Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin johdolla ollaan tekemässä järkyttävä virhe, kun sallitaan kansallisomaisuuden myynti, mikä on elintärkeä suomalaisille. Vesivarat eivät saa olla kilpailun kohde.
Vesihuollon uudistus herättää huolta
Useat kansanedustajat ja asiantuntijat ovat arvostelleet vesihuoltolain
uudistamista koskevaa lakiluonnosta. Eduskunta hyväksyi vuonna 2021
kansalaisaloitteen, joka pyrki turvaamaan vesilaitosten kotimaisen omistuksen.
Nyt arvostelijoiden mukaan hallituksentuore lakiesitys sallisi ulkomaisille
sijoittajille kuitenkin 49 prosentin omistuksen. Suomen Ympäristökeskuksen mukaan
vesihuoltolaitoksista noin 400 on kuntien omistamia laitoksia ja loput asiakkaiden omistamia osuuskuntia.
Vesihuoltolain uudistus etenee
https://valtioneuvosto.fi/-//1410837/vesihuoltolain-uudistus-etenee
Maa- ja metsätalousministeriö on lähettänyt vesihuoltolain uudistamista koskevan hallituksen esitysluonnoksen lausuntokierrokselle. Lausuntoja voi antaa 30. syyskuuta 2024 saakka, ja lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2025. Uudistuksen tavoitteena on turvata Suomen vesihuollon tehokas toiminta ja huoltovarmuus, kun investointitarpeet kasvavat.
Tästä kohutussa vesihuollon yksityistämisessä on kyse
https://www.is.fi/politiikka/art-2000010746948.html
Opposition kansanedustajat pillastuivat viikonloppuna siitä, että vesihuoltolain uudistamista koskeva lakiluonnos sallisi kuntien myydä alle puolet vesihuoltolaitoksesta vaikkapa kiinalaisille sijoittajille. Vesihuoltolaitoksen määräysvalta täytyisi kuitenkin säilyttää kunnalla.
Vesihuoltolain uudistus perustuu kansalaisaloitteeseen, jonka eduskunta hyväksyi yksimielisesti vuonna 2021. Vesi on meidän -kansalaisaloitteen tekijät ilmaisivat Helsingin Sanomissa olevansa pettyneitä tapaan, jolla hallitus toteuttaa vesihuollon yksityistämisen kieltoa.
Toteutustapaa kritisoineiden kansanedustajienkin mielestä vesihuolto pitäisi säilyttää täysin julkisessa omistuksessa.
Professori torjuu Purran perustelut ja varoittaa vesihankkeen seurauksista
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010746176.html
Laki antaa siis mahdollisuuden sille, että ulkopuoliset sijoittajat voisivat ostaa vesilaitoksesta 49 prosenttia. Esimerkiksi Sdp:n kansanedustajan Pinja Perholehdon mukaan tämä jättää oven auki sille, että yksityisten sijoittajien tuottovaatimukset alkavat ohjaamaan vesilaitoksen toimintaa ohi kansalaisten tarpeiden.
Lakiesitystä on verrattu surullisenkuuluisiin Caruna-kauppoihin, joissa valtion enemmistöomistuksessa oleva sähköyhtiö Fortum päätti myydä sähköverkkonsa pääasiassa ulkomaisille sijoittajille. Seurauksena oli sähkön siirtohintojen nousu.
Hallituspuolueiden edustajien mukaan oppositiosta vääristellään asiaa.
”Julkinen omistus ja määräysvalta vahvistuvat, eivät heikkene”, kirjoittaa esimerkiksi valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) X:ssä.
Aalto-yliopiston yritysjuridiikan professori Petri Kuoppamäki on asiasta kuitenkin eri mieltä.
”Vähemmistöomistuksellakin voi saada merkittävän vaikutusvallan esimerkiksi osakassopimuksen kautta. Omistus voi myös hajaantua niin, että 49 prosentilla saa suurimman omistuksen”, Kuoppamäki sanoo.
Osakassopimuksessa osakkaat voivat sopia yhtiön rahoituksesta ja osinkojen jakamisen perusteista osakeyhtiölaista poiketen.
Yksityinen sijoittaja taas todennäköisesti haluaa sopia osakassopimuksessa korkeammista tulostavoitteista, kuin mitä vesilaitokselle asetettaisiin, jos se olisi täysin julkisessa omistuksessa.
”Tästä voi seurata, että kuntalaisten vesimaksut nousevat ylöspäin. Juuri tällainen tilanne on ollut Tallinnassa. Siellä ulkomaisilla pääomasijoittajilla oli yhtiöissä vähemmistöosuudet, ja silti Tallinnan vesimaksut nousivat merkittävästi.”
Kuoppamäki huomauttaa, että osakassopimukset ovat myös liikesalaisuuksia, eli niiden sisältöön ei julkisuudessa päästä kiinni.
Lakiluonnoksessa sivutaan myös osakassopimuksia: luonnoksen mukaan ”kunnan määräysvallan säilyminen tulisi huomioida myös osakassopimusta laadittaessa”.
Kuoppamäen mukaan vesihuollosta kannattaisi säätää niin, että omistus olisi joko kokonaan julkisessa omistuksessa tai osuuskuntamallilla hoidettu, kuten se nykyään käytännössä usein on. Syy on se, että vesihuollon kohdalla kyse on luonnollisesta monopolista.
Hintakilpailua ei saada avaamalla markkinoita, koska kilpailua ei synny: kahden rinnakkaisen vesi-infran rakentamisessa ei yksinkertaisesti ole järkeä. Näin ollen vesilaitoksen omistaja pääsee määräämään hintatason.
”Olen kilpailuoikeuden professori ja kannatan vapaita markkinoita. Mutta markkinamekanismi ei toimi tällä alalla lainkaan, vaan tällainen bisnes on lupa painaa rahaa. Vesi taas on välttämättömyyshyödyke, jonka osalta kuluttajat ovat erityisen haavoittuvia.”
Erkin kommentti: Olen Aalto-yliopiston juridiikan professorin Petri Kuoppamäen kanssa samaa mieltä. Lakiesitys on huono, sillä vähemmistöomistuksellakin on merkittävä vaikutusvalta ja 49 %:n omistuksellakin voi saada suurimman omistuksen. Vesi on välttämättömyyshyödyke, mitä ei pidä antaa kilpailun kohteeksi. Siksi lakiesitys on hylättävä.
Meillä on jo kokemusta sähkömarkkinoiden vapautuksesta josta seurauksena oli järkyttävä sähkön hinnan nousu.
Lisäys blogitekstiin perjantaina 11.10.2024
Hallituspuolueiden edustajille nousi hätä puolustaa järjenvastaista hallituksen lakiesitystä. Yksiselitteisesti lakiesityksen tulee olla kansalaisaloitteen tavoitteen mukainen ilman sooloilua. Vesiyhtiöitä estetään lain voimalla myymästä osakkeitaan ulkopuolisille. Vesiyhtiöiden osakkeet eivät ole kauppatavaraa, mutta puhdas vesi on kauppatavaraa. Siitä tulee tulevaisuudessa olemaan puutetta.
Erkin lisäys blogitekstiin lauantaina 12.10.2024 klo 04.10
Pauli Vahtera Vantaalta kirjoittaa näin:
Veden myyminen pelureille on ollut viime päivien keskustelun aihe kuten viimeiset 20 vuotta. Kuka sijoittaja ostaisi vähemmistön julkisesta vesilaitoksesta? Jokainen, koska enemmistössä olevat kuntien päättäjät ja virkamiehet ovat niin tumpuloita, että vähemmistön omistava sijoittaja pyörittäisi heitä mennen tullen niin, että miljardit vain tippuisivat vedenkäyttäjien taskuista ahnaille sijoittajille.
Siksi keskustelussa ollut 49,9 %:n raja myynneille pelureille on vain kansanedustajien ja valtuutettujen huijausta. Äänestäjät saadaan luulemaan, että heillä olisi valta määrätä mitä vesilaitos saa tehdä.
Mikkeli myi 49 % sähköyhtiöstään sijoittajille viime vuoden lopulla. Heti alkuvuodesta sähköyhtiö, josta Mikkeli omistaa 51 %, sai omistusjärjestelyssä 180 miljoonan euron velat. Mikkeli sai muka rahaa velkojensa vähentämiseen, mutta tosiasiassa maksajina ovat sähkön käyttäjät.
Se on nähty myös Fortumissa. Valtio omistaa enemmistön Fortumista, mutta silti Fortumin johto sijoittajien ohjaamina on tuhlannut kymmeniä miljardeja suomalaisten sähkönkäyttäjien rahoja erilaisiin peleihin Venäjällä ja Saksan Uniperiin. Sekä Carunaan. Selkeät ja aiemmin hyvin toimineet sähkömarkkinat on tuhottu sähköpörssissä, jonka naruja vetävät sijoittajat.
Vedelle tulee käymään samalla lailla. Siksi eduskunnan pitää tehdä laki, joka estää julkisen vesilaitoksen myynnin kokonaan. Ei promilleakaan sijoittajille. Juuri sen takia, ettei virkamiehiin ja poliitikkoihin voi luottaa, ei pätkän vertaa.
Olen kirjoittanut vedestä ensimmäisen kerran 2008 paikalliseen Salon Seudun Sanomat-lehteen. Ongelma on se, että virkamiehet ja valtuutetut vaihtuvat ja 10 vuoden välein nämä hullutukset tulevat uudestaan esille. Salo aloitti vesilaitoksen yhtiöittämistoimenpiteet 2019. Kirjoitin taas paikallislehteen madonluvut ja yllätys yllätys, Salon vesi on edelleen liikelaitos. No, viisi vuotta on kulunut ja uusi pelikierros on pian vuorossa.
Asiaa valmistelevat ovat keksineet hienon huijauksen. Lakiluonnoksessa säädetään, että kaiken omaisuuden eli kalliiden laitteiden, puhdistamojen ja infrastruktuurin on oltava täysin vesihuoltolaitoksen omistuksessa. Tarkoittaa myös vesiputkistojen uusimista. Veronmaksajat ja vedenkuluttajat maksavat koko infran, mutta eivät pysty estämään vesimaksujen siirtymistä verotta kansainvälisille sijoittajille veroparatiiseihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti