KE 01.06.2022 Kylmägeeliä ja asperiinia

 

Heräsin aamulla 6 aikaan. Yöllä laitoin jalkoihini kylmägeeliä, koska tunsin, että olen palautunut huonosti pitkästä pyörälenkistä. Lisäksi otin puoli tablettia asperiinia jotta saan paremmin unta. Aamulla painoni oli 105.7 kg, veren sokeri 5.8 ja verenpaine 131/83 pulssi 56.

Istuin aluksi jonkin aikaa sängyn laidalla ja tein päähieronnan, akupainelun ja jalkahieronnan. Tein kasvojumpan, silmäjumpan ja sormijumpan. Valmistin ja söin aamupalan. Toissapäivänä kerroin miillainen aamupalajuoma minulla on ja eilen kerroin millainen leipä minulla on aamupalalla. Tänään kerron millainen on aamupalalautaseni ja huomenna kerron mitä muuta kuuluu aamupalaani. Aamupalalautasella on kaksi paistettua kananmunaa. Normaalisti vain yksi. Porkkana, punajuurta, 2 tomaattia, hapankaalta.

Hyvän proteiinisisältönsä ansiosta kananmuna on hyvä vaihtoehto proteiinin lähteeksi. Se on myös hyvä jodin, A-vitamiinin ja B12-vitamiinin lähde. Kananmuna sisältää lisäksi D-vitamiinia. Kananmunan rasvan laatu on myös hyvä, sillä kovaa rasvaa on alle 1/3 rasvan kokonaismäärästä. Keltuaisen ja valkuaisen ravintosisällöt poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Valkuainen sisältää proteiinia, mutta muilta osin sen ravintosisältö on niukka. Kananmunan keltuainen sisältää runsaasti kolesterolia. Siksi keltuaisen käyttöä on hyvä rajoittaa, jos veren kolesterolipitoisuus on koholla tai on sydän- ja verisuonsairaus. Kananmuna on varsin vatsaystävällinen, joten se sopii yleensä herkkävatsaisille. Nyt käytän liian paljon kananmunia. Koska koleteroliarvoni ovat koholla. Kananmunan keltuainen sisältää runsaasti kolesterolia. Keskikokoinen keltuainen sisältää kolesterolia noin 250 mg. Veren suurentuneiden rasva-arvojen Käypä hoito -suosituksessa päivittäisen kolesterolin saannin suositellaan olevan alle 300 mg. Kolesteroli on rasva-aineisiin kuuluva yhdiste, joka on solukalvojen välttämätön rakenneosa. Se toimii myös sappihappojen ja joidenkin hormonien esiasteena. Elimistö kykenee muodostamaan tarvitsemansa kolesterolin itse, joten ravinnosta sitä ei tarvitse saada. Elimistön oma kolesterolin tuotanto heikkenee, jos kolesterolia saadaan ruokavaliosta runsaasti.

Ravinnon kolesterolista imeytyy 25–80 %. Suuri vaihtelu johtuu muun muassa perintötekijöistä. Noin kolmasosalla suomalaisista ravinnon kolesteroli imeytyy perintötekijöistä johtuen tavallista tehokkaammin, ja tämän vuoksi runsaasti kolesterolia sisältävä ruokavalio voi suurentaa herkästi veren kokonaiskolesterolin, etenkin epäedullisen LDL-kolesterolin, pitoisuutta. Jos veren kolesterolipitoisuus on suurentunut tai suvussa on suurentuneita veren kolesterolipitoisuuksia, kananmunien käyttö on hyvä rajoittaa 3–4 kappaleeseen viikossa. Tämä tavoite on perusteltu myös niille, joilla on diagnosoitu ateroskleroottinen sydän- ja verisuonisairaus tai diabetes tai joilla on veren kolesterolipitoisuutta alentava lääkitys.

Porkkana on yksi kaikkein laajimmin kasvatetuista kasviksista koko maailmassa ja siinä onkin valtava määrä vitamiineja (A-, C- ja E-vitamiineja, kuten myös B-monivitamiineja), antioksidantteja ja mineraaleja. Lisäksi on hyvä muistaa, että porkkanassa on vain vähän kaloreita (33 kaloria 100 grammaa kohden), ja tätä kasvista voidaan nauttia raakana, raastettuna, keitettynä sekä höyrytettynä.

Porkkanalla on niin paljon hyviä vaikutuksia ihmisen terveydelle, että sen tulisi olla aivan ehdoton perustuote jokaisessa ruokavaliossa. Porkkanan sisältämät foolihappo, kuitu ja magnesium kuten myös beetakaroteeni (jolta porkkana saa oranssin värinsä), ovat kuin varsinainen nuoruudenlähde kehollesi. Nämä yhdisteet auttavat maksaasi muodostamaan A-vitamiinia, joka on tarpeellinen ravinne ihon terveyden, luiden vahvuuden ja hyvän vastustuskyvyn kannalta.

Porkkana auttaa suojaamaan kehoasi vapaiden radikaalien aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta, joita syntyy stressistä, tupakoinnista ja ympäristössä olevista saasteista.

Jos nautit porkkanaa, voi se auttaa vähentämään riskiäsi kokea rappeuttavia sairauksia ja huonoa verenkiertoa. Jos tämä ei vielä vakuuta sinua, porkkanan sisältämä beetakaroteeni auttaa torjumaan mm. keuhko-, suu- ja rintasyöpää.

Jos sinulla on ongelmia ruuansulatuksesi kanssa, yhdeksi hoidoksi suositellaan raa’an porkkanan syöntiä. Tämä johtuu siitä, että porkkanan sisältämä A-vitamiini suojaa ja uudistaa vatsasi sekä suolistosi limakalvoa. Jos syöt porkkanaa säännöllisesti, auttaa se pitämään suolistosi hyvässä kunnossa.

Diabeteksesta kärsivät voivat saada merkittävän avun syömällä raakaa porkkanaa, jolloin elimistö saa runsaasti hiilihydraatteja. Tämä hyöty johtuu siitä, että porkkanan hiilihydraatit imeytyvät hitaammin ja ilman, että tuloksena olisi hyperglykemiaa. Ota kuitenkin tässä huomioon, että porkkana omaa keitettynä korkeamman glykeemisen indeksin, ja siten se ei ole yhtä suositeltavaa kuin raa’an porkkanan syönti.

Lisäksi porkkana auttaa parantamaan verenkiertoa ja silmien terveyttä, joista diabeteksesta kärsivien tulee pitää erityisen hyvää huolta.

Porkkana sisältää runsaasti A-vitamiinia ja beetakaroteenia, jotka auttavat parantamaan vastustuskykyä. Porkkanamehu tai -salaatti onkin mahtava idea, jos sinulla on flunssa tai olet vilustunut.

Runsas määrä A-vitamiinia edesauttaa ylläpitämään hyvää vastustuskykä, sillä se auttaa tuottamaan “puolustus-soluja”, jotka taistelevat virus- ja bakteerihyökkäyksiä vastaan. Jos tunnet siis vilustumisen ensioireita, käänny porkkanan puoleen!

Punajuuri auttaa puhdistamaan maksaa, alentamaan verenpainetta, estämään ummetusta sekä lisäämään energiaa. Punajuuren terveysvaikutukset ovat ilmeisiä ja niitä kannattaisi sisällyttää joka päiväiseen ruokavalioon.

Punajuuresta voi nauttia myös sen varren ja lehdet. Punajuuri sisältää suuren määrän B- ja C-vitamiinia, kuitua sekä mineraaleja, kuten kaliumia, rautaa, natriumia ja magnesiumia.

Punajuuren terveysvaikutukset

• Punajuuren sisältämä rauta auttaa ehkäisemään anemiaa ja väsymystä. Punajuuria kannattaa nauttia etenkin silloin, jos olet toipumassa pitkäaikaisesta sairaudesta.

• Punajuur auttaa alentamaan korkeaa verenpainetta.

• Punajuuri sisältää tulehdusta hillitseviä ainesosia.

• Punajuuri auttaa puhdistamaan verta ja maksaa. Lisäksi punajuuren nauttiminen auttaa kiihdyttämään maksaa vahingoittavien myrkkyjen poistumista elimistöstä.

• Punajuuri auttaa vähentämään riskiä sairastua verenkiertoelimistön sairauksiin.

• Punajuuri auttaa ehkäisemään syöpäsairauksia muiden punaisten ruokien tapaan.

• Punajuuren runsas kuitumäärä pitää huolta siitä, että suolisto toimii kunnolla.

Tomaatit ovat loistavia vitamiinin lähteitä. Saat noin 40 % päivittäisestä C-vitamiinin saantisuosituksesta, kun nautit ainoastaan yhden tomaatin. Mikä parempaa, tomaateissa on reilusti A-vitamiinia, joka parantaa vastustuskykyä, näköä ja ihon terveyttä, sekä K-vitamiinia, joka tekee hyvää luustolle. Lisäksi tomaateissa on kaliumia, joka on avain sydämen hyvään vointiin ja tasapainoiseen verenpaineeseen.

Tomaatit suojelevat sydäntäsi. Tomaateissa on lykopeeni-antioksidanttia, josta ne saavat myös ominaisen punaisen värinsä. Mitä tulee sydämen terveyteen, tutkijoiden mukaan on tomaatit voittavat lykopeenia sisältävät ravintolisät sata-nolla. Toisten tutkimusten mukaan veren korkea lykopeenipitoisuus yhdistyy matalampaan riskiin kuolla metaboliseen oireyhtymään sekä sydäntauteihin. Lykopeeni madaltaa myös diabeteksen ja halvausten riskiä.

Tomaatit parantavat näkökykyäsi.Lykopeeni tekee hyvää myös silmillesi. Tomaateissa on kuitenkin muutakin, joka ehostaa näkökykyäsi, esimerkiksi luteiinia ja beetakaroteenia. Tutkimusten mukaan näillä kahdella ravinteella on kyky parantaa näköä ja suojella erilaisia silmätauteja, kuten rappeutumista ja kaihia vastaan.

Tomaatit kiihdyttävät ruoansulatusta.Tomaattien neste ja kuitu ovat otollisia apureita, jos kärsit ummetuksesta. Ota kuitenkin huomioon, että joillakin ihmisillä kypsennettyjen tomaattien happoisuus voi aiheuttaa tai pahentaa ruoansulatushäiriöitä.

Tomaatit auttavat diabeteksen hoidossa.Tomaatit voivat edesauttaa kakkostyypin diabeteksesta kärsivien vointia. Eräässä tutkimuksessa diabetespotilaille annettiin kypsennettyä tomaattia 30 päivän ajan. Tutkimuksen päätteeksi havaittiin tutkittavien elimistöissä lipidien peroksidoitumisen vähentymistä. Peroksidoitumisessa vapaat radikaalisolut hyökkäävät rasvasoluja vastaan ja aiheuttavat sydäntautien riskiä kohottavaa vahinkoa. Tulokset ovat lupaavia, sillä diabetes tunnetusti tuplaa halvausten ja sydänkohtauksen riskin.

Tomaatti tekee hyvää ihollesi. Vuonna 2011 teetetyssä tutkimuksessa havaittiin, että tomaattitahnan ja oliiviöljyn sekoitus suojaa auringon aiheuttamalta vahingolta ja nopeuttaa pro-kollageenin muodostumista. Kyseinen kollageeni muodostaa ihon rakenteen ja pitää sen kiinteänä ja nuorekkaana. Tutkijat uskovat, että syy kyseisiin seurauksiin on lykopeenissa. Lykopeenipitoisuus on korkeimmillaan, kun tomaatti on kypsennetty ja oliiviöljy kiihdyttää sen imeytymistä elimistöön ja verenkiertoon.

Tomaatti suojaa syövältä.Useissa tutkimuksissa on havaittu, että lykopeeni suojaa muun muassa eturauhas-, keuhko- ja vatsasyöviltä.

Hapankaali ja muu hapatettu eli fermentoitu ruoka voi lisätä suolistossa hyvälaatuisten bakteerien määrää. Mitä monimuotoisempi hyödyllisten bakteerien kirjo suolistossa majailee, sitä parempi se on terveyden kannalta.

Suolistobakteerien epätasapainotila eli dysbioosi voi johtaa terveysongelmiin. Se ruokkii matala-asteista tulehdusta eli inflammaatiota, joka on yhdistetty monien kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen, muistisairauksien ja joidenkin syöpien riskiin.

Pelkkä hapankaali ei tietenkään riitä ruokkimaan kaikkia suoliston hyötymikrobeja, vaan lisäksi tarvitaan monipuolisesti kuitupitoista ravintoa. Kaikenlaiset kasvikset, palkokasvit, marjat, hedelmät ja täysjyvävilja ovat suolistomikrobien herkkua.

Hapankaalia ja muita hapatettuja ruokia on hyödyllistä sisällyttää myös herkkävatsaisen ruokavalioon. Niiden maitohappobakteereista saattaa olla ainakin jonkin verran apua ärtyvän suolen oireiden, kuten turvotuksen, ilmavaivojen ja vatsakipujen, hallinnassa.

Suolistossa muodostuu n. 70 % immuunisoluista. Jos suolistossa on asiat vialla, myös immuunijärjestelmä kärsii ja tällöin on alttiimpi flunssalle ja influenssalle. Huonosti toimiva immuunijärjestelmä vaikuttaa myös ihoon. Esimerkiksi ekseema puhkeaa helpommin, jos immuunijärjestelmä on kovilla.

Hapankaalista on hyötyä suolistolle sen sisältämien hyvien suolistobakteerien vuoksi, mutta lisäksi se on hyvä C-vitamiinin lähde. Fermentoitu kaali sisältää jopa 20 kertaa enemmän C-vitamiinia kuin raaka kaali7. C-vitamiinista on hyötyä esimerkiksi kollageenin muodostukseen ja se suojaa ihoa oksidatiiviselta stressiltä.

Kävin kuntosalilla tekemässä 2 tunnin kuntosalitreenin.

Lähestyin Kalajoen kaupungin johtoa sähköpostiviestillä ja pyysin Kalajoen kaupunkia yhteistyökumppaniksi taidenäyttelyni toteuttamisessa kalajokiseksi matkailunähtävyydeksi Hiekkasärkillä. Tavoitteena on saada taideteokset esille yleisön nähtäville ja samalla Kalajoen maineikas historia suuren yleisön tietoisuteen.

Kirjoitin sotapäiväkirjaani Sodan 98. päivä

http://kalajoki-ploki.blogspot.com/2022/06/ke-01062022-sodan-98-paiva.html

Taidenäyttelyni jää jälkipolville muistuttamaan minusta ja Kalajoen historiasta. Eino Takkusen muotokuvan on taitelija Rositsa Tanchevan maalaama. On todennäköistä, että rahani eivät riitä tässä kuussa muotokuvan kehyksien ostamiseen, mutta mahdollisesti heinäkuun tietoisesti rikollisesti ulosmitatusta eläkkeestäni jää sen verran rahaa, että saan hankittua Eino Takkusen muotokuvaan kehykset. Kehyksen hinta on 94.70 euroa.

Eino Takkunen kuoli kolme kertaa

Eino Takkusen muotokuvan on maalannut taitelija Rositsa Tancheva. Muotokuvan koko on 35 x50 cm.

Mannerheimin allekirjoittama kuolinilmoitus

Eino Viljami Takkusen lähtökohta maailman myrskyissä ei ollut kaikkein parhaimpia: huomattavan rautiolaismiehen avioton lapsi sai elää varhaisuotensa huutolaispoikana Kalajoen Metsäkylässä. Koulussa tämä lahjakasta ja valtameren takanakn kunnostautunutta sukua ollut poika menestyi kuitenkin hyvin ja 14-vuotiaania hän oli jo mukana vuoden 1918 kansalaissodassa toimien Valkoisten lähettinä muun muassa Vilppulan taisteluissa.

Eino oli äitinsä avioton ja ainoa lapsi. Varhaisin lapsuuden muisto oli koditon vaellus lumisilla teillä. Äiti kerjäsi elämisen tarpeita. Hän veti narusta kelkkaa, jossa pieni lapsi värjötteli muun omaisuuden päällä. Öiksi päästiin joskus lämpimiin tupiin, enimmin saunoihin. Aiti oli kalpea ja riutunut, kärsivä ihminen. Hän sairasti keuhkotautia. Hänen luonaan kävi miehiä, jotka antoivat hänelle rahaa. Hän oli kumminkin äiti, joka rakasti lastaan. Eino ei hänestä paljon muistanut eikä tiennyt. Äiti kuoli pojan ollessa viisivuotias. Hautajaisia ei pidetty, kukapa ne olisi järjestänyt huonona pidetyn naisen muistoksi. Pieni orpo oli entistä orvompi. Hänet pantiin ruokolla suuriin maalaitaloihin. Se elämä, jonka äiti ja joku tuntematon mies olivat panneet alulle, oli kaikille täysin arvoton. Mies muisti varuaantalon eräässä Kalajokivarren pitäjässä. Siinä hän oli muutaman vuoden ensi aikoina. Häntä kohdeltiin kuin kotieläintä. Hän sai itse hoitaa itsensä, kukaan ei välittänyt hänen puhtaudestaan, vaatteistaan tai muista tarpeistaan. Hiukset kasvoivat villinä, lika ja syöpäläiset vaivasivat. Öiksi hän järjesteli mukavan makuualustan tuvan ovenpieleen höyläpenkin päälle. Alusena käytettyä olkipatjaa säilytettiin päivisin kylmässä porstuassa, josta hän sen itse kantoi tupaan iltaisin. Peitteenä oli vanha haiseva hevosloimi. Hänelle annettiin vaatteiksi aikaisten riekaleita, Hän yritti itse korjailla niitä. Hihat ja lahkeiden suut hän katkoi itse kerihtimillä. Hän sai syödä uuninpenkillä ja käydä noutamassa syötävänsä muun väen pöydästä. Voi ja liha oli parempien ihmisten ruokaa. Häntä ivattiin hänen rääsyjensä takia. Jo varhain poika oppi tajuamaan senkin, ettei hän ollut muiden lasten kaltainen. Leikkitovereita ei ollut. Jos hän yritti lähestyä kylän lapsia, vanhemmat ajoivat hänet pois. He eivät sallineet lastensa seurustelevat rääsyläisen kanssa, joka joutui olemaan yksin, syrjäisenä. Isompana resuhuutolainen pantin paimeneen. Hän oppi rakastamaan luontoa, se oli hänen paras koulunsa. Syksyisin kun kylän muut pojat menivät kouluun, kenenkään mieleen ei edes juolahtanut pyytää huutolaispoikaa mukaan. Ei hän itsekään kouluun kaivannut. Hän ei kaivannut toisten lasten joukkoon. Kylän uusi kansakoulunopettaja huomasi ruokkolaisen ja vaati oppivelvollisuuslain nojalla hänetkin kouluun. Ruokkopaikan isäntä ei olisi tähän suostunut, mutta opettaja vetosi lakiin ja voitti. Eino oli silloin aloittanut toisen vuosikymmenensä. Koska hän osasi lukea sisälä, opettaja pani hänet toiselle luokalle. Hän oli yhä sama näivettynyt, nälkäinen ja ruokkoamaton huutolaispoika. Koulutoverit pilkkasivat häntä välitunneille ja katkeroittivat hänet perin juurin. Toisilla oli omat vanhemmat ja kodit, omat vaatteet. Hänellä ei mitään. Ei turvaa missään. Rippikoulunkin poika oli käynyt ruokkopaikastaan. Eino itse teettnyt säästämillään rahoilla puvun. Se oli hänen ensimmäinen oma pukunsa ja se oli nostanut hänen omanarvontuntoaan.

Seitsemääntoista ikävuoteensa asti Eino palveli yhteiskuntaa huutolaispoikana. Sen jälkeen hän haki vapaaehtoisen sotaväkeen. Hän yllättyi suuresti kun hänet kutsuttiin palvelukseen Viipuriin kenttätykistörykmenttiin. Se oli hänen elämänsä ensimmäinen onnenpotkunsa. Kruunun kenttäharmaissa sivullisesta tuli kiinteän ja kurinalaisen yhteisön kelvokas jäsen. Sotaväen ohjesäännöt korvasivat hänelle isän ja äidin. Alokasajan jälkeen hänet kelpuutettiin aliupseerikouluun. Kun aliupseerioppilas palasi ryhmänjohtajana perusyksikköönsä, hän oli kuin uusi mies. Hän oli kohta alikersantti ja hän tunsi olevansa yhteiskunnan ylemmillä askelilla. Hänet ylennettiin harvojen ikäluokkansa alikersanttien kansa kersantiksi. Patterin päällikkö kehotti häntä hakemaan avoimeksi tulevaa kanta-aliupseerin virkaa, ja hän puolsi hänen hakemustaan niin voimallisesti, että hänet hyväksyttiin. Mies palveli tutussa varuskunnassa, suoritti kanta-aliupseerien taistelukoulun ja paneutui kaikella innolla virkansa tehtäviin.

Ajatus sotilasurasta alkoi pian kiehtoa ja nuorukainen karkasikin Kalajoelta päästäkseen vapaaehtoisena sotaväkeen Ouluun, mistä jatkoi Markovillan taistelukouluun Viipuriin pyrkien ja päästen kanta-aliupseeriksi. Muutaman vuoden kuluttua hänen aselajikseen vakiintui tykistö. Armeijan ohessa Takkunen kävi 1920-luvulla Raahen Porvari-ja kauppakoulun. Hän menestyi erinomaisesti myös urheilijana päälajin olessa hiihto, missä parhaat sijoitukset Salpausselällä olivat lähellä kärkikymmenikköä. Urheilu oli Einolle kuitenkin vain keino ylläpitää kuntoaan, eikä hän koskaan harjoitellut kilpailuja varten.

Kaksinkymmenvuotiaana hän solmi avioliiton, josta ei tullut kuitenkaan tyydyttävää. Hänellä ei ollut minkäänlaisia kokemuksia naisten kanssa. Hänestä tuntui yllättävältä ja suuremoiselta, kun ensimmäinen nainen, jonka hän tapasi, näytti välittävän hänestä. Vaimo oli häntä useita vuosia vanhempi ja Viipurin varuskunnan liepeillä kokenut yhtä jos toistakin. Sopeutumalla tämä epäsuhtainen avioliitto jotenkin meni. Nuorella kersantilla oli päivät päästään työtä, ja urheiluharrastus vei kaikki vapaa-ajat. Urheilu nosti Einon maan valioitten joukkoon. Hän korjasi haltuunsa useita armeijan mestaruuksia ampumahiihdossa, suunnistuksessa ja maastojuoksussa. Talvisodan syttyessä marraskuun lopulla 1939 entinen huutolaispoika oli ylikersantti ja tulenjohtaja. Haavoittuminen todennäköisesti pelasti hänen henkensä Taipaleessa. Talvisodan loppuaika kului sotasairaalassa, Toivottuaan hän suoritti kesällä 1940 reserviupseerikoulun Niinisalossa ja läpäisi sen hyvin.

Talvisodan syttyessä 1939 Takkunen oli sotilasarvoltaan vääpeli. Hän osallistui moniin Kannaksen taisteluihin ja joutui rauhan tultua evakkotaipaleelle silloisesta Viipurin kodistaan. Välirauhan aikana Eino Takkunen suoritti Kankaanpään Niinisalon Sotakoulutuskeskuksessa RUK:n kurssin nro 46 , jolle suuri osa oppilaista saapui suoraan rintamalta, Jatkosodan hän aloitti luutnanttina haavoittuen elokuussa 1941 Nurmoilassa oikeaan jalkaansa. Nopean toipumisen jälkeen oli edessä paluu rintamalle ja ylennys kapteeniksi.

Kapteeni Eino Takkuselle jatkosodan ja monessa suhteessa hänen koko elämänsä ratkaisevin päivä oli 21. kesäkuuta 1944. 5.Divisioona, jossa hän toimi KTR 3:n kahdeksannen patterin päällikkönä, oli käynyt aamuvarhaisesta lähtien puolustustaistelua Syvärin luostarin suunnalla. Vihollisen hyökkäyssuunnitelma oli ylittää Syväri Lotiananpellon alueella ja lyödä suomalaisten 5. Divisioona.

Kapteeni Takkusen viimeiset rintamakokemukset ja -muistot syntyivät Lotilanpellon ja Stroitsankonnun välisellä alueella, mistä puna-armeija oli vallannut kesäkuun 21. päivän aamulla nopeasti laajenevan sillanpääaseman. Suomalaisten patteristot olivat siirtyneet uusiin asemiin ja kapteeni Takkunen johti nyt raskaan kranaatinheittimen tulta.

Kun vihollisääniä pian alkoi kuulua myös selustasta, katsoi tulenjohtue parhaaksi vetäytyä. Kapteeni Takkunen lähti kuitenkin kolmen konepistoolimiehen kanssa auttamaan vaikeuksiin joutunutta vasemman sivusta tulenjohtueryhmää. Yksi konepistoolimiehistä oli Matti Simanainen, mestaripainija, joka saavutti 1950 maailmanmestaruuden. Tuohutumisvaarassa ollutta ryhmä taas johti Jouko Siipi, joka parikymmentä vuotta myöhemmin sai mainetta Suomen johtavana sosiaalipolitiikan tutkijana.

Eino Takkusen taistelut päättyivät Aunuksen kesäyössä: hän haavoittui, joutui erilleen muista suomalaisista ja kävi lopulta yksin oman kamppailunsa. Hän haavoittui ensin jalkoihin osuneesta pikakiväärisarjasta, joka repi oikean pohjelihaksen ja rikkoi sääriluiden välissä olevat hermokimput. Puusta kimmonnut luoti lävisti lisäksi posken, tunkeutui suuhun ja vei hampaan. Lopulta vihollisen luoti meni oikeasta olkapäästä solisluun yläpuolelta, lävisti keuhkon pituussuunnassa ja tuli ulos selkärangan vierestä. Tämän jälkeen korviin kantautui vain aistiharjoja ja tajunta sammui. ”Kuulemani mukaan olin maanut kentällä yli vuorokauden." Hänen taistelulähettinsä sulki mustilla sormillaan hänen silmänsä. Sitä ennen oli joku vihollisista oli vetänyt teräaseellaan hänen poskensa, leukaperänsä, kaulansa solisluunsa auki. Ammottava haava ulottui ylimpien kylkipuiden tasolle. "Myöhemmin viholliset löysivät minut shokkitilassa kerätessään ruumiita. ”kertoi Eino.

Eino Takkusen viipurilaissyntyinen puoliso Annikki sai vastaanottaa kesäkuun lopussa marsalkka Mannerheimin allekirjoittaman viestin surunvalitteluineen. Eino Viljami Takkusen ilmoitettiin kaatuneen isänmaan puolesta 21.6.1944. Joku suomalainen partiomies oli nähnt liikkumattomana ja verissään maanneen kapteenin ja todenneen perääntymisensä kiireessä tämän kuolleeksi. Sankarivainaja siunattiinkin pian ”viimeiseen leponsa” Lahdessa, sen jälkeen pidettiin perunkirjoitukset ja nostettiin henkivakuutukset. Hautajaisten aikana ”vainaja” ei kuitenkaan enää ollut kuollut, vaikka hän olikin ottanut pari askelta sinne, mistä ei yleensä ole takaisin tulemista. Eino haudattin kentälle jääneenä Lappeenrannan sankarihautaan.

Pahasti haavoittunut Eino Takkunen joutui kokemaan sotavankeudessaan sekä epäinhimillisen julmat kuulustelut että hoitajien syvää myötätuntoa. Hänet siirrettiin kesän 1944 kuluessa Uralin yli Siperian Karakanndaan, lähelle Balhas-järveä. Tällä sotavankileirillä oli aluksi yli 300 suomalaisvankia, joista vain 27 palasi elävänä kotimaahansa. Takkunen kertoi sotavankeuden alusta jutun: Venäläisessä sotasairaalassa hänet katsottiin kuolleeksi ja siirrettiin kylmään ruumiskellariin muiden joukkoon. Hän heräsi siellä ja joutui koko yön tappeleen ison rottalauman kanssa joka yritti syödä hänet. Aamulla sitten huomattiin että hän onkin hengissä. 

Myöhemmin saman vuoden kuluessa Takkunen kuljetettiin Tserepovetsiin, lähelle pohjoista Volgaa. Kyseessä oli erittäin suuri sotavankileiri, jonka listoilta löytyi 2700 suomalaistakin. Välirauhansopimuksen tultua solmituksi 19.9.1944 vankeja alettiin vähitellen vaihtaa. Kapteeni Eino Takkuselle paluu kotimaahan ajoittui vuodenvaihteeseen 1944-1945. Aluksi hän joutui olemaan kolmisen viikkoa Hangon karanteenikeskuksessa.

Sotavankeudesta kotimaahan päästyään mies kirjoitti heti vaimolleen. Tämä ei tullut häntä tervhtimään, ei vastannut edes kirjeeseen. Hän oli jo ehtinyt löytää toisen, eikä ollut kovinkaan kiinnostunut tai edes ilahtunut paluustani, toteaa Eino Takkunen. Vaimo asui miehensä kanssa heidän entisessä kodissaan Lappeenrannassa. Paljon kiinnostuneempi oli kommunistinen valtiollinen poliisi VALPO, mutta sen kuulustelijat eivät saaneet minusta mitään irti. Asiakirjoissa oli pitkään virallisesti kuollut; aluksi oli vaikeaa saada esimerkiksi papin- tai lääkärintodistuksia mihinkään tarkoitukseen, kun hakijakin oli jo haudattu..

Eino Takkunen palasi Puolustusvoimien palvelukseen ja siirryttyään aikanaan eläkkeelle hän muutti Lappiin lähelle Inaria, Paikalliset asukkaat kertovat vieläkin miehestä, joka saapui mukanaan vain koira, pyssy ja porotokan verran muuta tavaraa. Pian hän oli kuitenkin rakentanut komean kämpän, muurannut kivistä piisin ja jäänyt sinne asumaan.

Inarin vuosinaan everstiluutnantti evp. Eino Takkunen julistettiin jo toisen kerran aiheettomasti kuolleeksi. Hän joutui pahaan auto-onnettomuuteen, ja paikalle kutsuttu kunnanlääkäri totesi: ”Otsa sisässä, aivovaltimo syöksyy verta, nenäluu poikki, otsalla aivolimaa - tämä mies on kuollut tai ainakin kuolemaisillaan!”

Vieressä seisonut sairaanhoitaja tunsi kuitenkin jonkin verran Takkusen vaiheista ja totesi, ettei tämä mies niin vain kuolekaan, Hän olikin oikeassa, sillä nytkin ”vainaja” heräsi eloon ja toipui pitkän sairaalassaolon jälkeen, tosin tasapaino loppuiäksi osittain menetettynä ja ilman haju- ja makuaistia.

1960-luvulla Inarissa monissa luottamustehtävissä ja myös yrittäjänä sekä opettajana toiminut Eino Takkunen muutti 70 vuotta täytettyään takaisin Etelä-Suomeen ja asui 1980-luvun alusta lähtien Hämeenlinnassa lähellä Aulankoa, Osa Amerikan sukulaisistakin tunnusti hänet jo vertaisekseen ja kävi tapaamassa vanhaa miestä, mikä suuresti ilahdutti tätä yksinäistä kulkijaa, Lopullinen rahan hetki koitti Eino Takkuselle keväällä 1992, silloin jo lähes 90-vuotiaana.

Kävin leipäjonossa hakemassa ruokaa. Tänään tarjonta oli varsin vaatimatonta. Salaattia, valkosipulia ja banaania oli minun ruokani tämän päivän leipäjonossa.

Seuraavien henkilöiden rikosten tähden joudun käymään leipäjonossa. Päärikollisena pidän

syyttäjä Sulo Heiskaria

apurina entinen asianaja Asko Keränen

edesmennyt varatuomari Paavo M. Petäjä

edesmennyt asianajaja Hannu Maskonen

                                              lestadiolainen poliisi Raimo Ollila

Rikoslaki määrittelee asian seuraavasti

Rikoslaki 6:5 § 2 mom:"Järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettuja rikoksia."