kuistin ääriviivat näkyvät vielä seinässä. Talo on ollut useamman perheen asunto. Sitä on peruskorjattu viimeksi 1974. Talon sisällä on tehty joitain väliseinämuutoksia, mutta vanhaa kiinteää sisustusta on vielä paljon jäljellä. Myös vintillä on vanhoja esineitä, mm. kustavilaistyyliset pariovet, jotka viittaavat 1800­luvun alkuun. Talo liittyy myös hiihtäjä Jussi Kurikkalaan, erään tiedon mukaan tämä olisi Jussin syntymäkoti.

PE 03.02.2023 Taidenäyttelyni kertoo Raution, Kalajoen ja Suomen historiaa vuodesta 1323 nykypäivään saakka

 

Pähkinäsaaren rauha tehtiin 700 vuotta sitten. Rautiolainen Sulevi Juhola on tutkinut Pähkinäsaaren rauhan rajaa. Pähkinäsaaren1323 raja kulki Raution kautta. Taiteilija Rositsa Tancheva on maalannut Sulevi Juholan muotokuvan sekä Pähkinäsaaren rauhan rajan ja Kukkarokiven, mikä on rauhanrajan merkki. Maalauksen koko 50 x 70 cm.

Pähkinäsaaren rauhan v.1323 raja Sulevi Juholan mukaan

https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108463/63471

PÄHKINÄSAAREN RAUHAN RAJA ARKEOLOGIAN JA RAJA-ALUEELLE JÄÄNEEN PAIKANNIMISTÖN VALOSSA

https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108463/63471

Maallikot innostuivat ikiaikaisista rajakivistä – yksi niistä haastaa löytäjänsä mukaan käsitykset kuuluisasta rauhanrajasta

https://yle.fi/a/3-9888629

Pähkinäsaaren rauha

https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4hkin%C3%A4saaren_rauha

Ikuinen rauha Samu Sarviaho

http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526215563.pdf

Ajatuksia kielirajoista, niiden synnystä ja murtamisesta

file:///C:/Users/Erkki%20Aho/Downloads/95556-Artikkelin%20teksti-159175-1-10-20200609%20(5).pdf

Rauhaton raja puhuttaa

https://yle.fi/a/3-5891746

Sulevi Juhola

Näissä teoksissa olen osoittanut, että aikaisempien tutkijoiden kuten Jalmari Jaakkolan, Kustaa Vilkunan, Kyösti Julkun ym. rajateoriat, Pähkinäsaaren rauhan rajan (v.1323) pohjoisosilta, eivät kestä lähdekriittistä tarkastelua, eikä tekemieni löydösten valossa tehtyä tarkastelua. Näin ollen voin todeta, että tutkimukseni antaa vastauksen tuohon "Suomen historian suurinpaan mysteeriin", kuten muutamat aikaisemmat tutkijat ovat todenneet tuon em. rajan pohjoisosasta. Vakaan käsitykseni mukaan esittämäni rajateoria(t) tulevat kestämään pysyvästi. Tuo em. artikkeli, joka on yliopistojen ylläpitämässä Suomen merkittävimmässä historiallisessa verkkojulkaisussa, on ollut kritisoitavana 7/2016 mennessä viisi vuotta, ja sitä vastaan ei ole tehty sen yhteyteen minkäänlaista muistutusta sen oikeellisuutta vastaan.

Historioitsija: Pähkinäsaaressa ei vedetty Suomen itärajaa – silti 700-vuotias rauhan raja jakaa Suomen geneettisesti kahtia

https://yle.fi/a/74-20013073

Pähkinäsaaren rauhan rajan kulku on ollut kiistellyimpiä kysymyksiä suomalaisessa historiantutkimuksessa.

Yksimielisyys on vallinnut siitä, että rauha todellakin solmittiin vuonna 1323 ja se päätti noin sata vuotta jatkuneen sotaisan kauden Ruotsin ja Novgorodin välillä. Mutta määritettiinkö rauhassa Ruotsin ja Novgorodin välinen raja?

Mitään tiukasti vartioitua rajaa ei Laatokalta Pohjanlahden rannikolle muodostunut. Raja-alueella asuneet ihmiset tuskin edes tiesivät rajasta. Sen yli kuljettiin esteettä.

Valtioon kuuluva maa-alue-ajatus alkoi kehittyä vasta 1400-luvulla, jolloin Pähkinäsaaren rajaakin alettiin ensimmäistä kertaa hahmotella. Muistettiin, että tällainen rauha oli solmittu. Siihen alettiin liittää itselle sopivaa sisältöä. Korpelan mukaan rajaan liittyviä dokumentteja keksittiin - eli väärennettiin. Tosin väärennös-ajatuskin on anakronismi - aikalaiset tuskin olisivat kokeneet huijaavansa, Korpela sanoi esitelmässään.

Professori Jukka Korpelan mukaan Pähkinäsaaren rauhassa ei määritetty lännen ja idän rajaa. Viipurin ja Olavinlinnat eivät Korpelan mukaan olleet lännen etuvartioasemia itää vastaan, kuten kansallisromanttisesti on ajateltu. Ne olivat Ruotsin kuninkaan vallan merkkejä ja verotuksen keskuksia alueen asukkaille.

Rauhaa ei 1300-luvulla ylipäänsä käsitetty sodan vastakohtana. Kyse oli hallitsijoiden henkilökohtaisesta sopimuksesta. Pähkinäsaaressa pääasiallinen tavoite oli kaupallinen. Jatkuva sotatila oli häirinnyt Suomenlahden kaupankäyntiä ja Pähkinäsaaressa varmistettiin kauppa-alusten pääsy Suomenlahden kautta Neva-joelle ja eteenpäin syvemmälle Venäjälle. Pähkinäsaaren raja jakaa Suomen kahteen kansaan.

PE 13.01.2023 Rautiolainen John Raymond Ylitalo käynnisti NATON synnyn.

 

Taiteilija Rositsa Tancheva on maalannut John Raymond Ylitalon muotokuvan, jossa on mukana Mäkitalon talo Raution Kärkisen kylältä, josta Ylitalon vanhemmat lähtivät Ameriikkaan vuonna 1907. Maalauksen koko on 50 x 70 cm ja maalaus on Erkki Ahon taidenäyttelyssä Kalajoella.

Venäjä/Neuvostoliitto on ollut turvallisuusuhka Suomelle kautta vuosisatain. Se on hyökännyt Suomen kimppuun vähintäänkin kerran vuosisadassa. Suomen maantieteellinen asema on Venäjän/Neuvostoliiton naapurina on vaikuttanut siihen, että Suomi on joutunut sopeutumaan tilanteeseen.

Neuvostoliiton turvallisuusintressit huomioonottanut poliittista linjaa kutsuttiin Paasikiven linjaksi. Suomen Marsalkka Mannerheimin käsialaa on kuitenkin YYA-sopimuksen ensimmäinen luonnos tammikuulta 1945.

Vuonna 1945 kovin pitkäjänteiseen poliittiseen suunnitteluun ei ollut mahdollisuuksia. Jo sodan kestäessä Neuvostoliitto oli solminut sotilasliittoja itäisen Keski-Euroopan maiden kanssa, joten oli tietysti odotettavissa, että liittoa tarjottaisiin myös Suomelle. Puolustusliittoa Neuvostoliitto oli esittänyt jo 1938 ja 1939. Asia tuli esille, kun Suomen sotilasjohto tammikuussa 1945 perusteli Suomen purku-uhan alaisen rannikkotykistön hyödyllisyyttä myös Neuvostoliitolle.

Valvontakomission puheenjohtaja kenraalieversti Zhdanov toimitti Mannerheimille nähtäväksi Neuvostoliiton solmimia sopimuksia ja Mannerheim laati luonnoksen liittosopimukseksi.

Suomen sotilasjohto teki tuossa tilanteessa välttämättömyydestä hyveen. Jos sopimus kerran olisi tehtävä, siitä oli saatava kaikki mahdollinen hyöty ja sen negatiiviset puolet oli rajattava mahdollisimman vähäisiksi. Liittosopimuksen solmiminen olisi edellyttänyt Neuvostoliitolta Suomen suvereenisuuden tunnustamista. Sen avulla Suomi olisi saanut pikemmin lopullisen rauhansopimuksen ja kenties uudessa sotilaspoliittisessa yhteydessään vähennyksiä sotakorvauksissa ja alueluovutuksissa. Mannerheim rajasi luonnoksessaan Neuvostoliiton avun eli joukkojen Suomeen tulon edellytykseksi sellaisen hyökkäyksen, joka kohdistuisi Suomeen tai Neuvostoliittoon Suomen kautta. Lähtökohtana oli sama ajatus kuin lopullisessa YYA-sopimuksessa, että suomalaisia joukkoja ei vietäisi johonkin muualle sotimaan Neuvostoliiton sotia.

Stalin ei kuitenkaan vielä vuonna 1945 halunnut keskusteluja jatkettavan. Suomen rauhansopimusta ja itsenäisyyttä ei ollut määrä vahvistaa ennen yleisiä rauhansopimuksia.

Presidenttiydestä maaliskuussa 1946 luovuttuaankin Mannerheimin kantoi huolta Suomen kohtalosta. Hän tuki seuraajaansa Paasikiveä, mutta lausui pessimistisiä ajatuksia Neuvostoliiton aikomuksista. Porkkalan tukikohta vetäisi Suomen mukaan suurvaltojen välisiin sotaan. Paasikivikin muuttui pian presidentin virkaan astuttuaan puolustusliittoajatuksen vastustajaksi. Hänen syytettiin kuuntelevan Mannerheimin neuvoja.

Pariisin rauhansopimuksen ratifioimisen jälkeen Neuvostoliitto alkoi yhä voimakkaammin äänenpainoin vaatia liittosopimuksen solmimista. Mannerheim asettui selkeästi liittoa vastustamaan. Kun Suomen mahdollisuudet varustautua oli rauhansopimuksella rajoitettu ja taistelukyky tavallaan ennakkoon estetty, maa ei saisi solmia puolustusliittoa, joka voisi viedä sen sotaan. Paasikivikin vastusti liittoa viimeiseen, eli kevääseen 1948 asti.

Moskovassa oli 18.2.1948 allekirjoitettu Unkarin ja Neuvostoliiton välinen ystävyys-, yhteistyö -ja keskinäinen avunantosopimus. Länsimaissa tulkittiin Unkarin joutuneen Neuvostoliiton satelliitiksi. Kommunistit kaappasivat vallan Tsekkoslovakiassa 17-25.2.hallituspulan aikana.

Länsivallat totesivat tyrmistyneinä. että Suomi oli ainoa itsenäinen Neuvostoliiton reunavaltio.

Ymmärrettiin, että pian on Suomen vuoro. 22.päivä helmikuuta sai presidentti Paasikivi Stalinin allekirjoittaman kirjeen. Neuvostoliitto toivoi Suomen lähettävän valtuuskunnan Moskovaan solmimaan samanlaisen sopimuksen, mikä maalla oli Unkarin ja Romanian kanssa. Paasikivi pelasi kylmää peliä. Hän piti kirjeen pöytälaatikossa kolme päivää. Hallitus sai tietää kirjeestä 26.päivä. Samana päivänä lehdet kertoivat kommunistien voitosta Tsekkoslovakiassa.

Maaliskuun neljännen päivän tapaaminen vuonna1948 autokauppias Bromanin ja attasea Ylitalon välillä saattoi liikkeelle salasanoman joka kuului. "Norja olisi seuraava maa, joka kutsuttaisiin neuvottelemaan puolustussopimuksesta Neuvostoliiton kanssa". Neuvostoliiton lähetystön suomalaisen avustajan käynti autokauppias Bromanin luona ja edelleen viestin välittäminen Ylitalolle, johti tapahtumaketjuun, jonka päässä oli North Atlantic Treaty Organization, Atlannin liitto, eli Nato. Perustava kokous pidettiin 4.4.1949.

Minnesotassa Yhdysvalloissa syntyneen suurlähettiläs John Raymond Ylitalon (25.12.1916-10.2.1987) kaikki sukujuuret ulottuvat Suomeen. Isä lähti vuosisadan vaihteessa siirtolaisaallon mukana Raution Kärkiskylältä Amerikkaan onneaan etsimään. Äiti taas oli sukupolvea aikaisemmin muuttaneiden suomalaissiirtolaisten tytär, Saima Pihlaja Oulaisista. John Raymond Ylitalo toimi suurlähettiläänä neljässä maanosassa. Hän palveli Helsingissä, Washingtonissa, Münchenissä, Manillassa ja Mexico Cityssä ennen nimitystään suurlähettilääksi Paraguayhin vuonna 1969. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1976 ja kuoli syöpään 1987.l

John Raymond Ylitalon isä syntyi Raution pitäjän Kärkisen kylän Mäkitalossa ja käytti sitä nimeä kunnes hänen isänsä osti läheisen Ylitalo-nimisen tilan ja siirtyi perheineen sinne asumaan. John Raymondin isoäidin äiti on Anna Liisa Antintytär, joka on syntynyt Kaustisella. Juho Paavonpojan perhe tuli vuonna 1870 Raution Kärkisistä Kalajoen Tyngänkylän Simin taloon. Vuonna 1883 he palasivat Raution Kärkisiin Mäkitaloon. Vain Antti ja Matti olivat tällöin muuttaneet Amerikkaan. Neljä muuta veljeä ja sisarta käyttivät muuttaessaan nimeä Mäkitalo.

Vuonna 1860 syntyi John Raymond Ylitalon isoisä, joka on kastettu Jaakko Juhonpojaksi ja joka käytti nimeä Simi asuessaan samannimisessä talossa ja nimeä Mäki muutettuaan Mäkitaloon. Juho Paavonpoika ryöstettiin ja murhattiin Tyngän ja Kärkisen välillä hänen käytyään myymässä karjaa Kalajoella. Hän oli tällöin kuusissakymmenissä. Hänen murhaansa ei - enempää kuin hänen poikansakaan murhaa Amerikassa - pystytty koskaan selvittämään.

Juho Paavonpojan ja hänen vaimonsa Anna Liisa Antintyttären yhdeksästä lapsesta kolme jäi Suomeen. He olivat Johanna ja nuorimmat kaksospojat Uriel ja Jaakko. Jaakko Juhonpoika osti Mäkitalon läheisen Ylitalo-nimisen tilan ja siirtyi perheineen sinne asumaan. Juho Jaakonpoika Ylitalo eli Ylitalon Jussi kuten häntä kutsuttiin, muutti Amerikkaan vuonna 1907.
John Raymond Ylitalo syntyi Yhdysvalloissa Floodwoodin kylässä vuonna 1916. Paljon ennen päivänkoittoa Jussi Ylitalo valjasti hevosen ja ajoi reellä viiden mailin päässä asuvan suomalaisen farmarin vaimon luo. Tämä oli kyläläisten hyvin tuntema kätilö.

Tuolloin kylä oli syrjäinen, korkeintaan puolensadan talon ja mökin muodostama yhdyskunta Minnesotan pohjoisosassa. Floowood sijaitsi siinä osassa Amerikkaa, joka eniten muistutti suomalaista metsämaisemaa. Se oli noin sadan kilometrin päässä Yläjärven rannalla sijaitsevasta Duluthista, Great Northern-rautatien itäisestä pääteasemasta. Floodwood palveli kahta alueen tärkeintä ammattikuntaa, tukkijätkiä ja farmareita. Koskemattomien metsien kaato vaati tuolloin paljon työvoimaa, kun hongat ja kuuset kaadettiin kahden miehen justeerilla. Nuoria, juuri saapuneita siirtolaisia palkattiin raskaampiin töihin kuten justeeria soittelemaan.
John Raymond Ylitalon äiti Saima Maria Swen syntyi 1894. Jussi Ylitalo ja Saima vihittiin 23.10.1915. Kun perhe oli muuttanut neljänlapsen kanssa Floodwoodiin niin siellä syntyi seitsemän lasta lisää. Yhdeksän lapsista kasvoi aikuiseksi.

Yllätysnimitys Suomeen

John Raymond Ylitalo oli FBI:n asiamies. Hänen mukaansa ulkoministeri Gordell Hull esti sodanjulistuksen Suomelle silloin, kun Amerikka julisti sodan Unkarille, Bulgarialle ja Romanialle. Hullilla oli voimakkaat käsitykset oikeasta ja väärästä. Järkkymättömänä hän muistutti presidentille neuvostoliittolaisten syyllisyydestä talvisotaan. Hän ei koskaan unohtanut neuvostoliittolaisten hyökkäystä Suomea vastaan eikä voinut antaa sitä heille anteeksi.
Sodan aikana kaikkien Ruotsiin ja Suomeen liittyvien juttujen tutkinta oli annettu John Raymond Ylitalon tutkittavaksi.

John Raymond Ylitalo nimitettiin Helsingin lähetystöön, uuteen poliittis-taloudelliseen virkaan. Lähetystöjen vastaanotoilla Ylitalo tapasi hallituksen jäsenet, ulkoministeriön ja muiden ministeriöiden virkamiehet sekä monia muita aktiivisia henkilöitä ulko- ja sisäpolitiikassa. Heidän joukossaan oli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arvo Salminen, maalaisliiton ryhmän johtaja Juho Koivisto, edistyspuolueen ryhmänjohtaja Kalle Kauppi ja sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmänjohtaja Väinö Hakkila. Tuttavapiirin kuuluivat lisäksi Olavi Lindblom, Aku Sumu, Väinö Leskinen, Unto Varjonen, Yrjö "Jahvetti" Kilpeläinen ja Aleksi Aaltonen.

Ulkoministeri Carl Enckell vuodatti kyyneleitä, kun lähettiläs Avra Warren Suomen vaaran vuosien synkimpinä päivinä, tarkkaan sanoen 21.maaliskuuta 1948 kertoi, että jos Suomen koskemattomuutta ja itsenäisyyttä uhattaisiin, Suomelle järjestyisi tilaisuus viedä asia Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja saada lisäksi Yhdysvaltain tuki puolelle.

Ylitalon Suomen kautena maassa toimi kolme hallitusta, Mauno Pekkalan "kolmen suuren" hallitus, K.A. Fagerholmin vähemmistöhallitus sekä Urho Kekkosen ensimmäinen hallitus, mikä oli keskustalais-porvarillinen vähemmistöhallitus. Ylitalo tunsi näiden hallitusten ministerit hyvin. Sosiaalidemokraattisia ystävyyksiä oli useita. Pekkalan hallitus kieltäytyi Marshall-avusta. Kenraali Savonenkov käski pääministeri Pekkalaa kieltäytymään siitä.

Fagerholmin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus tarjosi ulospääsyn siitä sodanjälkeisestä realiteettina pidetystä vaatimuksesta, että kommunistien olisi osallistuttava Suomen koalitiohallituksiin. Se, että tämä hallitus kesti kaksikymmentä kuukautta, vuoden 1950 presidentin valitsijamiesvaaleihin saakka oli odottamaton saavutus. Leinon rakentaman kommunistisen valtiollisen poliisin purkaminen oli huomattava saavutus.

Kekkosen keskustavähemmistöhallitus teki Suomelle paljon helpommaksi puolustaa suvereenisuuttaan jatkamalla ja lujittamalla Fagerholmin aloittamaa käytäntöä ja estämällä kommunisteja saamasta ministerin salkkuja.

Käynnisti Naton synnyn

Yhdysvaltain Helsingin lähetystön attaseana toimivan J.Raymond Ylitalon puhelin soi 4.3.1948 iltapäivällä. Puhelu kesti vain pari minuuttia ja Ylitalo lähti autollaan saman tien kohti Etelä-Esplanadia. Hän meni tapaamaan soittajaa autoliikkeen omistajaa Erik Bromania. Tämän kertomus käynnisti salamavauhdilla sähkeiden lähettämisen, arkistotietojen mukaan kello 17, lähetystöihin Osloon, Moskovaan, Tukholmaan, Pariisiin ja Lontooseen.

Ylitalo oli KGB:n tarkkailussa muiden tapaan. Tiedettiin hänen tapailevan Bromania usein, mutta kun amerikkalaisesta oli kysymys, kiinnostus autoihin tuntui luonnolliselta. Kaiken lisäksi tämä olikin totta. Broman ei ollut kiinnostunut politiikasta ollenkaan. Kuitenkin eräs merkittävä seikka jäi KGB:lta huomaamatta. Broman oli käynyt koulua Pietarissa ennen vallankumousta.

Aamupäivällä 4.3. Bromania oli käynyt tapaamassa Neuvostoliiton lainopillinen avustaja. Hän oli syntyperältään suomalainen. Kaiken tietävälle KGB:lle sattui toinen nyt jo karkea virhe. Kukaan ei tiennyt, että Broman ja lainopillinen avustaja olivat käyneet samaa koulua Pietarissa.
Moskovassa oli 18.2.1948 allekirjoitettu Unkarin ja Neuvostoliiton välinen ystävyys-, yhteistyö -ja keskinäinen avunantosopimus. Länsimaissa tulkittiin Unkarin joutuneen Neuvostoliiton satelliitiksi. Kommunistit kaappasivat vallan Tsekkoslovakiassa 17-25.2.hallituspulan aikana.

Länsivallat totesivat tyrmistyneinä. että Suomi oli ainoa itsenäinen Neuvostoliiton reunavaltio.

Ymmärrettiin, että pian on Suomen vuoro. 22.päivä helmikuuta sai presidentti Paasikivi Stalinin allekirjoittaman kirjeen. Neuvostoliitto toivoi Suomen lähettävän valtuuskunnan Moskovaan solmimaan samanlaisen sopimuksen, mikä maalla oli Unkarin ja Romanian kanssa. Paasikivi pelasi kylmää peliä. Hän piti kirjeen pöytälaatikossa kolme päivää. Hallitus sai tietää kirjeestä 26.päivä. Samana päivänä lehdet kertoivat kommunistien voitosta Tsekkoslovakiassa.

Vakoojat, myyrät, tietojen vuotajat, diplomaatit ja salaisten sanomien lähettäjät työskentelivät korkeapaineella. Kremlin kellojen ääni kuulosti kantautuneen ympäri Eurooppaa.27.päivä kello 13 BBC:n uutisissa kerrottiin Suomea kohdanneesta kriisistä. Ruotsin ulkoministeriön kansliapäällikkö Beck-Friis keskustellessaan suurlähettiläs Matthewsin kanssa korosti Suomen hallituksen heikkoutta ja sen väsymystä. Lordi Pakenham totesi puhuessaan Englannin ylähuoneelle Suomen hallituksen saaneen kuolonsuudelman.

Maaliskuun neljännen päivän tapaaminen vuonna1948 autokauppias Bromanin ja attasea Ylitalon välillä saattoi liikkeelle salasanoman joka kuului. "Norja olisi seuraava maa, joka kutsuttaisiin neuvottelemaan puolustussopimuksesta Neuvostoliiton kanssa". Neuvostoliiton lähetystön suomalaisen avustajan käynti autokauppias Bromanin luona ja edelleen viestin välittäminen Ylitalolle, johti tapahtumaketjuun, jonka päässä oli North Atlantic Treaty Organization, Atlannin liitto, eli Nato. Perustava kokous pidettiin 4.4.1949.

Lähdeaineisto J. Raymond Ylitalo: Ylitalo, amerikkalainen ISBN 951-1-107120-3