Suomi
koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen
vakaan markan politiikasta. Talouspolitiikan virheet
moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta
tuli tappava myrkky. Presidentti Mauno
Koivisto nimitti
Suomen Pankin johtajan Harri
Holkerin sinipunahallituksen.
Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka
kirjattiin Holkerin
hallituksen
ohjelmaan kuten myös Esko
Ahon hallituksen
ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin
keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat
eivät valvoneet. Rahoitustarkastus laiminlöi tehtävänsä.
Lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja
Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen
poliittisten ja talouden päättäjien aikaansaama.
Koivisto
ei
toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen
johtokunnan jäsenet Rolf
Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja
Kalevi
Sorsa.
Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri
Erkki
Liikanen,
jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen
noususuhdanteessa.
Vahvan
markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen
työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000. Markkinoilta
poistettiin n. 60 000 elinkelpoista yritystä ja itsemurhia tehtiin
Stakesin tilaston mukaan 14500. Voidaanko puhua
kansanmurhasta?
Koiviston
konklaavi on valtiopetos?
Tasavallan
presidentti Mauno
Koivisto kutsui
06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän
edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille
suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa
asioissa. Kokouskutsu oli Martti
Mannisen allekirjoittama
ja päivätty 16.04.1992.
Kokouksessa
teemoina olivat
1.
Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja
riippumattomuus
2.
Tuomioistuimen toiminnan arvostelu
Kokouksessa
johti puhetta silloinen KKO:n presidentti Heinonen.
Palveriin osallistuivat tasavallan presidentti Mauno
Koivisto,
rouva Tellervo
Koivisto,
KKO:n presidentti Olavi
Heinonen,
oikeusneuvos Erkki-Juhani
Taipale,
oikeusneuvos Per
Lindholm,
KHO:n hallintoneuvos Pekka
Hallberg,
kihlakunnantuomari Markku
Arponen,
ylituomari Olli
Karikoski,
pormestari Juha
Kettunen,
Itä-Suomen HO:n presidentti Esko
Kilpeläinen,
Vaasan HO:n presidentti Erkki
Rintala,
oikeusneuvos Mikko
Tulokas,
professori Aulis
Aarnio,
apulaisprofessori Jukka
Kekkonen,
erikoistutkija Jyrki
Tala,
professori
Leena Kartio,
professori Olli
Mäenpää,
dosentti Juha
Pöyhönen,
professori Kirsti
Rissanen,
professori Kaarlo
Tuori,
oikeustieteen lisensiaatti Veli-Pekka
Viljanen, Antti Kivivuori,
professori Jaakko
Uotila,
kansliapäällikkö Jaakko
Kalela,
erityisavustaja Martti
Manninen ja
Ratan johtaja Jorma
Aranko.
Suomen
perustuslain 2 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat
tuomioistuimet.
KKO:n
päätöksistä on todettavissa, että oikeudenkäytön linjaus
muuttui Koiviston pitämän tilaisuuden jälkeen pankkeja
suosivaksi.
Toukokuun
tuomarineuvoston kokous ei ollut ainoa laatuaan. Professori Kekkonen
oli
– Koivisto-kriittisyydestään huolimatta – erään kokouksen
pääalustajana. Tuolloin käsiteltiin lähinnä talousrikoksia ja
niiden tutkintaa. Presidentti ei kuitenkaan päässyt paikalle, vaan
iltaa isännöi oikeusministeri Matti
Louekoski.
Lopulta hänellekin tuli kiire, ja emännäksi siirtyi Tarja
Halonen.
Presidentti
Koivisto käskytti tuomareita ja painosti oikeuslaitosta
Miksi
tuomarit taipuivat, kun Koivisto vaati pankeille oikeutta ja
velallisille tuomioita? Presidentti ei halunnut helpottaa
kansalaisten ahdinkoa kuin oikeusministerin painostuksesta.
Tuomioistuinten ja tuomareiden toiminnassa on nähtävissä selviä
muutoksia vuoden 1992 jälkeen, kun tarkastellaan tehtyjen
ratkaisujen sisältöjä ja perusteluja.
Valuuttavelallisten
näkökulmasta mielenkiintoiseksi ajankohdaksi muodostuu kevät 1992,
jolloin presidentti Mauno Koiviston aktiivinen rooli pankkikriisin
hoidossa tuli esille erikoisella tavalla. Presidentti ei ollut
tyytynyt pohtimaan vain pankkikriisin taloudellisia vaikutuksia ja
seurauksia, vaan hän myös vaikutti muiden tahojen päätöksentekoon.
Koiviston näkökulmasta tuomioistuimista oli kehittymässä liian
keskeinen tekijä pankkikriisin selvittelyssä.
Koiviston
puhuttelu muutti tuomioiden linjaa
Koivisto
oli Pietilän mukaan hyvin vihainen tuomareille, jotka olivat
ottaneet päätöksissään kuluttaja-asiamiehen roolin. Koiviston
mukaan tuomioistuinten olisi pitänyt huomioida lain lisäksi
pankkien taloudellinen asema ja kansantaloudelliset
näkökulmat.
Olavi
Heinonen oli
kirjan mukaan äärimmäisen kiusaantunut keskustelusta. Pietilän
mukaan Koiviston nuhtelu johti siihen, että tuomioistuimet alkoivat
tulkita lakia pankkien eduuksia ja velallisten vahingoksi yhtä
tapausta lukuun ottamatta.
Koiviston
keskustelut on tallennettu Koiviston omaan arkistoon, jossa on
nauhoitukset ja kirjoitetut muistiot. Tasavallan presidentti Tarja
Halonen päätti heinäkuussa 2002, että asiakirjoja ei luovuteta
ulkopuolisille.
Myöhemmin
Koivisto on kirjan mukaan muistuttanut, että oikeuslaitoksen pitää
ottaa kantaa heikomman puolesta vahvempaa vastaan. Koiviston
ajatuksissa tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon, että
pankkikriisin aikaan pankeista oli tullut heikompi
osapuoli.
Oikeuslaitos päätti pankin tarpeen mukaan
Oikeuslaitoksen juoksuttamisesta kirja antaa herkullinen esimerkin, joka liittyy pankkien asiakkailleen myymiin valuuttakoriluottoihin. Suuri osa noista luotoista oli vekseleitä. Korkein oikeus oli jo kuitenkin vuonna 1989 päättänyt, että vaihtuvaan pääomaan perustuva korivaluuttavekseli on pätemätön. Pietilän kirjan mukaan kymmenet tuhannet lainasopimukset perustuivat pätemättömiin papereihin.
Siitä huolimatta pankit kauppasivat vastaavia tuotteita kiihtyvällä tahdilla. Yksi vekselimuodon suosion syy oli, että niistä ei pitänyt maksaa leimaveroa. Kun devalvaatio räjäytti asiakkaiden valuuttavelan markka-arvon pilviin, alkoi erikoinen kiista. Osa asiakkaista huomasi, että lain mukaan vekselivelan määrä pitää olla tiedossa jo sopimusta tehtäessä. Devalvaatio ei siis voi nostaa vekselivelkaa sovittua suuremmaksi, vaan asiakkaan pitäisi selvitä velasta maksamalla vain vekselissä sovittu markkasumma.
Tällainen kanta jäi voimaan eräässä kiistassa Kemin raastuvanoikeudessa ja Rovaniemen hovioikeudessa. Korkein oikeus ei antanut pankille valituslupaa. Tuosta päätöksestä välittämättä pankit vaativat kaikilta muilta asiakkailtaan devalvaatiolisän. Myöhemmässä vaiheessa pankit kuitenkin väittivät, että vekseli ei olekaan enää vekseli, vaan normaali luotto. Pankit saivat oikeuslaitoksen puolelleen.
Kun verottaja puolestaan vaati luotoista maksamattomia veroja, pankki onnistui todistamaan oikeudessa, että kyseessä on vekseli. Näin siis SYP onnistui Pietilän mukaan vakuuttamaan Korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että kyseessä olivat vekselit ja Korkeimmalle oikeudelle, että kyseessä ovat luotot. Suomen korkeimmat tuomioistuimet pitivät papereita erilaisina aina sen mukaan, mikä oli pankille edullisinta.
