TO 20.03.2024 Ulkokalla

 

Ulkokalla sijaitsee noin neljä kilometriä Maakallasta luoteeseen. Luoto on pieni, karu, puuton ja vaikeasti lähestyttävä vedenalaisten kivikoiden ja kapean satamaväylän takia. Pahimpien säiden aikaan saarelle saatettiin aikoinaan joutua jopa kolmeksi kuukaudeksi eristyksiin

Ulkokallan majakka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Kalajoen kaupungista Ulkokallan saarella Perämerellä. Saarella on ollut majakka jo vuodesta 1856, jolloin rannikkopitäjien kalastajille annettiin lupa pitää saaressa merkkitulta. Saari on noin 400 metriä pitkä, ja noin 200 metriä leveä. Sen korkein kohta on vain noin neljä metriä merenpinnasta. Nykyisen, vuonna 1871 valmistuneen tiilisen majakkatornin on suunnitellut Axel Hampus Dahlström. Mustavalkoisen majakan korkeus on 13,7 metriä. Majakan yhteydessä on majakanvartijoiden rakennus.
Ulkokallan majakka oli miehitetty vielä 1970-luvun alussa. Tuolloin saarella asui neljä majakanvartijaa, jotka työskentelivät pareittain kahden viikon vuoroissa. Miehitys lopetettiin 1974, kun majakka automatisoitiin viimeisenä Perämeren majakoista. Sumusireeni ja radiomajakka poistettiin 1976 ja majakka varustettiin tutkamajakalla 1979.

Tammikuussa vuonna 1944 saarella syttyi majakkamiesten asuintalossa tulipalo. Luoto oli silloin tyhjillään, ja voimistunut tuuli voimisti tulipaloa. Kun viimein jäiltä tullut palokunta pääsi paikalle, rakennus oli palanut jo maan tasalle. Sinä talvena koko saari oli tyhjillään, ja vielä monta seuraavaakin vuotta majakkaväki joutui asumaan sijaisrakennuksissa. Vasta vuonna 1958 rakennettiin uusi asuinrakennus, joka oli selvästi edellistä parempi ja mukavampi

ULKOKALLAN MAJAKKAMESTARIN VAIHERIKAS RUUANHAKUREISSU

Ulkokallan majakkamestarina toimi 1920-luvun alussa Frans Korpela. Eräänä työpäivänään hän tarkasteli majakan henkilökunnan käytettävissä olevia ruokavarastoja; niillä ei pärjättäisi koko lopputalven yli. Hän päätti lähteä mantereelle jäätä pitkin hakemaan täydennystä lopputalven varalle.
 
Ulkokallan majakkasaarelta oli pitkä matka jalkaisin mantereelle, noin 16 kilometriä. Frans taittoi taivalta nopeasti ja oli päässyt jo aivan lähelle mannerta, kun yhtäkkiä jäät lähtivät ryskyen liikkeelle hänen allaan. Hän kääntyi ja lähti kiireesti takaisin majakkasaarta kohti, mutta sekään ei onnistunut. Jää halkeili lautoiksi hänen ympärillään, eikä auttanut kuin jäädä paikalleen. Omatoiminen majakkamestari kyhäsi jääpaloista suojan ja jäi toiveikkaana odottamaan, että tuuli puhaltaisi hänet rantaan.
 
Frans värjötteli kylmällä lautallaan kolme vuorokautta, kunnes tuuli viimein kuljetti hänet lähelle Hailuodon rantaa. Hän näki rannalla muutaman ihmisen ja yritti viittilöidä heille, mutta turhaan, sillä nämä olivat vielä huutomatkan ulkopuolella. Hänen epäonnekseen tuulikin kääntyi ja alkoi kuljettaa häntä kauemmas rannasta. Pettyneenä Frans joutui värjöttelemään pienenevällä jäälautallaan vielä kaksi pitkää vuorokautta. Lopulta hän ajautui kotikaupunkinsa Raahen rantaan ja pääsi kuivalle maalle ajelehdittuaan viisi päivää. Helpottuneena ja paleltunein varpain hän kiiruhti kotiinsa perheensä luo.

Alkuperäinen tarina Seppo Laurell, Suomen Majakat 1999.

Kirja ”500 vuotta meritietä pohjoiseen” kertoo majakkayheisöstö ja ongelmista, liikkumisesta ja eristyksestä, olosuhteista ja asumisesta, perheistä ja toimeentulo-ongelmista. Elämä luodolla on ollut haasteellista.

Ulkokallan vaiheisiin liittyy monta traagista tapahtumaa. Kaksi majakkamestaria, J.G. Achren ja C.G.W. Lindström kuolivat ulkokallassa. Lindström oli toivonut siirtoa helpompiin oloihin. Yksi majakanvartioista kuoli työnsä ääreen. Syksyllä 1883 nuorempi majakanvartija Petter Danska tuli herättämään majakkamestari Björklöfin, koska majakka oli lähes sammunut. He läysivät vanhemman majakanvartijan Anders Lindbergin kuolleena lyhtykojusta. Kuolinsyy näytti olleen verensyöksy, mikä johtui todennäköisesti keuhkotuberkuloosista.

Olosuhteet ja asuminen

Majakkamiehille ja heidän perheilleen Ulkokalla oli monella tavalla vaativa paikka asua. Etäisyydet ja vaikean liikkumisen lisäksi saarella elettiin suuri osa vuodesta enemmän tai vähemmän kylmissä ja märissä olosuhteissa. Rankkasateet aiheuttivat tuhoa. Silloin lähes kaikkien rakennusten katot vuotivat ja tarvikkeita pilaantui märkyydestä.

Ulkokallan majakkamiehet ja heidän perheensä jakoivat yhteisen asuinrakennuksen. Majakkamestarin perhe asui tilavimmin kahta kamaria ja keittiä, vaikka toisesta kamarista tilat veivät ja muu majakalle kuulunut kalusto. Kummallakin majakanvartijalla oli oma kamari. Ulkona oli erillinen varastorakennus ja sauna. Asuinrakennukset olivat usein kylmiä riippuen säästä ja tuulen suunnasta. Vapaa-ajan tärkein harrastus oli kalastus.

Tässä blogissa on hyviä kuvia Ulkokallasta

Ulkokallan majakka

https://meriharakka.net/2021/08/04/ulkokallan-majakka/

PS. ”Perämeri 500 vuotta meritietä pohjoiseen” on mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava kirja. Suosittelen.