SU 02.06.2024 Pohteen laskelmat on saatava uusintatarkastukseen

Hyvinvointialue muutti tietoja lakkautusuhan alla olevan Raahen yöpäivystyksen kävijämääristä – luvuista puuttui potilaita

https://yle.fi/a/74-20091693

Pohteen laskelmat ovat virheellisiä kuten olen jo moneen kertaa todennut. Raahen yöpäivystyksen osalta virhe n. 50 %. Kalajoen terveyskeskuksen vuodeosaston osalta laskelmat olivat täysin mielikuvituksen tai poliittisen ohjauksen tulosta. Kansalaisten ei pidä alistua Pohteen viranomaisrikollisuuden alle. Kaikki laskelmat on tuotava julkisuuteen perusteluineen. Silloin paljastuu Pohteen viranomaisrikollisuus. Pohteen tulevaisuuslautakunnan päätös on tehty virheellisen informaation perusteella.

Tämä uutinen osoittaa Pohteen sekoilun

Hallitus suunnittelee yöpäivystysten lakkauttamista pitkin Suomea – selvitimme, montako potilasta asemilla on käynyt

https://yle.fi/a/74-20085206

Uutista on korjattu 23.4. klo 18.20. Alun perin tekstissä kerrottiin, että Raahessa yöpäivystyskäyntejä oli yli 16400. Todellisuudessa kaikkia päivystyskäyntejä oli kyseinen määrä.

KORJAUS: 24.4. klo 15.05: Lisätty Pohjois-Pohjanmaalla lakkautusuhan koskevan kehysriihen linjausten mukaan myös Oulaisten Oulaskankaan sairaalan yöpäivystystä.

Siis kaikki Pohteen laskelmat uusintatarkastukseen. Silloin paljastuu kuinka virheellisiä laskelmat ovat. Tarkistus tulee suorittaa ulkopuolisen toimesta. Pohteen tulevaisuuslautakunnan tulee julkistaa päätöksensä perusteet. Silloin nähdään kuinka virheellisillä perusteilla tulevaisuuslautakunta päätöksensä teki. Samanlaista vedätystä oli Kalajoen terveyskeskuksen vuodeosaston lopettamisen osalta. Tosin vielä kauheampaa vedätystä. Asia on selvitettävä puolueettoman toimijan toimesta tai suoritettava asiassa rikostutkinta.

Kalajokisille tärkeintä on oman vuodeosaston säilyminen. Synnytykset ja yöpäivystykset voidaan hoitaa Kokkolassa,

Raution seurakunta liitettiin Kalajoen seurakuntaan

"Raution seurakuntayhtymän omaisuus siirtyy Kalajoen seurakunnalle."

"Rautiolaiset halusivat pysyä itsenäisenä seurakuntana"

"Rautiossa kerättiin adressi yhdistämistä vastaan. Adressin kirjoitti lähes 1400 henkilöä. Käytännössä kaikki rautiolaiset. "

"Rautiolaiset vetosivat myös piispan antamaan lupaukseen pari vuotta aikaisemmin, ettei seurakuntia yhdistetä."

"Raution kirkkoherran ja kanttorin virat lakkautettiin"

Raution kirkon historiaa

Rautioon alettiin puuhata omaa seurakuntaa 1790-luvulla. Oma kirkko ja hautausmaa saatiin vuonna 1800. Puinen ristikirkko ja ylöspäin kolmijaksoinen tapuli ovat kuuluisan kalajokisen kirkonrakentajan Simon Matinpoika Jylkän eli Silvénin viimeiset kirkkorakennukset. Kirkkoa korjattiin 1880-luvulla, jolloin sitä korotettiin lähes metrillä ja siihen tehtiin torni. Simon Jylkkä-Silven hukkui huhtikuussa 1798 ja hänen työryhmänsä valmisti Raution kirkkoon valmiiksi vuonna 1800.

Alttaritauluja Raution kirkossa on kolme. Vuodelta 1804 on Johannes Kemppen "Ristiinnaulittu". Sen rinnalle kaivattiin isompaa alttaritaulua. Aluksi sellaisena palveli Oskar Lindbergin "Ehtoollinen" (1933), joka alun perin sijoitettiin edellisen alle, koska se ei ollut kuitenkaan Ristiinnaulittu-taulua suurempi. Vuodelta 1939 on kookkain, "Hyvä Paimen", jonka Aino Håkansson maalasi amerikkalaisen esikuvan mukaan. Siinä Paimen kurottautuu rotkon reunalla henkensä uhallakin pelastamaan pelokasta lammastaan. Vuodesta 1988 kaikki kolme taulua ovat olleet alttariseinällä. Alttariseinämän kaikki taulut kertovat Jeesuksesta ja puhuttelevat siten kristinuskon keskeisellä sanomalla.

Kirkko edustaa rautiolaisille jotakin pysyvää. Muuttumattomaksi ymmärretään sen lohduttava ja rohkaiseva sana. Kirkon peruskorjaus ja maalaus tehtiin vastikään vuonna 2000. Hans Heinrichin 1975 rakentamat urut ovat kahdeksanäänikertaiset. Raution kirkko on kodikas, rauhaisa ja viihtyisä. Raution kirkossa on 370 istumapaikkaa.

Tapulin kello kutsuu Raamatun sanoin kansaa kirkkoon: "Veisatkat Herralle, soittakat Herralle, puhukat kaikista hänen ihmeellisistä töistänsä" (I Aik 16:9). Teksti on kellon kyljessä. Kylästä pitäjäksi muotouduttuaan Rautio sai kappeliseurakunnan oikeudet vuonna 1826. Seurakunta itsenäistyi Kalajoen emäseurakunnasta 1921. Vuonna 1973 Rautio liitettiin Kalajoen kuntaan, minkä jälkeen seurakunnat muodostivat täydellisessä yhteistaloudessa toimivan seurakuntayhtymän.

Kirkkoherrat

Vuodesta 1921 Raution kirkkoherroina ovat toimineet Mauri Kokko 1921-26 Aarne Alikoski 1927-28 Vilho Vihma 1936-46 Jaakko Kurkela 1946-1951Antero Juntumaa 1952-55 Martti Peltonen 1955-71Paavo Paananen 1972-75 Veli Taanila 1975-79 Kaarlo Hirvilammi 1980-84 Jorma Manninen 1985-2000 Jari Savinainen 2001-2002

Minut on kastanut kirkkoherra Jaakko Kurkela. Minulla on muistikuva myös kirkkoherra Antero Juntumaasta polvihousuissa. Muistaakseni hän oli partiotoiminnassa aktiivisesti mukana. Myöhemmin rovasti Antero Juntumaa (vuoteen 1940 saakka Juntunen) valittiin Kristillisen puolueen kansanedustajaksi vuonna 1972. Hän toimi kansanedustajana vuoteen 1982. Hän oli myös presidentin valitsijamies vuonna 1978. Kirkkoherra Martti Peltonen oli minulle tuttu henkilö, sillä Raution pappila oli kotini naapurissa. Juhani oli Martin ja Hannan poika. Hänen kanssaan urheilimme paljon yhdessä pappilan viereisellä urheilukentällä. Juhani oli hyvä seiväshyppääjä. Martti Peltonen opetti minua rippikoulussa ja Kalajoen yhteiskoulussa. Hän pyrki myös eduskuntaan, mutta jäi niukasti rannalle.

Rautiolaiset halusivat pysyä itsenäisenä seurakuntanaOulun tuomiokapituli teki syyskuussa 2002 esityksen Kalajoen ja Raution seurakuntien yhdistämisestä. Tuomikapituli kysyi asiassa selvitysmieheksi kirkkoherra Markku Korpelaa. Asiaa hoiti tuomikapitulin lakimiesasessori Osmo Rahja. Rautiossa kerättiin adressi yhdistämistä vastaan. Adressin kirjoitti lähes 1400 henkilöä. Käytännössä kaikki rautiolaiset.

Rautiolaiset vetosivat myös piispan antamaan lupaukseen pari vuotta aikaisemmin, että seurakuntia ei yhdistetä. Yhteinen kirkkovaltuusto päätti äänestyspäätöksellä 15-4 esittää kirkkohallitukselle selvitysmies Markku Korpelan yhdistyssuunnitelman hyväksymistä. Kirkkovaltuustossa vastaan äänestivät rautiolaiset Alpo Murtoniemi, Kalevi Vasalampi, Sari Hihnala ja Marja-Liisa Kaakko. Selvitysmiehen selvityksen mukaan hallinto kevenee, päällekkäisiä toimintoja voidaan purkaa, työvoiman käyttö selkiintyy. Samalla voidaan varautua talouden heikkenemiseen. Rautiolaiset vastustivat Korpelan selvitystyötä, koska katsoivat sen perustuvan tilaajamalliin. Alpo Murtoniemi oli mukana selvitysmiehen avuksi asetetussa selvitystyöryhmässä, joka ei saanut ottaa kantaa itse yhdistymiseen. Lisäksi hän oli pienemmässä toimikunnassa, joka esitti Korpelalle, miten nykyistä toimintamallia voisi kehittää. Selvitysmiehen raporttiin näitä ei liitetty.

Kirkkohallitus yhdisti

Kirkkohallitus teki yksimielisen päätöksen Oulun tuomiokapitulin aloitteen mukaan yhdistää Kalajoen ja Raution seurakunnat. Rautiolaiset eivät tyytyneet tähän päätökseen vaan valittivat päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen. He esittivät päätökselle toimenpidekieltoa ja kumoamista. Kuitenkin yhdistymispäätöksen seurauksena Raution kirkkoherran ja kanttorin virat lakkautettiin ja Kalajoen seurakuntaan perustettiin kanttorin virka, johon Raution kanttori siirtyy. Raution seurakuntayhtymän omaisuus siirtyy Kalajoen seurakunnalle. Valitukset eivät auttaneet. Kalajoen seurakunta ryösti kirkkohallituksen ja kirkkoherra Korpelan virheellisen selvityksen avulla rikkaan Raution seurakunnan, jolla oli suuri metsäomaisuus.

Ylimääräiset seurakuntavaalit

Ylimääräiset seurakuntavaalit järjestettiin 22-23.1.2006 seurakuntien yhdistämisen vuoksi. Alpo Murtoniemi, Kalevi Vasalampi ja Sari Hihnala eivät asettuneet enää ehdokkaaksi yhteisissä seurakuntavaaleissa. Vaalien tulokset olivat seuraavat:
Marja-Liisa Kakko 73 ääntä
Juhani Yli-Parkas 48
Ulla Mäntymäki 47
Pentti Haapakoski 42
Juha Siermala 42
Reino Hihnala 40
Tuula Liias 34
Anna-Maija Lapinoja 32
Esa Rahja 31
Torsti Kalliokoski 31

Uusina valtuutettuina valittiin:
Sirkka Piippo 69
Rauno Kotiaho 65
Anita Pentti 56
Pekka Prittinen 50
Elina Tuura 50
Jukka Stolp 48
Götha Peltola 45
Heikki Nikula 43
Eino Suomala 36
Leena Verronen 35
Sari Liias 34
Juha Heikkilä 34
Jukka Isokääntä 33

Aila Siirilää ei enää valittu uudelleen. Rautiolainen Marja-Liisa Kaakko voitti nämä vaalit selvällä erolla. Rauno Kotiaho ja Sirkka Piippo ovat myös Rautiosta. Torsti Kalliokoski valittiin uudelleen, mutta ei kovin suurella luottamuksella. Ääniä annettiin yhteensä 1288. Äänioikeutettuja oli 6344.

Raution viihtyisä kirkollinen ympäristö

Noin tuhannen hengen Raution seurakunta sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla Kalajokeen laskevan Vääräjoen varressa. Seurakunnan ylpeys, 224-vuotias kirkko, on keskellä kylää. Sen viihtyisissä hoivissa kasvaa uusia seurakuntalaisia turvallisessa luterilaisen kotikirkon hengessä. Samassa pihapiirissä kirkon kanssa ovat seurakuntakoti ja hautausmaa uusine lisäalueineen. Vähän matkan päässä kirkosta sijaitsee lähetyskahvila Juttutupa ja siitä edelleen kivenheiton päässä kirkkoherranvirasto takkahuoneineen. Kaunis Pappilanpuisto kutsuu ihailemaan Pappilankosken kuohuja kirkkoherranviraston läheisyydessä keväästä syksyyn.

Historian lehtien havinaa – otteita Kalajoen kunnalliskertomuksista

Kunnalliskertomukset antavat kuvaa kunnan toiminnasta. Kalajoellakin tehtiin monipuolisia kunnalliskertomuksia 1970-luvun alussa niin kauan kunnes Kunnallisliitto antoi ohjeet miten kunnalliskertomus tulee tehdä. Näin saatiin tuhottua mustavalkoiset värikkäästi esitetyt kunnalliskertomukset. Vuonna 1992 Kalajoen kunnan myöntämien takausten määrä oli kaikkiaan 42 216 368,36 markkaa. Vuonna 1993 takaukset olivat nousseet 58 799 190 markkaan.Vuosikertomukset olivat hyvin puutteellisia Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n ja Paratiisikylpylä Oy:n osalta. Konsernitaseessa suoritettiin vuonna 1998 arvonkorotuksia 8 563 484,35 markkaa. Nämä arvonkorotukset herättävät vähintäänkin kiinnostusta

Vuosi 1971

Vuonna 1971 Kalajoella asui 6911 ihmistä. Elokuun 24. päivänä valtuusto hyväksyi urheilu- ja nuorisotilaohjelman ja nuorisotalon luonnospiirustukset. Vieläkään vuonna 2007 nuorisotiloja ei ole Kalajoelle rakennettu. Mielenkiintoista olisi selvittää kuka jätti valtuuston päätöksen toteuttamatta. Lokakuussa 15. päivänä valtuusto päätti puoltaa anniskeluoikeuksien myöntämistä Kalajoen matkailukeskus ravintola Rantakallalle. Rantakallan rakensivat aikanaan osuuspankin johtaja, kunnanlääkäri ja kunnan rakennusmestari. Rantakalla siirtyi myöhemmin Lomaliiton hallintaa. Vuoden aikana Kalajoella syntyi 93 lasta ja kuoli 68. Mielisairaita oli hoidossa 75. Kalajoen sairaalassa oli 19 sairaansijaa ja vuoden aikana hoidettiin 1889 potilasta. Kalajoen kunnalliskoti on perustettu vuonna 1921. Se käsitti yleisen osan, jossa paikkoja oli 47+6 ja sairasosaston, jossa oli 10 paikkaa. Kansakoululaisia oli seuraavat määrät: Etelänkylä 66, Jokisuu 61, Jylkkä 28, Käännänkylä 22, Metsäkylä 38, Pitkäsenkylä 37, Pohjankylä 139, Rahjankylä 82, Rahko 21, Tavasti 45, Tynkä 29, Vasankari 24, Vuorenkallio 82. Kansalaiskoulussa oli oppilaita 154. Yhteensä oppilasmäärä oli 828.Kalajoen Naiskotiteollisuuskoulu ja Mieskotiteollisuuskoulu yhdistettiin vuoden 1970 lopussa. Raittiustilanteesta voidaan mainita keskioluen käytön lisääntyneen juopottelujuomana. Hiekkasärkkien leirintäalueen yöpyjämäärä oli 55 557. Näistä ulkomaalaisia oli 15 895. Satamassa kävi 58 laivaa. Kunnanvirasto toimi vuonna 1967 valmistuneessa virastotalossa.

Vuosi 1972

Maaliskuun 28. päivän hyväksyttiin Raution ja Kalajoen kuntaliitossopimus. Kesäkuun 26. päivänä päätettiin Kalajoen yhteiskoulun ottamisesta kunnan haltuun ja ylläpidettäväksi.. Joulukuun 22. päivänä päätettiin ostaa lentokentän paikkaa varten tarvittavat maa-alueet 1000 markan hehtaarihinnalla. Syntyvyys oli 121 lasta ja kuolleisuus 54. Sairaalassa hoidettiin 1861 potilasta. Mielisairaita oli 83. Avioliiton ulkopuolella syntyneitä oli 39, joista uusia tapauksia oli 6. Kalajoen yhteiskoulu on perustettu 1943 ja siitä tuli vuonna 1958 8-luokkainen, yliopistoon johtava yhteiskoulu. Koulun ylläpitäjänä oli 1.8.1972 saakka Kalajoen yhteiskoulun kannatusyhdistys r.y. ja siitä lähtien Kalajoen kunta. Kotiteollisuuskoulun asuntolan rakentaminen aloitettiin. Kunnalliskertomuksen mukaan alkoholin käyttö oli lisääntynyt neuvottelujen, juhlien ja kokousten pöytäjuomana. Juopumispidätyksiä oli 156. Rattijuoppoja oli 18. Leiribaarin piirustukset hyväksyttiin 20.1.1972. Kunnallisvaaleissa keskusta sai 16 paikkaa, kokoomus 2, SMP 2 ja SKDL 6.

Vuosi 1973

Kalajoen asukasluku oli 8298. Avioliiton ulkopuolella syntyneitä oli 42, joista uusia tapauksia oli 9.Maaliskuun 16. päivänä valtuusto päätti suosittaa kunnallisille toimielimille tupakanpolton lopettamista kokoustiloissa kokousten aikana. Päätettiin, että rakennuslain ns. kateuspykälää sovelletaan Kalajoen kunnassa. Myytiin toiminimi Marlonille kiinteistö ja siihen kuuluva tontti 50 000 markalla. Oy Alko Ab avasi myymälänsä Kalajoella. Leirintäalueella saavutettiin 84 139 yöpymisvuorokautta. Toukokuussa oli 229, kesäkuussa 19359, heinäkuussa 54980, elokuussa 9391 ja syyskuussa 180 yöpymisvuorokautta. Ulkomaalaisten osuus oli 33 084. Leirintäalue oli Suomen suosituin.

Vuosi 1974

Merkittävimpiä tuloksia elinkeinoelämän kehittämiseksi olivat SOK:n ja Rauma-Repolan kanssa tehdyt sopimukset teollisen toiminnan aloittamiseksi Kalajoella. Sorvarin talo siirrettiin Ylivieskan kaupunkiin. Kysymyksessä oli entisen Raution kunnan osan siirtäminen Ylivieskan kaupungin alueeksi. Kunnalliskertomus oli nyt tehty Kunnallisliiton ohjeiden mukaan ja siksi siitä oli tullut melko mitäänsanomaton.

Vuodet 1975 – 1980

Vuonna 1975 työpaikkoja Kalajoella oli seuraavasti: Topi-Kalustaja Oy 160, Rauma-Repola Oy 230, SOK:n vaatetustehdas 35, J.Pirttijärvi ja Kumppanit Oy 34, Junnikkalan Saha 20. Santaholman saha 30. Marlon Oy 21, Rautex 13. Veroäyri oli 14,00.Vuonna 1976 perustettiin Kalajokiseudun Matkailupalvelu r.y matkailun kehittämiseksi.Vuonna 1977 SOK:n tehtaalla oli jo 125 työpaikkaa ja Santaholma Oy:llä 50. Urheiluopistoa varten tehtiin suunnitelmia. Vuonna 1978 Piekkon Aukon haudalle laitettiin muistokivi. Leirintäalueen lomamökit rakennettiin kunnan omana työnä. Kalajoen kunta liittyi 27.4.1979 Hiekkasärkät Oy nimisen yhtiön osakkaaksi. Vuonna 1980 Rauma-Repola Oy:llä oli 320 työntekijää, Topi-Kalustaja Oy:llä 149, SOK:n vaatetustehtaalla 136, Santaholma Oy:llä 59, Junnikkalan Sahalla 48, Kalayhtymällä 40, O.Tuuran konepajalla 23, Kalajoen meijerillä 23, Kalajoen Metalli Oy:llä 18 ja Marlonilla 17. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimi Paavo Saari 17.1.1980. Paavo Saari kuoli liikenneonnettomuudessa Kempeleessä. Untamo Sorasto aloitti valtuuston puheenjohtajana 29.1.1980.

Vuodet 1981-1985

Nämä vuodet olivat kovan kehityksen aikaa Kalajoella. Maatilojen määrä oli 770. Työpaikkamäärät olivat pysyneet korkealla tasolla. Merkittävin investointihanke oli keväällä 1982 valmistuva Rahjan syväsatama. Hiekkasärkät Oy:n ensisijainen tehtäväkenttä oli ohjelmapalveluiden luominen matkailijoille. Kalajoen kunta osti 18.12.1981 matkailuhotellin valtiolta. Kunnalliskoti täytti 30.9.1981 60 vuotta ja nimi muutettiin Mäntyrinteeksi. Vuonna 1982 käynnistettiin Hiekkasärkkien viihdepuisto. Samana vuonna muutettiin jälleen kunnalliskertomusten muotoa. Mielestäni taas mentiin vain huonompaan suuntaan. Vuonna 1983 myytiin tontti Leipomo T:mi A.O. Roosille. Teollisuustyöpaikkoja Kalajoella oli 1001.Terveyskeskuksen vihkiäistilaisuus pidettiin 12.10.1985.

Vuodet 1986-1990

Vuonna 1986 Kalajoen kunnan palveluksessa oli 579 henkilöä. Vuonna 1987 käynnistettiin Jussi Kurikkalan patsashanke. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle myönnettiin 26.3.1987 takaus. Vuonna 1988 kunnan maksuvalmius oli heikko. Paras tilanne oli lokakuussa, jolloin varat riittivät yli kahdeksi viikoksi. Vuoden 1988 lopussa leirintäalueen toiminta siirtyi kunnalta Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle. Vuonna 1989 Kalajoen kunta sijoitti Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n osakkeisiin 1 514 000 markkaa. Vuonna 1990 Kalajoen kunta myönsi Paratiisikylpylä Oy:lle 19 520 645,84 markan takauksen. Erkki Aho ja Heikki Manninen vastustivat takauksen myöntämistä.

Vuodet 1991-1995

Helmikuussa 1992 työttömiä oli 18,2 %. Saman vuoden lopussa Kalajoen kunnan takaukset Paratiisikylpylä Oy:lle olivat 20 538 240,41 markkaa ja Hiekkasärkät Oy:lle 2 179 830,00 markkaa. Kaikkiaan takausten määrä oli 42 216 368,36 markkaa. Vuonna 1992 Konepaja Oy:n osakkeita ostettiin 2,5 miljoonalla markalla. Vuoden lopulla aloitettiin uuden lukion rakentaminen. Kustannusarvio oli 16.7 miljoonaa markkaa. Junkkarit Hockey Team nousi I-divisioonaan. Juha Junnikkala ja Rainer Bäckman ottivat kaksoisvoiton purjekelkkailun MM-kisoissa. Kari Joki-Erkkilä voitti kaksi kultamitalia ja yhden hopeamitalin vammaisten paralympiakisoissa. Golf-kentälle saatiin harjoitusrata. Kalajoen lentokentälle tehtiin ensimmäinen virallinen lasku 17.6.1992. Uusi jäähalli toi uutta ilmettä Kalajoen talveen. Vuonna 1993 Kalajoen kunta osti Paratiisikylpylä Oy:n osakkeita yhteensä 3 372 011 markalla. Nämä osakkeet ostettiin urheiluopistosäätiöltä 372 000 markalla, Kalajoen keilahalli Oy:ltä 605 261 markalla, Kalajoen Hiekkasärkät Oy:ltä 2 394 750 markalla. Lisäksi kunta merkitsi Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n osakkeita 2 394 750 markalla. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimi Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski. Kalajoen kunta osti urheiluopistosäätiön irtaimistoa 600 000 markalla. Kunnan takaukset olivat 58 799 190 markkaa. Vuonna 1994 kalajokiset äänestivät Euroopan Unioniin liittymisestä. Äänestystulos oli 65,1 % Ei ja 34,9 % Kyllä. Antti Haapakoski sijoittui Helsingin MM-kisoissa aitajuoksussa kuudenneksi. Rahjan satamaan investointiin kunnan toimesta 5 938 479 markkaa. Kunnan lainamäärä oli 67 500 330 markkaa. Vuosi 1995 oli Kalajoen 470-vuotisjuhlavuosi ja samalla kunnan 130-vuotisjuhlavuosi. Rahjan satamaan investointiin vuonna 1995 kuusi miljoonaa markkaa.

Vuodet 1996 –2000

Santaholma Oy:n konkurssista johtuva takaustappio Kalajoen kunnalle oli 6 097 288,50 markkaa. Vuoden 1996 kunnallisvaaleissa Erkki Aho oli ylivoimainen ääniharava 243 äänellä. Kalajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos siirtyi 1.1.1998 Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymän omistukseen. Kalajoella yksityisten työpaikkojen osuus 70,3 %. Naapurikunnissa 55 %. Konsernitaseessa suoritettiin vuonna 1998 arvonkorotuksia 8 563 484,35 markkaa. Nämä arvonkorotukset herättävät vähintäänkin kiinnostusta. Kalajoen kunta myönsi Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle 18,3 miljoonan tilapäislainan 3,6 %:n korolla. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimi kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski. Revon Sähkö Oy:n osakkeista saatiin 83,4 miljoonaa markkaa. Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa Erkki Aho oli Kalajoen ylivoimainen ääniharava. Vuosikertomukset olivat hyvin puutteellisia Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n ja Paratiisikylpylä Oy:n osalta.

LA 01.06.2024 Orpon hallituksen arvovalinta

 

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten aleneva kannatuskäyrä pakottaa Orpon hallituksen tekemään arvovalinnan. On ratkaistava kumpi asia on tärkeämpää äänestäjille: terveyspalveluiden saatavuus eli terveyskeskusten vuodepaikkaosastot ja yöpäivystykset kohtuullisella etäisyydellä vai esim. hyvinvointialueiden määrän karsiminen ja luottamusmiesorganisaation lopettaminen sekä valtavan johtajamäärän irtisanominen hyvinvointialueilta, veronkierron ja veroparatiisien käytön estäminen, verotukien ja yritystukien leikkaaminen, sosiaalitukien väärin käyttämisen estäminen. Suomi ei voi olla maailman sosiaalitoimisto. Maassa maan tavalla tai maasta pois – vaikka Andorraan. Suomi on suomalaisten turvallinen maa. Suomi on palautettava oikeusvaltioksi.

Purra nosti esiin Kouvolaan liittyvän säästötoimen perumisen – näin kommentoi ministeri Juuso

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010465213.html

PE 31.05.2024 Pääministeri Petteri Orpo ja koko hallitus

https://kalajokinen.blogspot.com/2024/05/pe-31052024-paaministeri-petteri-orpo.html

SU 26.05.2024 Valtiopetos , yrittäjien murhat, kidutukset esimerkkinä PR-talojen markkinoilta poistaminen

https://kalajokinen.blogspot.com/2024/05/su-26052024-valtiopetos-yrittajien.html

Ilmari Kianto vieraili Kalajoella

"Iki-Kianto" tuli 96 vuotisen elämänsä aikana koko Suomen kansan tuntemaksi etenkin kahden kirjansa ansiosta: Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi. Kirjailija Ilmari Kianto (1874-1970) kuvaili köyhän pohjoisen maanviljelijämiehen taistelua byrokratian nousevaa valtaa vastaan. Hän paljastaa suomalaisen korpikansan pohjimmaisen olemuksen, mikä on kohtalon lailla sitoutunut alkuperäiseen koskemattomaan luontoon.

Ilmari Kianto kävi koulunsa Iissä ja Oulussa ja pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta v.1892. Koulussa hän mm. toimitti oppilaskunnan lehteä. Hän aikoi ensin upseerin uralle ja aloitti Oulun neljännessä tarkk’ampuja-pataljoonassa, sai Venäjän aroilla pidetyistä harjoitusleireistä kyllikseen ja erosi. Hän julkaisi 22-vuotiaana esikoiskirjansa Väärällä uralla em.. armeija-kokemuksistaan. Kianto tunsi luonnonlyriikan omimmaksi alakseen ja julkaisi Soutajan lauluja (1896), Hiljaisina hetkinä (1897) ja Lauluja ja runoelmia(1900). Entinen koulutoveri Eino Leino auttoi häntä runojen valikoimisessa. Ilmari Kianto opiskeli Helsingin Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa pääaineinaan venäjän ja suomen kieli hylättyään aikeensa lukea teologiaa.

Myöhemmin Kianto toimi venäjän kielen opettajana Kajaanin yhteiskoulussa 1904-06.
Hän otti osaa Suomen vapautuspyrkimyksiin mm. Kajaanissa 1905. Kianto oli Kajaanin lehden toimittajana 1906, arvosteli Kajaanin kaupungin johtohenkilöiden ja pappien tekemisiä ja sai sekä vihollisia että ihailijoita. Kianto toimi aktiivisesti nimien suomalaistamisasiassa ja muutti itsekin nimensä Kiannoksi v.1906.

Ilmari Kianto kirjoitti huomattavan määrän isänmaallisia, tsaarinvaltaa avoimestikin vastustavia runoja lehtiin ja teoksiinsa, julkaisi 1906 kokoelman Isänmaallisia runoelmia. Hän ei alistunut yhteiskunnan yleisiin kaavoihin vaan kapinoi kirkkoa, tsaarinvaltaa, tekopyhyyttä ja epäaitoutta vastaan, vaan jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi 32-vuotiaana. Hän teki tiliä Jumala- ja yhteiskuntasuhteistaan teoksessaan Pyhä viha v.1908. Kianto kertoi liikuttavasti kolmivuotiaan esikoispoikansa kuolemasta teoksessaan Pyhä rakkaus 1910. Ilmari Kianto saavutti kuuluisuutta kansankuvauksellaan Punainen viiva v.1909. Hänet haastettiin jumalanpilkasta oikeuteen 1909 teostensa Pikku syntejä ja Vapaauskoisen psalttari vuoksi, tuomio oli kuitenkin vapauttava.

Kianto kirjoitti Kajaanin maanviljelysseuran tilauksesta v.1911 Nälkämaan laulun, joka O.Merikannon säveltämänä on eniten laulettuja maakuntalaulujamme . Ilmari Kianto asettui kasvavan perheensä kanssa asumaan Suomussalmen Kiantajärven rannalle rakennuttamaansa Turjanlinnaan v.1912.

Kianto otti osaa Vapaussotaan 1917-18 valkoisten aktivistien puolella ja toimi Antrean rintamalla mm. sotakirjeenvaihtajana. Kianto kannatti jääkäriliikettä. Hän tarjosi saarensa majoja jääkärien salaiseksi etappipaikaksi. Kirjoitti kielletyn Vapaussoturin valloituslaulun (sävel “Kauan on kärsitty vilua ja nälkää“)
Kianto oli suuri Vienan-tuntija ja toimi Suur-Suomi-hengessä Vienan Karjalan vapauttamisen puolesta ja teki sinne lukuisia retkiä patikoiden tai porolla ajaen Kianto kirjoitti Vienan kansasta ja sen oloista tsaarinvallan viimeisinä vuosikymmeninä useita teoksia - toistatuhatta sivua ainutlaatuista kulttuurihistoriaa, mm. Vienan virroilta, Karjalan kankahilta (1915), ja runoili myös 1906 Vienan kansallislaulun jonka sävelsi Heino Kaski.

Ilmari Kianto halveksi kaupunkilaiselämää ja ihannoi luontoa, korpimaata ja maalaiselämää. Hän julkaisi 50-vuotiaana v.1924 toisen kansankuvauksensa, RyysyrannanJoosepin, jonka esikuva oli vähällä nostaa asiasta syytteen. Kianto kutsuttiin Suomen Kirjailijaliiton ja Karjalan Sivistysseuran kunniajäseneksi v.1924. Kianto julkaisi pitkän elämänsä aikana 67 teosta: runokokoelmia, romaaneja, matkakuvauksia, muistelmia ja näiden lisäksi lukemattomia kannanottoja ja lehtiartikkeleita. Toistakymmentä julkaisematonta käsikirjoitusta lienee vielä eri arkistoissa. Julkaistuista teoksista mainittakoon vielä Vanha Pappila, Papin poika, Patruunan tytär, Metsäherran herjaaja, Moskovan maisteri

Ilmari Kianto menetti rakkaan Turjanlinnansa sodassa 1939, jolloin suomalaiset sotilaat sen polttivat
Kianto jätti evakkoon lähtiessään Turjanlinnan eteisen pöydälle sikarilaatikon kanteen venäjänkielisen viestin jossa pyysi vihollisen jättämään talo rauhaan ja siirtymään hänen sisarensa, ns. vanhan postineidon huvilaan tai vastapäisen saaren kalamajoihin - viesti tulkittiin sotapetoksen yritykseksi ja hänet tuomittiin puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen, josta presidentti Kallio myöhemmin armahti. Hänet erotettiin "maanpetturina" useimmista kulttuuriseuroista. Vasta 1950-luvulla tunnustettiin julkisesti hänelle tapahtunut vääryys
Ilmari Kianto julkaisi kärsimästään vääryydestä vankilapäiväkirjan Omat koirat purivat (1948)

Ilmari Kianto vieraili Hilman hotellissa

Hilma ja Jalmari Pahikkala pitivät ravintolaa ja matkustajakotia Kalajoen Hiekkasärkillä yli 30 vuotta. Tästä 1931 alkaneesta täysihoitolatoiminnasta ovat kertomassa vieraskirjat. Erityisen värikäs on Ilmari Kiannon osuus. Kianto löysi Kalajoen 1940-luvun lopulla ja vieraili tuolloin Hilma ja Jalmari Pahikkalan Täysihoitolassa, Hilman hotellissa ja osoitti kirjallisen kykynsä myös vieraskirjan sivuja täyttäessään. Kianto etsi Kalajoelta samalla juuriaan ja tästäkin aiheesta hän sai – rovasti Kiviojan suosiollisella avustuksella – paljon irti.

Matka Kalajoelle

Linja-automatkastaan kirjailija on merkinnyt muistiin yhtä ja toista:
”Niinpä siis eräänä toukokuun päivänä saavuin sihteerini kanssa Kokkolaan ja nousimme ahtaaseen linja-autoon, joka noin kolmessa tunnissa ajaa tämän välin. Sitten meidät pudotettiin hyvin kuivan näköiseen paikkaan, jossa ei näkynyt mitään taloa. Siinä nyt istua kökötimme sihteerini kanssa matkalaukkujemme vieressä ja ihmettelimme, kunnes männiköstä ilmestyi reipas emäntäihminen, joka kertoi hänelle soitetun tulostamme. Niin lähdimme kimpsuinemme ja kampsuinemme tarpomaan pitkin hiekkaista kangasta ja muutamien satojen metrien päästä mäen päältä ilmestyi näkyviin Rouva Hilma Pahikkalan Taysihoitola.”
Kianto viipyi sihteerinsä kanssa Kalajoella kolmisen viikkoa ja he viihtyivät hyvin.

Hilma ja Jalmari

Kianto kirjoitti: ”Emäntä Hilma on vilkas ja ystävällinen sielu, rupesimme saamaan erinomaista ruokaa. Saimme tuoretta kalaa, viiliä, hylkeenlihaa, sianlihaa, joimme maitoa ja kirnupiimää. Isäntä on entinen jääkäri, ja rakennusmestari, joka nyt kohentelee täällä paikkoja ja tekee parannuksia ja uudistuksia minkä ehtii, kirjoitti Ilmari Kianto. Täysihoitolan päiväkirjasta löytyvät toukokuulta 1947 Kiannon kirjoittamat runot Hilma Pahikkalalle:

Olkoon kaunis tai ruma ilma.
Hilpeä aina on Hiekkarannan Hilma.
Laulellen, veisaten ruuat hän laittaa,
ja täällä jos missään, ruoka maittaa.
Ja sitten on Emännän sisko se Hanna,
jota ei jalat oikein päällänsä kanna!
Ja sitten on Paavo ja Isäntä vääpelijääkäri,
joka naisille pistää kääreen kuin lääkäri!”

Sukujuuret

Ilmari Kianto oli kiinnostunut esi-isistään, eikä peitellyt tyytyväisyyttään saatuaan tietoja rovasti V. H. Kiviojalta: ”Postitoimistossa kohtasin seurakunnan sielunpaimenen. Rovasti Vilho Kivioja on aivan erikoinen pappismies, jota voisi nimittää vaikkapa eläväksi Tietosanakirjaksi... niin paljon se miekkonen tietää seurakuntansa muinaishistoriasta, hänen päänsä on tupaten täynnä nimiä ja vuosilukuja.”

”Tunsin sanoin selittämätöntä juhlamieltä astellessani siinä ikivanhojen ”kumpujen yön” ritareidenluiden päällä. Tässä hautausmaassa lepäsivät Petrus Micjaelis Arctophilacius, Calajocius, korkonimeltä Terva-Pieti, ja hänen pojanpoikansa Per Calamnius, sekä Josef Gabrielin poika Calamnius ynnä Kaarle Kalling. Toiset Calamniukset, jos kohta Kalajoella toimineet, olivat kuolleet mikä Kemin, mikä Iin, mikä Pudasjärven sielunpaimenina. Tämä Kalajoki on kaikkien alkukehto. Täällä on suvun juuret”, Ilmari Kianto kirjoitti.

Sihteeriasia

Suurimmat murheet Iki-Kiannolle aiheutti Kalajoella hänen sihteerinsä. Iki-Kianto ei aina voinut nauttia sihteerinsä läsnäolosta koko aikaa, sillä näillä oli taipumus lähteä omille teilleen. Kianto kirjoitti päiväkirjassaan näin:

”Voi sitä heilaa, joka herransa jättää.
Voi sitä naista joka miehensä pettää!
Kenenkä nyt pöksyjen ompelet nappia?
Kenenkä nyt housujen hoitelet tappia?
Kenenkä nyt selkää saunassa hankaat?
Kenelle silität paidat ja kankaat?
Kenelle ruuat ja vuoteet laitat?
Kenelle ruusut ja unikukat taitat?
Keneltä parran ajelet parka?
Kenen kynsissä itkenet arka?
Mikä nyt suurimman onnen särki?
Voi hyvä Isä, missä on järki?
Aavistan varmaan, haamun sait harmaan,
aamun saat kokea, katkeran karmaan.
Joka myi ruumiinsa ruumenista,
Jumala kurittaa uumenista.
Ei sitä korvaa kalleinkaan turkki,
ei saa lohdusta rikkainkaan lurkki
Sellainen petturi rauhaa ei saa.
Elävältä hänet nielköhön maa!”

Ilmari Kiannon naiset

Kiannon naissuhteet ovat kiinnostaneet suurta yleisöä usein enemmän kuin kirjalliset ansiot. Aikanaan Kianto toki herätti suurta hämmennystä solmimalla Suomen ensimmäisen siviiliavioliiton ja jättämällä - Tolstoin hengessä - lapsensa kastamatta, puolustamalla avoimesti miehen polygamiaa, julistamalla maailmalle uudet naissuhteensa, joita kolmen avioliiton aikana oli "siinä sivussa". Kianto kirjoittaa teoksessaan Avioliitto: "Rakkautta, naisen hellivää rakkautta olen hulluuteen saakka kaivannut kaiken elämäni iän - siksi on minulle näin käynyt!"

Kianto solmi kolme avioliittoa ja sai kaikkiaan 12 lasta, erosi kerran ja jäi kahdesti leskeksi

Vuonna 1904, 30-vuotiaana kirjailija avioitui Hildur Molnbergin kanssa ja sai kahdeksan lasta. Liitto päättyi avioeroon 1932.
Vuonna 1916 alkoi avosuhde Siviä Karpin kanssa, joka synnytti kolme lasta.
Pitkäaikainen avoliitto Sigrid Engströmin kanssa 1920-luvulla oli lapseton.
Vuonna 1933 Kianto solmi toisen virallisen avioliiton Elsa Maria Karppisen, (o.s. Kokko) kanssa.
Avoliitto Rakel Nymannin kanssa kukoisti siinä sivussa kolme vuotta, muistoksi jäi 60-vuotiaalle isälle yksi lapsi.
Käsikirjoituksia naputteli 1940-luvun puolivälissä Inkeri Jokinen, "Mustaksi rouvaksi" mainittu.
1948 alkoi kiihkeä avoliitto sihteeriksi palkatun nuoren Anja Halosen kanssa, joka kuitenkin lopulta hylkäsi iäkkään ihailijansa.

Kiannon tekstejä

Mikä ääretön hiljaisuus vallitsikaan erämaassa! Koko luonto ikäänkuin pidätti hengitystään odottaessaan hetkeä, jona taivas suvaitsisi peittää sen alastoman värisevän ruumiin lumen pehmoisiin untuviin. Yöt-päivät oli roudan herra kopristellut maaemon rintoja, tunkeutunut yhä syvemmälle sydämyksiä kohti, jäädyttänyt sykkivät suonet ja sulina läikehtivät nesteet.

Ei ketään ole ruoskan suutelijaksi luotu; ei ole ketään känsäisin käsin, verta vuotavin sormin pantu iäkseen tervasjuurikkaita kiskomaan, jotta porvarit kansan hankkimilla rahoilla saisivat laiskan päiviä viettää, verkavaatteissa ja samettisilkeissä pöyhistellä ja makeita viinejä juoskennella.

”Köyhäin verot poistetaan. Vanhuuden eläkkeet varataan! Virkamiehet, tyhjäntoimittajat, vähennetään!” Köyhien salolaisten sisäisiä kärsimyksiä ei moni ison maailman ihminen arvata taida. Jos on olemassa kaikkitietävä olento, hänpä ne siis yksin tuntee, ehkä ei kenellekään ilmoita. Mutta raaka todellisuus ei vaihda karvaa kuten orava tai jänis metsässä.

Vanhan maailmanjärjestyksen täytyy murtua! Täytyy, ah täytyy? Rikkaiden anastajien ja perintöporhojen täytyy väistyä. Köyhyyden ja kurjuuden täytyy kadota. Kaikille riittää ruokaa, juomaa, vaatteita ja nautinnoita. Ihmiskunnan tarvitsee vain luopua itsekkyydestään ja vääristä perustuslaeista – ja kaikki tämä meille annetaan.

Akkuna jäi yksikseen tuijottamaan lumista korpea kohti. Onko kukaan ajatellut, miten mökin akkuna noin voi tuijottaa erämaahan neljällä ruudullaan, joista yhdestä paistaa olkitukko, toinen on ristilöity päreillä, kolmannessa kuultaa lehmän virtsarakko ja vasta neljännestä kiiltää haljennut vihertävä lasi?

”Kaikki valta kansalle”, puhalsi tuo tuomion pasuuna. ”Lait on tehty kansaa sortaviksi. Rikkaat ovat lakien avulla päässeet yhä rikastumaan, mutta köyhät ovat köyhtymistään köyhtyneet. Vai eikö tämä ole totta?”

Lähteet
Kalajoki-lehti 1.1.1981 Lauri Järvisen kirjoitus,
Lauri Järvinen: Spirit of Kalajoki
Alpo Puusaaren tutkielma 24.1.2000
Ilmari Kianto-seura

Jan Jasko Kalajoelle ja päätös jäähallin rakentamisesta

Jan Jasko

Uno Veski täytti 90 vuotta 12.03.2023

https://sport.tv3.ee/jaahoki/tana-tahistab-oma-90-sunnipaeva-elupoline-hokimees-ja-treener-uno-veski/

Syksyllä 1989 Junkkarit kärsi yli kahdeksaan vuoteen ensimmäiset tappiot Ylivieskan Pallolle. Neljä ensimmäistä sarjaottelua hävittiin.
Valmentaja Uno Veski sai tehdä tilaa Kalevi Sunille. Pelien mennessä kehnosti hankittiin joulun alla 1989 Tsekkoslovakian Brastislavasta 30-vuotias laitahyökkääjä Jan Jasko. Hän oli vielä kaksi vuotta aikaisemmin esiintynyt maansa edustusjoukkueessa Kanada-cupissa. Jan Jasko oli vuoden 1982 Quebec Nordiquesin varaus 12 kierroksella numero 248.

Martti Saukko ja Erkki Aho kävivät hakemassa Jan Jaskon Kokkolan lentokentältä yön pimeydessä marraskuussa 1989. Jan Jaskon saldo ensimmäisenä junkkarivuonna oli 45 (24+21) tehopistettä.
Muutaman pelin Junkkareissa pelasi myös kookas puolustaja Mika Hämäläinen, joka oli kiekkoillut USA:n yliopistosarjoissakin. Oululaiset Jari Karppinen ja Marko Hjelt jatkoivat Kalajoella. Hjelt oli tällä kaudella lohkon kuudenneksi paras tehomies 62 pisteellä. Mikko Perkkiö kuului Junkkareiden avainpelaajiin 56 tehopisteellä. Jari Karppinen oli tilastossa 15 ja Jan Jasko 16.
Junkkarien sijoitus kymmenen joukkueen lohkossa oli kahdeksas.

Junkkarit Hockey Team perustetaan

Sarjakauden 1990-1991 kynnyksellä tehtiin pitkään odotettu ratkaisu: kalajokinen jääkiekkotoiminta eriytyi Junkkareista omaksi erikoisseurakseen, joka sai nimekseen Junkkarit Hockey Team. Kalajokisen jääkiekkoilun vastuuhenkilöksi tuli urakoitsija Markku Rautio. Edustusjoukkueen valmentajaksi tuli turkulainen Matti Aaltonen. Kauden joukkue eteni toiselle play off-kierrokselle ja yhden maalin päähän I divisioonan karsintasarjasta.

Jan Jasko teki sarjakauden 1990-1991 Suomen ylimpien jääkiekkosarjojen tehoennätyksen 126 pistettä eli melkein neljä pistettä ottelua kohti. Robert Pukalovic oli tullut Tsekkoslovakian pääsarjasta Slovan Bratislavasta ja teki puolustajien tehoennätyksen 89 pistettä. Jari Ervasti palasi takaisi Kalajoelle yhden Raahen vuoden jälkeen. Kauden kuluessa hankittiin puolustusta vahvistamaan Mika Hämäläinen sekä Oulun Kärppien kokenut Hannu Jalonen. Oulun suunnalta puolustukseen tulivat Jari Nissilä ja Pasi Näyhä. Kalajoelle palasi myös koko kauden 1987-1988 Junkkareissa pelannut porilainen Marko Viljanen. Junkkarien monivuotinen ykkösmaalivahti Pasi Turpeinen sai seurakseen toisen kärppäkasvatin Marko Hillin. Kauden jo käynnistyttyä saapui Oulusta vielä Harri Helama. Menetysten puolelle kirjattiin Ylivieskan Pallon siirtyneet oululaiset Marko Hjelt ja Jari Karppinen sekä Ikurin Vireeseen palannut puolustaja Jukka-Pekka Ilomäki. Pekka Priuska palasi kolmen Ylivieska vuoden jälkeen Kalajoelle. Pasi Priuska oli palannut Junkkareihin pari vuotta aikaisemmin.

Junkkarit HT pysyi koko sarjakauden lohkossaan toisena tai kolmantena. Kalajokilaakson alueella Junkkarit HT palasi perinteiselle valtaistuimelleen kooten sarjassa kahdeksan pistettä enemmän kuin neljänneksi sijoittunut YPa. Kolmasosa Junkkarien kauden pistemenetyksistä ajoittui sille tammikuun puolivälin jaksolle, missä Jan Jasko oli loukkaantumisten takia syrjässä kolmesta ottelusta.

Kevään 1991 ensimmäiseksi play off-vastustajaksi Junkkarit HT sai Itälohkon kakkosen Heinolan Kiekon. Junkkarit HT voitti ottelun 7-3. Kalajoella ottelu oli huomattavasti tiukempi, sillä jatkoajalla Jari Ervasti iski reboundista 6-5 voiton. Toisella play off kierroksella Junkkarit HT sai vastustajakseen tamperelaisen Ikurin Vireen. Ensimmäisessä ottelussa Tesoman hallissa kotijoukkue voitti numeroin 7-6. Kalajoella Junkkarit HT voitti numeroin 4-3. Kolmannessa play off ottelussa Tampereella Ikurin Vire karkasi ensimmäisessä erässä 4-0 johtoon. Junkkarit HT kavensi loppunumeroiksi 4-3. Junkkarit HT:n play off menestys oli kaikkien paras, vaikka niukkaakin niukempi putoaminen varsinaisesta I-divisioonan karsinnasta jäi harmittamaan.

Jäähalliasia päättävissä elimissä

Kun kauden 1990-1991 kuluessa kävi vakuuttavasti ilmi, että Junkkarit HT:llä on edellytykset nousta jo lähivuosina I divisioonaan, tuli uuden lämpimän hallin rakentaminen kiireelliseksi hankkeeksi. Jäähalliasiaa käsiteltiin Kalajoen vapaa-aikalautakunnassa 10.4.1991. Jääkiekkoseura Junkkarit Hockey Team oli tehnyt aloitteen kiinteän, lämpöeristetyn jäähallin rakentamisesta. Asiasta oli pidetty tiedotustilaisuus kunnvaltuuston kokouksessa 27.3.1991, jolloin hanketta esiteltiin alustavasti. Kunnanhallitus pyysi lausunnon vapaa-aikalautakunnalta. Lautakunta katsoi, että yleisurheilijoiden ja monien muiden urheilulajien kuten jousiammunnan talviharjoittelupaikka voitaisiin toteuttaa hallin yhteyteen.

Kunnanhallitus käsitteli asiaa 6.5.1991, 13.5.1991 ja 15.5.1991 sekä 4.6.1991 sekä 10.6.1991. Kokouksessaan 6.5.1991 päätettiin hankkia valtuustoryhmien kannanoton asiaan. Kokouksessaan 13.5.1991 kunnanhallitus päätti esittää, että kunnan ja Kalajoen Jäähalli Oy:n kesken tehdään KVR-sopimus uuden tekojäähallin rakentamisesta. Kunnanhallitus päätti esittää valtuustolle, että kunta myöntää omavelkaisen takauksen 4,7 miljoonan markan suuruisille Kalajoen Jäähalli Oy:n ottamille lainoille. Kunnanhallitus päätti 15.5.1991, että asia vedetään pois valtuuston kokouslistalta 15.5.1991 ja asian käsittelyä siirretään. Todellisuus siitä miksi asia vedettiin pois valtuuston esityslistalta johtui siitä, ettei ollut täyttä varmuutta siitä, että 24 valtuutettua 35:stä on asian takana. Tämän jälkeen alkoi junttaus asian puolesta.

Tuskin mistään asiassa Kalajoella on koskaan käyty niin perusteellista keskustelua lehtien yleisönosastoissa kuin tästä jäähalliasiasta. Asia tuotiin valtuuston käsittelyyn 10.6.1991. Tilanne oli kihelmöivä. Kunnantalon edessä oli mielenosoittajia kyltteineen. He vastustivat jäähallin rakentamista. Valtuustossa käytiin poikkeuksellisen vilkas keskustelu. Keskustan ryhmäpuheenvuoron käytti Eero Nevalainen, joka totesi, että ryhmässä on kahdenlaista näkemystä asiasta. Nevalainen totesi, että "itse olen taipunut, mutta olenko taittunut, se näkyy tulevaisuudessa". Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käytti Martti Isokoski, joka totesi kokoomuksen tehneen 6-0 päätöksen jäähallin rakentamisen puolesta. Kokoomuksen varsinaisista valtuutetuista oli poissa valtuuston kokouksesta Heikki Haarakangas ja Heikki Halonen. Heidän varahenkilönsä Maija-Leena Roukala ja Veli Saari saattoivat puhtaalla omallatunnolla äänestää jäähallin rakentamisen puolesta. Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron käytti Esko Lindström, joka kertoi, ettei vasemmistoliitto voi olla tukemassa tällaista hanketta. Vasemmistoliittolaiset olivat tyrmistyneitä tällaisesta hankkeesta. Lindström huomautti valtuutettu Erkki Aholle, että hänellä on perustuslaillinen oikeus olla oma mielipide asiasta. SDP:n Pirkko Nygård totesi, että SDP:n ryhmä ehdottaa hankkeen hylkäämistä. Paula Passi kannatti Nygårdin esitystä.

Keskustan Alpo Murtoniemi käytti puheenvuoron, jossa hän totesi, että kaikissa peleissä on säännöt, mutta tässä pelissä niitä sääntöjä ei ole tai niitä ei ole ollut. Jäähyjä olisi saanut puhaltaa enemmän ja aika ajoin on taklattu kiekotonta miestä. Tuomarin, kuntalaisten ääntä ei ole kuultu riittävästi ja se varmasti kuullaan myöhemmin.

Heikki Manninen SMP:stä oli tehnyt Erkki Ahon kannattamana esityksen jonka mukaan kunnan maksama vuotuinen käyttömaksu tulisi pudottaa 620 000 markasta 520 000 markkaa. Asiasta äänestettiin. Mannisen esitys voitti kunnanhallituksen esityksen numeroin 27 jaa ja 7 tyhjää. Toisessa äänestyksessä oli vastakkain Sdp:n Pirkko Nygårdin hylkäävä esitys koko jäähallin rakentamisasiassa. Äänestys päättyi Mannisen esityksen voittoon 24 jaa-ääntä, 9 ei-ääntä ja yksi oli poissa. Näin Heikki Mannisen esitys Erkki Ahon kannattamana tuli hyväksytyksi. Kuukauden aikana yksi valtuutettu oli saatu muuttamaan mieltään.

Vastaan äänestivät vasemmiston Julia Heininen, Esko Lindström, Pekka Siironen ja Airi Vierimaa sekä SDP:n Pirkko Nygård ja Paula Passi. Keskustan valtuutetuista vastaan äänestivät rautiolaiset Kullervo Niemelä ja Tapio Rautakoski sekä Untamo Sorasto. Keskustan Pauli Rahkola äänesti tyhjää. Vasemmiston Heikki Typpö oli poissa kokouksesta eikä hänellä ollut varamiestä paikalla. Äänestys päättyi mahdollisimman niukasti jaa-äänten voittoon, sillä määräenemmistön saamiseksi tarvittiin 23,33 valtuutetun kannatus eli siis 24 valtuutettua, jos paikalla ovat kaikki valtuutetut. Tämä 24. valtuutettu oli Rautionkylän valtuutettu kunnan urheilu- ja nuoriso-ohjaaja Alpo Murtoniemi. Valtuutettu Erkki Ahon ei olisi tarvinnut suorittaa käännytystyötä, jos hän olisi tiennyt, että vasemmistoliiton valtuutettu Heikki Typpö on poissa kokouksesta. Nyt nimittäin olisi riittänyt se, että 23 valtuutettua kannatti jäähallin rakentamista eli raja-arvo oli 22,67.

Kalajoki-lehden silloinen vt. päätoimittaja mehtäkyläläinen Juhani Tolonen nimitti lehden pääkirjoituksessa kokouksen jälkeen valtuustoa vellihousujen veljeskunnaksi. Jäähallin rakentamisen aloittamista viivästytti valtuuston päätöksestä tehty valitus lääninoikeuteen. Jäähallin työmaalla oli töissä koko ajan 10-15 talkootyömiestä. Jäähallin hinnaksi muodostui 4,7 miljoonaa markkaa.