Valuuttavelalliset elävänä hirressä rikosten uhreina
Valuuttavelallisten kohtaloksi koitui Suomen markan devalvaatio, jota ei koskaan pitänyt tulla. Suomen Pankki ja pääministeri Esko Ahon hallitus vakuuttivat yhdessä presidentti Mauno Koiviston kanssa, että vahvan ja vakaan markan politiikka on kansantalouden ja hyvinvoinnin ankkuri.
Mikä
on Aktiv Hansa-kauppa?
Arsenal
sai valtiontalouden tarkastusviraston raportin salaiseksi sillä
perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin
julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan
Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan markan korvauksiin 13
yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että
raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastaa
ministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.
Syyllistyikö ministeri Siimes rikollisten suojeluun suostuessaan
asioiden julistamiseksi salaisiksi? Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland
Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi-Anne Siimeksen allekirjoittamalla
kauppakirjalla Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Nämä
12,2 miljardin saatavat (76 000 saatavaa) myytiin 5 %:lla
todellisesta arvosta. Velallisille ei kuitenkaan annettu
mahdollisuutta vapautua veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Luottojen
myymisestä ei ole virallista päätöstä.
Aktiv Hansa-kaupan todistusaineistoa
Pankkikriisin osalta ns. Koiviston konklaavin on syytä epäillä täyttävän valtiopetoksen tunnusmerkistön. Tähän valtiopetokseen liittyvät myös salaiseksi julistettu SSP-sopimus, jonka Esko Ahon hallitus teki neljän pankin kanssa sekä Aktiv Hansa-kauppa, mitä todistusaineston perusteella voidaan pitää törkeänä petoksena ja kaikin puolin laittomana sopimuksena kuten allaolevasta ilmenee.
Tässä palaute
arkistosta:
—– Alkuperäinen viesti —–
Lähettäjä:
“Suominen Lea”
Vastaanottaja: kalevi.kannus
Lähetetty:
15. tammikuuta 2003 15:20
Aihe: Ministeri
Siimekseltä
Tiedoksenne 29.11.1999 talouspoliittisessa
kokouksessa läsnäolleet ministerit:
Lipponen,
Heinonen, Siimes ja Biaudet.
Toisessa
8.12.1999 talouspoliittisessa kokouksessa läsnäolleeet
ministerit: Niinistö,
Heinonen, Mönkäre, Hemilä, Siimes ja Tuomioja.
Käsittelyn
pohjana oli saatavien myynnistä järjestetyn
tarjouskilpailun tulokset, ja 8.12 kokouksessa valiokunta
puolsi saatavakannan myyntiä Cargill Inc + Aktiv Hansalle,
jonka kanssa kauppa toteutui ja kauppakirja allekirjoitettiin
31.3.2000.
Saatavakannan myynti perustui jo edellisen
hallituksen aikana tehtyyn päätökseen ajaa
omaisuudenhoitoyhtiön toiminta alas.
Suvi-Anne
Siimes
terveisin
Lea Suominen
Ministeri Siimeksen
erityisavustajien sihteeri
Valtiovarainministeriö
Pääsyyllinen
Konttisen
kirjasta tulee selvästi esille, että pankkikriisin konna on
presidentti Mauno
Koivisto,
joka on vetänyt omaa rooliaan kaukana virallisten linjojen
takana ja etäällä etusivujen uutisista. Pankkilait olivat
peräisin Mauno Koiviston ensimmäisen hallituksen
ajoilta.
Vuosien
saatossa pankkien lainahanat olivat päästetty holtittomasti
soljumaan, mikä johti pankit vararikon partaalle. Päättäjät
eivät itsekään tienneet, mitä oltiin tekemässä. Vakaan
markan politiikka ja holtiton rahamarkkinoiden vapauttaminen
johtivat yli puolen miljoonan ihmisen työttömyyteen. Yli 60
000 yritystä hävisi markkinoilta, yrittäjien omaisuus ja
elämäntyö tuhottiin. Tuhannet ihmiset päättivät
päivänsä oman käden kautta. Toiset taas elävät näiltä
sijoilta huippupalkoilla ja -eläkkeillä tässä samassa
yhteiskunnassa.
Muut
syylliset
Pankkikriisin
todelliset taustat ovat harvojen ja valittujen tiedossa.
Itsenäisyyden ajan suurimman laman yhteiskuntavaikuttajat
olivat
Mauno
Koivisto,
Harri Holkeri,
Erkki Liikanen,
Matti
Louekoski,
Esko Aho,
Iiro Viinanen,
Ulf
Sundqvist,
Seppo Lindblom,
Esko Ollila ja
muita.
Entinen
elinkeinoasiamies Esko
Aho ja
entinen pienyrittäjä Iiro
Viinanen joutuivat
mahdottoman tehtävän eteen.
Toiseen
eliittiryhmään kuuluivat pankinjohtajat ja virkamiehet
Rolf
Kullberg,
Sirkka Hämäläinen,
Jaakko Lassila,
Ahti
Hirvonen,
Paavo Prepula,
Vesa Vaino,
Björn
Wahlroos,
Pertti Voutilainen,
Pekka
Laajanen,
Christopher Wegelius ja
muita.
Missä
he ovat nyt kun kultaiset kädenpuristukset on annettu ja
ennenaikaiset suureläkkeet maksettu?
Laman
syy
Suomen
Pankin entisen pääjohtajan Mauno
Koiviston vetämä
vahvan markan politiikka oli laman pääsyy.
Suomen
Pankin pääjohtaja Rolf
Kullberg ilmoitti
nimittäjälleen Mauno
Koivistolle syyskuussa
1991, että hän jättää tehtävänsä jos markka
devalvoidaan.
Valtionvarainministeri
Iiro
Viinanen löi
14.11.1991 vetoa, että ei devalvoida. Jos devalvoidaan, niin
hän eroaa. Markka devalvoitiin. Viinanen ei eronnut. Puntila
erosi ja Kullberg palkittiin myöhemmin korkealla
kunniamerkillä.
Väärä
politiikka nakersi palkansaajien, yrittäjien ja eläkeläisten
leipää.
Nuori
pääministeri Esko
Aho ilmoitti
kesällä 1992, että pankit tullaan pelastamaan kaikissa
olosuhteissa. Julkilausuma johti Suomen taloushistorian
kaikkien aikojen suurimpaan kansalaisten varallisuuden
uusjakoon salaa ja peitellysti.
Säästöpankit
päätettiin poistaa markkinoilta
Säästöpankkiasiassa
pankkieliitti ja Esko
Ahon hallitus
pelasivat julkisuudelta piilossa vähintäänkin kaksilla korteilla,
eikä pankkituen maksajille haluttu kertoa totuutta. Suomen
Säästöpankki lahdattiin lokakuun 20. päivänä 1993.
Hallituksen
tiedotustilaisuudessa 22.10.1993 Säätytalolla kerrottiin Suomen
kansalle Suomen Säästöpankin jaosta neljän kilpailevan pankin
kesken. Puhetta johtivat pääministeri Esko
Aho ja
valtionvarainministeri Iiro
Viinanen,
joiden johdolla oli päästy aamuyöllä salaiseen sopimukseen
pankkikaupan ehdoista. Pankkien yksityiset osakkeenomistajat oli
saatu pelastettua ja roskat saatu haudattua kansalaisten
maksettavaksi. Suomen Sääsöpankin hinnaksi tuli 5,6 miljardia
markkaa, Viinanen
ja
Aho
eivät
saaneet pankista haluamaansa hintaa. Mutta mikä oli myydessä, kun
kyseessä eivät olleet omat vaan veronmaksajien rahat.
Suomen
Säästöpankin koko luottokanta oli Rahoitustarkastuksen lausunnon
mukaan 45 miljardia markkaa, joista riskiluottoja 12 miljardia.
Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle kerrotaan pankkitukeen
upotetun 1999 loppuun mennessä 97 miljardia markkaa. Joillekin
pankeille on täytynyt syytää rahaa miljarditolkulla. Minkälaisilla
kepulikonsteilla pankkitukea maksettiin? Ja miten on mahdollista,
ettei asiasta julkisuudessa sanottu sanakaan?
Salaiseksi
julistettu Säästöpankkisopimus paljastaa totuuden.
Erkki Ahon taidenäyttely paljastaa kirotun salaisuuden
SU 09.06.2024 Erkki Ahon taidenäyttely
https://kalajokinen.blogspot.com/2024/06/su-09062024-erkki-ahon-taidenayttely.html
Kalajoki-näyttelyn
synty
https://kalajoki-nayttely.blogspot.com/2016/08/kalajoki-nayttelyn-synty.html
Kidutushistoriani
Minä,
Erkki Aho, olen joutunut syyttömänä kärsimään 4 konkurssia,
yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion, mikä muutetiin
ehdonalaiseksi ja yhden 5 kuukauden vankeustuomion, mikä muutettiin
ehdonalaiseksi sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Olen menettänyt
Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta, yritykseni,
omaisuuteni, ihmisarvoni ja minulle on aiheutettu avioero valtion
rikollisen toiminnan johdosta. Olen ollut luottokelvottomana yli 26
vuotta enkä ole voinut harjoittaa yritystoimintaa. Minä en ole
saanut esteetöntä rikostutkintaa eikä oikeudenmukaista
oikeudenkäyntiä 28 vuoteen. Minut on pidätetty useita kertoja
rikollisten toimesta ja minä on joutunut olemaan maan paossa
Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Minä joutunut hakemaan
poliittista turvapaikkaa Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta
Euroopan Unionilta eli oikeuskomisaari Vera Jourovalta sekä
Bulgarian presidentiltä. Minä olen menettänyt terveyteni
sairastuttuani syöpään ja korkeaan verenpaineeseen. Syövän
onnistuin voittamaan, mutta korkea verenpaine on tuhonnut elimistöäni
ja on edelleenkin hengenvaarallisen korkea. Sairastuin diabetekseen.
Minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta.
Tämä on minulle äärettömän raskas ja vaikea asia.
Olen joutunut Suomen valtion 28 vuoden kidutuksen kohteeksi ja Kalajoen kaupungin 40 vuoden syrjinnän kohteeksi. Olen edelleen ulosoton kohteena , mikä pitää rikokset avoimena ja olen edelleen kidutuksen kohteena, mikä on ihmisoikeusrikos.
Suomi ei ole oikeusvaltio. Siitä todisteena blogikirjoitukseni poliisitarkastaja Juha Tuoviselle sekä seuraavat blogini.
PE 12.07.2024 Julkinen vastaus poliisitarkastaja Juha Tuoviselle
https://kalajokinen.blogspot.com/2024/07/pe-12072024-julkinen-vastaus.html
Oikeuslaitos ja poliisi
https://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/
Nettikirja
https://valtuustoaloite.blogspot.com/
Pankkikriisi
https://pankkikriisi.blogspot.com/
Olen sopinut pääministeri Petteri Orpon ja kokoomusjohdon kanssa Kalajoella ostoskeskus Loistossa, että asiat selvitetään ja palautetaan Suomi takaisin oikeusvaltioksi. Yhteyshenkilöksi valittiin Elina Valtonen. Kokoomusjohdosta Kalajoella asiasta olivat sopimassa kanssani myös Antti Häkkänen ja Kai Mykkänen. Valtonen ei ole vastannut yhteenkään sähköpostiviestiin eikä kukaan muukaan sopijoista.
Kaikki kansanedustajat vaikenevat asioista. Kenelläkään ei ole rohkeutta puuttua virkamafian toimintaan, mikä toimii poliittisten päättäjien suojeluksessa. Valtiopetos on Suomen poliittisille päättäjille kirottu salaisuus ja suuri häpeän aihe. Suomi ei ole oikeusvaltio,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti