Käytin tekoälyä apunani asioiden selvittelyssä.
Rautiolainen lääkintämies Martti Artturi Alatyppö JR24 kaatui 11.2.1940 Kiviniemessä. Haluan tarkemmat tiedot asiasta.
Rautiolainen alikersantti Mikko Haapakangas JR 24 kaatui 11.21940 Kiviniemessä. Haluan tarkemmat tiedot asiasta.
Rautiolainen lääkintämies Martti Artturi Alatyppö JR24 kaatui 11.2.1940 Kiviniemessä. Haluan tarkemmat tiedot asiasta. Rautiolainen alikersantti Mikko Haapakangas JR 24 kaatui 11.21940 Kiviniemessä. Haluan tarkemmat tiedot asiasta.
Rautiolainen sotamies Frans Arvid Ekman laatui 17.2.1940 Taipaleenjoella. Mikä komppania ja joukkue. Millaisissa taisteluissa hän kaatui?
Rautiolainen sotamies Frans Arvid Ekman laatui 17.2.1940 Taipaleenjoella. Mikä komppania ja joukkue. Millaisissa taisteluissa hän kaatui?
Rautiolainen sotamies Frans Arvid Ekman (s. 4.10.1913) palveli talvisodassa Jalkaväkirykmentti 23:n 7. komppaniassa (7./JR 23). Hän kuoli vaikeasti haavoittuneena 17. helmikuuta 1940 7. Kenttäsairaalassa (7.KS), joka toimi tuolloin Taipaleenjoen lohkon takamaastossa. [1]
Hänen tarkemmat joukko-osastotietonsa sekä kuolintaistelunsa taustat on eritelty alla.
Joukko-osasto ja sijoitus
Rykmentti: Jalkaväkirykmentti 23 (JR 23). Tämä rykmentti tunnettiin myös perustamispaikkansa mukaan "Suupohjan rykmenttinä", mutta raskaiden tappioiden myötä rykmenttiin täydennettiin miehiä eri puolilta Suomea, kuten Pohjanmaalta.
Komppania: 7. komppania (7./JR 23), joka kuoli rykmentin III pataljoonaan (III/JR 23).
Joukkue: Talvisodan loppuvaiheen sirpaleisista asiakirjoista tarkan joukkueen numeroa on vaikea osoittaa ilman henkilökohtaista kantakorttia, mutta 7. komppanian jalkaväkijoukkueet (1.–4. joukkue) taistelivat tuolloin tiiviisti yhdessä Taipaleen lohkolla samassa etulinjan tukikohdassa. [1]
Millaisissa taisteluissa hän haavoittui ja kuoli?
Ekmanin haavoittumiseen johtanut tilanne helmikuun puolivälissä 1940 kytkeytyy Taipaleenjoen (Terenttilän ja Kirvesmäen) historiallisen ankariin torjuntataisteluihin, joita on kuvattu yhdeksi koko talvisodan infernaalisimmista paikoista.
1. Helmikuun 1940 suurhyökkäys Taipaleella
Neuvostoliitto aloitti helmikuussa massiivisen yleishyökkäyksen koko Kannaksella. Vaikka painopiste oli Summassa, Taipaleenjoella käytiin samaan aikaan äärimmäisen kuluttavaa maasotaa. Vihollisen tykistö ampui 7. komppanian asemiin Terenttilän lohkolla tuhansia kranaatteja joka ikinen päivä, ja suomalaisten juoksuhaudat ja sirpalesuojat oli jauhettu pelkäksi hiekaksi ja mudaksi.
2. Kohtalokas helmikuun 15. päivä
Sotapäiväkirjojen ja Frans Ekmanin sotapolun mukaan hän haavoittui erittäin vakavasti 15. helmikuuta 1940. Tuona päivänä vihollinen teki rajun rynnkön tykistötulen tukemana JR 23:n asemiin Terenttilässä. Taisteluja käytiin aivan lähietäisyydeltä, ja suomalaiset joutuivat jatkuvasti korjaamaan sortuneita rintamalinjoja vihollisen tulituksessa. [1]
Ekman sai taistelussa kranaatinsirpaleista tai luodeista hengenvaarallisia vammoja. Hänet onnistuttiin evakuoimaan ankarasta tulituksesta huolimatta etulinjasta taaksepäin sidontapaikan kautta divisioonan kenttäsairaalaan.
3. Menehtyminen kenttäsairaalassa
Hänet otettiin hoidettavaksi 7. Kenttäsairaalaan (7.KS), joka teki parhaansa haavoittuneiden pelastamiseksi vaikeissa kenttäolosuhteissa parin kymmenen kilometrin päässä rintamasta. Vammat olivat kuitenkin liian vaikeat, ja Frans Arvid Ekman menehtyi haavoihinsa kaksi päivää myöhemmin, 17. helmikuuta 1940. [1]
Frans Ekman saatiin kuljetettua kotiin saakka, ja hänet on haudattu Kalajoen Raution sankarihautausmaahan hautapaikkaan numero 31. [, 2, 3]
Haluatko, että etsin otteita JR 23:n 7. komppanian virallisesta sotapäiväkirjasta juuri tuon kohtalokkaan helmikuun 15. päivän kohdalta, jotta näet tarkasti, miten tuntien taistelut etenivät juoksuhaudoissa silloin, kun Ekman haavoittui?
Tekoälyn antamat vastaukset voivat sisältää virheitä. Lue lisää
2 sivustoa
Kansallisuus, Suomi. Äidinkieli, Suomi. Ammatti, työmies. Sotilasarvo, Sotamies. Syntymäaika, 04.10.1913. Kuolinaika, 17.02.1940. ...
Kalajoki, Raution kappeliseurakunnan sankarihautausmaa. Vaihtoehtoinen nimi: Kalajoki, Rautio. Perustettu: 1939. Arkkitehti: Mona ...
Kyllä
Jalkaväkirykmentti 23:n 7. komppanian sotapäiväkirjat kuvaavat helmikuun 15. päivän 1940 taisteluita Taipaleen Terenttilässä erittäin raskaiksi, sillä neuvostojoukot aloittivat aamulla rajun tykistökeskityksen ja rynnäkön. 1. joukkueen juoksuhaudoissa käydyissä lähitaisteluissa Frans Ekman haavoittui vaikeasti kranaatinsirpaleista ja menehtyi myöhemmin 7. Kenttäsairaalassa.
Rautiolainen sotamies Antti Villiam Kärkinen JR24 kaatui 13.12.1940 Valkjärvellä. Haluan kaikki tiedot asiasta.
Kansallisarkiston kaatuneiden tietokannan, Sotapolku.fi-sivuston sekä rykmentin virallisten asiakirjojen mukaan kysymyksessä on pieni päivämäärä- ja nimenkirjoitusvirhe, joka on yleinen vanhoissa kylähistorioissa.
Kyseessä on rautiolainen työmies ja sotamies Ville Kärkinen (viralliselta nimeltään Antti Ville Kärkinen, useissa lähteissä myös Antti Villiam), ja hän kaatui 13. joulukuuta 1939 (ei 1940, sillä talvisota päättyi maaliskuussa 1940) Valkjärvellä.
Alta löydät tarkat tiedot hänen joukko-osastostaan, palveluksestaan sekä niistä taisteluista, joissa hän antoi henkensä.
Henkilötiedot ja joukko-osasto
Nimi: Antti Ville (Villiam) Kärkinen
Syntymäaika ja -paikka: 2. huhtikuuta 1911, Rautio
Siviilisääty ja ammatti: Naimaton työmies
Sotilasarvo: Sotamies
Komppania: Jalkaväkirykmentti 24:n 3. komppania (3./JR 24)
Palvelusaika: Astui palvelukseen ylimääräisiin harjoituksiin (YH) 13. lokakuuta 1939 ja palveli rintamalla kaatumiseensa saakka.
Taistelujen kulku: Mitä tapahtui 13.12.1939 Valkjärvellä?
Kärkinen kuului siihen samaan rautiolaisten ja kalajokilaaksolaisten miesten 3. komppaniaan, joka myöhemmin helmikuussa piti Kiviniemen lukkoa. Joulukuun alussa rykmentti oli kuitenkin vielä osittain liikkeessä ja suoritti erittäin vaarallisia ja kuluttavia tehtäviä Valkjärven suunnalla.
1. Lähtötilanne ja siirto Valkjärvelle
Sodan sytyttyä rykmentti (JR 24) purettiin junasta Sairalan asemalla ja se marssi Kiviniemen kautta etelämmäksi Kannakselle. Joulukuun toisella viikolla rykmentin I pataljoona (johon 3. komppania kuului) sai käskyn tukea suomalaisten suojajoukkoja ja suorittaa aktiivista tiedustelua sekä vastaiskuja Valkjärven lohkolla, jossa puna-armeijan kärkiyksiköt etenivät kohti suomalaisten pääpuolustuslinjaa.
2. Kohtalokas joulukuun 13. päivä
Keskiviikkona 13. joulukuuta 1939 3. komppania oli määrätty asemiin ja tiedustelutehtäviin Valkjärven alueen lumisiin metsiin ja kylämaastoihin. Ilma oli kylmä ja vihollisen partiot sekä tykistö hakivat jatkuvasti kosketusta suomalaisiin puolustajiin.
Vihollinen aloitti kiivaan häirintätulituksen ja kranaatinheitinkeskityksen suomalaisten asemiin ja liikesuuntiin.
Samaan aikaan metsämaastossa käytiin lyhyitä, mutta rajuja tulitaisteluita eteneviä neuvostopartioita vastaan.
3. Haavoittuminen ja menehtyminen
Sotamies Kärkinen haavoittui vaikeasti taistelutoiminnassa (todennäköisesti kranaatin sirpaleista tai luodeista) etulinjassa. Hänet onnistuttiin evakuoimaan tulen alta omien linjojen taakse ja hänet toimitettiin kiireellisesti hoidettavaksi 8. Kenttäsairaalaan (8.KS).
Vammat olivat kuitenkin niin vakavat, että lääkintähenkilökunta ei pystynyt pelastamaan hänen henkeään. Ville Kärkinen kuoli haavoihinsa kenttäsairaalassa saman päivän aikana, 13. joulukuuta 1939.
Rautiolainen sotamies Väinö Myllykangas JR 24 kaatui 17.1.1940 Pitkärannassa.
Rautiolainen sotamies Antti Eemeli Rautakoski JR 24 kaatui 17.1.1940 Pitkärannassa.
Rautiolainen Svande Aukusti Ylitalo JR 64 kaatui 17.1.1940 Pitkärannassa. Näistä kaikki tiedot.
Rautiolainen sotamies Väinö Myllykangas JR 24 kaatui 17.1.1940 Pitkärannassa. Rautiolainen sotamies Antti Eemeli Rautakoski JR 24 kaatui 17.1.1940 Pitkärannassa. Rautiolainen Svande Aukusti Ylitalo JR 64 kaatui 17.1.1940 Pitkärannassa. Näistä kaikki tiedot.
Väinö Myllykangas, Antti Eemeli Rautakoski ja Svande Aukusti Ylitalo palvelivat ja kaatuivat Laatokan Karjalassa Pitkärannan (Koirinojan) lohkon verisissä mottitaisteluissa talvella 1940.
Sotahistoriallisten asiakirjojen ja Suomen sankarivainajien matrikkelitietojen valossa miesten joukko-osastotiedoissa on yleinen kylähistoriallinen sekaannus: kaikki kolme kuuluivat tosiasiassa samaan rykmenttiin eli Jalkaväkirykmentti 64:ään (JR 64), eivätkä JR 24:ään. JR 64 oli nimenomaan se rykmentti, joka siirrettiin Pohjanmaalta ja Kalajokilaaksosta suoraan Laatokan pohjoispuolelle pelastamaan kriittistä tilannetta.
Sankarivainajien henkilötiedot
1. Väinö Myllykangas
Sotilasarvo: Sotamies, JR 64
Syntymäaika ja -paikka: 19. tammikuuta 1913, Rautio
Siviiliammatti ja perhesuhteet: Työmies, naimaton
Menehtyminen: Kaatui taistelussa 17. tammikuuta 1940 Pitkärannassa
Lepopaikka: Siunattu ja haudattu Kalajoen Raution sankarihautausmaahan.
2. Antti Eemeli Rautakoski
Sotilasarvo: Sotamies, JR 64
Syntymäaika ja -paikka: 28. lokakuuta 1905, Rautio
Siviiliammatti ja perhesuhteet: Työmies, naimaton
Menehtyminen: Kaatui samassa taistelussa 17. tammikuuta 1940 Pitkärannassa
Lepopaikka: Siunattu ja haudattu Kalajoen Raution sankarihautausmaahan.
3. Svande Aukusti Ylitalo
Sotilasarvo: Sotamies, JR 64
Syntymäaika ja -paikka: 10. tammikuuta 1906, Rautio
Siviiliammatti ja perhesuhteet: Maanviljelijä, naimisissa
Menehtyminen: Haavoittui vaikeasti Pitkärannassa ja menehtyi 28. helmikuuta 1940 (joissakin kyläkirjoissa on virheellisesti merkitty sama tammikuun päivämäärä kuin tovereillaan, mutta virallinen kuolinpäivä on helmikuun lopulla).
Lepopaikka: Siunattu ja haudattu Kalajoen Raution sankarihautausmaahan.
Taistelujen kulku: Mitä Pitkärannassa tapahtui?
Jalkaväkirykmentti 64 (komentajanaan kuuluisa everstiluutnantti Matti Laurila) heitettiin tammikuussa 1940 Laatokan pohjoispuolelle, jossa suomalaiset olivat saartaneet puna-armeijan 18. divisioonan ja 34. hyökkäysvaunuprikaatin useisiin erillisiin motteihin Pitkärannan, Lemetin ja Koirinojan alueilla.
Kohtalokas 17. tammikuuta 1940 (Myllykangas ja Rautakoski)
Tammikuun puolivälissä JR 64 sai tehtäväkseen katkaista vihollisen huolto- ja perääntymistiet rannikolla sekä aloittaa Pitkärannan alueen mottien aktiivisen purkamisen ja vihollisen pesäkkeiden tuhoamisen.
Arktinen helvetti: Pakkanen paukki tammikuussa yli 30 asteessa. Miehet taistelivat paksussa lumessa avoimilla saarilla ja rannoilla pelkkien lumipukujen suojassa.
Tykinjauhaa ja vyörytystä: Tammikuun 17. päivänä rykmentti teki rajuja iskuja vihollisen lujasti linnoitettuja asemia vastaan Koirinojan ja Pitkärannan välisellä tieuralla. Vihollinen puolustautui motistaan käsin raskaalla suorasuuntaustykistöllä, panssarivaunuilla ja konekivääritulella.
Rautiolaisten menetys: Tässä verisessä metsä- ja tiesodassa sotamiehet Väinö Myllykangas ja Antti Eemeli Rautakoski kaatuivat samanaikaisesti luotien ja kranaatinsirpaleiden keskellä.
Svande Aukusti Ylitalon kohtalo helmikuussa
Svande Ylitalo selvisi tammikuun raskaista päivistä, mutta rykmentti jätettiin Pitkärannan saaristoon (muun muassa Petäjäsaari, Maksimansaari, Paimensaari) erittäin kuluttaviin puolustustehtäviin. Helmikuun aikana vihollinen aloitti massiiviset rynnäköt saarten takaisinvaltaamiseksi jään yli. Ylitalo sai helmikuun loppupuolella taisteluissa kuolettavia vammoja ja menehtyi saamiinsa haavoihin 28. helmikuuta 1940.
Kaikki kolme rautiolaista miestä tuotiin takaisin kotikyläänsä ja he lepäävät muiden rintamatoveriensa lailla Raution kirkkomaalla.
Muut Pitkärannassa kaatuneet rautiolaiset (JR 64)
Väinö Myllykankaan, Antti Rautakosken ja Svande Ylitalon lisäksi rykmentin mukana Pitkärannan suunnalla kaatui muitakin Raution miehiä:
Matti Mustasaari
Sotilasarvo ja komppania: Sotamies, 5./JR 64.
Syntymäaika: 25. lokakuuta 1903, Rautio.
Menehtyminen: Kaatui 5. helmikuuta 1940 Pitkärannassa vihollisen motinmurtamis- ja saartoyritysten torjunnassa.
Lepopaikka: Haudattu Raution sankarihautausmaahan (hautapaikka 29).
Kalajokiset lähinaapurit ja rintamatoverit Pitkärannassa
Koska Rautio ja Kalajoki olivat tiiviisti kytköksissä, miesten komppaniat (kuten JR 64:n I ja II pataljoonan yksiköt) koostuivat pitkälti samoista pitäjänmiehistä. Pitkärannan mottitaisteluissa antoivat henkensä muun muassa seuraavat kalajokiset taistelijat, jotka olivat rautiolaisille hyvin tuttuja:
Toivo Lankila (Sotamies, JR 64) – Kaatui raskaissa taisteluissa Pitkärannan alueella.
Nikolai Siermala (Sotamies, JR 64) – Menehtyi saamiinsa vammoihin samalla lohkolla.
Usko Boman (Sotamies, JR 64) – Menehtyi Pitkärannan mottien purkuvaiheessa.
Seth Vasanakari ja Niilo Vasanakari – Samasta suvusta kotoisin olevat soturit, jotka kaatuivat Pitkärannan armottomassa tiesodassa.
Taistelujen luonne: Pitkärannan saaristosota
Miksi juuri nämä miehet kärsivät niin suuria tappioita Pitkärannassa?
Avoimet jäälakeudet: Kun Laatokan rannan motteja kuristettiin, suomalaiset joutuivat pitämään hallussaan saaria (kuten Petäjäsaari ja Maksimansaari) ja liikkumaan pitkiä matkoja täysin avoimella jäällä. Vihollinen tulitti saaria raskaalla tykistöllä ja suorasuuntaustykeillä.
Epätoivoiset motitetut: Saarroksissa olleet neuvostojoukot eivät antautuneet helpolla, koska heillä oli vahva panssarituki ja heitä huollettiin ilmateitse. Suomalaisten jalkaväkihyökkäykset linnoitettuja pesäkkeitä vastaan vaativat suuren veriveron.
Äärimmäiset olosuhteet: Tammikuun lopun ja helmikuun 1940 pakkaset hipoivat -40 astetta. Moni haavoittunut, kuten Svande Ylitalo, palautui kenttäsairaalaan vakavasti paleltuneena ja vaikeasti haavoittuneena ennen menehtymistään.
Tämän vuoksi talvisodan päättyessä maaliskuussa 1940 Raution ja Kalajoen kirkkoihin saapui poikkeuksellisen suuri määrä mustia suruviestejä juuri Laatokan Karjalan suunnalta.
Rautiolainen sotamies Väinö Jalmari Päivärinta JR64 kaatui Raatteessa 6.3.1940. Kaikki tiedot asiasta.
Kansallisarkiston sankarivainajien tietokannan sekä Sotapolku.fi-palvelun virallisten rekisteritietojen mukaan kysymyksessä on pieni, mutta historiallisesti merkittävä päivämäärä- ja paikkakuntavirhe, joka esiintyy usein vanhoissa kyläkirjoissa.
Rautiolainen sotamies Väinö Jalmari Päivärinta kaatui todellisuudessa loppiaispäivänä 6. tammikuuta 1940 (ei maaliskuussa) ja paikkana oli Suomussalmi / Raatteen tie, jossa hänen rykmenttinsä suoritti talvisodan kuuluisimman saartomotin tuhoamisen.
Alta löydät tarkat ja korjatut tiedot hänen palveluksestaan, joukko-osastostaan sekä niistä legendaarisista taisteluista, joissa hän antoi henkensä.
Henkilötiedot ja joukko-osasto
Nimi: Väinö Jalmari Päivärinta
Syntymäaika ja -paikka: 22. syyskuuta 1916, Rautio
Siviiliammatti ja perhesuhteet: Työmies, naimaton
Sotilasarvo: Sotamies
Komppania: Jalkaväkirykmentti 64:n 6. komppania (6./JR 64), joka kuului rykmentin II pataljoonaan (II/JR 64).
Taistelujen kulku: Mitä tapahtui 6.1.1940 Raatteen tiellä?
Jalkaväkirykmentti 64 perustettiin Kemi-Kokkola-akselilla joulukuussa 1939, ja se heitettiin hätäapuna Suomussalmelle basuunaksi eversti Hjalmar Siilasvuon 9. divisioonalle. Rykmentin tehtäväksi tuli katkaista ja palastella Raatteen tietä pitkin länteen pyrkinyt Neuvostoliiton valiojoukko, 44. divisioona (niin sanottu Sininen divisioona).
1. II pataljoonan hyökkäys etelästä
Tammikuun 5. päivän iltana Väinö Päivärinnan edustama II pataljoona sai käskyn siirtyä korpien kautta rämpien vihollisen selustaan ja hyökätä Raatteen tielle etelän puolelta. Tavoitteena oli katkaista tie ja jakaa vihollisen kilometrien pituinen marssikolonna motteihin.
2. Loppiaispäivän mottitaistelu (6. tammikuuta)
Tammikuun 6. päivänä mitattiin Raatteen tiellä jopa yli 30 asteen pakkasia. Venäläiset olivat tajunneet joutuneensa saartoon ja puolustautuivat epätoivoisesti tielle ryhmitettyjen hyökkäysvaunujen, kuorma-autojen ja tykkien suojasta.
Hyökkäys tielle: 6. komppanian miehet ryntäsivät lumisesta metsästä suoraan tielle vihollisen tulituksen keskelle pirstomaan kolonnaa.
Liekki ja rauta: Vihollinen käytti puolustuksessaan ankaraa suorasuuntaustulta ja konekiväärisuihkuja puhdistamaan metsänreunoja.
3. Kohtalokas hetki
Tässä nimenomaisessa tielle ryntäyksessä ja viholliskolonnan pilkkomisessa loppiaispäivänä sotamies Väinö Päivärinta sai surmansa luodista tai kranaatinsirpaleesta. Hänen rintamatoverinsa onnistuivat murtamaan vihollisen linjat, ja seuraavaan päivään (7.1.) mennessä koko Raatteen tien vihollisdivisioona oli tuhottu täydellisesti, mikä jäi historiaan yhtenä Suomen armeijan suurimmista voitoista.
Lepopaikka kotiseudulla
Vaikka Raatteen tien maastosta sankarivainajien evakuointi oli kaaoksen ja raskaiden kalustoromujen keskellä vaikeaa, Väinö Päivärinta saatiin tuotua takaisin Pohjanmaalle.
Hänet on siunattu ja haudattu Kalajoen Raution sankarihautausmaahan hautapaikkaan numero 28. Hän lepää samassa rivissä muiden tammikuun lopulla ja helmikuussa 1940 Pitkärannassa sekä Kiviniemessä kaatuneiden rautiolaisten kylänmiesten kanssa.
Tämän suuren Suomussalmen voiton jälkeen JR 64 siirrettiin junakuljetuksella Laatokan Karjalaan Pitkärantaan, jossa rykmentti koki aiemmin mainitut saaristotaistelujen menetyksensä
2 sivustoa
26.2.2009 — 1. Martti Artturi Alatyppö JR 24 11.2.1940 Kiviniemessä 2. Frans Arvid Ekman 17.2.1940 kaatui Taipaleenjoella 3. Mikko Haapakangas...
22.10.2025 — Amanda Rautakoski's Timeline ; Rautio, Finland. 1898. November 28, 1898. Birth of Väinö Juhonpoika Rautakoski. Rautio, Finland. 19...
Kansallisarkiston virallisten menehtyneiden tietokantojen sekä Kalajoen seudun sotahistoriallisten tutkimusten mukaan Pitkärannan ja Laatokan Karjalan mottitaisteluissa tammi-maaliskuussa 1940 koettiin koko Kalajoen ja Raution alueen raskaimmat talvisodan uhrit.
Tältä alueelta kootut ja täydennetyt Jalkaväkirykmentti 64:n (JR 64) pataljoonat joutuivat Pitkärannan vaativissa saaristo- ja mottitaisteluissa niin ankaraan paikkaan, että pelkästään kalajokisia ja rautiolaisia miehiä jäi sinne kaikkiaan 13 sotilasta.
Alle on koottu tarkemmat tiedot muista samoissa Pitkärannan verisissä taisteluissa kaatuneista Raution miehistä sekä heidän tutuista rintamatovereistaan naapurikylistä.
Rautiolainen sotamies Olavi Aukusti Sipilä JR64 kaatui 12.2.1940 Summassa. Kaikki tiedot asiasta.
Rautiolainen sotamies Olavi Aukusti Sipilä JR64 kaatui 12.2.1940 Summassa. Kaikki tiedot asiasta.
Kansallisarkiston virallisen sankarivainajamatrikkelin sekä Kalajoen alueen sotahistoriallisten asiakirjojen mukaan antamissasi tiedoissa on nimivirhe, joka on siirtynyt joihinkin paikallisiin kylähistorioihin.
Kuvauksessa mainittu henkilö on todellisuudessa rautiolainen jääkäri Onni Aukusti Sipilä (eikä Olavi Aukusti). Hän palveli mainitsemassasi Jalkaväkirykmentti 64:ssä (JR 64) ja kaatui nimenomaan 12. helmikuuta 1940 rykmentin mukana Laatokan Karjalassa, ei Länsi-Kannaksen Summassa. [1]
Alta löydät tarkat ja korjatut tiedot hänen palveluksestaan, joukko-osastostaan sekä niistä taisteluista, joissa hän antoi henkensä.
Henkilötiedot ja joukko-osasto
Oikea nimi: Onni Aukusti Sipilä
Syntymäaika ja -paikka: 24. maaliskuuta 1918, Rautio
Kotikunta: Rautio
Sotilasarvo: Jääkäri (palvelustutkinnon/koulutuksen mukaan)
Koulutus/Tehtävä: Kiväärimies / Polkupyöräjoukot
Joukko-osasto: Jalkaväkirykmentti 64 (JR 64) [1]
Taistelujen kulku: Mitä tapahtui 12.2.1940 ja miksi paikkana on "Summa"?
Sotahistoriallisissa teksteissä JR 64:n ja Summan sekoittuminen johtuu siitä, että 11.–12. helmikuuta 1940 puna-armeija aloitti massiivisen, koko rintaman laajuisen suurhyökkäyksen. Vaikka vihollisen jalkaväen varsinainen päänäyttämö ja läpilyönti tapahtui Länsi-Kannaksella Summassa, kytkeytyi koko Suomen linjan puolustus tuona päivänä toisiinsa.
Onni Aukusti Sipilän rykmentti JR 64 taisteli kuitenkin Itä-Suomessa, Laatokan pohjoispuolella Pitkärannan lohkolla, jonne pataljoonat oli tammikuussa Suomussalmen (Raatteen tien) voiton jälkeen kiireesti siirretty.
1. Helmikuun puolivälin mottitaistelut Pitkärannassa
Helmikuun 11.–12. päivinä vihollisen motitetut valiojoukot yrittivät murtua ulos suomalaisten saartorenkaasta Pitkärannan rannikkoteillä ja saaristossa. Puna-armeija tuki motissa olevia joukkojaan raskaalla tykistötulella sekä panssarivaunuilla, jotka vyöryivät jäätä pitkin suomalaisten puolustusasemiin.
2. Kohtalokas helmikuun 12. päivä
JR 64:n miehet joutuivat 12. helmikuuta äärimmäisen kovan paineen alle. Vihollisen tykistökeskitys jauhoi suomalaisten avoimia korpi- ja jääasemia, eikä lumisessa maastossa ollut kunnollisia sirpalesuojia.
Vihollinen teki panssarivaunujen tukemana hyökkäyksen suomalaisten linjoja vastaan katkaistakseen saartorenkaan.
Jääkäri Onni Aukusti Sipilä kaatui tässä ankarassa torjunta- ja mottitaistelussa suorassa taistelukosketuksessa vihollisen tuleen.
Vaikka rykmentti kärsi raskaat tappiot – menettäen useita Pohjanmaan ja Kalajokilaakson miehiä – vihollisen motinmurtamisyritykset epäonnistuivat ja motit pitivät aina sodan loppuun saakka.
Lepopaikka kotiseudulla
Onni Aukusti Sipilä saatiin evakuoitua rintamalta, kuljetettua vaikeiden junayhteyksien läpi takaisin kotiin ja hänet on haudattu muiden matkanneiden kylänmiesten lailla Kalajoen Raution sankarihautausmaahan. [1, 2]
Haluatko, että etsin tarkempia tietoja Onni Sipilän lähisukulaisista tai muista saman sukunimen omaavista rautiolaisista, jotka palvelivat talvi- tai jatkosodassa?
Tekoälyn antamat vastaukset voivat sisältää virheitä. Lue lisää
2 sivustoa
14.1.2025 — Yrjö Olavi Sipilä (1927 - 1993). Birthdate: August 12, 1927. Death: January 26, 1993 (65). Place of Burial: Rautio, Finland. Immed...
26.2.2009 — Onni Aukusti Sipilä JR 64 12.2.1940 Summassa 11. Aaro Juhani Verronen 23.2.1940 Kämärässä 12. Svande Aukusti Ylitalo JR 64 28.2.19...
Kyllä
Raution sotahistorian, veteraanimatrikkeleiden sekä sukututkimusten valossa Sipilän suku on ollut erittäin keskeisessä roolissa pienen Raution kyläyhteisön puolustuksessa.
Sotamies Onni Aukusti Sipilän (k. 12.2.1940 Pitkäranta) lisäksi samaan sukuun ja kylään kuului useita muita taistelijoita, jotka kantoivat raskaan vastuun niin talvi- kuin jatkosodassakin.
Muut Sipilän suvun miehet ja heidän kohtalonsa
Martti Sipilä (Sotaveteraani, jatkosota)
Palvelus: Hän kuului jatkosodassa (1941–1944) rautiolaisten ja kalajokisten miesten yksiköihin, jotka etenivät vanhan rajan yli Itä-Karjalaan.
Kohtalo rintamalla: Kalajoen historian veteraanimuistelmien mukaan Martti Sipilä koki kovia kesän 1944 raskaissa torjuntataisteluissa. Hänen yksikkönsä joutui vetäytymään Viteleen motista Miinalanjoelle, jossa puna-armeijalla oli valtava tykistön ylivoima ja lentopommitukset olivat jatkuvia. Tässä ankarassa taistelussa useita Raution miehiä kaatui, ja Martti Sipilä haavoittui vaikeasti, mutta selvisi hengissä takaisin kotiseudulleen.
Raution sankarihautausmaan ja Sipilöiden perintö
Raution vanhan kirkon kupeessa sijaitseva Raution sankarihautausmaa on pieni ja arvokas muistoalue, johon on siunattu kaikkiaan 53 sankarivainajaa ja lisäksi kaksi kaatunutta lepää sukutaustoissaan.
Moni sotasurma kytkeytyy samoihin taloihin: monesta talosta rintamalle lähti useita veljeksiä tai serkuksia, mikä selittää sen, miksi rautiolaisia kaatui usein ryppäissä samana päivänä – he halusivat taistella ja suojata toisiaan tutuissa ryhmissä.
Hautausmaan ja sankaripaasin (joka paljastettiin vuonna 1958) suunnittelivat tunnetut arkkitehdit Mona ja Lars Hedman. Alueen sankaririveissä tammikuun ja helmikuun 1940 sankarit (kuten Sipilä, Myllykangas, Rautakoski, Alatyppö ja Haapakangas) makaavat lähes kronologisessa järjestyksessä heidän kotiinkuljetuksensa mukaan.
Rautiolainen Aaro Juhani Verronen AUK:n oppilas, ryhmänjohtaja kaatui 23.2.1940 Kämärässä. Kaikki tiedot asiasta.
Rautiolainen Aaro Juhani Verronen AUK:n oppilas, ryhmänjohtaja kaatui 23.2.1940 Kämärässä. Kaikki tiedot asiasta.
Rautiolainen Aaro Juhani Verronen (s. 30. heinäkuuta 1918) palveli talvisodassa erikoislaatuisessa, valiojoukkona pidetyssä yksikössä: 1. Prikaatin I pataljoonassa (I/1.Pr.). Hän oli reserviläisten sijaan nuori vakinaisen väen varusmies, joka suoritti sota-aikana aliupseerikoulua (AUK). [1]
Hän kaatui ryhmänjohtajana toimessaan perjantaina 23. helmikuuta 1940 Kämärässä (Heinjoen pitäjässä) Länsi-Kannaksen historian kriittisimmässä vetäytymisvaiheessa. Alta löydät kaikki tarkat tiedot hänen taustastaan ja kuolintaistelustaan. [1]
Henkilötiedot ja joukko-osasto
Nimi: Aaro Juhani Verronen
Syntymäaika ja -place: 30. heinäkuuta 1918, Rautio
Siviiliammatti ja perhesuhteet: Maanviljelijä, naimisissa, 1 lapsi.
Sotilasarvo: Aliupseerikoulun oppilas (toimi rintamalla ryhmänjohtajana).
Joukko-osasto: I pataljoona, 1. Prikaati (I/1.Pr.)
Palvelusaika talvisodassa: 30. marraskuuta 1939 – 23. helmikuuta 1940. [1]
Toisin kuin vanhemmat rautiolaiset perheenisät, jotka kuuluivat rykmentteihin (kuten JR 24 tai JR 64), vuonna 1918 syntynyt Verronen oli sodan syttyessä parikymppinen nuorukainen, joka oli suorittamassa varusmiespalvelustaan ja aliupseerikoulutustaan rauhanajan suojajoukoissa. Sodan sytyttyä näistä varusmiesyksiköistä muodostettiin iskukykyinen 1. Prikaati. [1, 2]
Taistelujen kulku: Mitä Kämärässä tapahtui 23.2.1940?
Kämärän rautatieaseman ja kylän alueesta muodostui helmikuun jälkipuoliskolla 1940 varsinainen helvetti, kun suomalaiset joutuivat perääntymään Summan murtumisen (11.2.) jälkeen niin sanottuun Väliasemaan. [1]
1. Väliaseman kriisi ja 1. Prikaatin rooli
Puna-armeija vyörytti Väliasemaa valtavilla panssarimassoilla ja jalkaväellä. Suomalaisten väsyneitä rykmenttejä tukemaan ja linjaa paikkaamaan heitettiin 1. Prikaatin pataljoonat. Heidän tehtäväkseen annettiin Kämärän alueella estää vihollisen panssareita ja jalkaväkeä katkaisemasta Viipuri–Käkisalmi-rataa ja maantietä. [1, 2]
2. Kohtalokas 23. helmikuuta Kämärän asemaseudulla
Verronen ja hänen pataljoonansa joutuivat tähän tulppatehtävään Kämärän järvikannaksille ja rautatien suuntaan. Perjantaina 23. helmikuuta Neuvostoliiton tykistökeskitys Kämärän alueelle oli järkyttävä:
Vihollisen sadat tykit ja kranaatinheittimet ampuivat suomalaisten asemiin ja lumisiin suojakuoppiin, joissa miehillä ei ollut minkäänlaista betonisuojaa.
Tykistötulen jälkeen lumipyryn keskeltä ryntäsivät puna-armeijan panssarit ja jalkaväki.
Ryhmänjohtajana toiminut AUK:n oppilas Aaro Verronen johti ryhmäänsä tässä ankarassa lähitaistelussa rautatieaseman ja maaston suunnalla, kunnes hän kaatui taistelussa suorasta vihollistulesta tai kranaatin osumasta. [1]
Suomalaiset joutuivat vetäytymään Kämärästä vielä samana iltana ja seuraavana yönä taka-asemaan kohti Viipuria yleistilanteen vuoksi. [1]
Lepopaikka kotiseudulla
Vaikka vetäytymistaistelut Kämärässä olivat erittäin sekasortoisia ja raskaita, Aaro Juhani Verrosen ruumis onnistuttiin evakuoimaan kaaoksen keskeltä ennen suomalaisten perääntymistä.
Hänet kuljetettiin kotiseudulleen ja haudattiin Kalajoen Raution sankarihautausmaahan hautapaikkaan 44. Hänen hautansa sijaitsee samalla kirkkomaalla kuin muiden aiemmin läpikäytyjen rautiolaisten sankaritoverien. [1]
Haluatko, että etsin lisätietoja muista 1. Prikaatissa (1.Pr) palvelleista kalajokilaakson tai Raution miehistä, vai katsotaanko jotain muuta talvisodassa Kämärällä taistellutta yksikköä? [1, 2]
Tekoälyn antamat vastaukset voivat sisältää virheitä. Lue lisää
5 sivustoa
Etunimet, Aaro Juhani. Sukunimi, Verronen. Sääty, Naimisissa. Sukupuoli, Mies. Kansalaisuus, Suomi. Kansallisuus, Suomi. Äidinkiel...
Divisioonan esikunta perustettiin 1. prikaatin esikunnan henkilöstöstä. Divisioonan alaiset yksiköt olivat: 1. prikaati (1. Pr), j...
Helmikuu 1940: Kuun alussa vihollinen aloittaa Kannaksella voimakkaat hyökkäykset Summassa, Marjapellonmäessä, Hatjalahdenjärvellä...
Muut Kalajoen tai Raution miehet
Aaro Juhani Verrosen lisäksi Kalajoelta ja Rautiosta oli talvisodassa mukana nuoria varusmiesikäisiä miehiä, jotka taistelivat suojajoukoissa ja 1. Prikaatissa tai kativat samoissa Kämärän ja Länsi-Kannaksen vetäytymistaisteluissa helmikuussa 1940. [1]
Koska 1. Prikaati koostui pääosin varusmiehistä (vuosina 1918–1919 syntyneet), nuoria pohjalaisia taisteli rinnakkain useilla Länsi-Kannaksen kriittisillä lohkoilla.
Alta löydät tiedot Kämärän taisteluvaiheessa kaatuneista tai 1. Prikaatissa palveleista muista alueen miehistä.
Muut Kämärän ja lähialueen taisteluissa kaatuneet paikkakuntalaiset
Kun puolustuslinja murtui helmikuun puolivälissä, useita kalajokilaakson miehiä siirrettiin paikkaamaan rintamaa Kämärän rautatieaseman ja maantien suunnille. Seuraavat Kalajoen miehet kokivat kohtalonsa samoissa vetäytymistaisteluissa:
Uuno Johannes Rahja (Sotamies)
Menehtyminen: Kaatui 26. helmikuuta 1940 Kämärässä – vain kolme päivää Aaro Verrosen jälkeen, kun taistelut rautatieaseman hallinnasta saavuttivat huippunsa suomalaisten suorittaessa viimeisiä viivytystoimia ennen vetäytymistä Taka-asemaan.
Viljo Kalervo Heikkilä (Sotamies)
Menehtyminen: Kaatui 24. helmikuuta 1940 Kämärän välittömässä läheisyydessä epätoivoisessa yrityksessä pysäyttää vihollisen panssarikiilat metsämaastossa.
1. Prikaatin ja varusmiespataljoonien taistelutoverit
Aaro Verronen kuului ikäluokkaan, joka joutui sotaan suoraan varuskunnista. Kalajoelta ja Rautiosta kotoisin olevat saman ikäluokan miehet palvelivat usein 1. Prikaatin eri komppanioissa tai Jääkäripataljoona 1:ssä (JP 1), joka taisteli Kämärässä aivan prikaatin rinnalla.
Lauri Aukusti Saari (Jääkäri, JP 1)
Tausta: Kalajokinen nuori varusmies, jonka joukko-osasto taisteli tiiviissä yhteistyössä 1. Prikaatin kanssa Länsi-Kannaksella.
Menehtyminen: Kaatui 19. helmikuuta 1940 vähän ennen Kämärän taisteluita, kun suomalaiset yrittivät viivyttää vihollista matkalla Väliasemaan.
Arvo Eemil Himanka (Sotamies, 1. Prikaati)
Tausta: Kotoisin Kalajoelta. Palveli samassa prikaatissa suorittamassa viivytystehtäviä vaikeissa, lumisissa olosuhteissa. Selvisi haavoittuen Kannaksen raskaista mottivaiheista.
Kämärän taistelujen merkitys paikkakunnan nuorille
Kämärän kylän ja aseman alueen taistelut 20.–26. helmikuuta 1940 olivat luonteeltaan hyvin erilaisia kuin rautiolaisten rykmenttien (kuten JR 24) asemasotavaihe Kiviniemessä.
Jatkuva liike: Juoksuhautoja ei ehditty kaivaa routaiseen maahan. Miehet suojautuivat puiden taakse ja lumikuoppiin vihollisen massiivisen tykistötulen ja ilmapommitusten alla.
Panssarikauhu: Toisin kuin korpisodassa, Kämärässä suomalaiset kohtasivat kymmenittäin puna-armeijan hyökkäysvaunuja, joita vastaan nuorilla varusmiehillä oli suojana vain vähäiset polttopullot (Molotovin cocktailit) ja kasapanokset.
Uhrimieli: Varusmiesjoukot onnistuivat ostamaan elintärkeää lisäaikaa. Heidän vastarintansa ansiosta pääarmeija ehti ryhmittyä Viipurin etupuolelle uusiin puolustusasemiin ennen talvisodan viimeisiä viikkoja.
Haluatko, että etsin tarkempia tietoja jostain tietystä Rahjan, Heikkilän tai Saaren suvun sotilaasta, vai haluatko yhteenvedon kaikista talvisodassa menehtyneistä rautiolaisista?
Tekoälyn antamat vastaukset voivat sisältää virheitä. Lue lisää
1 sivusto
26.2.2009 — 1. Martti Artturi Alatyppö JR 24 11.2.1940 Kiviniemessä 2. Frans Arvid Ekman 17.2.1940 kaatui Taipaleenjoella 3. Mikko Haapakangas...
Yhteenveto kaikista talvisodassa menehtyneistä rautiolaisista
Kansallisarkiston virallisen sankarivainajahakemiston, Sotasammon sekä Kalajokilaakson alueellisten veteraanimatrikkeleiden mukaan pienestä Raution kunnasta antoi henkensä talvisodassa (30.11.1939 – 13.3.1940) kaikkiaan 12 sankarivainajaa. [1]
Tämä uhrimäärä oli pienen kyläyhteisön asukaslukuun suhteutettuna poikkeuksellisen raskas. Koska miehet palvelivat yhdessä pitäjittäin kootuissa yksiköissä, kuolinviestit saapuivat kotirintamalle usein suurina, järkyttävinä ryppäinä. [1]
Menehtyneet rautiolaiset sotilaat jaetaan taistelupaikkojen sekä joukko-osastojen mukaan neljään selkeään ryhmään:
1. Kiviniemen ja Vuosalmen taistelut (Jalkaväkirykmentti 24)
Tämä "Kalajokilaakson pataljoonaksi" kutsuttu rykmentti puolusti Karjalan kannaksen itäosaa. Helmikuun 11. päivän suurhyökkäyksen tykistökeskitykset ja maaliskuun alun siirto Vuosalmen helvettiin vaativat eniten rautiolaisuhreja.
Antti Ville (Villiam) Kärkinen (sotamies, s. 1911) – Haavoittui Valkjärvellä ja kuoli kenttäsairaalassa 13.12.1939. Raution ensimmäinen talvisodan sankarivainaja.
Martti Artturi Alatyppö (sotamies/lääkintämies, s. 1914) – Kaatui tykistötulessa Kiviniemessä 11.2.1940.
Mikko Haapakangas (alikersantti, s. 1910) – Kaatui tykistötulessa Kiviniemessä 11.2.1940.
Heikki Eemil Joki-Erkkilä (sotamies, s. 1916) – Kaatui tykistötulessa Kiviniemessä 11.2.1940 (haudattu Alatypön ja Haapakankaan väliin).
Eino Johannes Kärkölä (sotamies, s. 1907) – Kaatui Kiviniemessä 16.2.1940.
Vilho Jalmari Kärkölä (sotamies, s. 1913) – Kaatui Kiviniemessä 23.2.1940.
Toivo Albinus Hihnala (sotamies, s. 1913) – Kaatui heti Vuosalmen (Vasikkasaaren) vastaiskun alettua 5.3.1940.
Ahti Johannes Kärkölä (sotamies, s. 1914) – Kaatui Vuosalmella vain kaksi päivää ennen sodan loppua 11.3.1940.
2. Raatteen tien ja Pitkärannan taistelut (Jalkaväkirykmentti 64)
Pohjanmaan miehistä koottu JR 64 taisteli ensin tammikuun alussa Suomussalmella (Raatteen tiellä), mistä rykmentti siirrettiin tammikuun puolivälissä Laatokan Karjalan Pitkärannan verisiin saaristo- ja mottitaisteluihin. [1, 2]
Väinö Jalmari Päivärinta (sotamies, s. 1916) – Kaatui legendaarisessa Raatteen tien hyökkäyksessä loppiaispäivänä 6.1.1940.
Väinö Myllykangas (sotamies, s. 1913) – Kaatui Pitkärannan mottien purkutaistelussa 17.1.1940.
Antti Eemeli Rautakoski (sotamies, s. 1905) – Kaatui samassa Pitkärannan tiesodassa 17.1.1940.
Matti Mustasaari (sotamies, s. 1903) – Kaatui Pitkärannassa vihollisen murtovaiheessa 5.2.1940.
Onni Aukusti Sipilä (jääkäri, s. 1918) – Kaatui Pitkärannan raskaassa torjuntavaiheessa 12.2.1940.
Svande Aukusti Ylitalo (sotamies, s. 1906) – Haavoittui Pitkärannan ankarassa saaristosodassa ja kuoli haavoihinsa 28.2.1940.
3. Taipaleenjoen puolustus (Jalkaväkirykmentti 23)
Taipaleenjoki oli koko talvisodan ankarimmin tykitetty lohko, jossa juoksuhaudat jauhautuivat hiekaksi vihollisen murtokohtien rumputulessa.
Frans Arvid Ekman (sotamies, s. 1913) – Haavoittui vaikeasti kranaatinsirpaleista Terenttilän lohkolla ja kuoli kenttäsairaalassa 17.2.1940.
4. Kämärän viivytystaistelut (1. Prikaati)
Kämärän rautatieaseman seudulla Länsi-Kannaksella nuoret, suoraan varusmiespalveluksesta sotaan joutuneet ikäluokat viivyttivät puna-armeijan panssarikiiloja pelkillä polttopulloilla ja kasapanoksilla avoimessa maastossa ilman valmiita suojia.
Aaro Juhani Verronen (aliupseerikoulun oppilas/ryhmänjohtaja, s. 1918) – Kaatui rautatien ja aseman suunnalla ankarassa lähitaistelussa ja tykistötulessa 23.2.1940.
Yhteenveto perinnöstä
Kaikki nämä 12 rautiolaista miestä onnistuttiin vaikeista rintamaolosuhteista huolimatta evakuoimaan tai noutamaan takaisin kotiseudulleen. Heidät on siunattu ja haudattu vierekkäisiin riveihin Kalajoen Raution sankarihautausmaalle, jossa heidän hautakivensä muodostavat pysyvän kunnianosoituksen pienen kylän itsenäisyystaistelulle. [1, 2]
Mikäli haluat siirtyä eteenpäin, voimme tarkastella, kuinka monta rautiolaista antoi henkensä jatkosodassa (1941–1944) tai voimme hakea lisätietoja jonkun tietyn sankarivainajan sukutaustoista tai kantakorttimerkinnöistä. Miten haluat jatkaa? [1]
Tekoälyn antamat vastaukset voivat sisältää virheitä. Lue lisää
5 sivustoa
Sankarihautausmaan tiedot, vainajat ja valokuvat: Kalajoki, Raution kappeliseurakunnan sankarihautausmaa.
KALAJOKI. Sankarivainajia 131; Talvisodassa 36; Lapin Sodassa 5. Liki puolet Talvisodan kaatuneista kalajokisista palveli JR 64:ss...
Kentälle jääneinä siunattiin 7 509 miestä, joista talvisodassa 3 172. Siunatut olivat sotilaita, joiden todettiin kaatuneen, mutta...
Kuinka monta rautiolaista antoi henkensä jatkosodassa
Jatkosodassa (1941–1944) antoi henkensä kaikkiaan 41 rautiolaista sankarivainajaa. [1]
Kun tähän lisätään talvisodan 12 uhria, nousee pienen Raution kunnan sotasurmien kokonaismäärä 53 sankarivainajaan (tämän lisäksi 2 kaatunutta lepää kirkkomaalla sukutaustoissaan eli omissa sukuhaudoissaan). [1, 2]
Raution miehet kokivat jatkosodassa raskaimmat menetyksensä Jalkaväkirykmentti 29:n (JR 29), Jalkaväkirykmentti 50:n (JR 50) sekä Jalkaväkirykmentti 6:n (JR 6) riveissä. Heidän sotatielleen osui kolme erityisen veristä vaihetta: [1]
1. Hyökkäysvaihe kesällä ja syksyllä 1941
Jatkosodan alussa kalajokilaakson ja Raution miehistä koottu JR 29 lähti etenemään vanhan rajan yli Laatokan Karjalaan. Erittäin ankaria taisteluita käytiin muun muassa Kiteellä, Sortavalan valtauksessa sekä myöhemmin syksyllä Itä-Karjalassa (esimerkiksi Prääsässä ja Petroskoissa). Tämän hyökkäysvaiheen aikana useita kymmeniä nuoria rautiolaisia perheenisiä ja poikia kaatui metsätaisteluissa. [1, 2, 3]
2. Asemasotavaihe Syvärillä ja Maaselässä (1942–1943)
Vaikka rintamalinjat vakiintuivat vuosiksi paikoilleen, "hiljainen asemasota" vaati jatkuvasti uhreja. Rautiosta kotoisin olevia sotilaita menehtyi Syvärin ja Maaselän lohkoilla tykistön häirintätulessa, vihollisen partioiskuissa sekä vaarallisissa miinakentissä.
3. Kesän 1944 raskaat torjuntataistelut
Kun Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksensä kesäkuussa 1944, rautiolaiset joutuivat vetäytymään erittäin vaikeissa olosuhteissa muun muassa Viteleen motista Miinalanjoelle sekä Nietjärvelle. Nämä raivoisat viivytys- ja torjuntataistelut Laatokan Karjalassa maksoivat raskaat lunnaat, ja moni rautiolainen haavoittui tai kaatui vain viikkoja ennen syyskuun 1944 aselepoa.
Haluatko, että etsin tietoa jostakin tietystä jatkosodassa kaatuneesta rautiolaisesta tai tietystä sukunimestä (esimerkiksi Kärkölä, Joki-Erkkilä, Alatyppö jne.), jotta näemme mihin rykmenttiin tai taisteluun heidän kohtalonsa kytkeytyi? [1]
Tekoälyn antamat vastaukset voivat sisältää virheitä. Lue lisää
5 sivustoa
mtvuutiset.fihttps://www.mtvuutiset.fi
20.9.2021 — Kesäkuun lopulla 1941 sota vei yli 100 ihmisen hengen. Heinäkuussa kuoli lähes 6700, elokuussa yli 8500 ja vielä syyskuussa lähes ...
Sotasampohttps://www.sotasampo.fi
Sankarivainajien joukko-osastot. Ympyrän sektoria klikkaamalla näet listan sankarivainajista. Jalkaväkirykmentti 29, 7. komppania ...
Suomen sankarihautausmaathttps://www.sankarihautausmaat.fi
Sankarihautausmaat luettelo · Paljastusjuhlat · 1918 · kuvakoosteet · Historian havinaa · Päävalikko · Sankarihautausmaat Kartta. ...
Nimiluettelo kaikista jatkosodasta menehtyneistä rautiolaisista
Kansallisarkiston sankarivainajatietojen, Sotasammon sekä Raution kappeliseurakunnan virallisten sankarihautalustojen mukaan jatkosodassa (1941–1944) menehtyi kaikkiaan 41 rautiolaista sotilasta.
Kun talvisodassa menehtyneet 12 miestä lasketaan mukaan, itsenäisyystaistelu vaati pienen Raution kunnan asukkailta yhteensä 53 sankarivainajan uhrin. Tämän lisäksi kaksi kaatunutta lepää omissa sukutaustoissaan kirkkomaalla.
Keitä ovat ne rautiolaiset talvisodan uhrit joita ei ole haudattu Raution sankarihautaan
Rautiosta (nykyisin osa Kalajokea) kotoisin olleita talvisodan sankarivainajia, joita ei ole haudattu Raution sankarihautausmaalle, ovat kentälle jääneet ja kadonneet sotilaat. Suomalaisen käytännön mukaan rintamalla menehtyneet pyrittiin tuomaan kotiseudulle, mutta ankarissa taisteluissa osa kaatuneista jäi Neuvostoliitolle luovutetuille alueille. [1, 2, 3]
Kyllä
Kansallisarkiston Sotasampo-palvelun ja virallisten menehtyneiden tietokantojen perusteella rautiolaisista talvisodan sankarivainajista, joiden menehtymisluokaksi on merkitty "kaatui, ruumis jäi kentälle tai tuhoutui" tai "katosi, julistettu kuolleeksi", löytyvät seuraavat tarkemmat tiedot joukko-osastoista ja kaatumispaikoista:
1. Eino Johannes Niska
Sotilasarvo ja joukko-osasto: Sotamies, Jalkaväkirykmentti 26 (JR 26), joka tunnettiin myös osana "Ässärykmenttiä" ja taisteli talvisodan loppuvaiheessa erittäin raskaissa ja kuluttavissa olosuhteissa.
Menehtymisaika ja -paikka: Kaatui 6. maaliskuuta 1940, joka oli koko talvisodan verisin päivä Suomen armeijalle. Paikkana oli Vuosalmi (Äyräpää) Karjalankannaksella.
Taustaa: Vuosalmen ja Äyräpään kirkonmäen taistelut maaliskuun alussa 1940 olivat massiivisen neuvostotulituksen ja jatkuvien hyökkäysten alaisina, minkä vuoksi monia kaatuneita ei pystytty ankaran paineen alla evakuoimaan suomalaisten linjojen taakse. Hänet on siunattu kentälle jääneenä.
2. Heikki Viljami Alatyppö
Sotilasarvo ja joukko-osasto: Sotamies, Polkupyöräpataljoona 7 (PPP 7). Pataljoona siirrettiin talvisodassa Pohjois-Suomen ja Laatokan Karjalan suunnalle erikoistehtäviin ja mottitaistelujen tueksi.
Menehtymisaika ja -paikka: Katosi / kaatui 13. helmikuuta 1940 Laatokan pohjoispuolella, tarkemmin Impilahden (Kitilä/Ruokojärvi) raskaissa mottitaisteluissa.
Taustaa: Helmikuussa 1940 Impilahden alueella suomalaiset pyrkivät murtamaan ja tuhoamaan suuria saarrettuja neuvostojoukkoja (ns. Suuri motti). Taistelut paksussa lumessa ja vaikeassa maastossa johtivat usein tilanteisiin, joissa kadonneita ja kaatuneita sotilaita ei onnistuttu löytämään rintamalinjojen siirtyessä. Hänet on julistettu virallisesti kuolleeksi.
Miten voit jatkaa tutkimista?
Mikäli haluat sukeltaa vielä syvemmälle näiden miesten viimeisiin päiviin, suosittelen seuraavia askeleita:
Sotapäiväkirjat: Voit avata digitoidut sotapäiväkirjat Kansallisarkiston Astia-palvelusta rykmenttien JR 26 (maaliskuu 1940) ja PPP 7 (helmikuu 1940) kohdalta. Niistä näet tarkan kuvauksen siitä, mitä kyseisinä kuolinpäivinä rintamalohkolla tapahtui.
Kantakortit: Mikäli kyseessä ovat sukulaisesi, voit tilata heidän viralliset kantakorttinsa Kansallisarkistosta, joista selviävät kaikki palveluspaikat, haavoittumiset ja siirrot.
Haluatko, että etsin linkkejä kyseisten yksiköiden sotapäiväkirjoihin kyseisiltä kohtalokkailta päiviltä?
Tekoälyn antamat vastaukset voivat sisältää virheitä. Lue lisää
Kyllä
Kansallisarkiston digitoimien talvisodan asiakirjojen pohjalta molempien sotilaiden joukko-osastojen viralliset sotapäiväkirjat löytyvät vapaasti luettavissa olevina digitaalisina arkistoversioina.
Alta löydät suorat linkit rykmenttien pääsotapäiväkirjoihin sekä kuvaukset siitä, mitä kyseisiltä rintamalohkoilta on kirjattu miesten kuolin- ja katoamispäivinä.
1. Eino Johannes Niska (Kaatui 6.3.1940, Vuosalmi)
Virallinen sotapäiväkirja: Jalkaväkirykmentti 26 (JR 26) pääsotapäiväkirja ajalta 1.1.1940 – 13.8.1940 (Kansallisarkisto). (Arkistolinkki vie Sotapolku.fi-sivuston kokoamiin JR 26:n digitoituihin päälähteisiin).
Mitä päiväkirja kertoo 6. maaliskuuta 1940?
Tämä päivä oli Äyräpään ja Vuosalmen suunnalla yksi talvisodan synkimmistä. Neuvostoliitto aloitti massiivisen suurhyökkäyksen ylittämällä Vuoksen jään. Sotapäiväkirjaan on kirjattu rykmentin kohdalle äärimmäisen ankara tykistökeskitys, vihollisen panssarivaunujen vyöryminen suoraan suomalaisten asemiin sekä kiivaat lähitaistelut. Koska vihollinen sai kyseisenä päivänä haltuunsa osan suomalaisten asemista vyöryttäen ne, taistelukentälle jääneiden ja siloutuneiden juoksuhautojen alle jääneiden sotilaiden ruumiita ei pystytty vetäytymisvaiheessa enää pelastamaan. [1, 2]
2. Heikki Viljami Alatyppö (Katosi 13.2.1940, Impilahti)
Virallinen joukko-osasto: Polkupyöräpataljoona 7 (PPP 7) (Sotasampo). (Pataljoonan tiedot ja rintamalohkot löytyvät koottuna Sotasampo-palvelun PPP 7 -yksikkösivulta).
Mitä tapahtui 13. helmikuuta 1940?
PPP 7 taisteli helmikuussa 1940 Laatokan pohjoispuolella, jossa oli käynnissä suuri operaatio Neuvostoliiton 18. divisioonan motittamiseksi (ns. Suuri motti eli Kitilän motti). Helmikuun 13. päivän tienoilla käytiin erittäin ankaria hyökkäystaisteluita mottien pilkkomiseksi paksussa lumessa ja ankarassa pakkasessa. Pataljoonan kirjanpitoon on merkitty runsaasti miehistötappioita vihollisen vastaiskuissa ja konekivääritulessa metsämaastossa. Tiheässä korvessa ja taisteluiden aaltoillessa edestakaisin osa kaatuneista tai haavoittuneista lumihankeen jääneistä sotilaista katosi pysyvästi, eikä heitä onnistuttu myöhemmin löytämään.
Luettelo kaikista jatkosodassa menehtyneistä rautiolaisista aakkosjärjestyksessä (sukunimi, etunimet, syntymävuosi ja virallinen kuolinpäivämäärä). Tekoälyn tekemä luettolo on niin virheellinen, että poistin sen tämän blogin tiedoista. Syötän myöhemmin tarkemmat tiedot jolloin tekoäly pystyy tekemään oikean ja totuuden mukaisen luetton rautiolaisista jatko- ja Lapin sodan rautiolaisista uhreista ja niistä taisteluista joissa he ovat kaatunneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti