KE 01.04.2020 Raution alasajo on alkanut

Osuuskauppa KPO joutuu sulkemaan Sale -myymälän Rautiossa

Kalajoella Raution kylällä sijaitsevan Osuuskauppa KPO:n Sale -myymälän kiinteistössä on ilmennyt kosteusvaurioita, jotka pakottavat sulkemaan myymälän välittömästi. Epäily vaurioista nousi esiin myymälässä käynnistettyjen perusparannustöiden yhteydessä. Kiinteistössä käynnistettiin epäilyjen ilmettyä välittömästi tutkimukset, joista viimeisimpänä saatiin tulokset sisäilman laadusta. Tutkimuksessa ilmeni, että sisäilman homeitiöpitoisuudet osoittautuivat korkeiksi. Tulosten perusteella pyydettiin välittömästi vielä Kalajoen kaupungin terveystarkastajalta lausunto. Tämän lisäksi pyydettiin lausunto työterveyshuollon erikoislääkäriltä, jossa todettiin, että liiketilan sisäilma saattaa aiheuttaa terveydelle haittaa, ja että tiloissa työskentelyä ei tästä syystä suositella. Tutkimustulosten ja asiantuntijalausuntojen perusteella tehtiin valitettava, mutta välttämätön päätös myymälän sulkemisesta välittömästi. Rakennetutkimusten perusteella rakennus on korjauskelvoton.
”Kiinteistön vaurioiden laajuus oli meille erittäin valitettava yllätys. Tämä tilanne osuu mahdollisimman huonoon aikaan, kun koronavirusepidemia leviää ja lähimyymälöiden rooli huoltovarmuuden turvaamisessa on suuri. Tutkimustulokset ovat kuitenkin selkeitä, ja työntekijöiden sekä asiakkaiden terveys tärkeintä. Näin ollen jouduimme tekemään tämän raskaan päätöksen hyvinkin lyhyellä varoitusajalla”, toteaa Osuuskauppa KPO:n market -toimialajohtaja Antti Paananen. ”Rautiolaisten lähipalvelun sulkeminen tuntuu pahalta, mutta onneksi voimme tarjota kattavat päivittäistavarakaupan palvelut lähialueilla. Alavieskan S-market on n. 10 minuutin ajomatkan päässä, ja reilun 20 minuutin ajomatkan päässä palvelevat myös Prisma Ylivieska sekä S-marketit Kalajoella ja Sievissä. Raution Salen kolmelle työntekijälle tarjotaan töitä muista KPO:n toimipaikoista. Myymälän jatko näyttää epätodennäköiseltä. Olemme talven aikana selvittäneet myös mahdollisuutta uuden myymälän rakentamiseen ja vuokratiloihin siirtymiseen, mutta emme ole löytäneet taloudellisesti toimivaa yhtälöä. Nykyinen myymälärakennus on valitettavasti korjauskelvoton”, Paananen jatkaa.

Erkin kommentti: Kun otetaan huomioon koronaviruspandemian vaikutus Kalajoen kaupungin talouteen niin on hyvin epätodennäköistä, että Kalajoen kaupunki pystyy ainakaan lähitulevaisuudessa toteuttamaan Raution monitoimitalon investointia. Virsi rautiolaisille

Sun haltuus rakas Isäni (virsi 377)

https://www.youtube.com/watch?v=7adraNW08kc

Marinin hallitus on onnistunut Kononavirusepidemian taltuttamisessa pääosin hyvin, mutta muutamia virheitä on tullut. Suuri virhe oli päästää ulkomailta tulleet matkailijat vapaasti Helsinki-Vantaan lentoasemalta muiden kansalaisten sekaan levittämään koronavirusta. Asia kuulemma meni ministeriöiden vastuualueiden väliin. Minä kuitenkin FB:ssä reagoin heti asiaan. Tein FB-kirjoituksen, jossa totesin, että Haaviston toiminta herättää kysymyksiä ja ihmetystä. Yksikään minun 1205 fb-kaverista ei reagoinut kirjoitukseeni. Siksi poistin fb-kavereistani puolet. Nyt minulla on enää vähän yli 600 fb-kaveria.

Erityisesti yksi virhe saattoi olla kohtalokas Suomen koronatoimissa – professori sanoo, että nyt pitäisi ottaa opiksi

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006456921.html

Pahin virhe lentokentällä?

Pahimmaksi virheeksi on osoittautumassa tuhansien lentomatkustajien päästäminen Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä suoraan julkisilla kulkuvälineillä kotiin – ilman eristystä, opastusta tai ohjeistusta karanteenista.

Laitoin sähköpostiviestin kansanedustaja Juha Pylväälle ja valtionvarainministeri Katri Kulmunille ja tämän sihteerille.

From: Erkki Aho

Sent: Wednesday, March 25, 2020 4:32 AM

To: juha.pylvas@eduskunta.fi ; katri.kulmuni@eduskunta.fi ; laura.hamalainen@eduskunta.fi

Subject: huomioon otettavaksi

Terve Juha, tiedoksi Katri Kulmuni

Pikapankit tarjoavat nyt lainoja kilpaa. Pikapankkien toiminta on keskeytettävä määräajaksi ja sen jälkeen kokonaan. Tällainen lievästi sanottuna puolirikollinen toiminta ei kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan.

Konkurssitilanteessa on turvattava yrittäjän omaisuus eli omakotitalo tai oma asunto-osake. Siis yrittäjän elintärkeää omaisuutta eli kotia ei saa realisoida. Hallituksen on estettävä tällaiset realisoinnit pikaisesti..

Verottaja ei saa hakea yrityksiä konkurssiin kahden seuraavan vuoden aikana eikä sen jälkeenkään.

Mielestäni hallitus tekee virheen kun se ryhtyy jakamaan yritystukia, koska yritystuet vääristävät kilpailua ja suosivat tiettyjä yrityksiä. Yrittäjillä pitää olla yrittäjäriski. Yrittäjälle on valtion taattava lainoja, mutta ilmaista rahaa ei pidä jakaa. Keskustan perisynti on yritystukien jakaminen.

Terveisin Erkki Aho

Vastausta en ole saanut kansanedustaja Pylväältä enkä valtionvarainministeri Katri Kuluminilta. Totuus paljastuu Hjalliksen videosta. Tästä minä varoitin keskustalaisia.

Nyt eletään kriittisiä hetkiä!

https://www.facebook.com/harryhjallisharkimo/videos/835025327004521/UzpfSTEwMDAwMDI4NTY2OTcwMzozMTMzNDg3OTEzMzM3MzY3/

SDP jakaa rahaa hyvä-veli-periaatteella omille kavereilleen. Se on tuttua toimintaa SDP:lle. Sen se osaa. Keskustakaan ei ole huono siinä asiassa.

Kolmas virhe on koronatestien vähäisyys. Siihen olisi pitänyt panostaa kunnolla jo aikaisemmin.

9 miljoonan asukkaan Itävalta lupaa kaikille kansalaisilleen koronatestit - suurin osa tartunnoista talviurheiluparatiiseista

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/9-miljoonan-asukkaan-itavalta-lupaa-kaikille-kansalaisilleen-koronatestit-suurin-osa-tartunnoista-talviurheiluparatiiseista/a0670f06-eb59-4a0c-881e-1e8863f5678e

Hallitus lupailee nostavansa päivittäiset testimäärät 15 000 testiin, tosin resurssien sallimissa rajoissa. Määrän toteuttamiseksi käyttöön otetaan pikatestit, joiden luotettavuudesta tosin ei ole täyttä varmuutta.

Suomessa testausmääriä rajoitetaan testien, henkilökunnan ja laboratoriokapasiteetin niukkuuden sekä testaamisen kalleuden takia.

Orpo: Suomen alettava testata kymmeniä tuhansia viikossa – THL: Testausta joudutaan priorisoimaan

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/orpo-suomen-alettava-testata-kymmenia-tuhansia-viikossa-thl-testausta-joudutaan-priorisoimaan/3caee023-17ed-4f46-9424-e79934f585a3?fbclid=IwAR0NNPV0sczSbFiTk9IgY1OR0uq9qBavY5QyytUAvi7rNCiAcMi4CxwdXsg

Suomi hidastelee koronatestien kanssa, sanovat Ylen lähteet – Turussa tehdas voisi valmistaa 100 000 testiä viikossa

https://yle.fi/uutiset/3-11284569?fbclid=IwAR3ktd5XSbhEI7wI7i4vRumQkQfVp53Wzqkn6DUm6ivsfXiJlS4CWrRnw68&utm_campaign=yleuutiset&utm_medium=social&utm_source=facebook

Neljäs virhe on se, että THL vähättelee hengityssuojaimien merkitystä epidemian ehkäisyyssä.

Hengityssuojaimet loppuivat Suomesta – THL:n asiantuntija kertoo, milloin niiden käyttö on tarpeen

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006386573.html

WHO ei suosita kasvomaskia terveelle väestölle – EU-maissa poikkeavia määräyksiä

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/who-ei-suosita-kasvomaskia-terveelle-vaestolle-eu-maissa-poikkeavia-maarayksia/1983fa1e-186f-4b65-96c7-0c6430d31835?fbclid=IwAR2WBmaOzXh00uuLRnZXxEY1va9h-IBsOXmY2n5IwOHK6hSObmoXBl72lVs

Viides virhe on pienyritysten auttaminen vain puheissa. Hallitus ei tunne pienyrittäjän arkea.

Kuudes virhe on Länsi-rajan sulkemisen viivyttely. Lappilaiset esittävät toiveen koronan hillitsemiseksi: Sulkekaa raja Ruotsiin!

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006458423.html

Kommentti: Euromaat kiistelevät koronavelkakirjoista – yhteinen piikki on kuitenkin jo auki

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006458161.html?fbclid=IwAR1-_YNffxAjNJ1b3U-nyZ-UqA0FuiIeNFOFz7gd2nI_1XId8qElFy8PA6M

Koronakustannusten kattaminen yhteisvastuullisten koronabondien avulla tarkoittaisi, että esimerkiksi ennestään ylivelkainen Italian valtio saisi koronakriisin repäisemiin budjettivajeisiinsa edullisempaa velkarahoitusta kuin laskemalla liikkeeseen omissa nimissään uusia velkakirjoja.

Italian tai muiden velkaisimpien euromaiden omaa velkarahoitusta edullisemmat ehdot perustuisivat koronabondeille ehdotettuun euromaiden keskinäiseen yhteisvastuuseen.

Se taas tarkoittaisi, että esimerkiksi Suomen valtio osaltaan takaisi vaikkapa juuri Italian kuluihin ohjautuvan velkarahoituksen takaisinmaksun. Ellei Italia kykenisikään maksamaan osaansa käyttämästään yhteisestä velasta, olisi Suomi yksi maksajista.

Euromaiden keskinäistä kinastelua koronabondien kaltaisista talouden taakanjakokeinoista voi olla vaikea ottaa todesta, sillä yksi euroalueen yhteinen ja lisäksi erittäin pitkä piikki on jo auki ja käytössä.

Sen on avannut euroalueen keskuspankki EKP.

Eurosta vastaava keskuspankki ilmoitti runsas viikko sitten käyttävänsä tänä vuonna pitkälti yli tuhat miljardia euroa alueen valtioiden, pankkien ja yritysten liikkeeseen laskemien velkakirjojen tukiostoihin.

Suomi tarvitsee uuden budjetin ja uuden hallituksen. Erkin hajatelmia eli hajanaisia ajatelmia koronaviruksen jälkeisestä tilanteesta

1. Suomen valtion on siirrettävä hävittäjähankintoja 10 vuodella, hankintojen hinnaksi on arvioitu yli 10 miljardia
2. Sitra on lakkautettava, säästö 2 miljardia euroa valtion kassaan
3. Kehitysapu on lopetettava , säästö yli 1 miljardia vuodessa
4. Suomen valtion tukien varassa elävien vähemmän kuin 15 vuotta Suomessa olleiden maahanmuuttajien palauttaminen omaan kotimaahansa, säästö satoja miljoonia euroja vuodessa
5. Yritystukien leikkaukset vähitellen 500 miljoonaa euroa vuodessa ( yritystuet 8,5 miljardia euroa)
6. Verotukien leikkaaminen vähitellen 1 miljardi euroa vuodessa ( verotuet 17,5 miljardia euroa)
7. Veronkierron estäminen ja veroparatiisien käytön estäminen, säästö ehkä 1-2 miljardia euroa vuodessa, tämä on erittäin vaikeasti ennustettavissa oleva asia)
8. Hallinnon uudistus, mikä koskee valtion hallintoa sekä kuntien hallintoa. Kuntien palvelut on tuotettava alueellisesti. Väliportaan hallinto on purettava eli AVIT , ELYT ja MAAKUNNAT on unohdettava. Pienimpiä kuntia poistuu Suomen kartalta. Valtion hallintoa on saneerattava rajusti. Kuntien ja valtion virkamiesten määrää on vähennettävä kymmenillä tuhansilla virkamiehillä.
9. Puoluetuet pois, hallituksen avustajamäärä minimiin, valtion yhtiöiden johtajille palkkakatto ylin palkka pääministerin palkan tasoa. Ei kannustepalkkausta palkan lisäksi.
10. Oikeuslaitoksen uudistus säästö 100 miljoonaa. Uudistuksen jälkeen Suomeen jäisi käräjäoikeudet, hovioikeudet ja perustuslakituomioistuin. Nykyisen kaltainen laillisuusvalvonta, hallinto-oikeudet ja korkein oikeus loppuisivat. 1990-luvun laman selvittämiseksi perustetaan totuuskomissio.

Turvapaikanhakijoille oli myönnetty toimeentulotukea kerralla kolmeksi vuodeksi

https://www.youtube.com/watch?v=6hoc81mDkew&fbclid=IwAR31FdJrTPHr8uxCTdBLrtBNuibDvTQ6ptJx-huJT_fGrUcHvrgfgA5XZhE

Sipilä: Kaikki Suomeen tulleet turvapaikanhakijat olisi voitu palauttaa

https://www.youtube.com/watch?v=m5NhFR7xfcM

TI 31.03.2020 Näin tauti alkoi, eteni ja parani - sairastuneen kertomus

Kolme viikkoa koronaa: näin tauti alkoi, eteni ja parani

http://www.mustikkapasta.fi/2020/03/kolme-viikkoa-koronaa-nain-tauti-alkoi.html?fbclid=IwAR2iFh4w2vNYJv3VLLfUO-iYaps9ZAH4fGobECrsGQE5PPhruLqPAT13SXw

Ensimmäisenä tuli kurkkukipu. Se tuntui maanantaiaamuna 9.3. pienenä pistelynä, sellaisena josta olin kärsinyt jo pitkin alkuvuotta ilmeisesti mykoplasman takia.
Päivän mittaan kurkkukipu nopeasti paheni, nousi kuumetta (38.0), alkoivat vilunväristykset, lihaskipu ja pääkipu. Nopeasti alkoi myös kova, kuiva yskä, joka jo seuraavana yönä piti hereillä puoli yötä ja jouduin nukkumaan istuallaan (vaikka yleensä en koskaan yskissäni ole joutunut). Yskän kuivuus oli alusta lähtien poikkeuksellista, limanripettäkään ei irronnut kurkusta ja yskänpuuskat johtivat nopeasti yökkimiseen.
Minulla on ollut monia yskiä, mutta ei koskaan näin kovaa eikä etenkään näin kuivaa. Ensimmäisenä sairauspäivänäni, kun siis oireet jo pukkasivat päälle, kirjoitin blogiin viraaliksi lähteneen postauksen
Miksi koronavirus ei ole vain mikä tahansa influenssa, vanhusten tauti tai Italian vaiva, vaan vaarallinen kaikille meille.

Seuraavat kaksi päivää olin niin kipeä, etten jaksanut edes kirjoittaa, vaikka tavallisesti olen todella ahkera kirjoittaja terveydentilasta riippumatta. Kahtena pahimpana yskäyönä, kun uni ei yskimiseltä tullut, kirjoitin lisää postauksia:
Onko meillä koronaa? Italiassa yli 2000 uutta tapausta vuorokaudessa ja käyttöön otettiin uusia karanteenitoimia - opimmeko Italian tapauksesta mitään?
Tässä syy miksi hallituksen pidättäytyminen "spektaakkeleista" loukkaa jokaista suomalaista
Näitä oireita eli kuumetta, särkyjä, yskää jatkui kaksi, kolme päivää. Sitten alkoi todella kova jano ja kurkun hiekkapaperimainen kuivuus. En nyt puhu mistään tavanomaisesta influessoihin tai flunssiin liittyvästä lisääntyneestä janontunteesta, vaan sellaisesta tunteesta, että vaikka joi koko ajan ja lasikaupalla, oli tunne kuin ei olisi juonut koko päivänä. Jano tuntui sekä kehossa että suussa ja kurkussa kuivuutena. Molempiin niihin piti hakea koko ajan helpotusta. Jano on ollut kaikkein oudoimpia oireitani tässä oudossa oireilussa.
Lopulta pelätessäni liikanesteytystä hörpin vettä vähän väliä pitäen suun täynnä vettä niin pitkään kuin kykenin. Se auttoi hetkellisesti suun kuivuuteen.
Oireistani olen kirjoittanut reilu viikko sitten myös postauksessa Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme.
Neljäntänä sairauspäivänä alkoi ripuli, jota kesti seuraavat kolme päivää. Ruokahalu oli poistunut heti sairauden alussa ja ruuan ajatteleminen tai syöminen aiheutti pahoinvointia. En kuitenkaan oksentanut, mutta ripuli oli ajoittain kovaa.
Oireisiin kuului leimallisena myös jatkuva, ajoittain horkkamaiseksi yltyvä hikoilu/palelu -vuorottelu, joskus jopa samaan aikaan molemmat. Erityisesti öisin jalkojen hikoilu oli kovaa ja lakanat saattoivat kastua hiestä.  Raajoissa tuntui myös puutumista erityisesti öisin mutta joskus muulloinkin. Kova väsymys ja uupumus vaivasi koko ajan, tosin nukuin myös erittäin huonosti yöt kovan yskän ja sairauden edetessä myös henkisen huolen takia. Onko minulla nyt sitä koronaa, aloin tosissaan ajatella 4-5 päivän sairastamisen jälkeen. Tauti oli alusta asti tuntunut niin oudolta, erilaisilta kuin mitkään aikaisemmat flunssat.

6. sairauspäivänä eli lauantaina sain myös tietää, että naapurissamme on ollut altistus testillä todettuun koronapotilaaseen. Perhe oli itsekin taudissa (samantyyppisiä oireita kuin minulla, myös keuhko-oiretta, pienet lapset lievässä taudissa aivan kuten meilläkin) ja tämän perheen lapsi oli ollut kurkkukipuisena meillä leikkimässä 4 päivää ennen kuin oireeni ja kahden lapseni lievät oireet alkoivat.
   Niin ikään kuudentena sairauspäivänä, ennen kuin illalla sain naapurin korona-altistuksesta tietää kirjoitin blogiin teksin Minulla voi olla korona, mutta en pääse testiin ellen pääse sairaalakuntoon - toimikaa ajoissa, kuuluvat epätoivoiset varoitukset Italiasta.
   Aavistuksia koronasta minulla siis jo oli, sillä olin jo kuullut huhuja naapurin lapsen koulussa tavatusta testillä todetusta koronapotilaasta. Naapurin koko perheen oireilu vahvisti epäilykseni, ja seuraavana päivänä kirjoitinkin blogiin tekstin Meillä sairastetaan ehkä koronaa, ja pelottaa että lapsellani on raju tautimuoto. Olisi sata muutakin huolta ja kysymystä, mutta mistä saamme tietoa ja apua? Tässä vaiheessa siis myös esikoiseni oli alkanut oireilla hieman rajummin ja mieheni lievemmin oirein.
   7. sairauspäivän vastaisena yönä la-su hikoiluni yltyi poikkeuksellisen kovaksi. Se oli myös erilaista hikoilua edelliseen verrattuna eli kylmänväreet pysyivät poissa. Onko tämä jotain pelkohorkkaa, nyt kun olen tietoinen korona-altistuksesta, ajattelin. Aamulla tajusin, että se oli ollut kuumeenpoistumishikoilua. Siihen asti 38.0-38.2:ssa pysytellyt kuume nimittäin oli laskenut, eikä enää ole tullut takaisin. Sunnuntaina eli 7.sairauspäivänä tuntui, kuin olisi hieman parempi olo jo, vaikka yskä oli edelleen kova - ja kuiva. Myös jano oli yhä ankara.
   Kuitenkin jo seuraavana iltana eli maanantaina (oireet usein pahenivat muutenkin iltaa kohden) muutkin oireet palailivat ja tuli uusia mukaan. Kurkkukipua alkoi tuntua hieman uudelleen, myös päänsärkyä parin päivän tauon jälkeen ja sitten alkoivat keuhko-oireet, joita en aluksi keuhko-oireiksi tajunnutkaan. Luulin niitä parin päivän ajan psykofyysiseksi oireiluksi, en esimerkiksi täällä blogissa niistä juuri maininnutkaan aluksi. Kyseessä oli painontunne rintalastan päällä, jonka olen myöhemmin ymmärtänyt keuhko-oireiluksi. "Kuin kymmenen kilon säkki olisi rinnan päällä", ovat jotkut koronapotilaat tunnetta kuvailleet. Juuri siltä se tuntui.
   Lisäksi aloin tuntea keuhkoissa eräänlasta ohuuden ja "paperisuuden" tunnetta. Aivan kuin keuhkoni olisivat jotenkin "haihtumassa" ilmaan. Hengästyin puhuessani. Oli tunne, että piti vetää välillä syvään henkeä, mutta silti ei ikään kuin saanut tarpeeksi ilmaa. Juttelin astmaa sairastavien ystävieni kanssa, ja heidän kauttaan ymmärsin, että silti tuntuu kun ei saa tarpeeksi happea.
   Näitä keuhko-oireita jatkui viikon verran, yskän edelleen jatkuessa mutta pikku hiljaa väheten. Toisella sairausviikolla vallitseva oire oli myös väsymys, erityyppinen kuin edellisen viikon kuumetautivaiheessa. Nyt väsymys oli todella kovaa, oikeammin uupumusta. Vaikka ensimmäisen viikon huonojen unien jälkeen nukuin nyt todella hyvin ja paljon, 8-12 tuntia yössä ja päiväunia päälle, uupumus oli silti kokonaisvaltaista.
   Se oli täydellistä fyysistä uupumusta. Sängystä nouseminen oli ponnistus, samoin mikä hyvänsä arkiaskare. Ruokahalu oli edelleen toisella sairausviikolla täysin poissa, ja syöminen tuntui suorastaan vastenmieliseltä. Sitä vaikeutti myös edelleen jatkuva kurkun kuivuus. Leipä kirjaimellisesti juuttui kurkkuun ja piti huuhdella vedellä alas. Ruoka ei myöskään tuntunut maistuvan yhtään miltään, oli sama söikö suklaata vai suolatonta kaurapuuroa, sama mitätön maku. Hajuaisti kuitenkin toimi normaalisti, eikä nenäni olekaan ollut tukkoinen missään vaiheessa tautia.
   Keuhko-oireet jatkuivat kolmannelle sairausviikolle asti, mutta eivät pahentuneet. Pikku hiljaa kolmannen viikon loppua kohden oire toisensa jälkeen hävisi, viimein myös janotus ja kurkun kuivuus. Ruokahalu palasi kolmannen sairausviikon alussa, ja sen jälkeen nälkä onkin ollut kova. Viimeisiä oireita on ollut kova väsymys ja ajoittainen yskä.
   Nyt maanantaina 30.3., kun oireiden alkamisesta on tasan kolme viikkoa, uskallan kutsua itseäni terveeksi mutta vielä toipilaaksi. Kuntoni on todella pohjalukemissa, mutta nyt jaksan ajatella jo koiranulkoilutuslenkille lähtöä. Olen tavallisesti ahkera juoksija, teen 2-4 lenkkiä ja 15-30 km viikossa ja olen juossut puolimaratonejakin, mutta eilisellä kävelyllä koiran kanssa jouduin puuskuttamaan, pysähtymään ja vetämään syvään henkeä edelleen hieman oudon tuntuisten keuhkojeni täydeltä, 10 minuutin köpöttelyn jälkeen.
   Mikään influenssa koskaan ei ole vienyt kuntoani näin nollille. Tämä ei ole tavallinen tauti, vaan tässä on alusta lähtien ollut jotakin kummallista. Huvittava sivujuonne tässä kaikessa blogiin liittyen on ollut, että monet innokkaat kommentoijat ovat rientäneet tyrmäämään koronan mahdollisuuden ja diagnosoineet tautini tavalliseksi influenssaksi tai flunssaksi.

Osaston­ylilääkäri on jo saanut selkeän käsityksen koronan voimasta: näin vakava tapaus etenee kuukauden sairaala­jaksoksi

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006457920.html

Osastonylilääkäri Veli-Jukka Anttila on infektioiden tutkimisen ja hoitamisen ammattilainen. Hän yksinkertaistaa koronavirustaudin kuvan seuraavasti: yli 80 prosentilla sairastuneista tauti on lievä, 15 prosenttia on sairaalahoitoa vaativia infektioita ja 5 prosenttia johtaa tehohoitoon.

Anttilan mukaan koronaviruksen (sars-cov-2) käyttäytyminen on hyvin samankaltaista niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Husin infektioidentorjuntayksikön osastonylilääkäri on ehtinyt saada selkeän käsityksen vakavasti koronaan sairastuneen hoitojakson pituudesta.

– Vaikeasti sairaat koronapotilaat ovat sairaalassa noin kuukauden ajan, Anttila sanoo IS:lle.

Hän tiivistää vakavan taudin etenemisen ja sairaalahoidon kuuteen kohtaan:

”Työrauhaa ja jäitä hattuun”

Veli-Jukka Anttila työskentelee henkilökuntansa kanssa jatkuvasti kovan paineen alla. Hän toivoo sairaaloiden yksiköille mahdollisimman hyvää työrauhaa.

Anttila ymmärtää, että virus levittää kovasti pelkoa, joka vaikuttaa moneen asiaan. Tämä aiheuttaa sen, että monet sairaalan ulkopuoliset toimijat luovat vaatimuksillaan ylimääräistä työtä ja ajanhukkaa.

– Meidän täytyy nyt pystyä keskittymään täysillä potilaiden hoitamiseen.

– Eli jäitä hattuun, me sairaalassa hoidamme kyllä sen, että esimerkiksi kaasupullot ja jätteet on oikein käsitelty, kun ne täältä lähtevät.

• Koronavirus on hankala, mutta kaasupullosta se ei meidän käyttömme jälkeen tartuta ketään, Anttila vakuuttaa.

Ohjeita ja apua yli 70-vuotiaille ja riskiryhmille Kalajoella

https://kalajoki.fi/koronatiedotus/kuntalaisille/apua-riskiryhmille/

Koronaviruksen tartuntariskin vuoksi nyt on hyvä välttää sosiaalisia kontakteja ja lähitapaamisia. Iäkkäät sekä monet perussairaat kuuluvat riskiryhmään ja he voivat saada koronaviruksesta vakavia oireita. Suomen hallitus velvoittaakin yli 70-vuotiaat pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan.

Kaupassa käyminen, apteekissa asiointi ja muu kotihoidon apu

Kalajoen kaupunki turvaa kaikkien kotihoidon asiakkaiden hoidon ja ateriapalvelu toimii normaalisti. Ateriapalvelun kylmäaterioiden toimituspäivät ovat maanantaisin, keskiviikkoisiin ja perjantaisin. Tarvittaessa ateriapalveluun voidaan ottaa uusia asiakkaita.

Yli 70-vuotiaat (sekä riskiryhmiin kuuluvat), jotka eivät ole kotihoidon palvelun piirissä, ohjataan käyttämään varotoimenpiteitä noudattaen normaaleita palveluita, omaisapua, naapuriapua, kauppojen poikkeavia suunnattuja aukioloaikoja, kauppojen kotiinkuljetuksia, yksityisiä palveluja jne.

• Mikäli et voi näitä hyödyntää, otathan yhteyttä Neuvontapiste VERKKOON. Palveluohjaaja on tavoitettavissa arkisin klo: 8-13 p. 044 4691 595. Neuvontapisteestä ikäihminen tai hänen läheisensä saa ohjausta tai neuvontaa. Neuvontapisteestä voi tiedustella mm. kotihoidon palveluja, turvapuhelin- ja ateriapalvelua Kalajoen ja Merijärven alueella.

• Seurakunta tarjoaa hengellistä ja henkistä tukea. Seurakunnan työntekijät ovat puhelimitse tavoitettavissa seuraavista numeroista:

Diakoniatyöntekijöiden yhteystiedot:

• Heli Heikkilä p. 044 722 9023
• Ulla Ketonen p. 044 722 9006
• Maria Paananen p. 044 722 9026
• Marianne Joensuu p.044 711 8631 (Merijärven vs. Diakonityöntekijä)

Pappien yhteystiedot:

• kappalainen, Jarkko Kuusisto 044-7229001
• kappalainen, Suvi Lehtimäki 044-7229002
• kappalainen, Niko-Pekka Ovaskainen 044-7229029

Lisäksi kirkon palveleva puhelin vastaa päivittäin klo 18-24 numerosta 0400 22 11 80.

• Apteekit

Mikäli asiointiapua ei ole mahdollista saada, apteekit toimittavat lääkkeitä kotiin tapauskohtaisesti. Apteekkien lääkkeiden kotiinkuljetus on hyvin rajallista, joten käytä muita asiointipalveluita mahdollisuuksien mukaan.

• Kalajoen apteekki, puh. 010-3214460
• Himangan apteekki, puh. 06-875014
• Pyhäjoen apteekki (Merijärven alueella), puh. 08-477 220

Apteekit veloittavat lääkkeiden toimittamisesta.

• Kaupassa asiointi

Riskiryhmään kuuluvilla asiakkaille suunnatut asiointiajat:

• K-Supermarket Kalajoki, Merenojantie 2, 85100 Kalajoki, puh. 08-4695400
  Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo: 7.00-8.00

• K-Market Himanka, Uunilan rantatie 2, 68100 Himanka, puh. 050 349 6983
  Tiistaisin ja perjantaisin klo: 7.00-8.00

Kalajoen K-market Herkkutori, Kalajoentie 8, 85100 Kalajoki, toimittaa ostokset kotiin, tilaukset tehdään sähköpostitse ja ostoksia varten asiakas tarvitsee saldotilin. Yhteystiedot puh. 040 715 0124, sähköposti ville.mikkela@k-market.com

Himangan K-market toimittaa ostokset kotiin ja tilauksen sekä maksun voi suorittaa verkkopalvelussa osoitteessa: https://www.k-ruoka.fi/kauppa/k-market-himanka . Tämän lisäksi ostokset voi verkkokaupassa tilata/varata ja noutaa kaupan parkkipaikalta.

• Muu apu

Suomen Punainen Risti, Merijärven paikallisosasto tarjoaa apua kauppa-asiointiin yli 70-vuotiaille ja riskiryhmiin kuuluville Merijärvellä. Tiedustelut numerosta puh. 040 7183 942, puh. 044 3697 415

Hoitopalvelu Tallila Oy tarjoaa apua kauppa- ja apteekkiasiointiin kaikille yli 70-vuotiaille. Hoitopalvelu käy asioilla asiakkaan puolesta ja toimittaa ostokset kotiin. Tiedustelut numerosta 044- 3057070

Jurepalvelut Oy toimittaa ostokset kotiovelle Raution Salesta. Tilaaminen onnistuu puhelimitse, maksu kortilla, käteisellä tai tiliostoksena. Tilaukset klo: 7-12, Toimitukset klo: 13-18. Tilaukset numerosta 040-1596691, 041-3173555

Yritykset veloittavat ostosten lisäksi keräämisestä ja toimituksesta.

Facebook-ryhmä Karanteeniapu Kalajoki, yksityiset henkilöt tarjoavat kauppa- ja asiointipalvelua. Liittymällä ryhmään voit tarjota tai pyytää apua.

Sovelluksia, joista saa varattua/tilattua ruokaa

• ResQ Club –sovellus (ravintolat tarjoavat myymättä jääneitä aterioita)
• Foodora- sovellus (voit tilata ruokaa suoraan kotiin ja maksaa ruuat verkkopankissa)

Kaikessa asioinnissa on syytä välttää käteisen käyttöä. Selvitä maksutapa ennen palvelun käyttöä!

• Jos epäilet koronavirusinfektiota

Yhteydenotot aina ensin puhelimitse, arkisin:

• Himangan terveysasema / ajanvaraus puh. 044-4691 803
• Himangan terveysasema / neuvonta puh. 044-4691 802
• Kalajoen terveyskeskus / ajanvaraus puh. 044-4691 502
• Kalajoen terveyskeskus / neuvonta puh. 044-4691 505

Muina aikoina ota yhteyttä

• Soite yhteispäivystys 06-8264500
• Oulaskangas yhteispäivystys 08-3157840
• Oys yhteispäivystys 08-3152655

• Valtakunnallinen koronaneuvontapuhelin

Valtakunnallinen koronaneuvontapuhelin palvelee numerossa 029 553 5535 arkisin klo 8-21 ja lauantaisin klo 9-15. Numerosta saa yleistä tietoa koronaviruksesta.

Numerosta ei anneta terveys- eikä päivystyksellistä neuvontaa.

MA 30.03.2020 Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela R20/295

Kiitos informaatiosta. Minun oikeuskäsitykseni mukaan asia on niin laaja ja merkittävä, ettei sen ratkaisua voida sälyttää yhden mahdollisesti nuoren oikeustieteen kandidaatn ratkaistavaksi, vaan sen ratkaisemiseen tarvitaan oikeusistuimen laajennettu kokoonpano, jota johtaa käräjäoikeuden laamanni. Asia koskee koko Suomen valtiota ja Suomen kansaa.

On tärkeää, että käräjäoikeuden käsittelyssä on myös SSP-sopimuksen kirjallinen kopio, jonka olen lähettänyt vuonna 2016 Ylivieskan käräjäoikeuteen. Ylivieskan käräjäoikeus on nykyään osa Oulun käräjäoikeutta. SSP-sopimuksen kirjallinen kopio sisältyi tähän aineistoon, jota pitää säilyttää käräjäoikeudessa vuoteen 2021. Olen vaatinut,että  se on keskeinen osa todistusaineistoa asian käsittelyssä. Siis tämä aineisto:

Tyytymättömyyden ilmaisu Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden käräjäoikeuden esteellisyyttä koskevaan osaratkaisuun

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2016/02/tyytymattomyyden-ilmaisu-ylivieska.html

Olen esittelyt SSP-sopimusta videollani SSP-sopimus

https://www.youtube.com/watch?v=ZUXRy7336rY

ja muita asioihin liittyvää aineistoja näisssä videoissa

Hätähuuto Suomesta

https://www.youtube.com/watch?v=4nXGEkuiAvs

Rikoksia ei tutkita

https://www.youtube.com/watch?v=Y1OZNY8F26I

Ahojahti

https://www.youtube.com/watch?v=Y1OZNY8F26I

Toimialarationalisointi

https://www.youtube.com/watch?v=Y1OZNY8F26I

Saattohoitajat

https://www.youtube.com/watch?v=mB1U6KXh3rA&t=43s

Nimeni on Erkki Aho

https://www.youtube.com/watch?v=sJN6sWVJ5C4

Olen kirjoittanut kirjan Olet Maamme Armahin Suomenmaa ISBN 952-91-4598-X. Olen lähettänyt Oulun käräjäoikeuteen kaksi kirjaani, Olen kirjoittanut kirjassani 1990-lamasta analyysin sivuilla 7-42, omasta oikeustaistelustani olen kirjoittanut kirjassani sivuilla 108-163. Kalajoen kunnan/kaupungin syrjinnastä olen kirjoittanut kirjan sivuilla 163-177, omasta oikeustistelustani kirjoitan sivuilla 177- 229.

Olen pitänyt oikeustaistelustani blogia, mikä todistaa, että valtiopetos on tosia-asia

ja että olen joutunut Suomen valtion rikollisen toiminnan kohteeksi, mikä on ihmisoikeusrikos ja jatkuva kidutus, mitä on kestänyt nyt jo 25 vuotta.

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/

Olen selventänyt Teille asioita tässä sähköpostiviestissä

SU 22.03.2020 Arvoisa Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela U20/4572. OKV/45/1/2020

http://kalajokinen.blogspot.com/2020/03/from-erkki-aho-sent-sunday-march-22.html

Koska olen historian aktiivinen harrastaja olen selventänyt asioita vielä tässä blogikirjoituksessa

SU 29.03.2020 Kiitos informaatiosta, Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela

http://kalajokinen.blogspot.com/2020/03/su-29032020-kiitos-informaatiosta-oulun.html

Tarkemmin asioista olen kertonut tässä kirjoituksessa todistusaineistoineen. Katson, että valtiopetos (Koiviston konklaavi, SSP-sopimus ja Aktiv Hansa-kauppa) liittyvät kiinteästi PR-talojen konkurssivyyhteen. 1990-luvun lamassa ei ollut valmiuslait voimassa eikä ollut poikkeuslakeja voimassa, vaan Suomen johtavat politiikot toimivat omavaltaisesti, jota on syytä epäillä rikolliseksi. 1990-luvun lama oli kotikutoinen lama eli Suomen johtavien poliitikkojen aikaansaama, jossa tasavallan presidentti Mauon Koivisto ohjeisti oikeuslaistosta vastoin lakia. Pankit pelastettiin ja rikollisille annettiin syytesuoja, josta esimerkkeinä syyttäjä Sulo Heiskari, varatuomari Paavo M. Petäjä ja entinen asianajaja Asko Keränen.

U20/4572

http://kalajokinen.blogspot.com/2020/03/su-29032020-kiitos-informaatiosta-oulun.html

Käsitykseni ja oikeustajuni mukaan ulosottoni on keskeytettävä välittömästi.Kysymyksessähän on ihmisoikeusrikokset, joista päällimmäisenä on kidutus.

Kalajoki 29.03.2020

Erkki Aho

SU 29.03.2020 Kiitos informaatiosta, Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela

Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela

Hyvä Erkki Aho
Kirjeessänne selostamanne asia on Oulun käräjäoikeudessa vireillä rikosasiana diaarinumerolla R 20/925.
Ystävällisin terveisin
Antti Savela
laamanni

Olen tyytyväinen siihen, että asia muutettiin rikosasiaksi niin kuin alkuperäinen tavoitteenikin oli. Olen joutunut syyttömänä kärsimään 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Olen menettänyt yritykseni, omaisuuteni ja avioliittoni on rikottu. En ole saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 25 vuoteen. Olen kärsinyt valtavat taloudelliset vahingot ja hirvittävät henkiset kärsimykset.

On jo korkea aika, että Suomi palautetaan takaisin oikeusvaltioiden joukkoon johdollanne laamanni Antti Savela. Suomessa on tapahtunut valtiopetos silloin kuin tasavallan presidentti Mauno Koiviston johdolla puututtiin riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan.

Vallanjako-oppi on valtioteoria, jonka mukaan toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan on kuuluttuva eri elimille. Se on vaikuttanut useimpiin nykyaikaisiin valtiosääntöihin. Opin on kehittänyt ranskalainen Montesquieu.

Vallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisten demokratioiden hallintomuotoa. Suomen hallitusmuodossa kolmijako-oppi otettiin käyttöön itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1919, mutta alkuperäisestä mallista luovuttiin ajan kuluessa kytkemällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa. Perusajatus säilyi kuitenkin edelleen uuden perustuslain esitöissä.

Täydellistä vallan kolmijakoa harjoittavassa maassa kaikki kolme vallankäytön elementtiä ovat riippumattomia toisistaan. Tällöin jokaisella elementillä on oma tehtävänsä. Suomessa vallan kolmijako tapahtuu seuraavasti: lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, toimeenpanovaltaa käyttää presidentti sekä valtioneuvosto ja tuomiovaltaa käyttää riippumattomat tuomioistuimet. Suomessa vallan kolmijako ei toteudu täydellisesti, sillä samat henkilöt voivat olla säätämässä ja toimeenpanemassa lakeja. Hallitusvalta on tehty osittain riippuvaiseksi lainsäädäntövallasta, sillä hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta. Tämä periaate tunnetaan parlamentarismina.

Oikeusvaltio on kaiken demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Se on Euroopan unionin perusarvo ja yksi sen jäsenvaltioiden yhteisistä perustuslaillisista perinteistä johtuvista perusperiaatteista. Oikea tarkastus- ja tasapainotusjärjestelmä ylläpitää vallanjakoa ja varmistaa vastuuvelvollisuuden. Kansalaisten on voitava luottaa julkisiin instituutioihin. Tämä edellyttää muun muassa laillisuuden, oikeusvarmuuden ja toimeenpanovallan mielivallan kieltämisen periaatteiden noudattamista. Riippumattomat ja puolueettomat tuomioistuimet, tehokas tuomioistuinvalvonta ja tasa-arvo lain edessä ovat myös välttämättömiä.

Euroopan unionin jäsenyys velvoittaa huolehtimaan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja oikeuslaitosten toimivuudesta ja riippumattomuudesta – ja laajemmin, oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisesta. Tähän on monia syitä.

Ensinnäkin, Euroopan unioni on oikeusunioni, joka rakentuu perussopimusten ja mittavan yhteisen unionilainsäädännön varaan. Unionilainsäädäntöä sovelletaan kaikissa EU-maissa ja kaikkien EU-maiden tuomioistuimissa. Kansalliset tuomarit ovat siis myös EU-tuomareita. EU:n sisämarkkinoiden toimivuuden ja oikeussuojan saatavuuden kannalta oleellista on, että unionilainsäädäntöä myös sovelletaan yhtenäisesti. Kaikkia jäsenvaltioita sitoo yhteen Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan unionin perusoikeuskirja. Euroopan unioni on oikeusvaltiounioni.

Oikeusvaltioon kuuluu olennaisena osana lain noudattaminen. Sata vuotta sitten, maamme itsenäistymispyrkimyksien aikana suomalaiset vetosivat voimassaolevaan lainsäädäntöön ja velvoitteeseen sen noudattamisesta. Tämä laillisuuden korostaminen piti kansakuntaamme yhtenäisenä ja auttoi tiellä kohti itsenäisyyttä. Myöhemmin rakennettiin yhteistä ymmärrystä siitä, että yhteiskuntaa kehitetään rauhanomaisen demokratian. Vuonna 1919 oikeusvaltioperiaate tuli hallitusmuotoon, myöhemmin sama on toistunut kansainvälisten sopimusten ja perustuslainuudistusten kautta.

Valtioneuvosto katsoo, että oikeusvaltioperiaate on keskeinen osa niitä yhteisiä arvoja, joihin kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulee olla sitoutuneita. Valtioneuvosto suhtautuu vakavasti Euroopan unionin perustana olevien arvojen kyseenalaistamiseen ja loukkaamiseen tietyissä jäsenvaltioissa ja katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen noudattamista koskevaa työtä Euroopan unionin sisällä täytyy tehostaa ja vahvistaa. Oikeusvaltioperiaatteen toteutumisella unionissa on erityinen merkitys oikeus- ja sisäasioiden alalla ja se huomioidaan horisontaalisena teemana useissa oikeusalan hankkeissa ja ulkosuhteissa. Oikeusvaltioperiaate on esillä myös muun muassa Romaniaa ja Bulgariaa koskevan yhteistyö- ja seurantamekanismin (CVM), korruption ja petosten torjunnan ja hybridiuhkien torjunnan käsittelyn yhteydessä.

Oikeusvaltioperiaate muodostaa olennaisen ja välttämättömän perustan Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioiden väliselle yhteistyölle. Yhteisenä arvona se on vahvistettu SEU 2 artiklassa. Yhteisten arvojen kunnioittamisen merkitystä unionille ja unionin oikeuden toteutumiselle on vahvistettu EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Unionin tuomioistuin on todennut muun muassa, että ”unionin oikeus perustuu siihen perustavanlaatuiseen lähtökohtaan, jonka mukaan kukin jäsenvaltio jakaa kaikkien muiden jäsenvaltioiden kanssa – ja tunnustaa sen, että nuo muut jäsenvaltiot jakavat sen kanssa – lukuisia yhteisiä arvoja, joihin unioni perustuu, kuten SEU 2 artiklassa täsmennetään. Tämä lähtökohta merkitsee sitä – ja perustelee sen –, että jäsenvaltioiden välillä vallitsee keskinäinen luottamus siihen, että kyseiset arvot tunnustetaan ja että siis täytäntöön panevaa unionin oikeutta noudatetaan”. Oikeusvaltioperiaatteella on laaja-alaiset vaikutukset unionin tulevaisuudelle .

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Tästä oikeusvaltioperiaatteesta ja siihen olennaisesti liittyvästä hallinnon lainalaisuuden periaatteesta säädetään perustuslain 2 §:n 3 momentissa.

Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen edellyttää, että julkisen vallan käyttäjällä on aina viime kädessä eduskunnan säätämään lakiin palautettavissa oleva toimivaltaperuste. Viranomaisella ei siten voi olla sellaista julkisen vallan käyttämistä tarkoittavaa toimivaltaa, jolla ei ole nimenomaista tukea laissa.

Lähtökohtana on, että kussakin asiassa toimivaltaisen viranomaisen tulee käydä ilmi laista. Perustuslakivaliokunta on käytännössään suhtautunut pidättyvästi mahdollisuuteen poiketa toimivaltaista viranomaista koskevista lain säännöksistä. Valiokunta on etenkin perusoikeuskytkentäisen sääntelyn yhteydessä pitänyt välttämättömänä, että toimivaltainen viranomainen ilmenee laista yksiselitteisesti tai muuten täsmällisesti tai että ainakin viranomaisten toimivaltasuhteiden lähtökohdat samoin kuin toimivallan siirtämisen edellytykset ilmenevät laista riittävän täsmällisesti. Viranomaiselle ei siten voida lailla antaa täysin rajoituksetonta valtuutta siirtää tehtäviään tai toimivaltaansa toiselle viranomaiselle.

Edellytyksistä antaa julkisia hallintotehtäviä muulle kuin viranomaiselle säädetään perustuslain 124 §:ssä.

Syyskuussa 1981 kaikki kuitenkin muuttui, kun Kekkonen joutui sairauslomalle. Mauno Koivisto siirtyi virkaa tekeväksi tasavallan presidentiksi, ja sisäministeri Eino Uusitalo ryhtyi pääministerin sijaisena johtamaan hallitusta, joka keskittyi vain juoksevien asioiden hoitamiseen. Muun muassa sitkeät riidat vuoden 1982 budjetista hoidettiin nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Hallitus, oikeuskansleri ja Kekkosta hoitaneet lääkärit keskustelivat siitä, oliko Kekkonen enää riittävän oikeustoimikelpoinen voidakseen allekirjoittaa oman eroanomuksensa. Kekkonen ilmoitti lokakuussa 1981 eroavansa presidentin tehtävästä terveydellisistä syistä ja pääministeri Koivisto sai hoitaakseen tasavallan presidentin tehtävät, kunnes Kekkosen ero tulisi virallisestikin voimaan uuden presidentin astuessa toimeen.

Kekkos-tutkija Juhani Suomen mukaan Neuvostoliitto pelasi presidenttipeliä kaksilla korteilla, se yritti saada tehtävään myös Koiviston lisäksi Ahti Karjalaisen. Tosin tiedustelupalvelu KGB oli menettänyt luottamuksensa Karjalaiseen jo varhain. Poliittisen historian professori Timo Soikkanen arveleekin, että Neuvostoliitto alkoi suosia Koivistoa, koska Karjalaiseen ei voinut enää luottaa.

Tasavallan presidenttinä Koivisto ryhtyi remontoimaan Suomen sisäpolitiikkaa ja ilmoitti vahvistavansa parlamentarismia varsinkin sisäpolitiikassa. Kekkosen kaudelle tyypilliset virkamieshallitukset, eduskunnan hajottamiset ynnä muut puhtaalle demokratialle vieraat ilmiöt saivat loppua. Koivisto valitsi heti kautensa alusta pidättyvän roolin: hän katsoi, että presidentin kuului pysyä taustalla silloin, kun kaikki sujui hyvin. Presidenttiä tarvittiin Koiviston mukaan vasta asioiden saadessa uusia käänteitä. Ensimmäinen näkyvä merkki sisäpoliittisen kulttuurin muutoksesta oli Kekkosen hyljeksimän ja Neuvostoliiton äärioikeistolaiseksi leimaaman SMP:n nousu Kalevi Sorsan neljänteen hallitukseen vuoden 1983 eduskuntavaalien jälkeen sekä yhä pahenevista sisäisistä kiistoista kärsineen SKDL:n jättäminen oppositioon. Kokoomus sai puolestaan odottaa hallitukseen pääsyään vuoteen 1987.

Näkyvästi Koivisto käytti valtaansa Holkerin hallitusta muodostettaessa. Ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja porvaripuolueet keskusta, kokoomus ja RKP olivat sopineet salaa hallituksen muodostamisesta. Kun niin kutsuttu kassakaappisopimus tuli Koiviston tietoon, hän raivostui. Presidentti ei voinut hyväksyä tilannetta, jossa hänet oli asetettu tapahtuneitten tosiasioiden eteen. Hän otti erittäin aktiivisen roolin, jonka seurauksena pääministeriksi tuli Harri Holkeri, Koiviston monivuotinen työtoveri Suomen Pankista. Koivisto tuki Holkeria niin voimakkaasti, että hän oli valmis nimittämään jopa kokoomuksen vähemmistöhallituksen Holkerin johdolla. Hallituksesta tuli kuitenkin sinipunainen, sillä siihen osallistuivat kokoomuksen lisäksi SDP, RKP ja SMP. Koiviston menettelyä Holkerin hallituksen synnyssä alettiin kutsua "manuaaliseksi ohjaukseksi"

Ulkopolitiikan saralla tapahtui tälläkin kaudella suuria muutoksia. Neuvostoliiton hajoamisprosessin aikana irtisanottiin YYA-sopimus sekä Pariisin rauhansopimuksen aserajoitukset. Myös Suomen jäsenhakemus Euroopan unioniin jätettiin Koiviston kaudella. Koivistoa voidaankin pitää ensimmäisenä presidenttinä, joka ratkaisevasti käänsi Suomen ulkopolitiikan painopisteen idästä länteen.

Koiviston kaudella maailma ja Suomen asema siinä muuttui nopeasti. Neuvostoliitto hajosi, Baltian maat itsenäistyivät, Tiananmenin aukiolla tankit murskasivat mielenosoittajia. Koivisto tuli tunnetuksi varovaisista lausunnoistaan ja ”fundeeraamisesta”. Koiviston varovaista tyyliä arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että erityisesti Koiviston ensimmäisen kauden alussa maailmantilanne oli huomattavan jännittynyt. Suomi joutui 1980-luvun alussa Neuvostoliiton kovan painostuksen kohteeksi niin sanotussa euro-ohjuskiistassa. Tiettyä arvaamattomuutta maailmanpoliittiseen tilanteeseen toi myös Yhdysvaltain uuden presidentin Ronald Reaganin harjoittama entistä kovempi ulkopoliittinen linja suhteessa Neuvostoliittoon sekä varustelukilpailun kiihtyminen. Lisäksi Neuvostoliitossa johtajat vaihtuivat tiheään tahtiin. Leonid Brežnevin kuoltua vuonna 1982 NKP:n pääsihteeriksi tuli Juri Andropov, joka oli ollut vuoden 1956 Unkarin kansannousun tukahduttamisen keskeisiä koordinaattoreita sekä painostanut vuonna 1981 Puolan viranomaisia määräämään maahan sotatilan ja kukistamaan Solidaarisuus-ammattiliiton.

Suomi ei jättänyt kuitenkaan Koiviston kaudella käyttämättä historiallisia tilaisuutta saavuttaa entistä täysivaltaisempi asema, vaikka varoikin puuttumasta rajojensa ulkopuolella sattuviin tilanteisiin. Saksojen yhdistyttyä lokakuussa 1990 Koivisto irtisanoi yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen Suomen aseistautumista koskeneet määräykset sanelemalla tätä koskeneen toteamuksen valtioneuvoston presidentin esittelyssä pöytäkirjaan. Neuvostoliiton loppuvaiheessa syksyllä 1991 Koivisto irtisanoi samalla tavoin YYA-sopimuksen. Uuden ystävyyssopimuksen neuvottelut olivat käynnissä joulukuussa 1991, mutta lopulta ystävyyssopimus solmittiin Venäjän, Neuvostoliiton seuraajavaltion kanssa. Vuonna 1992 Koivisto ilmoitti kantanaan, että Suomen tulisi liittyä Euroopan yhteisön, nykyisen Euroopan unionin jäseneksi. Jäsenhakemus jätettiin samana vuonna.

Suomen lännettymiseen liittyi myös rahamarkkinoiden vapauttaminen. 1980-luvun talouspolitiikka oli laman eräs taustatekijä. 1980-luvulla Suomessa vallitsi voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen.Yksi syy nousukauden pitkittymiseen ja ylikuumenemiseen oli ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen ulkomailta oli luvanvaraista, mutta Suomen pankki vapautti luoton hakemisen 1986 ja tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa. Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillään yli 100 % vuodessa. Edellä mainitut seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria omaisuuksia. Termi kasinotalous kuvasi lainarahalla ja spekulatiivisella sijoittamisella rikastumista.

Hallitus sitoi markan Euroopan valuuttayksikköön ecuun korkealla kurssilla, eli noudatti vahvan markan politiikkaa. Kurssin tiedettiin heikentävän Suomen kilpailukykyä ja pahentavan työttömyyttä. Kilpailukykyä pyrittiin parantamaan tupo-sopimuksella, jolla olisi alennettu palkkoja. Devalvaatio-odotukset johtivat Suomen pankin valuuttapakoon, eli sijoittajat vaihtoivat markkoja ulkomaan valuuttaan. 14. marraskuuta 1991 Suomen Pankin valuuttavaranto oli ehtymäisillään ja se lopetti markkaa tukeneet ostot. Valtiovarainministeri Iiro Viinanen vakuutteli, ettei Suomi devalvoi, mutta valuuttapaon vuoksi jouduttiin pakkodevalvaatioon marraskuussa 1991 ja markka päästettiin kellumaan valuuttavarannon jälleen ehdyttyä 8. syyskuuta 1992.

Marraskuussa 1991 tehty suuri devalvaatio nosti ulkomaisia lainoja ottaneiden valuuttavelkoja. Ulkomaisissa valuutoissa otetut lainat eivät sopineet lainkaan yhteen devalvaation kanssa, minkä Kouri–Porter-malli oli osoittanut jo vuonna 1974. Suomessa jätettiin noudattamatta tätä mallia rahamarkkinoiden vapauttamisen yhteydessä. Valuuttalainojen määrä oli tosin vain 15 % koko lainakannasta.

Neuvostoliiton-kauppa oli ollut 15–20 prosenttia Suomen ulkomaankaupasta, joten kaupan romahdus 1990-luvun taitteessa leikkasi selvästi vientiä. Öljyn hinnan nouseminen sekä 1973 että 1979 öljykriiseissä ja Suomen nopea autoistuminen oli nostanut Neuvostoliiton kanssa käytävän bilateraalikaupan tasoa. Kaupankäynnissä vaihdettiin paljon teollisuuden tuottamia hyödykkeitä vastineeksi öljystä.

Lisäksi teollisuuden kilpailukyky heikkeni muun muassa vahvan markan politiikan takia. Paperiteollisuudessa vallitsi maailmanlaajuinen ylituotanto.

Suomen rahoitusmarkkinat olivat 1980-luvulle saakka suljetut ja pankkikeskeiset. Keskuspankki sääteli korkotasoa, markan ulkoista arvoa ja valuutan liikkeitä. Alhaisen koron vuoksi vallitsi taloudessa jatkuva luottojen ylikysyntä. Koska korolla ei voinut kilpailla, kohdistui pankkien välinen kilpailu lähinnä markkinaosuuteen, ja talouselämä oli järjestynyt pankkien hallitsemiksi ”leireiksi”.

Rahoitusmarkkinoiden liberalisoinnin tarve kasvoi 1980-luvulla, koska maailmantalous vapautui ja koska Suomen vientiyritykset saattoivat hoitaa rahoituksensa myös ulkomailta. Suomen talouden ei katsottu voivan jäädä liberalisoitumisesta sivuun, jotta kilpailukyky säilyisi. Valuutan termiinimarkkinat vapautettiin vuonna 1980. Antolainauksen korkosääntely purettiin ja vuonna 1986 syntyivät pankkien väliset interbank-markkinat. Pääoman tuonti- ja vientimahdollisuuksia lisättiin. Pankit ja yritykset saattoivat ottaa luottoa myös ulkomailta.

Vapautuneilla markkinoilla tilanne oli ennennäkemätön niin pankeille, luotonottajille kuin valvontaviranomaisille. Kun lainarahaa oli nyt runsaasti saatavilla, kotitaloudet ja yritykset velkaantuivat nopeasti. Pankit pyrkivät totuttuun tapaan kasvattamaan markkinaosuuksiaan ja rahoittivat luottoekspansiota rohkeasti lyhytaikaisella markkinarahalla. Näin ne joutuivat alttiiksi mittaville korko- ja luottotappioriskeille, joihin ne eivät osanneet varautua. Pankit osallistuivat myös riskialttiisiin, mutta onnistuessaan tuottoisiin osakemarkkinaoperaatioihin, joita olivat esimerkiksi yrityskaupat ja niin sanotut nurkanvaltaukset. Pankkien riskinhallinta oli heikkoa eivätkä valvontaviranomaiset, Suomen Pankki ja pankkitarkastusvirasto, kyenneet puuttumaan ongelmiin ajoissa.

Rohkeimmin riskejä ottivat SKOP ja sen johtama säästöpankkiryhmä, jotka pyrkivät irrottautumaan vanhanaikaiseksi koetusta talletuspankkitoiminnasta. Vuosina 1987–1989 säästöpankkien luotonanto kasvoi keskimäärin 26 prosenttia vuodessa. SKOPin kokoon ja riskinkantokykyyn nähden ylisuuria operaatioita olivat muun muassa kannattavuusvaikeuksissa olevanbTampellan osto vuonna 1987 ja neitsytsaarelaisen hotellihankkeen luototus 400 miljoonalla markalla vuonna 1988.

Suomen Pankki yritti hillitä talouden ylikuumenemista vuonna 1989. Talous oli kasvanut liian nopeasti: vaihtotaseen alijäämä syventynyt, inflaatiotavoite karannut käsistä, osakkeiden hinnat kohonneet nelinkertaisiksi vuodesta 1985. Luotonanto oli kasvanut liikaa. Suomen Pankki vaati luotonannon kasvun rajoittamista 10 prosenttiin. Muut pankit noudattivat rajoitusta, mutta säästöpankit eivät totelleet. Päinvastoin, ne halusivat kasvaa. SKOP:n ja säästöpankkien mielettömät kasvutavoitteet paljastuivat Suomen Pankille sattumalta. Säästöpankkifederaation luotonanto kasvoi vuonna 1989 lopulta 24,5 %. Kasvu rahoitettiin velkaantumalla ulkomaille.

Suomen talous näytti horjumisen merkkejä syksyllä 1989. Suomen Pankki oli sitoutunut vakaan markan politiikkaan. Valuuttapaon vuoksi Suomen Pankki joutui puolustamaan markan arvoa nostamalla korkotasoa huomattavasti. Korkojen nousu rasitti pankkien kannattavuutta nakertamalla korkomarginaalia. Pankit joutuivat ns. korkoloukkuun, jolla tarkoitettiin sitä, että pankit olivat antaneet rahaa lainaksi alemmalla korolla kuin mitä ne itse maksoivat siitä. Asiakkailla oli runsaasti peruskorkoon sidottuja lainoja, joiden korko pysyi käytännössä kiinteänä. Samaan aikaan pankit rahoittivat näitä lainoja lyhytaikaisella markkinarahalla, jonka korko oli selvästi korkeampi. Korkojen nousu johti Suomessa siihen, että pörssikurssit laskivat ja yritykset siirtyivät ottamaan alempikorkoisia valuuttalainoja.

Yleisen talouskehityksen taittuessa 1990-luvun alussa monet velkaantuneet yritykset joutuivat kannattavuusvaikeuksiin ja pankeille alkoi syntyä suuria luottotappioita: vuosina 1988–1990 noin 5 miljardia markkaa ja vuosina 1991–1993 jo yli 50 miljardia. Pankkien vakavaraisuus ja maksuvalmius heikkenivät.

Pankkien tilanne kävi ilmeiseksi SKOPin joutuessa likviditeettikriisiin. SKOPin ja säästöpankkiryhmän strategiaksi oli muodostunut varainhankinnan hoitaminen lyhytaikaisella markkinarahalla, mutta sijoitukset haluttiin pitää pitkäaikaisina (kuten osakemarkkinoilla ja yritysluotoissa). Strategia johti suuriin tappioihin, kun toisaalta sijoitusten arvot laskivat ja toisaalta helibor-korko nousi, ajoittain jopa noin 16 prosenttiin. Strategia oli myös riippuvainen markkinarahan saatavuudesta. Vuonna 1990 SKOP joutui usein turvautumaan viimesijaiseen rahoitukseen, Suomen Pankin päiväluottoon, kun se ei saanut riittävästi luottoa interbank-markkinoilta. Markkinoilla ei enää luotettu SKOPin kykyyn vastata sitoumuksistaan.

Syyskuussa 1990 Suomen Pankki teki SKOPille vakautusohjelman ja merkitsi pankin osakepääoman korotuksen. Keväällä 1991 SKOPille laadittiin tervehdyttämisohjelma, joka ei kuitenkaan riittänyt pankin nostamiseen jaloilleen. Syyskuussa 1991 koko pankkijärjestelmän tila oli huono. Säästöpankkiryhmällä oli järjestämättömiä luottoja 7 miljardia markkaa, muilla pankeilla yhteensä 25 miljardia.

Lopullisesti SKOPin maksuvalmius romahti 19. syyskuuta 1991, kun muut pankit eivät enää ostaneet sen sijoitustodistuksia. Jotta koko pankkijärjestelmä ei sortuisi, Suomen Pankki otti SKOPin haltuunsa. Osake-enemmistö ja määräysvalta SKOPissa siirtyivät Suomen Pankille. Siinä vaiheessa SKOPille oli annettu tukea jo 16,2 miljardia markkaa.

Kriisin laajuus alkoi paljastua. Pankit ilmoittivat julkisuudessa miltei päivittäin uusista luottotappioista. Pankkien vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden turvaamiseksi valtio antoi vuonna 1992 kaikille pankeille pääomalainaa yhteensä 7,9 miljardia markkaa. Pääomalaina oli aluksi korotonta, mutta myöhemmin sen korko alkoi nopeasti nousta. Korkoa sai maksaa ainoastaan voitonjakokelpoisista varoista, ja jos pankit eivät olisi pystyneet maksamaan korkoa, valtio olisi voinut muuttaa lainan osakeomistukseksi. SKOPia lukuun ottamatta pankit maksoivat pääomalainan takaisin 1990-luvun loppuun mennessä.

Säästöpankkiryhmä tarvitsi mittavampaa tukea. Keväällä 1992 perustettiin Valtion vakuusrahasto pankkituen hallinnointia varten. Vuonna 1992 perustettiin myös Suomen Säästöpankki – SSP Oy, johon sulautui 43 vaikeuksissa olevaa säästöpankkia. Suomen Säästöpankin terveet osat myytiin lokakuussa 1993 muille pankeille. Ongelmaluottoja hoitamaan perustettiin 18. marraskuuta 1993 valtion omistama roskapankki, Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal.

STS-Pankki ajautui konkurssin partaalle 1992. Pankki vältti konkurssin mutta menetti itsenäisyytensä, kun Kansallis-Osake-Pankki osti sen osake-enemmistön marraskuussa 1992. STS-Pankin talletukset ja terve luottokanta siirrettiin KOP:lle ja ongelmaluotot Siltapankkiin.

Vakaan markan politiikka

Suomi koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen vakaan markan politiikasta. Talouspolitiikan virheet moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky. Presidentti Mauno Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin sinipunahallituksen. Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka kirjattiin Holkerin hallituksen ohjelmaan kuten myös Esko Ahon hallituksen ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat eivät valvoneet. Rahoitustarkastus laiminlöi tehtävänsä. Lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen poliittisten ja talouden päättäjien aikaansaama.Koivisto ei toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen johtokunnan jäsenet Rolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri Erkki Liikanen, jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen noususuhdanteessa.

Vahvan markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000. Markkinoilta poistettiin kymmeniätuhanisa yrityksiä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston mukaan 11500 vuoden 1997 loppuun mennessä.

Suomen pankkijärjestelmän maksuvalmius heikkeni pankkikriisin seurauksena. Valtiovalta vastasi tähän takaamalla suomalaisten pankkien ottamat velat vuonna 1991. Kun ylikorkeaa markan arvoa ei enää kyetty puolustamaan tukiostoilla ja korkopolitiikalla, jouduttiin markka devalvoimaan 1991 ja päästämään lopullisesti kellumaan 1992. Samalla valuuttalainoja ottaneet yrittäjät joutuivat erittäin vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta markan vapauttaminen kellumaan — vaikkakin aivan liian myöhään — oli välttämätöntä, jotta vientivetoinen talouskasvu ja talouden tervehtyminen saatiin käyntiin.

Pankkien pelastamiseksi perustettiin huhtikuussa 1992 Valtion vakuusrahasto, joka jakoi pankeille lainamuotoista pankkitukea. Suurimmat saajat olivat SKOP ja Suomen Säästöpankki. Kaikki muutkin pankit saivat pankkitukea. Säästöpankkiryhmä koottiin suurimmaksi osaksi Suomen säästöpankkiin, joka jaettiin osuuspankkiryhmän, KOP:n, Postipankin ja Yhdyspankin kesken. KOP:n oli vuonna 1994 pakko yhdistyä Yhdyspankin kanssa Merita-pankiksi.

Valtion ja kuntien menoja leikattiin voimakkaasti, jotta valtion maksuvalmius olisi voitu taata. Tämä vähensi tulonsiirtoja kuntien valtionapujen vähentyessä.Lamavuosien jälkeen vuonna 1995 koottu Lipposen I hallitus jatkoi tiukasti valtion menoja rajoittanutta talouspolitiikkaa.

Vähitellen 1990-luvun puolivälistä lähtien talous alkoi taas kasvaa. 1990-luvun alun lama oli lähinnä paikallinen, Pohjoismaita ja niistä eniten Suomea koskettanut talouskriisi. Muualla maailmassa talous kuitenkin veti tavalliseen tapaan ja Suomi saikin melko nopeasti etenkin vientivetoisen talouskasvun käyntiin sen jälkeen, kun Suomen paikalliset talousasiat oli saatu kuntoon.

Koiviston konklaavi on valtiopetos

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui 06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa asioissa. Kokouskutsu oli Martti Mannisen allekirjoittama ja päivätty 16.04.1992.

Kokouksessa teemoina olivat
1. Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus
2. Tuomioistuimen toiminnan arvostelu

Kokouksessa johti puhetta silloinen KKO:n presidentti Heinonen. Palveriin osallistuivat tasavallan presidentti Mauno Koivisto, rouva Tellervo Koivisto, KKO:n presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale, oikeusneuvos Per Lindholm, KHO:n hallintoneuvos Pekka Hallberg, kihlakunnantuomari Markku Arponen, ylituomari Olli Karikoski, pormestari Juha Kettunen, Itä-Suomen HO:n presidentti Esko Kilpeläinen, Vaasan HO:n presidentti Erkki Rintala, oikeusneuvos Mikko Tulokas, professori Aulis Aarnio, apulaisprofessori Jukka Kekkonen, erikoistutkija Jyrki Tala, professori Leena Kartio, professori Olli Mäenpää, dosentti Juha Pöyhönen, professori Kirsti Rissanen, professori Kaarlo Tuori, oikeustieteen lisensiaatti Veli-Pekka Viljanen, Antti Kivivuori, professori Jaakko Uotila, kansliapäällikkö Jaakko Kalela, erityisavustaja Martti Manninen ja Ratan johtaja Jorma Aranko.

Suomen perustuslain 2 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet.
KKO:n päätöksistä on todettavissa, että oikeudenkäytön linjaus muuttui Koiviston pitämän tilaisuuden jälkeen pankkeja suosivaksi.

Toukokuun tuomarineuvoston kokous ei ollut ainoa laatuaan. Professori Kekkonen oli – Koivisto-kriittisyydestään huolimatta – erään kokouksen pääalustajana. Tuolloin käsiteltiin lähinnä talousrikoksia ja niiden tutkintaa. Presidentti ei kuitenkaan päässyt paikalle, vaan iltaa isännöi oikeusministeri Matti Louekoski. Lopulta hänellekin tuli kiire, ja emännäksi siirtyi Tarja Halonen.

Iltalehdessä 15.8.2005 Postipankin ex-pääjohtaja Seppo Lindblom tunnustaa syyllisyytensä pankkikriisiin.

Soitin europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäelle ja kysyi ns. Koiviston konklaavista. Jäätteenmäki sanoi ettei hän ole juuri tuohon palaveriin osallistunut, mutta hän on osallistunut vastaaviin palavereihin. Tästä voidaan päätellä, että pankkikriisin ja suuren laman totuuden salaaminen on poliittisesti yhteisesti sovittu salaisuus. Mukana asioiden salaamisessa on kaikki poliittiset puolueet. Oikeuslaitos on alistettu poliittisen valvonnan alaisuuteen. Tästä kirjoitti Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002 käräjätuomari Jussi Nilsson.

Asiapaperit salaisiksi

Presidentti Mauno Koiviston presidentin linnassa 6.5.1992 järjestetyn ”tuomarineuvoston” asiakirjat on määrätty salaisiksi Koiviston pyynnöstä ja tasavallan presidentti Tarja Halosen määräyksestä.
- Selvästihän Koivisto halusi vaikuttaa siihen, että oikeuslaitos ei tekisi pankkien kannalta hankalia ratkaisuja, muistaa professori Jukka Kekkonen vuosikymmen takaisen keskustelutilaisuuden ilmapiiristä.

Myös professori Heikki Ylikankaan mukaan Linnan tilaisuuden tarkoituksena oli koolle kutsuttujen arvovallalla painostaa Korkein Oikeus tekemään Koivistolle mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa. Koiviston palaverissa linjattiin pankkikriisiin liittyvä oikeuskäytäntö pankkeja suosivaksi ja velallisia tainnuttavaksi. Terveetkin pienyritykset olivat pankeille lainsuojatonta riistaa. Luotot pantiin kerralla maksuun, vakuudet rosvottiin laillisesti pankeille, jotka realisoivat ne päivän hintaan ja kirjasivat voitot hyväkseen.

Jos Koiviston seminaari kestäisi päivänvalon niin miksi asiakirjat on pitänyt julistaa salaisiksi.

SSP-Sopimus

Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro Viinanen ja kauppa- ja sisäministerinä Mauri Pekkarinen. Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuren lamassa toteutettiin Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 11 500 valitsi lopullisimman ratkaisun. Katkeraa kansaa kasvaa jo kahdessa sukupolvessa.

”Tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa”

Keski-Pohjanmaan Säästöpankin johtaja Korpela sanoi Seuralehden haastattelussa 15.11.2002, että ”katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella ongelma-asiakkaan kanssa, koska valtio maksaa pankin luottotappiot”.

MOT-ohjelmassa 29.11.1999 saman pankin isännistöä 15 vuotta johtanut toimitusjohtaja Antti Ojala sanoo näin: ”Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä, omien vakuuksien, oman varallisuutensa paikkaamiseksi pankkitukea avatusta valtion piikistä. Voidaan vetää suora johtopäätös, että ongelma-asiakkaat oli pankille riski, mutta tässä poistu kerralla riski ja oma vakavaraisuus parani”.

Pankit puhdistivat mahdolliset ja epävarmat saatavansa pankkituen avulla ja samalla poistettiin markkinoilta 60 000 elinkelpoista yritystä, jotka olisi voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Samalla aiheutettiin puolen miljoonan työttömän armada Suomeen. Suomen valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin talousvaikeuksissa ollut yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä kaadettiin surutta. Konkursseissa kärsivät eniten yritysten omistajat, joilta katosi tällä tavalla heidän elämäntyönsä, ihmisarvonsa ja omaisuutensa. Luonnollisesti menettelystä kärsivät heidän läheisensä, sukulaisensa, tuttavansa, takaajansa, yrityksen työntekijät, toiset yritykset, tavarantoimittajat, yhteistyökumppanit sekä kunnat, jotka menettivät verotuloja. Kerrannaisvaikutukset olivat valtavat.

Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä

Kera Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä, jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden minimointiin liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. On syytä epäillä, että asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosasto, johtaja Olavi Änkö ja hallitusneuvos Sakari Arkio sekä KTM:n kansliapäällikkö Matti Wuoria.

Talonrakennusalalla kysyntä romahti vuoden 1989 14 000 talopaketista vuoden1995 2900 talopakettiin. Ylikapasiteettia muodostui rajusti. Vuoden 1992 tilinpäätöksien mukaan Suomen Taloteollisuuden tulos oli 80 miljoonaa markkaa miinuksella ja vierasta pääomaa oli 214 miljoonaa markkaa, Honkarakenne Oy oli miinuksella 30 miljoonaa ja vierasta pääomaa oli 242 miljoonaa markkaa, Pyhännän Rakennustuote Oy oli miinuksella 20 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 100 miljoonaa markkaa. Alavieskan Puurakenne Oy oli Suomen kolmanneksi suurin talotehdas, jonka tappio oli vuonna 1992 vain miljoona markkaa tappiolla ja vierasta pääomaa oli 36 miljoonaa markkaa.

Kera Oy:ssä päätettiin poistaa markkinoilta Alavieskan Puurakenne Oy, koska sillä oli vähiten velkaa eikä sillä ollut vahvoja taustavoimia, koska se oli vasemmistotaustainen perheyritys. Alavieskan Puurakenne Oy joutui velkasaneeraukseen ja velkasaneeraus keskeytettiin vastoin tehtyjä sopimuksia.

Velkasaneerausmiehet asianajajat Juhani Tuomaala ja Lauri Ylipukki rahastivat muutaman kuukauden työstä reilusti yli miljoona markkaa. Sellaista rahastusta ei kestä hyvänkään talouden omaava yritys.

Alavieskan Puurakenne Oy piti Vaasan käräjäoikeuden velkasaneerauksen keskeyttämispäätöstä vääränä. Käräjäoikeus oli jättänyt täysin huomioimatta kassavirtalaskelmat pidemmällä tähtäyksellä sekä kaiken yrityksen saneerauksen eteen tehdyn työn. Tulopuolta ja ennusteita käräjäoikeus ei huomioinut.

Alavieskan Puurakenne Oy:n velkasaneerauksen pohjaksi oli hyväksytty rahoituslaskelma, jonka olivat hyväksyneet sekä selvitysmiehet että Kera Oy ja Säästöpankki- SSP Oy:n edustajat. Tätä taustaa vasten tuntuu käsittämättömältä, että velkasaneeraus keskeytettiin. Velkasaneerausmiehet olivat estäneet myymästä Alavieskan Puurakenne Oy:tä sen omistamia Suomen Betonikattotilli Oy:n osakkeita. Kauppa olisi syntynyt 370 000 markan hinnalla. Sen sijaan velkasaneerausmiehet lisäsivät kaikin keinoin yrityksen kuluja jotta yritys saataisiin mahdollisimman nopeasti konkurssiin. Alavieskan Puurakenne Oy:n entinen toimitusjohtaja Tapani Kääntä arvelee, että velkasaneerausmiehet estivät 100 talokaupan syntymisen. Tästä kaupasta olisi ollut mahdollisuus saada kaksi miljoonaa markkaa etumaksua. Alavieskan Puurakenne Oy piti saada konkurssiin Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n tahdosta. Alavieskan Puurakenne Oy oli Keski-Pohjanmaan Säästöpankin asiakas. SSP-sopimuksessa ko. säästöpankin saatavat siirtyivät Arsenal Oy:lle.

Koiviston konklaavista kertoo Jorma Jaakkolan video seuraavaa

Koiviston konklaavi

https://www.youtube.com/watch?v=jjWF2Bs5sUA

Jorma Jaakkolan kotisvut todistavat tapahtumat dokumentein

Jorma Jaakkolan kotisivut

http://jormajaakkola.fi/Koiviston_konklaavi

Erkki Aho hankki itselleen SSP-sopimuksen kopion, mikä on nyt Oulun käräjäoikeudessa tosistusaineistona valtiopetoksesta eli osasta sitä eli pankkkien pelastamisesta ja lain vastaisesti toimialarationalisoinnista yritysten kaatamisesta.

Erkki Aho kertoo asiasta seuraavalla videolla. Pankit pelastettiin ja yritykset tuhottiin. Käytäntö on osoittanut, että rikollisille annettiin syytesuoja. Pyysin tasavallan presidentti Tarja Haloselta tuon kokouksen pöytäkirjoja todistusaineistoksi oikeuskäsittelyyn. Vetosin EY:n tuomioistuimen päätökseen niin sanotussa Fortum asiassa 15.7.2003. Tasavallan Presidentti Tarja Halonen julisti asiakirjat salaisiksi minulle 24.10.2005 lähettämässään kirjeessä. Perusteluna oli presidentti Mauno Koiviston pyyntö.

SSP-sopimus

https://www.youtube.com/watch?v=ZUXRy7336rY

Pankkikriisin varjossa Suomessa suoritettiin vallankaappaus, jossa pankeille annettiin valtuudet jakaa kansalaisten varallisuus haluamallaan tavalla. Poliittisen siunauksen ohjeistus sai Esko Ahon hallituksen ministerivaliokunnalta, johon kuului pääministerin lisäksi valtionvarainministeri Iiro Viinanen, ministerit Mauri Pekkarinen Keskusta, Jan-Erik Enestam Ruotsalainen kansanpuolue ja Toimi Kankaanniemi Kristilliset. Menettelyn osana solmittiin 14.10.1993 SSP:n pilkkomissopimus, mikä valtion puolesta allekirjoitettiin 22.10.1993. Sopimukseen sisältyi nimetyillä aloilla toimivien yritysten vapaa realisointioikeus. Tuomioistuinten tehtäväksi jäi tuomita pankkien vaatimusten mukaan. Laillisuusvalvojat ja valtakunnansyyttäjä varmistivat lainrikkojen syytesuojan. Säästöpankkisopimus julistettiin salaiseksi. Käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesuutiset lehdessä n:o 2 vuonna 2002, että tuomarikunta on organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen.

Talonrakennusalalla kysyntä romahti vuoden 1989 14 000 talopaketista vuoden1995 2900 talopakettiin. Ylikapasiteettia muodostui rajusti. Vuoden 1992 tilinpäätöksien mukaan Suomen Taloteollisuuden tulos oli 80 miljoonaa markkaa miinuksella ja vierasta pääomaa oli 214 miljoonaa markkaa, Honkarakenne Oy oli miinuksella 30 miljoonaa ja vierasta pääomaa oli 242 miljoonaa markkaa, Pyhännän Rakennustuote Oy oli miinuksella 20 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 100 miljoonaa markkaa. Alavieskan Puurakenne Oy oli Suomen kolmanneksi suurin talotehdas, jonka tappio oli vuonna 1992 vain miljoona markkaa tappiolla ja vierasta pääomaa oli 36 miljoonaa markkaa.
Kera Oy:ssä päätettiin poistaa markkinoilta Alavieskan Puurakenne Oy, koska sillä oli vähiten velkaa eikä sillä ollut vahvoja taustavoimia, koska se oli vasemmistotaustainen perheyritys. Alavieskan Puurakenne Oy joutui velkasaneeraukseen ja velkasaneeraus keskeytettiin vastoin tehtyjä sopimuksia.
Velkasaneerausmiehet asianajajat Juhani Tuomaala ja Lauri Ylipukki rahastivat muutaman kuukauden työstä reilusti yli miljoona markkaa. Sellaista rahastusta ei kestä hyvänkään talouden omaava yritys.

Alavieskan Puurakenne Oy piti Vaasan käräjäoikeuden velkasaneerauksen keskeyttämispäätöstä vääränä. Käräjäoikeus oli jättänyt täysin huomioimatta kassavirtalaskelmat pidemmällä tähtäyksellä sekä kaiken yrityksen saneerauksen eteen tehdyn työn. Tulopuolta ja ennusteita käräjäoikeus ei huomioinut.
Alavieskan Puurakenne Oy:n velkasaneerauksen pohjaksi oli hyväksytty rahoituslaskelma, jonka olivat hyväksyneet sekä selvitysmiehet että Kera Oy ja Säästöpankki- SSP Oy:n edustajat. Tätä taustaa vasten tuntuu käsittämättömältä, että velkasaneeraus keskeytettiin. Velkasaneerausmiehet olivat estäneet myymästä Alavieskan Puurakenne Oy:tä sen omistamia Suomen Betonikattotilli Oy:n osakkeita. Kauppa olisi syntynyt 370 000 markan hinnalla. Sen sijaan velkasaneerausmiehet lisäsivät kaikin keinoin yrityksen kuluja jotta yritys saataisiin mahdollisimman nopeasti konkurssiin. Alavieskan Puurakenne Oy:n entinen toimitusjohtaja Tapani Kääntä arvelee, että velkasaneerausmiehet estivät 100 talokaupan syntymisen. Tästä kaupasta olisi ollut mahdollisuus saada kaksi miljoonaa markkaa etumaksua. Alavieskan Puurakenne Oy piti saada konkurssiin Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n tahdosta. Alavieskan Puurakenne Oy oli Keski-Pohjanmaan Säästöpankin asiakas. SSP-sopimuksessa ko. säästöpankin saatavat siirtyivät Arsenal Oy:lle.

Jälkien peittely

Säästöpankkien pilkkomissopimusta tehtäessä 22.10.1993 perustettiin ongelmaluottoja varten omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy. Perustamisvaiheessa yhtiöön siirrettiin n. 3600 lainaa ja kesäkuuhun 1994 mennessä n. 34 000 lisää. Kaikkiaan Arsenaliin siirrettiin lähes 80 000 ongelmaluottoa, joista luottotappiot korvattiin siirtäjäpankeille m. 50 miljardin pankkituella eli kansalaisten maksamilla verovaroilla. Arsenal sai salaiseksi valtiontalouden tarkastusviraston raportin sillä perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastasi ministeri ja silloinen Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi Anne Siimes.
Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta.

Nyt näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan niin koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain vastainen.
Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 %:ssä (petos). Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa v. 2000. Siinä todetaan, että n. 1000 tarkastetusta reklamaatiosta n. 100 todettiin aiheellisiksi. Lainaa ei ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin liittyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.

Keskipohjan Aluesäästöpankin johtaja Veikko Korpela on antamassaan haastattelussa myöntänyt pankkien perineen velkoja kahteen kertaan. Samaan perintäongelmaan on kiinnitetty huomiota myös Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuodelta 2000 ja oikeusturva-asian neuvottelukunnan kertomuksessa vuosilta 2000-2001. Postipankin entinen pääjohtaja Seppo Lindblom tunnustaa syyllisyytensä Iltalehden haastattelussa 15.8.2005. Kristillisten kansanedustaja Toimi Kankaanniemi myöntää, että pankit toimivat rikollisesti. Pankit saattoivat vapaasti lähes ilman kontrollia laittaa ongelma-asiakkaidensa luottoja tuohon roskapankin (Arsenalin) piikkiin ja saada valtiolta täysimääräisen korvauksen noista ongelmaluotoista, jotka se laittoi tuohon roskapankin piikkiin. Lisäksi pankki tuhosi näiden ongelmaluottoja ottaneiden yrittäjien yritykset ja omaisuuden sekä takaajien omaisuuden. Roskapankin piikki oli auki ja rahalla ei ollut mitään takarajaa, sanoo kansanedustaja Kankaanniemi. Nyt on päästy lamasta ulos, pankit ovat rikkaita, mutta laman todelliset uhrit ovat hoitamatta, jatkaa Kankaanniemi. Se on Lipposen kahden hallituksen häpeä.

Johtopäätökset

Suomessa pankkikriisi kosketti noin miljoonaa ihmistä, jotka joutuivat kärsimään Suomen talouden ja poliittisten päättäjien virhearvioinneista. Hinta on monen osalta äärettömän korkea. Pankkikriisi jätettiin selvittämättä. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että asiasta on poliittinen sopimus suurimpien puolueiden sekä Kristillisten, Vasemmistoliiton sekä Ruotsalaisen kansanpuolueen kesken. Menettely on törkeä kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan loukkaus. Se on ihmisoikeussopimusten vastainen menettely.

Antti-Pekka Pietilä on kirjoittanut kirjan Pankkikriisin peitellyt paperit.

Kirjan mukaan kansantaloustieteilijät Seppo Honkapohja ja Erkki Koskela ovat painokkaasti sitä mieltä, että huonon talous- ja rahapolitiikan seurauksena suomalaisen menestyksen kupla paisui kuin ilmapallo. Kun se lopulta puhkesi, markka devalvoitiin, valuutta pakeni maasta, valuuttaluottojen ottajat kaatuivat konkurssiin ja kansalaiset ajautuivat jättimäiseen työttömyyteen. Huonosta talouspolitiikasta kehittyi ensin valuuttakriisi ja sen jälkeen pankkikriisi.
Iiro Viinanen oli yksi päätoimijoista
"Hätä ei lukenut lakia, eikä kuolemanpelossa kaihdettu keinoja", sanoo Iiro Viinanen, joka oli valtionvarainministerinä suuren laman ja pankkikriisin aikana 1990-luvun alussa. Hän oli purkamassa pommia, joka oli viritetty vuosina 1986-1991 eli ennen hänen ministerikauttaan. Valuuttaluottojen vyöry kulki läpi kansantalouden ja yrityskentän. Halvaksi rahaksi luullut valuuttaluotot muuttuivat vääräksi rahaksi, kun markan arvo romahti ja velkapommi räjähti. Valuuttaveloista kehkeytyi Suomen taloushistorian suurin yksittäinen katastrofi, josta kehkeytyi pankkikriisi.
Pankkikriisin sumeisiin kohtiin kuuluu valuuttavelallisten taloudellinen ja oikeudellinen kohtalo. Sitä ei ole juurikaan selvitetty, koska devalvaatioista hyötyjien määrä on ollut lukumääräisesti paljon suurempi kuin tappioista kärsineiden määrä. Vähemmistöön jäävän kansanosan asema on aina kurja. Syrjäytyneet elävät hyvinvoinnin ja hyväksynnän marginaalissa. He ovat eläneet velkahelvetissä.
Valtionvarainministeriön, valtion vakuusrahaston ja Suomen Pankin virkamiehet sekä Esko Ahon hallituksen ministerit myöntävät yksityisissä keskusteluissa, ettei pankkien pelastaminen ja valuuttavelallisten kohtelu mennyt lain mukaisesti.

Björn Wahlroos pääkonna?

SYP kauppasi 1990-luvun vaihteessa asiakkailleen miljardeittain valuuttakoriluottoja. Valuuttaa tungettiin markkinoille. Samaan aikaan pankki kaatoi suurilla operaatioilla markkaa kohti devalvaatiota, jonka pankki tiesi aiheuttavan valuuttaluottoja ottaneille asiakkailleen kasapäin konkursseja.
Pankki itse suojasi oman valuutta-asemansa, koska ennusti markan taipuvan jossain vaiheessa. Sen sijaan asiakkailleen SYP:n johtajat vakuuttivat, että lainojen taustalla oleva valuuttakori antaa riittävän suojan.
Pankille itselleen devalvaatiosta ja asiakkaiden valuuttaluotoista ei siis tullut tappiota, vaan suuria voittoja. Asiakkaiden konkursseista tappioita tuli sitten sitäkin enemmän. Kun ongelmat muuttuivat kriisiksi juuri Björn Wahlroos perusteli arvovaltaisille päättäjille, miksi pankit pitäisi pelastaa. Presidentti Mauno Koivisto järjesti talousseminaarin presidentinlinnassa 2.3.1992. Mukana olivat Postipankin pääjohtaja Seppo Lindblom, SYP:n emopankin Unitaksen johtaja Vesa Vainio ja KOP:n pääjohtaja Pertti Voutilainen. Tilaisuudessa Bjorn Wahlroos avasi pankkikriisin syvimmän olemuksen arvovaltaiselle päättäjäjoukolle. Wahlroosilla oli ratkaiseva rooli, kun pankinjohtajista koostuvat ryhmä päätti, miten valtio pelastaisi pankit niiden itsensä aiheuttamista ongelmista.
Näin siis markan kaatumiseen keskeisesti vaikuttaneista miehistä tuli maan hallituksen tärkeitä neuvonantajia, kun piti korjata markan kaatumisen aiheuttamat tuhot. Wahlroosin perustelut hyväksyttiin laajasti ja nopeasti. Pääministeri Ahon hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätyi samaan lopputulokseen kuin Wahlroosin analyysi.
Eikä tässä vielä kaikki. Valtiovarainministeriössä heräsi ajatus, että valtion antama pankkituki voitaisiin vaihtaa osakkeiksi. Silloin SYP alkoi kiireellä suunnitella konsernirakenteen myllertämistä niin, että valtio ei pääsisi käsiksi yhtiön omaisuuteen. Tämän projektin vetäjä oli kirjan mukaan Wahlroos.
SYP pelastautui rukkaamalla rakennettaan, hinnoittelemalla uudelleen omaisuutensa ja muuttamalla nimensä niin taidokkaasti, että asiakkaat eivät sitä huomanneet. Suomen Yhdyspankin rakenneuudistus toteutettiin siten, että käyttöön otettiin pankin vanha nimi Pohjoismaiden Yhdyspankki. Sille siirrettiin Suomen Yhdyspankin koko pankkitoiminta. Tämän seurauksena Pohjoismaiden Yhdyspankista tuli Suomen Yhdyspankin tytäryhtiö ja emoyhtiönä toimineen Suomen yhdyspankin nimi vapautui ja Pohjoismaiden Yhdyspankki voitiin muuttaa takaisin Suomen Yhdyspankiksi. Voitot pantiin toiseen taskuun ja tappiot toiseen. Järjestelyn jälkeen pankkitoimintaa voitiin jatkaa perinteisenä Suomen Yhdyspankkina. Emoyhtiö Unitaksen palvelukseen jäi vain parikymmentä henkilöä hoitamaan konsernihallintoa ja arvokkaita omaisuusmassoja. Tytäryhtiönä toimiva Suomen Yhdyspankki harjoitti varsinaista pankkitoimintaa. Valtionvarainministeriössä jäi vahingossa tai tahallaan huomaamatta, että vaihtoon olisivat tulleet SYP:n eivätkä Unitaksen pörssissä noteeratut osakkeet.
SYP teki vekseleistä väkisin velkakirjoja. Rata hyväksyi SYP:n toimet. SYP oli lain yläpuolella. Suurpankki velkoi asiakkailtaan 8 miljardia markkaa kyseenalaisin perustein.

Kymmenen miljardia tukea vahingossa

A-P Pietilän kirja antaa raadollisen kuvan siitä, miten poliitikot, pankkivalvojat ja oikeuslaitoskin olivat pankkien juoksutettavissa pankkikriisin aikaan. Uskomaton esimerkki tästä on pankkien saama anteeksianto maksamattomista veroista. Verottajan mukaan pankit olivat jättäneet maksamatta leimaverot liikkeelle laskemistaan sijoitustodistuksista.
Tuolloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen sai 4.2.1993 Verohallituksen laskelmat, että kymmeneltä vuodelta maksamatta jääneiden leimaverojen yhteissumma oli jopa 10 miljardia markkaa eli yli 1,5 miljardia euroa.
Viinanen ymmärsi, että pelkästään tieto tuosta voisi kaataa suurissa vaikeuksissa olevia pankkeja ja aiheuttaa hätätilan. Yksikään pankki ei olisi pystynyt maksamaan laiminlyöntejään.
Viinanen ja valtiovarainministeriön valtiosihteeri Eino Keinänen päättivät, että leimaverot on pakko antaa anteeksi.
Anteeksiannosta laadittiin pikaisesti lakiesitys, joka eteni keväällä eduskuntaan. Pietilän mukaan kansanedustajat olivat tietämättömiä (kuten tänäänkin asioista) ongelman laajuudesta. On todennäköistä, että kansanedustajat eivät ymmärtäneet mitä päättivät. Hallituksen lakiesityksessä todettiin, että lainmuutoksella ei ollut taloudellisia vaikutuksia.
Eduskunta hyväksyi lain juhannuksen alla kansanedustajien loman edellä ilman sen suurempaa huomiota.

Presidentti Koivisto käskytti tuomareita ja painosti oikeuslaitosta

Miksi tuomarit taipuivat, kun Koivisto vaati pankeille oikeutta ja velallisille tuomioita? Presidentti ei halunnut helpottaa kansalaisten ahdinkoa kuin oikeusministerin painostuksesta. Tuomioistuinten ja tuomareiden toiminnassa on nähtävissä selviä muutoksia vuoden 1992 jälkeen, kun tarkastellaan tehtyjen ratkaisujen sisältöjä ja perusteluja.
Valuuttavelallisten näkökulmasta mielenkiintoiseksi ajankohdaksi muodostuu kevät 1992, jolloin presidentti Mauno Koiviston aktiivinen rooli pankkikriisin hoidossa tuli esille erikoisella tavalla. Presidentti ei ollut tyytynyt pohtimaan vain pankkikriisin taloudellisia vaikutuksia ja seurauksia, vaan hän myös vaikutti muiden tahojen päätöksentekoon. Koiviston näkökulmasta tuomioistuimista oli kehittymässä liian keskeinen tekijä pankkikriisin selvittelyssä.
Presidentinlinnaan kokoontui 6. toukokuuta tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajia sekä presidentin kanslian henkilökuntaa. Mukana oli myös korkeimman oikeuden täysivaltainen kokoonpano: presidentti Olavi Heinonen ja oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Per Lindholm ja Mikko Tulokas, joka oli juuri nimitetty korkeimman oikeuden jäseneksi.
Paikalle saapui myös korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) hallitusneuvos Pekka Hallberg, josta myöhemmin tuli KHO:n presidentti. Lisäksi mukana oli viisi muuta alempien oikeusistuinten jäsentä: Itä-Suomen hovioikeuden presidentti Esko Kilpeläinen, Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintala, Oulun lääninoikeuden ylituomari Olli Karikoski, Kuopion raastuvanoikeuden pormestari Juha Kettunen ja Rovaniemen tuomiokunnan kihlakunnantuomari Markku Arponen. Kaikkiaan osanottajia oli kolmisenkymmentä.
Tilaisuudessa käsiteltiin tuomioistuinten yhteiskunnallista vallankäyttöä ja riippumattomuutta sekä arvioitiin tuomioistuinten toimintaa yleensä. Työjärjestyksestä huolimatta tilaisuuteen ei ollut kutsuttu oikeusministeriön edustajia, hallituksen ministereitä tai muitakaan poliitikkoja.
Helsingin yliopiston oikeushistorian professori Heikki Ylikangas oli yksi osanottajista. Hän on selostanut tilaisuuden tarkoitusta ja luonnetta seuraavasti: "Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa." Tällä Ylikangas viittaa Koiviston aikaisemmin esittämään näkemykseen, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoja. KKO oli tehnyt vain kuukautta ennen Koiviston järjestämää tilaisuutta päätöksen, joka tuki lainanottajien oikeuksia.

Koiviston puhuttelu muutti tuomioiden linjaa

Koivisto oli Pietilän mukaan hyvin vihainen tuomareille, jotka olivat ottaneet päätöksissään kuluttaja-asiamiehen roolin. Koiviston mukaan tuomioistuinten olisi pitänyt huomioida lain lisäksi pankkien taloudellinen asema ja kansantaloudelliset näkökulmat.
Olavi Heinonen oli kirjan mukaan äärimmäisen kiusaantunut keskustelusta. Pietilän mukaan Koiviston nuhtelu johti siihen, että tuomioistuimet alkoivat tulkita lakia pankkien eduuksia ja velallisten vahingoksi yhtä tapausta lukuun ottamatta.
Koiviston keskustelut on tallennettu Koiviston omaan arkistoon, jossa on nauhoitukset ja kirjoitetut muistiot. Tasavallan presidentti Tarja Halonen päätti heinäkuussa 2002, että asiakirjoja ei luovuteta ulkopuolisille.
Myöhemmin Koivisto on kirjan mukaan muistuttanut, että oikeuslaitoksen pitää ottaa kantaa heikomman puolesta vahvempaa vastaan. Koiviston ajatuksissa tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon, että pankkikriisin aikaan pankeista oli tullut heikompi osapuoli.

Oikeuslaitos päätti pankin tarpeen mukaan

Oikeuslaitoksen juoksuttamisesta kirja antaa herkullinen esimerkin, joka liittyy pankkien asiakkailleen myymiin valuuttakoriluottoihin. Suuri osa noista luotoista oli vekseleitä. Korkein oikeus oli jo kuitenkin vuonna 1989 päättänyt, että vaihtuvaan pääomaan perustuva korivaluuttavekseli on pätemätön. Pietilän kirjan mukaan kymmenet tuhannet lainasopimukset perustuivat pätemättömiin papereihin.
Siitä huolimatta pankit kauppasivat vastaavia tuotteita kiihtyvällä tahdilla. Yksi vekselimuodon suosion syy oli, että niistä ei pitänyt maksaa leimaveroa. Kun devalvaatio räjäytti asiakkaiden valuuttavelan markka-arvon pilviin, alkoi erikoinen kiista. Osa asiakkaista huomasi, että lain mukaan vekselivelan määrä pitää olla tiedossa jo sopimusta tehtäessä. Devalvaatio ei siis voi nostaa vekselivelkaa sovittua suuremmaksi, vaan asiakkaan pitäisi selvitä velasta maksamalla vain vekselissä sovittu markkasumma.
Tällainen kanta jäi voimaan eräässä kiistassa Kemin raastuvanoikeudessa ja Rovaniemen hovioikeudessa. Korkein oikeus ei antanut pankille valituslupaa. Tuosta päätöksestä välittämättä pankit vaativat kaikilta muilta asiakkailtaan devalvaatiolisän. Myöhemmässä vaiheessa pankit kuitenkin väittivät, että vekseli ei olekaan enää vekseli, vaan normaali luotto. Pankit saivat oikeuslaitoksen puolelleen.
Kun verottaja puolestaan vaati luotoista maksamattomia veroja, pankki onnistui todistamaan oikeudessa, että kyseessä on vekseli. Näin siis SYP onnistui Pietilän mukaan vakuuttamaan Korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että kyseessä olivat vekselit ja Korkeimmalle oikeudelle, että kyseessä ovat luotot. Suomen korkeimmat tuomioistuimet pitivät papereita erilaisina aina sen mukaan, mikä oli pankille edullisinta.

Valuuttavelalliset elävänä hirressä rikosten uhreina

Valuuttavelallisten kohtaloksi koitui Suomen markan devalvaatio, jota ei koskaan pitänyt tulla. Suomen Pankki ja pääministeri Esko Ahon hallitus vakuuttivat yhdessä presidentti Mauno Koiviston kanssa, että vahvan ja vakaan markan politiikka on kansantalouden ja hyvinvoinnin ankkuri.
Pohja kuitenkin petti, ankkuri irtosi, markka devalvoitiin ja päästettiin kellumaan. Tapahtumien virta alkoi viedä valuuttavelallisia. Tulvan paisuessa mukaan tempaantui satojatuhansia suomalaisia, joiden velat kasvoivat ylivoimaisen suuriksi. Lopulta pankki pani heidän omaisuutensa pakkomyyntiin. Vuonna 1994 ulosotossa oli yli 500 000 suomalaista, kun "normaalina" voidaan pitää vuoden 2006 tasoa, noin 200 000.
Valuuttaluottojen perintä on ollut poikkeuksellinen tapahtuma, ja sen yhteydessä on myös koeteltu Suomen kansainvälisten valtiosopimusten pitävyyttä. Tuomioistuinten tuomarit eivät ole tutkineet tai ymmärtäneet, minkälaisista asiakirjoista korivaluuttavekseleissä oli kyse. Valtionvarainministeriö ja pankkitarkistajat ovat edesauttaneet epäselvyyksien luomisessa. Tarkoitus ja tavoite ovat ohittaneet Suomen lain. Kun otetaan huomioon pankkien, pankkiviranomaisten ja poliittisen vallan yhteistyö lainsäädäntötyössä, niin tästä paljastuu suuren luokan operaatio. Valuuttavelkojen jälkien seuraaminen vie lukijan Suomen taloushistorian synkimpään ajanjaksoon, suureen lamaan ja pankkikriisiin, jonka selvittelyyn osallistuivat maamme silloiset huippupolitiikot. Heidän tekonsa ja kommenttinsa vaikuttivat valuuttavelallisten järkyttävään kohtaloon.
1980-luvun talouspoliittisen kokeilun, vakaan markan ylläpidon kustannukset toteutuivat satojen miljoonien markkojen tappiopottina. Se kaatui lyhentämättömänä ensin valuuttavelallisten ja sen jälkeen veronmaksajien syliin. Ihmettelyn määrä lisääntyi, kun 1990-luvun puolivälissä käynnistettiin useita lainsäädäntöhankkeita, joilla tehtiin hyväksyttäviksi pankkikriisin aikana kiireessä tehdyt ja toteutusaikanaan lainvastaiset ratkaisut.

Antti-Pekka Pietilän kirja Pankkikriisin peitellyt paperit on todistusaineistona Oulun käräjäoikeudessa valtiopetokseen.

Seppo Konttisen kirja Salattu pankkituki ja sitä seuranneet ohjelmat Ajankohtainen kakkonen 13.2.2008 ja A-Zoom 15.2.2008 nostivat uudelleen esille niin sanotun Aktiv-Hansakaupan.
Ajankohtainen kakkonen kertoi 13.2.2008, että 1990-luvun laman aikana Suomessa velkaantui yli 120 000 ihmistä, joista kolmasosa oli yrittäjiä. Lopputuloksena oli henkilökohtaisia katastrofeja: ulosottoja, avioeroja, alkoholismia, jopa itsemurhia. Suurin osa ylivelkaantuneista on kuitenkin sinnitellyt velkataakkansa alla. Tänä vuonna asioiden piti muuttua. Vuodenvaihteessa astui voimaan säädös velkojen lopullisesta vanhenemisesta, jonka piti armahtaa lamavelalliset.
Mutta ihan niin ei taida käydä. Velkaneuvojien arvion mukaan mukaan laman vuoksi velkaantuneista vapautuu maaliskuussa korkeintaan joka kymmenes. Muilla pankkikriisin maksutalkoot jatkuvat vielä vuosia.
A-Zoom jatkoi perjantaina 15.2.2008 keskustelua: Pankkivangit. Joko lamavelallisten pankkivankeus vihdoin päättyy? Reportaasi jättivelkojen painamista kansalaisista ja päättäjistä, jotka katosivat.
Studiovieraana oli salaisesta pankkituesta pamfletin kirjoittanut taloustoimittaja Seppo Konttinen.

Mikä on Aktiv Hansa-kauppa?

Arsenal sai valtiontalouden tarkastusviraston raportin salaiseksi sillä perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan markan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastaa ministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes. Syyllistyikö ministeri Siimes rikollisten suojeluun suostuessaan asioiden julistamiseksi salaisiksi? Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi-Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Nämä 12,2 miljardin saatavat (76 000 saatavaa) myytiin 5 %:lla todellisesta arvosta. Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta vapautua veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Luottojen myymisestä ei ole virallista päätöstä.
Helsingin Sanomien 1.4.2000 julkistaman uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siten perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 36 luvun 1-3 §:ssä (petos). Kysymys on törkeästä petoksesta, jos asiaa tarkastellaan Suomen rikoslain pohjalta. Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuonna 2000: tuhannesta tarkastetusta reklamaatiosta noin kymmenesosa todettiin aiheellisiksi; lainaa ei enää ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin sisältyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.
Kauppasopimukseen sisältyi myös klausuuli, jonka mukaan, jos kauppasummaa pienennetään Suomen valtion toimenpitein, koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Sidottiinko tällä klausuulilla jo lainsäädäntövaltaakin? Ylittikö sopimus laillisuuden rajat? Miksi asiakirjat on julistettu salaisiksi vuoteen 2025 saakka? Onko kysymyksessä rikosten peittely ja rikollisten suojelu ja törkeä petos?

Torkeä petos?

Omaisuudenhoitoyhtiöt Arsenal Oyj, Arsenal-SSP Oy ja Arsenal-Silta Oy myivät 31.3.2000 allekirjoitetulla kauppakirjalla yhteensä noin 76 000 saatavaa, pääoma-arvoltaan noin 12 miljardia markkaa, 600 miljoonalla markalla Aktiv Hansa Oy:lle ja C&A Finland Oy:lle. Kysymyksessä oli siis Suomen oloissa erittäin suuri kauppa. Kaupalle antoi hyväksyntänsä omaisuudenhoitoyhtiöiden valtio-omistajan puolesta toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes. Aiemmin hän oli ilmoittanut, että saatavia ei myydä ulkomaalaisille perintäyhtiöille. Näin lienee kuitenkin tosiasiassa tapahtunut. Arsenal-kauppojen alkuperäistä kauppahintaa on pidettävä kohtuuttoman alhaisena. Velalliset olisivat lähes poikkeuksetta olleet valmiit ostamaan itsensä vapaiksi maksamalla viisi prosenttia myydyistä veloistaan vapaaehtoisesti. Tätä tarkoittanut todellinen sovintomenettely olisi ollut myös omaisuudenhoitoyhtiöt omistavan valtion kiistaton etu. Nyt taloudelliset tappiot koituvat suomalaisten veronmaksajien maksettaviksi, kun taas voitot siirtyvät perintäyhtiöiden ulkomaalaisten omistajien hyödyksi. Kansantaloudenkin tappiot lienevät mittavat. On syytä epäillä, että Aktiv Hansa kaupalla peiteltiin Arsenalin ja pankkien rikolliset toimet.

Oikeusministeri Tuija Braxin lausuma rakennuslehdelle

Ulosottolain 3:6 §:n muutoksen esteenä on Arsenal velkojen (Suvi-Anne Siimeksen allekirjoittaman) myyntisopimuksen ehto, joka estää myyjää (valtiota) muuttamaan lakeja ostajan ostettujen saamisten arvoa heikentävästi. Tämä lainmuutosehto koskee muun muassa ulosottolakia.Mikäli lakia muutetaan joutuu myyjä korvaamaan ostajalle kaupan kohteen käyvän arvon. Tämä info oli jo vuosia sitten eduskunnan käytäväkeskusteluissa, kun ensimmäisen kerran mainittua pykälää pyydettiin muuttamaan.

Perustuslain vastainen sopimus

Kauppaehtoihin sisältyvän sitoumuksen pidättäytymistä lainmuutoksilta on pidettävä myös kohtuuttomana ja vähintään kyseenalaisena myös valtiosääntöoikeuden kannalta. Kauppasopimus on Suomen perustuslain vastainen. Suomen perustulain 29 §:n mukaan kansanedustaja on toimessaan velvollinen noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset. Menettely, jolle ministeri koko hallituksen puolesta on antanut hyväksynnän, näyttää sitovan veronmaksajille aiheutuvien lisätappioiden uhalla eduskunnan ja kansanedustajan lainsäädäntö- ja aloitevaltaa. Kuitenkaan eduskuntaa sitovia kauppaehtoja ei ole saatettu eduskunnan hyväksyttäviksi.
Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 allekirjoitetulla kauppakirjalla Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Ostajat ovat perineet saatavia noin 57 000 velalliselta. Perinnässä on myös sellaisia velkoja, joita ei ole pitkiin aikoihin yritettykään periä ja jotka ovat tulleet jo maksetuiksi joko velallisen tai takaajan toimesta tai muutoin, mutta joita koskevia velkakirjoja ei ole aikanaan asianmukaisesti mitätöity ja/tai palautettu velallisille. Toinen hämmästystä aiheuttanut asia on se, että Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ovat omaksuneet selkeästi muista velkojista poikkeavan menettelyn velkasovinnoissa. Nämä yhtiöt eivät tee ns. nollaohjelmia, eivätkä viittä vuotta lyhyempiä maksuohjelmia. Yleensä maksuohjelmat ovat kahdeksan vuoden mittaisia ja niissä on yleisenä pidettävästä menettelystä poikkeavia purkuehtoja.

Näin Suvi-Anne Siimes vastasi
Suvi-Anne Siimeksen vastaus turkulaisen Kalevi Kannuksen kyselyyn:

"Arsenalin saatavakannan myyntiä on käsitelty esityksestäni hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa kahteen kertaan syksyllä 1999 eli 29.11 1999 ja 8.12.1999. Käsittelyn pohjana oli saatavien myynnistä järjestetyn tarjouskilpailun tulokset, ja 8.12 kokouksessa valiokunta puolsi saatavakannan myyntiä Cargill Inc + Aktiv Hansalle, jonka kanssa kauppa toteutui ja kauppakirja allekirjoitettiin 31.3.2000. Saatavakannan myynti perustui jo edellisen hallituksen aikana tehtyyn päätökseen ajaa omaisuudenhoitoyhtiön toiminta alas."
Mainitun valiokunnan kokouksessa 29.11. mukana olivat Paavo Lipponen, Olli-Pekka Heinonen, Suvi-Anne Siimes ja Eva Biaudet. Kokouksessa 8.12.: Sauli Niinistö, Olli-Pekka Heinonen, Sinikka Mönkäre, Kalevi Hemilä, Suvi-Anne Siimes ja Erkki Tuomioja.
Poliittinen salaisuus
Kysyin (siis minä Erkki Aho) kansanedustaja Toimi Kankaaniemeltä, miksi Aktiv Hansan kauppaan ei ole puututtu, vaikka on syytä epäillä kauppaa petolliseksi ja kauppa saattaa sisältää perustuslain vastaisen klausuulin. Kankaanniemi vastasi: ”Kaikki sen tietävät, mutta kukaan ei halua puuttua asiaan”. Onkohan tässä kysymys ns. ”hyvä-veli -järjestelmästä”, johon on päässyt osalliseksi yksi ”sisarkin” eli Suvi Anne Siimes?
Kaikki kansanedustajat ovat tietoisia siitä, että Suvi-Anne Siimeksen Aktiv Hansa-kauppa on rikollisesti tehty. Poliittiseen salaisuuteen kuuluu myös niin sanottu Koiviston konklaavi, jossa päätettiin, että pankki voittaa ylemmissä oikeusasteissa. Kaikki kansanedustajat tietävät salaisen SSP-sopimuksen, jonka mukaan pankeille annettiin vapaus poistaa markkinoilta yrityksiä (noin 60 000) ja laittaa saatavat valtion avoimeen pankkitukipiikkiin. Suomalaisilta on oikeudensaanti estetty myös sillä, että Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi on nimitetty valtakunnansyyttäjävirastosta väärillä tiedoilla Päivi Hirvelä. Näin suomalaiset eivät voi saada oikeutta EIT:ssäkään.
Oman rikollisen toimintansa suojelemiksi päättäjät perustivat niin sanotut maakuntajoukot.

Useita rikostutkintapyyntöjä

Minun oikeustajuni mukaan Aktiv Hansa kauppa on tutkittava ja on selvitettävä sisältyykö siihen rikollista toimintaa. Olen toimittanut aineistot alkuvuodesta 2004 valtakunnansyyttäjävirastoon tutkija Pauli Mattilalle ja tutkinnanjohtaja Simo Kolehmaiselle sekä Keskusrikospoliisiin talousrikosyksikön päällikölle Tapio Kalliokoskelle. Tein tämän kaiken siksi, että minuun on otettu yhteyttä erittäin paljon ylivelkaantuneiden kohtuuttoman aseman parantamiseksi.
On täysin perusteltua vaatia, että valtio purkaa Aktiv Hansa-kaupan sekä vapauttaa ylivelkaantuneet kohtuuttomasta oikeustoimilain ja perustuslain vastaisesta asemastaan kokonaan. Silloin noin 76 000 ylivelkaantuneen asemaa helpotetaan ratkaisevasti. Yhteiskunnan kannalta meillä on varaa sijoittaa tähän 600 miljoonaa markkaa ja saada sitä kautta onnellisempi loppuelämä mahdollisille rikosten uhreille. Poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty.

Pankkikriisin osalta ns. Koiviston konklaavin on syytä epäillä täyttävän valtiopetoksen tunnusmerkistön. Tähän valtiopetokseen liittyvät myös salaiseksi julistettu SSP-sopimus, jonka Esko Ahon hallitus teki neljän pankin kanssa sekä Aktiv Hansa-kauppa, mitä todistusaineston perusteella voidaan pitää törkeänä petoksena ja kaikin puolin laittomana sopimuksena kuten allaolevasta ilmenee.

Tässä palaute arkistosta:
—– Alkuperäinen viesti —–
Lähettäjä: “Suominen Lea”
Vastaanottaja: kalevi.kannus
Lähetetty: 15. tammikuuta 2003 15:20
Aihe: Ministeri Siimekseltä
Tiedoksenne 29.11.1999 talouspoliittisessa kokouksessa läsnäolleet ministerit:Lipponen, Heinonen, Siimes ja Biaudet.
Toisessa 8.12.1999 talouspoliittisessa kokouksessa läsnäolleeet ministerit: Niinistö, Heinonen, Mönkäre, Hemilä, Siimes ja Tuomioja.
Käsittelyn pohjana oli saatavien myynnistä järjestetyn tarjouskilpailun tulokset, ja 8.12 kokouksessa valiokunta puolsi saatavakannan myyntiä Cargill Inc + Aktiv Hansalle, jonka kanssa kauppa toteutui ja kauppakirja allekirjoitettiin 31.3.2000.
Saatavakannan myynti perustui jo edellisen hallituksen aikana tehtyyn päätökseen ajaa omaisuudenhoitoyhtiön toiminta alas.
Suvi-Anne Siimes
terveisin
Lea Suominen
Ministeri Siimeksen erityisavustajien sihteeri
Valtiovarainministeriö
* * *

OTE kauppakirjasta 31.3.2000

Myyjät Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oyj
Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oyj
Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-Silta Oyj
Ostajat Aktiv Hansa Oy
C & A Finland Oy
Kaupan kohde
yhteensä noin 76.000 saatavaa
yhteensä noin 57.000 vastuussa olevaa
Myytyjen saatavien pääomat
yhteensä noin 12 miljardia markkaa
Kauppahinta
600 miljoonaa markkaa, joka myöhemmin on alentunut jonkin verran kauppakirjan ehtoihin perustuvien hinnanalennusten vuoksi
Ote kauppaehdoista
Kohta 4.2.3.2 Lainmuutos
Tämä kohta koskee kaikkia relevantin lainsäädännön mutoksia tai jokaista uutta lakia tai säädöstä (jäljempänä ”Lainmuutos”) tai mitä tahansa Suomen Eduskunnassa alullepantua virallista menettelyä sellaisen lainmuutoksen aikaansaamiseksi mukaan lukien muun muassa ulosottolain uudistaminen ennen vuoden 2008 loppua. Mikäli tällainen Lainmuutos taannehtivasti rajoittaa Ostajien kaupan kohteeseen kuuluvien saamisten tai panttivakuuksien täytäntöönpanoon, perintään, pakkorealisointiin tai pakkotäytäntöönpanoon käytettävissä olevaa aikaa lyhyemmäksi kuin 10 vuodeksi (10) siirtopäivästä lukien, niin silloin Myyjät ovat velvollisia tarkoituksella saattaa Ostajat samaan asemaan kuin he olisivat olleet, mikäli lainmuutosta ei olisi tapahtunut, korvaamaan Ostajille silloin jäljellä olevan kaupan kohteen käyvän arvon Lainmuutoksesta johtuvan alenemisen maksamalla Ostajille rahamäärän, joka vastaa kaupan kohteen arvioitua ja/tai todellista arvon alenemista.
Sellaisen Lainmuutoksen tai alullepannun virallisen menettelyn seurauksena Ostajat voivat milloin tahansa ennen vuoden 2008 loppua antaa Myyjille tiedoksi sitä koskevan ilmoituksen ja Myyjillä on velvollisuus neuvotella Ostajien kanssa sellaisen arvonalennuksen määrästä. Mikäli kyseisestä määrästä ei ole päästy osapuolten kesken kuudenkymmenen (60) päivän kuluessa ilmoituksen tiedoksiannosta, kummallakin osapuolella on oikeus saattaa asia tämän sopimuksen 19 kohdan mukaisesti lopullisesti ratkaistavaksi.
19 VÄLITYSLAUSEKE
Tätä sopimusta kokevat kaikki riidat ratkaistaan lopullisesti Suomen välimiesmenettelylain (967792) mukaisessa välimiesmenettelyssä. Sekä Ostajat yhteisesti että myyjät yhteisesti valitsevat kumpikin yhden välimiehen ja näin valitut välimiehet valitsevat välimiesoikeuden puheenjohtajan. Mikäli Ostajat tai myyjät eivät ole nimenneet välimiestään kolmen (3) viikon kuluessa välimiesmenettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta tai välimiehet eivät ole nimenneet puheenjohtajaa kolmen (3) viikon kuluessa vastaajan välimiehen nimeämisestä nimeää puuttuvan välimiehen tai puheenjohtajan Suomen Keskuskauppakamarin Välityslautakunta. Välimiesmenettelyn paikka on Helsinki ja välimiesmenettelyn kieli englanti.

Seppo Konttisen kirja Salainen pankkituki on todisteena valtiopetoksesta Oulun käräjäoikeudesa asiassani.

Salainen pankkituki – pääkonna Mauno Koivisto

Suomen taloushistorian suurimmasta katastrofista ei ole kerrottu kaikkea. Seppo Konttinen tekee paljastuksia kirjassaan nimeltä Salainen pankkituki.

Konttisen esityksen mukaan poliittinen ja taloudellinen eliitti oli hämärtänyt kärsimysten vuodet. Käyttöön oli otettu vaikeasti ymmärrettäviä sanoja kuten rakennemuutos, muutostarve, talouden vakaus, pankkialan tervehdyttäminen tai markkinavoimat.

Pelkästään voittajien kertoma "totuus" on hallinnut pankkikriisivuosien historian kirjoittamista ja tilintekoa. Se on ollut liian yksipuolista.

Pääsyyllinen

Konttisen kirjasta tulee selvästi esille, että pankkikriisin konna on presidentti Mauno Koivisto, joka on vetänyt omaa rooliaan kaukana virallisten linjojen takana ja etäällä etusivujen uutisista. Pankkilait olivat peräisin Mauno Koiviston ensimmäisen hallituksen ajoilta.

Vuosien saatossa pankkien lainahanat olivat päästetty holtittomasti soljumaan, mikä johti pankit vararikon partaalle. Päättäjät eivät itsekään tienneet, mitä oltiin tekemässä. Vakaan markan politiikka ja holtiton rahamarkkinoiden vapauttaminen johtivat yli puolen miljoonan ihmisen työttömyyteen. Yli 60 000 yritystä hävisi markkinoilta, yrittäjien omaisuus ja elämäntyö tuhottiin. Tuhannet ihmiset päättivät päivänsä oman käden kautta. Toiset taas elävät näiltä sijoilta huippupalkoilla ja -eläkkeillä tässä samassa yhteiskunnassa.

Muut syylliset

Pankkikriisin todelliset taustat ovat harvojen ja valittujen tiedossa. Itsenäisyyden ajan suurimman laman yhteiskuntavaikuttajat olivatMauno Koivisto,
Harri Holkeri,
Erkki Liikanen,
Matti Louekoski,
Esko Aho,
Iiro Viinanen,
Ulf Sundqvist,
Seppo Lindblom,
Esko Ollila ja muita.

Entinen elinkeinoasiamies Esko Aho ja entinen pienyrittäjä Iiro Viinanen joutuivat mahdottoman tehtävän eteen.

Toiseen eliittiryhmään kuuluivat pankinjohtajat ja virkamiehetRolf Kullberg,
Sirkka Hämäläinen,
Jaakko Lassila,
Ahti Hirvonen,
Paavo Prepula,
Vesa Vaino,
Björn Wahlroos,
Pertti Voutilainen,
Pekka Laajanen,
Christopher Wegelius ja muita.

Missä he ovat nyt kun kultaiset kädenpuristukset on annettu ja ennenaikaiset suureläkkeet maksettu?

Laman syy

Suomen Pankin entisen pääjohtajan Mauno Koiviston vetämä vahvan markan politiikka oli laman pääsyy.

Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg ilmoitti nimittäjälleen Mauno Koivistolle syyskuussa 1991, että hän jättää tehtävänsä jos markka devalvoidaan.

Valtionvarainministeri Iiro Viinanen löi 14.11.1991 vetoa, että ei devalvoida. Jos devalvoidaan, niin hän eroaa. Markka devalvoitiin. Viinanen ei eronnut. Puntila erosi ja Kullberg palkittiin myöhemmin korkealla kunniamerkillä.

Väärä politiikka nakersi palkansaajien, yrittäjien ja eläkeläisten leipää.
Nuori pääministeri Esko Aho ilmoitti kesällä 1992, että pankit tullaan pelastamaan kaikissa olosuhteissa. Julkilausuma johti Suomen taloushistorian kaikkien aikojen suurimpaan kansalaisten varallisuuden uusjakoon salaa ja peitellysti.Pankkiherrat linnaan

Koivisto kutsui linnaan maaliskuussa 1993 maan johtavat ekonomistit keskustelemaan talouspoliittisesta tilanteesta. Aina kun Koivisto halusi vaikuttaa asioihin, niin hän järjesti salaisen puhuttelun linnaan. Tästä johtamistavasta ei jäänyt merkkejä historian lehdille. Pankinjohtajat Seppo Lindblom, Vesa Vainio, Björn Wahlroos ja Pertti Voutilainen eivät tienneet tilaisuudesta poistuessaan, oliko kysymyksessä ollut ripitys vai niskalaukaus.

Näin alkoi isänmaan taloushistorian mittavin hämäysoperaatio: vastuu levitettiin, syyllisuus jaettiin, teot peiteltiin.Näytelmä Säätytalolla

Suomen pankkien tilaa pohdittiin valtioneuvoston kanslian asettaman pankkityöryhmän avulla. Siihen kuuluivat
valtiosihteeri Eino Keinänen,
ylijohtaja Jorma Aranko ja
puheenjohtajana Suomen Pankin Sirkka Hämäläinen.

Pankkien etuja ajoivatAhti Hirvonen,
Pertti Voutilainen,
Seppo Lindblom,
Pauli Komi ja
Kalevi Kauniskangas.
Sihteeri toimi Vesa Vihriälä.

Maaliskuun 18. päivä 1992 jätettiin Suomen EU-hakemus ja pankkityöryhmä jätti raporttinsa kahdeksan miljardin pankkituesta.

Samana iltana Säätytalolle asteli Kannuksen Kenedy Esko Aho adjutantteinaan Iiro Viinanen, Sirkka Hämäläinen ja Eino Keinänen.
Syytettyjen aitioissa istuivat rosvot - pankkien pääjohtajat. Tilaisuuden lopussa Aho hehkutti, että virheitä tehneet pankinjohtajat on pantava vastuuseen.

Pankkitukea hallinnoimaan perustettiin Valtion vakuusrahasto. Sen johtokuntaan kuuluivat Jorma Aranko, Esko Ollila ja Pekka Laajanen. Koplan tehtävänä oli jakaa rahat pankeille. Julkisuuteen luotiin kuvaa, että säästöpankit olivat konnan roolissa.
Säästöpankit päätettiin poistaa markkinoilta

Säästöpankkiasiassa pankkieliitti ja Esko Ahon hallitus pelasivat julkisuudelta piilossa vähintäänkin kaksilla korteilla, eikä pankkituen maksajille haluttu kertoa totuutta. Suomen Säästöpankki lahdattiin lokakuun 20. päivänä 1993.

Hallituksen tiedotustilaisuudessa 22.10.1993 Säätytalolla kerrottiin Suomen kansalle Suomen Säästöpankin jaosta neljän kilpailevan pankin kesken. Puhetta johtivat pääministeri Esko Aho ja valtionvarainministeri Iiro Viinanen, joiden johdolla oli päästy aamuyöllä salaiseen sopimukseen pankkikaupan ehdoista. Pankkien yksityiset osakkeenomistajat oli saatu pelastettua ja roskat saatu haudattua kansalaisten maksettavaksi. Suomen Sääsöpankin hinnaksi tuli 5,6 miljardia markkaa, Viinanen ja Aho eivät saaneet pankista haluamaansa hintaa. Mutta mikä oli myydessä, kun kyseessä eivät olleet omat vaan veronmaksajien rahat.

Suomen Säästöpankin koko luottokanta oli Rahoitustarkastuksen lausunnon mukaan 45 miljardia markkaa, joista riskiluottoja 12 miljardia. Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle kerrotaan pankkitukeen upotetun 1999 loppuun mennessä 97 miljardia markkaa. Joillekin pankeille on täytynyt syytää rahaa miljarditolkulla. Minkälaisilla kepulikonsteilla pankkitukea maksettiin? Ja miten on mahdollista, ettei asiasta julkisuudessa sanottu sanakaan?
Salaiseksi julistettu Säästöpankkisopimus paljastaa totuuden.Liikepankkien hämärät pelastustoimet

Salailu, peittely ja harhaanjohtaminen kuuluivat pankkiherrojen tiedottamistrategiaan. Talous pullistui ulkomailta tuodusta velkarahasta, kansantaloudessa elettiin yli varojen. Vaaleihin valmistauduttiin Liikasen lentävällä lauseella: verotus kevenee.Ahti Hirvosen ja Björn Wahlroosin toimista ei ole kansalle riittävästi kerrottu. Menettely oli todella törkeää toimintaa. KOP ja SYP liitettiin yhteen.Kolmen tähden johtokunta

Pankkikriisin poliittisen päätöksenteon johtokunnan muodostivat puheenjohtajana Mauno Koivisto, sihteerinä Esko Aho ja jäsenenä Iiro Viinanen. Kolmikon yhteispeli sujui saumattomasti: isähahmo suunnitteli taustalla, sihteeri toteutti päätökset ja jäsen kertoi ikävät asiat. Koivisto puuttui kaikkeen joko julkisesti tai taustalla, välittämättä siitä kuuluivatko asiat presidentin toimivaltaan.

Valtion talousarviosta myönnettiin 190 000 euroa eläkkeellä olevien presidenttien käytettäväksi osoitetuista palveluista aiheutuvien menojen maksamiseen. Aho on saanut poliittisen turvapaikan Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran yliasiamiehenä. Sitra maksaa parempaa palkkaa kuin ministerit saavat.

Myös pankkiherroilla menee hyvin. SYP:n pankkitukistrategi, halikkolainen sokerijuurikkaan viljelijä, Björn Wahlroos on yksi Suomen rikkaimmista ihmisistä.

Suomessa pankkikriisin uhreja näkee leipäjonoissa. Tutkija Mikko Kautto todistaa, että 40 000 köyhältä loppuvat ruokarahat kuukausittain ja 4000 ihmistä näkee nälkää.

Mikä on tulevaisuudessa hiipivän vallankumouksen poliittinen ja ennenkaikkea inhimillinen hinta?Seppo Konttisen kirja Salainen pankkituki on yksi kirja lisää luetteloon, jolla voidaan todistaa presidentti Mauno Koiviston valtiopetos, sekä koko Suomen poliittisen ja taloudellisen johdon syyllisyys suureen lamaan ja pankkikriisiin. Syyttomät ovat joutuneet kärsimään ja todelliset syylliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla.

Olen itse ollut mukana pankkikriisin jälkikuviossa voimakkaasti ja tehnyt asioista lukuisia rikostutkintapyyntöjä.

Ekonomi Jukka Davidsson kirjoitti julkiselle vallalle 6. heinäkuuta 2001 avoimen kirjeen, jossa hän toteaa, että Suomessa on toteutettu massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Suomen pankkikriisiksi nimetyn tapahtuman syiksi on esitetty monia arvioita. Vaikuttaa siltä, että epäonnistunutta talouspolitiikkaa on selkeästi vähätelty. Vastaava viesti on tullut Suomen Akatemialta, ETLA:sta sekä muista tutkimuksista. Laman keskeisenä aiheuttajana oli siis julkisen vallan edustajat. Aiheuttamansa finanssikriisin ratkaisua julkinen valta haki sopimuksista ja liittouma- ja valtuutussuhteesta pankkien kanssa. Pohjatyön sopimukselle toteutti nk. Rohto-ryhmä. Nämä sopimukset ovat laittomia.

Laittomuuden syyt

Sopimukset mahdollisitivat ihmisten yhdenvertaisuudesta poikkeamisen ja syrjinnän. Ne mahdollistivat ihmisten omaisuuden suojan yksipuolisen kumoamisen. Ne mahdollistivat valtion toimesta puuttumisen ihmisten vapauteen valita harjoittamansa elikeinon "sopeuttamalla" markkinoita. Ne mahdollistivat sen, ettei julkinen valta turvannut ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Valtio valtuutti pankit kaatamaan satunnaisesti yrityksiä ja antoi salaisilla sopimuksilla suoria pääomasuorituksia tukena valituille yrityksille. Valtio sopimuksensa valtuuttamana hyväksyi pankkien valtion pääomien ja maksujen turvin antaa tietyille valituille yrityksille ja ihmisille eritysiehtoja kuten nollakorkolainoja, lainajärjestelyjä ja omaisuuden ostoja kovilla hinnoilla asikkailta pankeille. Sopimus mahdollisti sen, että omaisuuden suoja eri henkilöitten välillä oli suosiva ja syrjivä. Sopimukset mahdollistivat niiden toimenpanoaikana ja valtuuttamana valtavan sarjan erilaisia ihmisten perus- ja ihmisoikeusloukkauksia. Sopimuksella pyrittiin tahallisesti peittelemään valtion itse aiheuttamaa valtavaa taloudellista vahinkoa suoraan noin 4-8 % koko väestöstä ja epäsuorasti noin 20-25 % väestöä. Valtio ei ottanut vastiketta antamalleen pääomalle vaan lahjoitti lakien vastaisesti kymmeniä tai satoja miljardeja markkoja yksityisten osakkeitten omaistajan omaisuudeksi.

Perus- ja ihmisoikeusloukkauksista voidaan todeta se, että kukin yksilö on joutunut alistumaan sarjaan loukkauksia eli jokainen henkilö on omassa asiassaan kohdannut useita eri nimikkeillä kuvattuja tekoja. Näistä keskeisimpiä ovat omaisuuden suojan kumoaminen, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjinnän kiellon kumoaminen, oikeuden työhön ja elinkeinovapauden kumoaminen, sosiaalisten oikeuksien kumoaminen, oikeusturvan loukkaukset, tehokkaitten oikeusturvakeinojen puuttuminen ja kiduttaminen ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu. Yksilötasolla ihmisoikeusloukkaukset koskevat, rippuen määrittelytavasta, suoraan satoja tuhansia ihmisiä ja epäsuoraan yli miljoonaa yksilöä.

Valtion kanssa tehdyn sopimuksen suojeluksessa pankit ovat voineet toimia mielensä mukaan,

Lukuisat moitittavat rikolliset teot on annettu tapahtua julkisen vallan tieten.

Ekonomi Jukka Davidssonin kysymykset julkiselle vallalle

Pyydän Teitä vastaamaan oheisen kirjeeni perusteella ainakin seuraaviin kysymyksiin:

1. Suomen kansalaisista kymmenet tuhannet ovat menettäneet perus- ja ihmisoikeutensa julkisen vallan edustajien tekemien virhepäätösten seurauksena. Mitä aiotte tehdä näitten laittomuuksien oikaisemiksi?

2. Suomen kansalaisista on sadat tuhannet henkilöt ovat menettäneet omaisuutensa julkisen vallan tekemien virhepäätösten seurauksena. Mitä aiotte tehdä, jotta nämä ihmiset saavat omaisuutensa takaisin?

3. Suomessa on finanssikriisin seurauksena langetettu lukuisia tuomioita velallisen epärehellisyydestä tms. perusteella. Nämä tuomiot ovat laittomia, koska yksilöillä on mm. perusoikeutenaan oikeus puolustaa omaisuuttaan laitonta omaisuudensuojan menettämistä vastaan. Mitä aiotte tehdä, jotta nämä useat laittomasti langetetut tuomiot puretaan?

4. Suomessa on tapahtunut massalukuisesti ihmisoikeuksien loukkauksia. Näistä törkeimpia ovat teot, jotka täyttävät kidutuksen ja muun julman ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltävä sopimuksen määrittämiä tekoja. Näihin tekoihin syyllistyy virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö, kun hän aiheuttaa, yllyttää tai suostuu tai hiljaa hyväksyy tässä artiklassa määritellyt teonkuvaukset. Mitä aioitte tehdä, jotta kaikki epäillyt ihmisoikeusloukkaukset saatetaan tutkintaan, syylliset saatetaan tuomittaviksi ja loukkausten uhrit saavat korvaukset?

5. Julkinen valta ei ole velvoitteistaan huolimatta turvannut kansalaistensa perus- ja ihmisoikeuksia. Mitä aioitte tehdä, jotta vastaavaa ei enää koskaan tapahdu?

6. Ihmisoikeusloukkaukset tulisi kartoittaa riippumattoman kansainvälisen asiantuntijaryhmän, eräänlaisen totuuskomission toimesta. Mikä on suhtautumisenne kyseisen ryhmän nimittämiseen Suomeen?

7.Julkisen vallan edustajat ovat toimillaan aiheuttaneet tuottamuksellisesti tai tahallisesti taloudellista vahinkoa valtiolle ja veronmaksajille kymmenien tai satojen miljardien markkojen määräisenä. Mitä aiotte tehdä jotta kyseiset asiat selvitetään ja tekohin syyllistyneet henkilöt asetetaan syytteeseen tuomioistuimessa?

8. Suomessa lainsäädäntyö on suosinut selkeästi pankkeja ja näitten etua koko 1990 luvun. Varsin perusteltua on uskoa, että monet näistä lakimuutoksista (esimerkiksiluottotietojen käyttö) loukkaa ihmisoikeuksia sekä nykyistä perustuslakia. Mitä aiotte tehdä mainittujen asioiden korjaamiseksi?

Pohjaan asiakirjani aineiston Suomen perustuslakiin, Suomeen ratifioimiin ihmisoiekussopimuksiin, virallisiin asiakirjoihin, lukuisiin tutkimuksiin, kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön keskuksen keräämiin runsaslukuisiin tositapauksiin, minulle kerrottuiihn tapauksiin, lehdistössä esitettyihin tietoihin, lukuisiin tapahtumiin osallistuneiden henkilöiden kirjoittamiin kirjoihin sekä omakohtaisiin kokemuksiini.

Ekonomi Jukka Davidssonin kirjelmä

Ekonomi Jukka Davidssonin kirjelmä on 19-sivuinen. Sen sisällysluettelo on seuraava:

Ihmisoikeudet

1. Keskeiset asiat esityksessäni ja teille esittämäni kysymykset

2. Perus- ja ihmisoikeudet jurdisena oikeutena
2.1. Perusoikeusjärjestelmä - perusoikeuksien tarkoitus, merkitys ja suhde ihmisoikeuksiin
2.2. Perusoikeuksien tausta ja sisältö
2.3 Perusoikeuksien soveltamisala
2.4. Perusoikeuksien rajoittaminen
2.5. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset
2.6. Perustuslain soveltaminen esityksessäni

3. Valtion virkamiesten ja poliitikkojen aiheuttama lama

4. Valtion ja pankkien allekirjoittamat sopimukset finanssikriisin ratkaisemiseksi ovat laittomat
4.1. Omaisuuden suojan kumoaminen
4.2. Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto
4.3. Oikeus työhön ja elinkeinon vapaus
4.4. Massamääräiset ihmisoikeusloukkaukset
4.5. Valtion omaisuuden vastikkeeton luovuttaminen yksityisen tahon omaisuudeksi

5. Valtion tekemien päätösten ja allekirjoittamien sopimusten aiheuttamat perus- ja ihmisoikeusloukkaukset
5.1. Omaisuuden suoja: PL 15 §, EIS ensimmäinen lisäpöytäkirja I artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 17 artikla
5.2. Kansalaisten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto
5.3. Oikeusturva
5.4. Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon
5.5. Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
5.6. Oikeus sosiaaliturvaan
5.7 Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto

5.8. Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuus ja oikeuksien väärinkäytön kielto

6. Tuottamuksellisesti ja tahallisesti aiheutettu vahinko valtiolle ja veronmaksajille
   6.1. Talouspoliittiset päätökset 1980-luvulla
   6.2. Pankkitukisopimukset ja markkinoitten sopeuttamiseen tähtäävät järjestelyt
   6.2.1. Saako asiakassuhteen siirtää ja julkisen vallan rooli pankkijärjestelyissä
   6.3. Skop - SSP - Arsenal väärinkäytökset

PR-talojen markkinoilta poistaminen

Alavieskan Puurakenne Oy oli aikanaan Suomen kolmanneksi suurin talotehdas, jonka kotipaikka oli Alavieska. Taloudellisen laman alkaessa 1990-luvun alussa APR oli Keski-Pohjan Säästopankin asiakas. Pankki kuului niin sanottuun mustaan tusinaan eli 12 taloudellisesti heikoimman säästöpankin joukkoon Suomessa. 22.10.1993 Esko Ahon hallitus hyväksyi SSP-sopimuksen, jossa päätettiin säästöpankkien pilkkomisesta ja toimialarationalisoinnista. Talonrakennusala kuului sopimuksen mukaan toimialarationalaisoinnin piiriin. Kera Oy:ssä perustettiin niin sanottu ruumiinpesuryhmä, jonka tarkoituksena oli poistaa markkinoilta Kera Oy:n rahoittamia yrityksiä uhkaavat yritykset. Alavieskan Puurakenne Oy ajettiin konkurssiin erikoisella tavalla vastoin tehtyjä sopimuksia. Konkurssipesän suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy. Konkurssipesänhoitajina toimivat varatuomarit Antti Latola ja Hannu Maskonen.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä valitsi tulevan syyttäjän Sulo Heiskarin tietoisesti kaupanvahistajaksi jotta hän voi estää todellisten rikollisten syytteeseen asettamisen. Syyttäjä Sulo Heiskarin "oikeana kätenä" on toiminut Ylivieskan poliisi Raimo Ollila.
Olen pitänyt ajan tasalla nykyiset ja edelliset oikeus- ja poliisiministerit. He eivät reagoi asioihin vaan toimivat ministerivalan vastaisesti. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että rikollisille on annettu syytesuoja asioissa, joissa toisena osapuolena on valtion "rikollisjärjestöt" Arsenal Oy ja Kera Oy. Rehelliset syyttömät kansalaiset pyritään oikeus- ja asianajajamafiaa hyväksikäyttämällä leimaamaan rikollisiksi. On syytä epäillä, että rikollisten suojelussa ovat mukana laillisuusvalvojat ja konkurssiasiamiehet, ylin poliisijohto ja oikeuslaitos. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että tiedostusvälineet on vaiennettu asioissa nettiä lukuunottamatta. Netti toimii vielä toistaiseksi vapaana, mutta ei häiriöttömänä tiedoitusvälineenä. Olen perehtynyt juridiikkaan niin paljon, että tiedän varmasti olevani oikeassa. Jos joku pystyy todistamaan, että olen väärässä, niin olen siitä erittäin kiitollinen. Oikeustieteen tohtori Petter Kavonius kirjoitti 05 02 2008, 20:59 palauttteessaan päiväkirjaani näin: Sanottakoon se nyt vielä selvästi kerran: En ole tämän Ahon juridisessa argumentaatiossa tai niihin liittyvissä faktoissa virheitä havainnut.

Erkki Ahon juridinen argumentointi:

Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaisilla pesänhoitajilla Antti Latolalla ja Hannu Maskosella ei ollut oikeutta lain mukaan myydä kiinteää omaisuutta. Heillä ei myöskään ollut kirjallista valtuutusta myynnille. He toimivat konkurssisäännön ja maakaaren vastaisesti. Siis vastoin lakia.

Konkurssisääntö 50 a § (31.1.1995/110)
Väliaikainen pesänhoitaja voi myydä velallista ja suurimpia velkojia kuultuaan konkurssipesään kuuluvaa irtainta omaisuutta siinä laajudessa kuin se on välttämätöntä tappioiden välttämikseksi tai kka konkurssipesän hallinnosta tai hoidosta aihetuvien kustannusten maksamiseksi.

Maakaari 2 luku 3 § Valtuutus kiinteistön kauppaan
Valtuutus kiinteistön myyntiin on tehtävä kirjallisesti. Myyjän on allekirjoitettava valtakirja ja siitä on käytävä ilmi asiamies ja myytävä kiinteistö.
Koska väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät lainvastaisesti toisen kiinteää omaisuutta ilman valtakirjaa ja vielä konkurssisäännön vastaisesti salaten 48 miljoonan pantatut kiinnitykset, niin rikos on kiistattomasti tapahtunut. Kysymyksessä on törkeä petos. Suomen lain mukaan rikoksen avulla tehty oikeustoimi on pätemätön. Teko täyttää kiistatta törkeän petoksen tunnusmerkistön. Kera Oy oli päättänyt poistaa PR-talot markkinoilta ylikapasiteetin purkamiseksi. Kera Oy oli Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän toinen päämies ja toinen oli Arsenal Oy. Markkinoilta poistamispäätöksestä huolimatta se myi kiinteistöt, maa-alueet, koneet ja laitteet sekä tuoteoikeudet markkinoilta poistettavalle yritykselle. Kera Oy:ssä oli päätetty markkinoilta poistettavat yritykset. Kera Oy käytti saattohoitajia tehtävän suorittamiseen. Toimialarationalisointi oli päätetty myös SSP-sopimuksessa 22.10.1993.

Rikoslaki 19.12.1889/39 36 luku 2 § (24.8.1990/769). Törkeä petos.
Jos petoksessa 1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä, 2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa 3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Väliaikaiset konkurssipesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät myös keskeneräisen tilauskannan, jonka arvo oli todellisuudessa 15 miljoonaa markkaa pienempi kuin kaupantekohetkellä ilmoitettiin. Konkurssipesänhoitajien Latolan ja Maskosen toiminta on ollut myös kauppakaaren vastaista. Kaiken kaikkiaan törkeän petoksen suursuus oli 63 miljoonaa markkaa.

Kauppakaari 31.12.1734/3 9 §
Jos tavara väärennetään, käyköön sen rikoksen niinkuin muunkin varkauden. Jos käsityöläinen sen tekee, menettäköön myös ammattioikeutensa. Jos joku myypi tavaran, jonka tietää väärennetyksi tahi vilpinalaiseksi, niinkuin huonon hyvästä, sekoitetun puhtaasta, olkoon sama laki. Väärästä mitasta ja painosta säädetään 8 luvussa ja väärän rahan tekemisestä Rikoskaaressa.

Myös laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228 esittää tiettyjä ehtoja kaupantekemiselle eli kauppaehtojen kohtuuttomuudelle.
30 § Jos se, johon oikeustoimi on kohdistettu, on saanut sen aikaan petollisella viettelyllä taikka jos hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että toinen on oikeustoimen tekijän sen tekemiseen petollisesti vietellyt, ei oikeustoimi sido vieteltyä.
31 § Jos joku, käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaista asemaa, on ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän on antanut tai myöntänyt, tahi josta mitään vastiketta ei ole suoritettava, ei täten syntynyt oikeustoimi sido sitä, jonka etua on loukattu.
32 § Jos jonkun tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun hänen erehdyksensä johdosta saanut toisen sisällyksen, kuin on tarkoitettu, ei tahdonilmaisu sellaisena sido sen antajaa, jos se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen oli pitänyt tietää erehdyksestä.
33 § Oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.
37 § Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Kauppalaki 27.3.1987/355 määrittelee irtaimen kaupan.
Tiedot tavarasta 18 § Tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on antanut tavaran ominaisuuksista tai käytöstä tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.
Tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, joita joku muu kuin myyjä, aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun, on ennen kaupantekoa tavaraa markkinoitaessa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Tavaran ei kuitenkaan katsota olevan virheellinen, jos myyjä ei ollut eikä hänen olisi pitänytkään olla selvillä näistä tiedoista.
Sellaisena kuin se on -ehto 19 § Jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos:
1) tavara ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan
2) myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; tai
3) tavara on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.
Toinen kauppakirjan allekirjoittaja Heino Virta todistaa, ettei hän ole koskaan tavannut kaupanvahvistaja Sulo Heiskaria. Kaupanvahvistajan kutsuma todistaja PR-talojen talomyyjä Arto Ranta-Ylitalo todistaa KRP:n kuulusteluissa, että hän ei ollut paikalla, kun kauppasopimukset on allekirjoitettu.
Kaupanvahvistaja-asetus edellyttää, että kaupanvahvistaja ja kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ovat paikalla, kun kaupat vahvistetaan. Näin ei ole ollut. Siksi kauppa on mitätön. Syyttäjä Sulo Heiskari on merkitty kaupanvahvistajaksi kaupoissa, jossa hän on toiminut myöhemmin syyttäjänä. Hän on varmasti esteellinen syyttäjistä annetun lain perusteella toimimaan syyttäjänä kauppakirjoista johtuvissa oikeudenkäynneissä. Kiinteistokauppa on maakaaren ja kaupanvahvistaja-asetuksen sekä oikeudenkäymiskaaren vastainen.

Maakaaren 2 luku Kiinteistön kauppa 1 § Kauppakirjan muoto
Kiinteistön kauppa on tehtävä kirjallisesti. Myyjän ja ostajan tai heidän asiamiehensä on allekirjoitettava kauppakirja. Kaupanvahvistajan on vahvistettava kauppa kaikkien kauppakirjan allekirjoittajien läsnä ollessa.
Kauppakirjasta on käytävä ilmi:
1) luovutustarkoitus;
2) luovutettava kiinteistö;
3) myyjä ja ostaja; sekä
4) kauppahinta ja muu vastike.
Kauppa ei ole sitova, ellei sitä ole tehty tässä pykälässä säädetyllä tavalla. Jos myyjä ja ostaja ovat sopineet kauppakirjaan merkittyä suuremmasta kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta, myyjällä ei ole oikeutta saada perityksi enempää kuin mitä kauppakirjaan on merkitty.

Kaupanvahvistaja-asetus 28.12.1979/1080 3 § (17.1.1992/25)
Luovutuskirjan oikeaksi todistaminen. Kaupanvahvistaja todistaa oikeaksi maakaaren 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun luovutuskirjan merkitsemällä todistuksen luovutuskirjaan. Todistuksesta tulee käydä ilmi luovutuskirjan allekirjoittaneiden henkilöiden nimet sekä heidän henkilöllisyytensä toteaminen. Todistuksessa on mainittava, ovatko allekirjoittajat olleet yhtaikaa saapuvilla, sekä että he ovat myöntäneet luovutuskirjan oikeaksi ja sen omakätisesti allekirjoittaneet. Siinä on lisäksi mainittava luovutuskirjan oikeaksitodistamispaikka ja -aika. Kaupanvahvistajan, jonka on mainittava virka-asemansa tai tuomioistuimen hänelle antama määräys toimialueineen, sekä hänen kutsumansa esteettömän todistajan on allekirjoitettava todistus. Jos luovutuskirjaa on laadittu useita kappaleita, todistus on merkittävä jokaiseen niistä. Kirjallinen esisopimus on todistettava samalla tavoin kuin luovutuskirja.

Oikeudenkäymiskaari 17 luku 43 § (29.7.1948/571)
Milloin lain mukaan oikeustoimi on päätettävä esteettömäin todistajain läsnä ollessa tai esteettömän todistajan on toimituksessa oltava läsnä, olkoon, mikäli erikseen ei ole toisin säädetty, sellaiseksi todistajaksi esteellinen:
1) se, joka 30 §:n mukaan ei saa vannoa todistajanvalaa;
2) se, joka itse on toimituksessa asianosainen tai jonka oikeutta toimitus koskee tahi joka itse on oikeustoimeen osallinen taikka jonka hyväksi oikeustoimi tehdään;
3) se, joka on 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa henkilöön, joka toimituksessa on asianosainen tai jonka oikeutta toimitus koskee tahi joka on oikeustoimeen osallinen tai jonka hyväksi oikeustoimi tehdään; taikka
4) se, joka on 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa siihen, jonka tehtäviin toimitus kuuluu, tai notaarin tahi viran tai toimen haltijaan, jota käytetään oikeustoimen tekemisessä.

Syyttäjän tehtävät määrätään laissa Laki yleisistä syyttäjistä 11.3.1997/199. 1 § Syyttäjän asema ja tehtävät.
Syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla. Tehdessään tähän liittyvät oikeudelliset ratkaisut ja muut toimenpiteet syyttäjän on noudatettava tasapuolisuutta, joutuisuutta ja taloudellisuutta.
Esteellisyys määritellään 12 §. Syyttäjä on esteellinen, jos:
4) hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa on odotettavissa hyötyä tai vahinkoa;
6) muu kuin 1–5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi PR-Teollisuus Oy:n ja takaajat oikeuteen. Ylivieskan kärjäoikeus ei toimittanut haasteita tiedoksi lainkaan takaajille ja takaajia edusti asiassa Ylivieskan käräjäoikeudessa takaajille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisesta oli vastuussa syyttäjä Sulo Heiskari, Ylivieskan käräjäoikeus oli tietoinen siitä, että takaajat eivät ole saaneet haasteita tiedokseen ja että asianajaja Jouni Vihervallilla ei ollut valtakirjoja eikä toimeksiantoja hoitaa asiaa. Siitä huolimatta Ylivieskan käräjäoikeus teki asiassa päätöksen. Asiasta on todisteenaa asiakirja,mikä todistaa, ettei haasteita ole toimitettu asianosaisille. Ylivieskan käräjäoikeuden päätös on syntynyt vastoin lakia ja tehty tietoisesti. Siksi kysymys on tahallisesta rikoksesta. Ylivieskan käräjäoikeuden toiminta on ollut oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 §:n ja 15 luvun 4 §:n vastaista ja samalla toimituus myös saman lain 1 luvun 12 §:n vastaisesti.

Oikeudenkäymiskaari 11 luku 3 § (22.7.1991/1056)
Kun tuomioistuin tai virallinen syyttäjä huolehtii tiedoksiannosta, tiedoksianto toimitetaan lähettämällä asiakirja asianosaiselle:
1) postitse saantitodistusta vastaan; tai
2) kirjeellä, jos voidaan olettaa, että vastaanottaja saa tiedon asiakirjasta ja määräpäivään mennessä palauttaa todistuksen tiedoksiannon vastaanottamisesta.

Oikeudenkäymiskaari 15 luku 4 § (11.4.1958/150)
Oikeudenkäyntiasiamiehen on, jollei päämies ole häntä tuomioistuimessa asiamieheksi suullisesti valtuuttanut, esitettävä päämiehen omakätisesti allekirjoittama valtakirja.

Oikeudenkäymiskaari 1 luku 12 §
Jos tuomari ilmeisestä huolimattomuudesta tahi ymmärtämättömyydestä tekee väärän tuomion, menettäköön virkansa kokonaan tahi määräajaksi, tahi maksakoon rahasakon, kolmijakoon, aina asianhaarain mukaan, ja korvatkoon kaiken vahingon. Jos hän sen tahallansa tekee, vihasta ja ilkeydestä taikka ystävyyden, lahjain ja voiton tähden, menettäköön virkansa, saamatta sitä koskaan takaisin, korvatkoon myös vahingon, ja lahjat menkööt vaivaisille. Jos joku sellaisen väärän tuomion tähden menettää henkensä tahi kunniansa, menettäköön tuomarikin pahuutensa ja ilkeytensä takia henkensä tahi kunniansa.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kiinteistöjen kaupat 19.3.1996 ja koneiden ja laitteiden, keskeneräisen tilauskannan ja tuoteoikeuksien kaupat 18.4.1996. Kiinteistöjen kauppojen purkaminen tehtiin vastoin lakia, sillä kaupanvahvistaja ei ollut paikalla.

Maakaari 2 luku 5§ Sopimus kaupan purkamisesta
Sopimus, jolla kiinteistön kauppa puretaan tai kiinteistö palautetaan myyjälle, on tehtävä 1 ja 3 §:ssä säädetyllä tavalla.

Kauppalaki 10 luku 44 § Kaupan purku maksuviivästyksen vuoksi
Myyjä saa purkaa kaupan ostajan maksuviivästyksen vuoksi, jos viivästys merkitsee olennaista sopimusrikkomusta.
Jos myyjä on asettanut kauppahinnan maksamiselle määrätyn lisäajan, joka ei ole kohtuuttoman lyhyt, eikä ostaja suorita maksua lisäajan kuluessa, myyjä saa niin ikään purkaa kaupan.
Lisäajan kuluessa myyjä saa purkaa kaupan vain, jos ostaja ilmoittaa, ettei hän tule suorittamaan maksua tämän ajan kuluessa.
Jos ostaja on saanut tavaran hallintaansa, myyjä saa purkaa kaupan vain, jos hän on pidättänyt itselleen oikeuden siihen tai jos ostaja torjuu tavaran.

Myyjän purkuoikeus on peruuttamaton, ks. mm. Telaranta: Sopimusoikeus, Helsinki 1990 s.39. Kun ko. kauppa on purettu, ovat myös takaussitoumukset rauenneet. Takaussitoumus on liitännäinen pääsitoumukseen, joten missään tapauksessa takaussitoumukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa.

Alavieskan Puurakennen Oy haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin vaikka kaupat oli purettja takaukset olivat rauenneet. Kun pääsopimus puretaan niin liitännäiset eli takaukset eivät voi jäädä voimaan. Oulun käräjäoikeudessa on todistusaineistona kauppojen purkamiset. Muutoinkin konkurssihakemus oli totuuden vastainen eli oli tehty täysin väärillä tiedoilla. Saatava ei ollut selkä ja riidaton, koska kaupat oli purettu. Konkurssihakemuksessa ei oltu huomioitu lainkaan sitä, että kaupat oli purettu. Kauppojen purun johdosta saatava ei ollut lainmukainen eli selvä ja riidaton. Loppuselvitystä ei oltu tehty. Vanhan konkurssisäännön aikana velalliset haettiin konkurssiin nk 8 pv säännön nojalla. Tuolloin velalliselle annettiin konkurssiuhkainen maksukehotus, jossa velallista vaadittiin maksamaan selvä ja riidaton saatava kahdekasn (8) päivän kuluessa kehotuksen tiedoksisaannista.
Konkurssisäännön 5 § mukaan Velkoja, jolla on selvä ja maksettavaksi käynyt saatava. PR-Teollisuus Oy oli maksanut Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesälle jo takauksen kohteena olleet summat, joista on ttodistusaineistona kopiot kuiteista Oulun käräjäoikeudessa. Lisäksi takaukset olivat jo rauenneet kaupoojen purkujen yhteydessä. Näin ollen PR-Teollisus Oy:n konkurssihakemus oli tehty väärillä tiedoilla ja konkurssi oli laiton. Oulun käräjäoikeudessa on todisteena kuitit maksuista sekä kaupppojen purkamisilmoitukset sekä väärillä tiedoilla tehty konkurssihakemus.

Konkurssiasiassa varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle, että kanne on oikea. Lausuma on väärä ja annettu vastoin lakia. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa KRP:lle antamassaan lausunnossa, että hänellä ei ollut asiassa valtakirjoja eikä toimeksiantoja konkurssiasiassa. Asiasta on kirjallinen todistus Oulun käräjäoikeudessa todisteena asiasta.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä on antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman PR-Teollisuus Oy:n nimissä ilman vatlakirjoja ja toimeksiantoja. Asiasta on kirjallinen todiste todisteena Oulun käräjäoikeudessa. Kysymyksessä on selkeä rikos.

Takaajia ei oltu haastettu oikeuteen lainkaan tässä konkurssiasiassa. Ylivieskan käräjäoikeuden menettely oli oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n vastaista. Takaajille ei toimitettu tiedoksisaanteja. Ylivieskan käräjäoikeuden toiminta oli oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 1 §:n ja 3 §:n vastaista. Haasteiden toimittamisesta asianomaisille vastaan syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei ollut toimittanut haasteita asianosaisille vaan täysin ulkopuoliselle varatuomari Paavo M.Petäjälle.

Sama tuomari eli Juha Nieminen oli tehnyt ratkaisun asiassa, jossa takaajat eivät olleet saaneet tiedoksi haasteita ja heitä oli edustanut heille täysint tuntematon asianajaja ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja, teki päätöksen myös konkurssiasiassa, jossa konkurssihakemus oli tehty vastoin lakia ja väärillä tiedoilla, sillä saatava ei ollut selvä ja riidaton. Väärän lausuman antoi varatuomari Paavo M. Petäjä ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Käräjätuomarin olisi tullut tarkistaa varatuomari Paavo M. Petäjältä valtakirjat ja toimeksiannot. Menettely on ollut oikeudenkäymsikaaren 15 luvun 4 §:n vastaista. Käräjätuomari Juha Nieminen laiminlöi virkavelvollisuutensa. Käräjätuomari Juha Nieminen oli esteellinen toimimaan asiassa käräjätuomarina, koska oli syytä epäillä hänen puolueettomuuttaan. 

Katso oikeudenkäymiskaari 13 luku 7 §.Oikeudenkäymiskaari 10 luku 1 § Laillisesta tuomioistuimesta (12.8.1960/362) Kun joku velasta tahi muusta henkilöä koskevasta riita-asiasta aikoo tehdä kanteen toista vastaan, haastettakoon hänet siihen oikeuteen, jonka piirissä haastettavan koti ja asuinpaikka on.

Varatuomari Paavo M. Petäjä on tunnustanut tekonsa. Siitä on kirjallinen todiste Oulun käräjäoikeudelle toimitettuna.

Oikeudenkäymiskaari 11 luku 1 § (22.7.1991/1056) Tiedoksiannosta oikeudenkäynnissäTuomioistuin huolehtii tiedoksiannosta, jollei jäljempänä toisin säädetä. 3 § (22.7.1991/1056)
Kun tuomioistuin tai virallinen syyttäjä huolehtii tiedoksiannosta, tiedoksianto toimitetaan lähettämällä asiakirja asianosaiselle:
1) postitse saantitodistusta vastaan; tai
2) kirjeellä, jos voidaan olettaa, että vastaanottaja saa tiedon asiakirjasta ja määräpäivään mennessä palauttaa todistuksen tiedoksiannon vastaanottamisesta.

Oikeudenkäymiskaari 15 luku 4 § (11.4.1958/150)
Oikeudenkäyntiasiamiehen on, jollei päämies ole häntä tuomioistuimessa asiamieheksi suullisesti valtuuttanut, esitettävä päämiehen omakätisesti allekirjoittama valtakirja.

Oikeudenkäymiskaari 13 luku 7 § (1.6.2001/441)
Tuomari on esteellinen, jos hän tai hänen 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on käsitellyt samaa asiaa toisessa tuomioistuimessa, muussa viranomaisessa tai välimiehenä. Tuomari on esteellinen myös, jos hän on asianosaisena samanlaisessa asiassa ja tämän asian laatu tai käsiteltävänä olevan asian ratkaisun vaikutus tuomarin asiaan antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.
Tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.
Tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Velkojien kokouksessa oli läsnä Ylivieskan käräjäoikeudesa käräjätuomari, syyttäjä Sulo Heiskari, väliaikainen konkurssipesän hoitaja ja asianajaja Asko Keränen sekä PR-Teollisuutta edustanut toimitusjohtaja Erkki Aho. Erkki Ahon pyysi jatkoaikaa pesäluettelon tarkistamiseen, koska aikaa oli annetu erittäin vähän pesänluetton tarkistamiseen. Aho oli huomannut selkeitä virheitä pesänluettelossa. Syyttäjä Heiskari kuitenkin tyrmäsi Ahon vaatimuksen. Aho totesi kantanaan, että konkurssi on laiton , koska kaupat oli purettu ja siten konkurssihakemus oli tehty väärillä tiedoilla. Syyttäjä Sulo Heiskari esitti, että oikeuskäsittelyä ei voida pitkittää ja Erkki Aho voi halutessaan tehdä huomatuksia myöhemmin asiakirjoihin.

Asianjaja Asko Keränen pyysi tilaisuuden jälkeen Erkki Ahon kahville ja sanoi, että konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu. Hän pyysi valtakirjat asian hoitamiseksi ja valituksen tekemiseksi Vaasan hovioikeuteen. Asianajaja Asko Keräsellä oli valvottavaan myös Tuohimaan ja Rautiaisen talokaupat konkurssissa. Erkki Aho ja Heino Virta toimittivat valtakirjas asianajaja Asko Keräselle asian hoitamiseksi, mutta asianajaja Asko Keränen jätti valituksen tekemättä ilmoittamatta siitä Aholle ja Virralle. Keränen on Heiskarin kaveri.

Asianajaja Asko Keränen jätti PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa valituksen tekemättä Vaasan hovioikeuteen, vaikka hän itse oli tehnyt aloitteen asian hoitamisesta ja pyytänyt sekä saanut avoimet asianajovaltakirjat asian hoitamiseen Erkki Aholta ja Heino Virralta. Jokainen asianajaja on velvollinen noudattamaan, mitä hyvä asianajajatapa vaatii, ja asianajajaliiton hallituksen on valvottava, että hyvää asianajajatapaa noudatetaan. Suomen Asianajajaliitto suojeli jäseniään ja laiminlöi valvontavelvoitteensa. Hyvää asianajotapaa koskevien ohjeiden 16 §:n mukaan päämiehen luvatta asianajaja ei saa luopua tehtävää täyttämästä. Asianajaja Asko Keränen toimi vastoin Suomen Asianajajaliiton ohjeita sekä vastoin asianajajalakia.

Asianajajalain 5 §:n 1 momentin mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tun-
nollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa

Asiasta on Oulun käräjäoikeudessa asianajaja Asko Keräsen kirjallinen tunnustus sekä Heino Virran allekirjoittama avoin asianajovaltakirja.

Olen pyrkinyt saamaan oikeutta itselleni ja muille Suomessa jo 25 vuoden ajan. Minut on kahdesti pidätetty, kun olen vaatinut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Olen vaatinut esteetöntä rikostutkintaa ja esteetöntä syyteharkintaa. Valitettavasti yksikään oikeudenkäynti minua vastaan ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia tästä syystä:

Salaisessa SSP-sopimuksessa 22.10.1993 valtio ja neljä pankkia jakoivat Säästöpankin ja sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan poistamaan markkinoilta, sekä määriteltiin kaatamisperusteet. Talonrakennusala oli yksi toimialarationalisoinnin kohteeksi joutunut ala. Puutalojen valmistuskapasiteetti oli vuonna 1995 Rakennustutkimus RTS Oy:n mukaan n. 12000 talopakettia ja kysyntä 1800 talopakettia. Ylikapasiteettia oli reilu 10 000. Helsingin Sanomien mukaan Kera Oy:ssä perustettiin ns. ruumiinpesuryhmä varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuuteen ja ruumiinpesuryhmän vetäjänä toimi kehityspäällikkö Veikko Anttonen. Ruumiinpesuryhmän tehtävänä oli poistaa markkinoilta Kera Oy:n sijoituksia uhkaavat talotehtaat. Tavoitteensa toteuttamiseksi Kera Oy käytti ns. saattohoitajia. PR-talojen konkurssivyyhdessä näitä saattohoitajia olivat kauppatieteen maisteri Jouni Remes ja konsultti Stig Weckström. Heidän tehtävänään oli ajaa yritys konkurssiin. Konsultti Stig Weckström ilmoitti ensimmäisenä työpäivänään yhtiön pikkujoulussa, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Kaikki merkit viittaavat siihen, että takaraja oli 31.1.1996.

KEP.n Säästöpankinjohtaja Korpela sanoi Seuralehden haastattelussa 15.11.2002 , että ”Tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa. Katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa.” MOT-ohjelmassa saman pankin isännistön

puheenjohtaja Antti Ojala sanoo näin: ” Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä pankkitukea avatusta valtion piikistä”. Näin saatiin Alavieskan Puurakenne Oy konkurssiin. Alavieskan Puurakenne Oy:öön oli velkasaneerausvaiheessa Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella palkattu kauppatieteen maisteri Jouni Remes talouspäälliköksi.
Jouni Remes lähti mukaan myös uuteen perustettavaan yhtiöön, jonka tarkoituksena oli jatkaa Alavieskan Puurakenne Oy:n toimintaa. Hänen tehtävänä oli varmistaa PR-talojen markkinoilta poistaminen. Hän allekirjoitti muiden osakkaiden tietämättä Kera Oy:n kanssa 8.5.1995 sopimuksen, ettei Kera Oy rahoita perustettua yhtiötä. Sopimus on toimitettu todistusaineistoksi Oulun käräjäoikeuteen.

Uuden yhtiön, PR-Teollisuus Oy:n hallituksen puheenjohtaja Markku Koski kertoi yhtiön hallituksen kokouksen yhteydessä, että Kera Oy:ssä oli voimakkaasti moitittu häntä siitä, että meni mukaan sellaiseen yhtiöön, joka oli markkinoilta poistettavien listalla. Ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Markku Koski siis tiesi törkeästä petoksesta ja Markku Koski pelastettiin. Kosken kertomuksen voivat todistaa Pentti Arhippainen, Heino Virta ja Erkki Aho sekä myös Tapani Kääntä, joka kuuli oven taaksen Kosken selvityksen.
Kun Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän suurimmat velkojat ja päämiehet olivat Kera Oy ja Arsenal Oy, niin he silloin varmasti tiesivät tekevänsä törkeän petoksen, kun salasivat ostajilta sen, että talotehdas oli markkinoilta poistettavien listalla eikä Kera Oy rahoita sitä. Kysymys on kiistatta törkeä petos, kun kaupassa väliaikaiset konkurssipesänhoitajat myyvät konkurssisäännön 50a §:n vastaisesti kiinteää omaisuutta ja salaavat kaupassa 48 miljoonan pantatut kiinnitykset. Pantatun omaisuuden myyntiin tarvitaan aina pantinhaltijan kirjallinen suostumus. Lisäksi väliaikaiset pesänhoitajat harhauttivat ostajaa ilmoittamalla keskeneräisen tilauskannan 26 miljoonaksi markaksi, vaikka se todellisuudessa oli 11 miljoonaa markkaa Kera Oy:n oman selvityksen mukaan.
Kaupanvahvistajaksi oli tietoisesti valittu nimismies Sulo Heiskari, joka syyttäjänä saattoi varmistaa, ettei rikoksia tutkita eikä rikoksentekijöitä tulla syyttämään. Kauppasopimukset allekirjoitettiin Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Tehtaalta Tapani Kääntä soitti tuolloin minulle Raaheen ja kysyi, että voinko mennä allekirjoittamaan Jouni Remeksen kanssa kauppasopimukset Ouluun. Sanoin, että minulla ei ole mahdollisuus irrottautua opetustyöstä, koska olin opettajana Raahen Porvari- ja kauppakoulussa ja vedin illalla myös ns. pitkiä yrittäjäkursseja. Tehtaalta soitettiin Heino Virralle, että voiko hän mennä allekirjoittamaan kauppasopimukset Ouluun, kun hän on hallituksen jäsen ja asuu Haukiputaalla. Heino Virta soitti yhtiökumppanilleen ja he päätyivät siihen ratkaisuun, että Heino Virta menee Ouluun allekirjoittamaan kauppasopimukset. Tuoteoikeuksien ja keskeneräisen tilauskannan kauppasopimuksessa tehtiin 15 miljoonan törkeä petos, kun ilmoitettiin keskeneräinen tilauskanta 15 miljoonaa suuremmaksi kuin se todellisuudssa oli.
Tasavallan presidentin linnassa pidettiin 6.5.1992 ns.Koiviston konklaavi, jossa ohjeistettiin oikeuslaitosta. Tuon palaverin jälkeen noin 5000 oikeusjutussa, jossa pankki on ollut osallisena ainoastaan yhdessä jutussa pankki on hävinnyt. Jos pankki voittaa aina juttunsa niin silloin on syytä epäillä, että rikollisille on annettu syytesuoja. Onko kysymyksessä valtiopetos? YK:n Ihmisoikeuskomissio on 10.4.2004 huomauttanut Suomea siitä, että poliitikot liikaa puuttuvat oikeuslaitoksen toimintaan.
Kaikki nämä asiat ovat olleet tiedossa niin käräjätuomari Jaakko Raittilalla kuin syyttäjä Esa Mustosella sekä tutkinnanjohtaja Tapani Tasanolla ja poliisi Raimo Ollilla. Tästä syystä kaikki minua ja yritystoimintaani vastaan tehdyt alioikeuksien päätökset ovat vääriä ja saatu aikaan rikosten avulla.

Salaisessa SSP-sopimuksessa Suomen valtio ja pankit olivat sopineet toimialarationalisoinnista. Talonrakennusala kuului toimialarationalisoinnin piiriin. Kera Oy:ssä oli perustettu ns. ruumiinpesuryhmä poistamaan markkinoilta Kera Oy:n rahoittamien yritysten kilpailijoita. Kun Heino Virran kanssa menimme kansanedustaja Kalevi Mattilan luokse hänen kotiinsa ja kerroimme PR-Teollisuus Oy:n ihmeellisistä kuvioista, niin Mattila sanoi, että ”onkohan pojat panneet saattohoitajat asialle?” Tämä mielestäni todistaas sitä, että tämä saattohoitajasysteemi oli yleisessä käytössä Kera Oy:ssä. Mattilalla oli erittäin hyvät suhteet Kera Oy:hyn eikä ole syytä epäillä Mattilan asiantuntemusta asiassa.

PR-Teollisuus Oy:n alkuvaiheet olivat erikoiset. Jouni Remes oli tullut Alavieskan Puurakenne Oy:n palvelukseen talouspäälliköksi Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella. Kun Alavieskan Puurakenne Oy ajautui konkurssiin Kera Oy:n ja Keski-Pohjan Säästöpankin toimesta, niin sen jälkeen ryhdyttiin miettimään jatkotoimenpiteitä. Jouni Remes oli mukana perustamassa uutta yhtiötä PR-Teollisuus Oy:tä yhtenä osakkaana. Samanaikaisesti hän teki laskelmia toiselle taholle ja vedätti kauppahintaa korkeammaksi. Tämä oli aika erikoista toimintaa muita osakkeenomistajia kohtaan. Lisäksi hän oli tehnyt Kera Oy:n kanssa sopimuksen muiden osakkaiden tietämättä, ettei Kera Oy:tä käytetä rahoittajana. Kukaan muu osakkaista ei tiennyt tällaisesta sopimuksesta. Jos olisi tiennyt, niin yritystä ei olisi perustettu. Tästä on osakkeenomistajien kirjalliset todistukset. Osakkeenomistajat eivät myöskään tienneet 48 miljoonan markan pantatuista kiinnityksistä, jotka salattiin kaupan teon yhteydessä. Kauppasopimukset allekirjoitettiin Alavieskassa jossa paikalla ei ollut kauppakirjan allekirjoittajan Heino Virran mukaan kaupanvahvistaja Sulo Heiskaria eikä kaupanvahvistajan kutsumaa todistajaa Arto Ranta-Ylitaloa. Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaiset pesänhoitajat myivät konkurssilain vastaisen kiinteää omaisuutta. He myivät toisen omaisuutta omanaan salaten kauppaan sisältyneet 48 miljoonan pantatut kiinnitykset. Osakkeen omistajat eli ostajat eivät tienneet 48 miljoonan pantatuista kiinnistyksistä kaupanteossa, koska ne salattiin ostajilta. Tässä todistusaineistot asiassa.

U20/4572

http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2020/03/u204572.html

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/

Oulun käräjäoikeus

Käräjätuomari Markku Hämäläinen

asia R20/925

Varmistan vielä, että ulosotto on varmasti keskeytetty

Juridinen peruste on seuraava:

Ulosottokaaren 4 luvun 52 §:n mukaan ulosmittaus on keskeytettävä määräajaksi, kun 1) ulosmittaus on toimitettu tulorajanulosmittauksena, 2) velallisen välttämättömät asumiskustannukset tai muut elinkustannukset ovat hänelle ulosmittauksen jälkeen jäävään määrään nähden korkeat tai 3) keskeyttämiseen on erityinen syy.

Todistusaineisto, mikä on lähetetty käräjäoikeuteen, todistaa asian.

1. syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyys 20 vuoden ajalta oikeudenkäynneissä
2. kauppasopimuksissa tehty törkeä petos,  63 miljoonaa markkaa
3. konkurssi oli laiton, koska kauppasopimukset oli purettu ja konkurssi oli haettu väärillä tiedoilla. Konkurssiin hakijalla ei ollut saatavaa konkurssiin haettavalta, koska kaupat oli purettu ja takaukset olivat purkautuneet. Konkurssi siis haettiin väärillä tiedoilla mikä näkyy konkurssihakemuksesta.
4. Konkurssiasiassa väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle oli antanut varatuomari Paavo M. Petäjä ilman asianomaisten valtakirjoja ja toimeksiantoja. Petäjä on tunnustanut teon Oulun KRP:lle, josta on kirjallinen näyttö lähetetty todistusaineistoksi käräjäoikeuteen..
5. Asiassa silloinen asianajaja, nykyinen varatuomari ja ehdottoman vankeustuomion saanut Asko Keränen jätti valituksen Vaasan hovioikeuteen tekemättä vaikka hän oli saanut pyytämänsä valtakirjat asian hoitamiseen. Valtakirja on todisteena käräjäoikeudessa. Asko Keräsen kirjallinen tunnustus on todisteena asiassa käräjäoikeudessa
6. Poliisi on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, Tutkimatta jättämispäätöksistä on luettelo esitetty todistusaineistoksi asiassa käräjäoikeudelle.
7. Olen joutunut kärsimään kyseisten rikosten johdosta valtavat taloudelliset menetykset sekä hirvittävät henkiset kärsimykset, kun poliisi ei ole tutkinut eikä syyttäjä ole nostanut syytteitä eikä oikeus ole ottanut käsiteltäväkseen. Olen kärsinyt syyttömänä 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion, 7 kunnianloukkaustuomiota. Olen menettänyt yritykseni, omaisuuteni, maineeni on mustattu ikuisiksi ajoiksi. Olen ollut valtion rikollisen toiminnan johdosta luottokelvottomana jo 25 vuotta, Minä en ole voinut harjoittaa yritystoimintaa, vaikka minulla on konsulttitoimistoyritys. Mustatulla maineella ei voi konsulttitoimintaa harjoittaa. Se, että olen voinut kaikesta huolimatta toimia 28 vuotta kunnanvaltuutettuna osoittaa sitä, että kansa on luottanut minuun, mutta on luonnollista, että mustamaalaaminen on vaikuttanut äänimääriini. Aikaisemmin olin ylivoimaisesti suosituin kunnallispoliitikko Kalajoella.

Suuri katastrofi minulle oli avioero, minkä Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden tuomari mahdollisti ,kun toimi virheellisesti katsoessaan rikosasian ulosottovalitukseksi. Käräjätuomarin olisi ensin pitänyt käsitellä rikosasia ja vasta sitten avioeroasia. Jos rikosasia, mikä käsiteltiin ulosottovalituksena olisi käsitelty oikein niin avioeroa tuskin olisi tullut.

8. Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden tuomari Jyrki Määttä ei antanut minun kuulustella vastapuolen todistajaa, mikä on ihmisoikeussopimuksen vastainen menettely. Asian on ovat kirjallisesti todistaneet oikeudenistunnossa paikalla olleet kokkolalainen yrittäjä Alpo Ylitalo sekä Olli Puolitaival Jäälistä ja Pentti Kettunen Kajaanista. Asiakirjat on toimitettu käräjäoikeuteen todistusaineistoksi asiassa. Lisäksi käräjätuomari Jyrki Määttä antoi väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle samoin kuin syyttäjä Mustonen ja vastapuoli Mikko Kovalainen. Kysymys on Mikko Kovalaisen kunnianloukkausoikeudenkäynnistä. Ylivieskan poliisi ei ottanut rikostutkinnassa minulta vastaan mitään todistusaineistoa. Kesken kuulustelun kuulusteluhuoneeseen ilmaantui umpihumalassa ollut syyttäjä Sulo Heiskari. Kuulusteleva poliisi ohjasi Heiskarin pois kuulustelutilasta. Kuulusteluissa kuulustelija oli etukäteen laatinut kuulustelupöytäkirjasuunnitelman ja uhkasi että jos en allekirjoita hänen laatimaansa pöytäkirjaa, niin minut pidätetään. Kuulustelu suoritettiin niin, että poliisin ase on näyttävästi esillä. Minusta otettiin sormenjäljet ja valokuvat edestä ja sivulta. Tämä ihmetytti minua suuresti, koska kuulustelija oli minulle erittäin tuttu henkilö. Hän oli aikanaan Kalajoen Junkkarien painonnostojaoston puheenjohtaja ja minulla oli Kalajoen Hiekkasaärkillä menestyvä yritys Leiribaari Ky. Juhannuksena Kalajoen Junkkarien painonnostajat olivat minulla töissä järjestysmiehinä ja minä maksoin siitä painonnostojaostolle merkittävän summan. Näillä rahoilla painonnostajat pystyivät rahoittamaan menestyksellisen toimintansa. Kalajoen Junkkareista tuli yksi Suomen vahvimmista painonnostoseuroista aina olympiatasolle saakka. Mikko Kovalaisen väärän kunnialoukkaustuomion johdosta Mikko Kovalainen haki minut henkilökohtaiseen konkurssiin. Mikko Kovalaisen rikoksia ei jostain syystä ole tutkittu. Minä olen tehnyt niistä laajan selvityksen
    http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2012/08/jumalisjoen-lohi-ay-ja-emajoen-lohi-oy.html
9. Asiana on kiistaton ihmisoikeusrikos kun en ole saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 25 vuoteen. Kidutusrikos on alkanut 11.5.1995 ja on kestänyt tähän päivään saakka. Tähän kidutusrikokseen liittyvät laittomat pidätykset, maanpaossa olemiset Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa sekä poliittisen turvapaikan hakeminen Euroopan Unionilta ja Bulgarian presidentiltä. Sairastumiseni syöpään ja stressin johdosta korkeaan verenpainetautiin. Syyttömänä kärsittyihin konnkurssituomioihin sekä raskaaseen avioeropäätökseen. Luonnollisesti taloudelliset menetykset ovat olleet valtavat ja henkiset kärsimykset hirvittävät. Laskelmani mukaan taloudelliset menetykset, joita ei ole ajantaistettu eikä tarkistettu ovat seuraavat

Vahingonkorvauslaskelma ajalta 11.5.1995 – 30.6.2017( tarkistettava eräitä kohtia)

1. osakepääoma 100 000 markkaa 11.5.1995
2. toimitusjohtajan palkka 4 438 394 euroa 1996 - 2015
3. omaisuuden menetys (omakotitalo, kesämökki) 302 571 euroa
4. tuotemerkit ym. 1 344 477 euroa
5. henkiset kärsimykset 2 140 000 euroa
6. tilauskanta 165 911 euroa
7. kotimaan myynti 26 053 406 euroa
8. Japanin myynti 1 443 430 euroa
9. Optinorm Saksa 30 425 586 euroa
10. ikkunakauppa 17 551 182 euroa
11. Rautia/Kesko 47 407 000 euroa
12. Saksan hirsi 10 460 000 euroa
13. Venäjän puu 11 460 569 euroa
14. rikollinen ulosotto 1.7.1996 – 31. 5.2017 535 000 euroa
    yhteensä153 828 383 euroa
15. korko 7 %:a ajalle 1.6.2017 – 31.5.2018 n 10 767 986.81 euroa
    164 596 369,80
16. korko 7 % ajalle 1.6.2018 – 30.11.2018 5 760 872, 94 euroa
    yhteensä 170 357 242,74 euroa

17. Avioero, häätö ja hengenvaarallisen korkeaan verenpainetautiin sairastuminen.

Vaimoni on ollut minulle todella rakas, mutta hän ei kestänyt kovassa paineessa oikeustaisteluani ja vävyni 7,2 miljoonan lottovoiton painetta. Menetys on minulle todella raskas mitä on vaikea rahaksi muuttaa. Blogissani arvioin menetykseni arvoksi n.10 miljoonaa euroa. Syyttäjä Sulo Heiskari soitti minulle ja kertoi kysyneensä vaimoltaan minkä arvoiseksi hän arvoi itsensä. Häätö ja hengenvaaralliseen verenpainetautiin sairastuminen ovat myös vaikeasti arvioitavia asioita rahassa mitattuna. Kysymyksessä on kuitenkin kidutusrikos. Jos jotain pitää arvioida niin: avioero 1 miljoonaa eroa, häätö kidutusrikoksena 100 000 euroa ja korkeaan verenpainetautiin sairastuminen 300 000 euroa.

Yhteensä 1 400 000, 00 euroa

Kaikki yhteensä 171 757 242,74 euroa

Kalajoki 27.03.2020

Erkki Aho

Olen pyytänyt, että käräjäoikeus käsittelee todistusaineistona Ylivieskan käräjäoikeuteen toimittamani aineiston. Nykyisin Ylivieskan käräjäoikeus muodostaa yhdessä Raahen käräjäoikeuden ja Oulun käräjäoikeuden kanssa yhden käräjäoikeuden. Siksi aineisto oli valmiina käräjäoikeudessa ja tästä aineistosta käräjäsihteerikin kertoo omassa kuulustelukertomuksestaa. Kysymys on tästä aineistosta, mikä Ylivieskan käräjäoikeuden olisi pitänyt säilyttää vuoteen 2021 saakka. Aineisto on toimitettu käräjäoikeuteen vuonna 2016.

Tyytymättömyyden ilmaisu Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden käräjäoikeuden esteellisyyttä koskeva osaratkaisuun

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2016/02/tyytymattomyyden-ilmaisu-ylivieska.html

Olen halunnut todistaa, että PR-talojen konkurssivyyhti on jatkoa valtiopetokselle, mikä ei vanhene koskaan.

Seuraavat asiakirjat paljastavat valtiopetoksen

1. salaiseksi julistettu ns. Koiviston konklaavin asiakirjat 6.5.1992
2. 100 vuodeksi salaiseksi julistettu SSP-sopimus 22.10.1992
3. 25 vuodeksi salaiseksi julistettu Aktiv Hansa-kaupan asiakirjat 31.03.2000

Olen tutkimuksisani saanut selville, että Suomessa on tapahtunut valtiopetos, mikä ei vanhene koskaan.

Valtiopetos on tosiasia

http://valtuustoaloite.blogspot.com/

Tätä näkemystä tukivat Wikipedian kirjoitus

Koiviston konklaavi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Koiviston_konklaavi

ja seuraavat videot

Koiviston konklaavi

https://www.youtube.com/watch?v=jjWF2Bs5sUA&t=2s

Onnistuin hankkimaan salaiseksi julistetun SSP-sopimuksen , mikä on keskeinen asiakirja valtiopetoksen todistamisessa

SSP-sopimus

https://www.youtube.com/watch?v=ZUXRy7336rY&t=6s

Minulla on muistitikulla salaiseksi julistetusta SSP-sopimuksesta kopio. Paperikopio on käräjäoikeudessa.

Valtiopetosta todistaa muun muassa nämä selvitykset ja kirjat

Jorma Jaakkolan kotisivut

http://jormajaakkola.fi/Koiviston_konklaavi

Jukka Davidsonin nettikirja Isänmaan ryöstäjät

https://docplayer.fi/16092859-Isanmaan-ryostajat-viis-siita-velkaa-te-olette-pankille-kuitenkin-mutta-eihan-pankilla-ole-edes-velkakirjoja.html

Velallisten tukiryhmän toiminta

Kiireellinen toimenpidepyyntö Euroopan neuvostolle

https://www.velallistentuki.fi/yleinen-fi/kiireellinen-toimenpidepyynto-euroopan-neuvostolle/

Koiviston konklaavi – SSP-sopimus ja muut salatut sopimukset

http://kalajokinen.blogspot.com/2017/06/koiviston-konklaavi-ssp-sopimus-ja-muut.html

Valtiopetos on tosiasia

http://valtuustoaloite.blogspot.com/

Jatketun 24 vuoden oikeusmurhan ja kidutuksen kohteena

https://www.oikeusmurha.fi/jatketun-24-vuoden-oikeusmurhan-ja-kidutuksen-kohteena-yrittaja-erkki-aho/

Pankkikriisi

http://pankkikriisi.blogspot.com/

Oikeuslaitos ja poliisi

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/

Näistä kirjoista olisi löytynyt lisää tietoa,

Uutta todistusaineistoa asioista tulee koko ajan ja tärkein niistä on tohtori Jukka Davidssonin haastattelut 27.05.2019 ja tutkimukset, jotka tukevat omia todistusaineistojani

https://www.youtube.com/watch?v=7huhSXatIBc&feature=share

Totuudesta muutokseen

https://www.youtube.com/watch?v=eR-tXMEzSHc&feature=share

Velallisten tuki ry

c/o Liisa Mariapori

Pohjolankatu 27, 96100 Rovaniemi

Suomi

liisa.mariapori@velallistentuki.fi

SUOMEN PERUSRAPORTTI YK:N SOPIMUSVALVONTAELIMILLE, MÄÄRÄAIKA 27.11.2019

IHMISOIKEUSRIKKOMUKSET SUOMESSA

Suomi on syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin vuosina 1992-2019 ja syyllistyy edelleen:

Vuosina 1992-2019 ovat sadat tuhannet Suomen kansalaiset menettäneet perus- ja ihmisoikeutensa ja omaisuutensa julkisen vallan edustajien tekemien virhepäätösten seurauksena. Suomen poliittinen eliitti ja tulospalkkainen virkakoneisto ovat polkeneet suomalaisten ihmisoikeuksia vuodesta 1992 lähtien. Tämä on ollut mahdollista siksi, että Suomessa ei ole Perustuslakituomioistuinta, eikä laillisuusvalvonta Suomessa siten toimi. Suomessa on 1990 vuodesta lähtien säädetty hallitusmuodon ja Suomen perustuslain vastaista lainsäädäntöä. Tämä on ollut mahdollista siksi, että samat kansanedustajat, jotka oat mukana ensin säätämässä ja hyväksymässä lakeja, sitten istuvat perustuslakivaliokunnassa päättämässä itse hyväksymiensä lakien perustuslainmukaisuudesta. Näin Suomeen syntyy koko ajan lisää Suomen ja EU:n perustuslain vastaista lainsäädäntöä.

Suomessa on 90-luvun finanssikriisin seurauksena langetettu tuhansia ja taas tuhansia vankeustuomioita velallisen epärehellisyyden tms. perusteella. Nämä vuosina 1992-2019 annetut tuomiot perustuvat presidentti Mauno Koivisto määräykseen 6.5.1992, jolloin hän ns. Koiviston konklaavissa määräsi, että instituutiot eivät saa hävitä ja näin suomalaiset yrittäjät eivät ole voineet saada oikeutta Suomen oikeuslaitoksissa 1992 vuoden jälkeen.

Presidentti Mauno Koiviston määräyksestä vuonna 1992 johtuen Suomessa tapahtuu koko ajan vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joista törkeimpiä ovat teot, jotka täyttävät kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltävän sopimuksen määrittäviä tekoja. Näihin tekoihin ovat syyllistyneet hallinnon virkamiehet ja kaikki Suomen hallitukset ja presidentit vuodesta 1992 lähtien, sillä presidentti Mauno Koiviston antamaa määräystä, että instituutiot eivät saa hävitä ei ole vielä tähän päivään mennessä kumottu. Ihmisoikeusloukkaukset ovat näin suomalaisten arkipäivää, ovat olleet jo kohta 30 vuotta.

Julkisen vallan edustajat ovat lainsäädännössä ja oikeuslaitoksissa selvästi suosineet kaikkia velkojia, kuten pankkeja ja perintätoimistoja aina 6.5.1992 lähtien ja näin julkisen vallan edustajat, Eduskunta ja koko oikeuslaitos ovat toimillaan aiheuttaneet tuottamuksellisesti tai tahallisesti taloudellista vahinkoa valtiolle ja suomalaisille yrittäjille kymmenien tai satojen miljardien eurojen edestä. Suomen eduskunta rikkoo lainmuutoksissa Euroopan Unionin perusoikeuskirjan säännöksiä monella eri tavalla. Suomessa ei ole elinkeinovapautta II-76 artikla, eikä suomalaisilla yrittäjillä ole Euroopan unionin perustuslain takaamaa omistusoikeutta II-77 artikla. Suomessa Eduskunta säätää ja on säätänyt jo 30 vuotta hallitusmuodon ja perustuslain vastaista lainsäädäntöä, jonka nojalla tulospalkkaiset Verohallinnon verotarkastajat voivat takavarikoida yrittäjien koko omaisuuden ennen lainvoiman saanutta verotuspäätöstä ja verot pitää maksaa muutoksenhausta huolimatta ja verojen täytäntöönpanon kieltoa ei myönnetä, jolloin yritykset joutuvat lopettamaan toimintansa, kun ulosottomiehet vievät kaikki rahat yritysten tililtä usein jo ennen verotarkastuskertomusten valmistumista. Suomessa yrittäjillä ei siis ole oikeutta nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta, eikä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä. Suomen ylisuuri virkakoneisto on ottanut Suomessa vallan ja käyttää sitä täysin mielivaltaisesti ja laittomasti saavuttaakseen Valtiovarainministeriön sille asettamat tulostavoitteet ja saadakseen itselleen tulospalkkion.

Nämä Suomen julkisen vallan tekemät ihmisoikeusrikkomukset tulisi kartoittaa riippumattoman kansainvälisen asiantuntijaryhmän eli totuuskomission toimesta, jotta näihin tekoihin syyllistyneet Suomen presidentit, hallitukset, virkamiehet ja muut virallisessa asemassa toimivat henkilöt saataisiin vastuuseen teoistaan vuosina 1992-2019 tapahtuneista teoista, joihin kuuluvat maanpetos, valtiopetos, törkeä virka-aseman väärinkäyttö, kansanmurha jne. Suomessa vallitseva hyvävelijärjestelmä ja syvä korruptio estävät kaikki ihmisoikeusrikkomusten tutkinnat Suomessa. Suomessa koko poliittinen johto ja virkakoneisto toimii yhdessä Suomen kansalaisia vastaan, joten suomalainen yrittäjä ei voi saada oikeutta Suomen täysin korruptoituneessa oikeuslaitoksessa, joka toimii edelleen presidentti Mauno Koiviston määräysten mukaan,.

Suomen perustuslaissa on turvattu ihmisarvon loukkaamattomuus, yksilön vapaus ja oikeudet sekä oikeudenmukaisuuden edistäminen yhteiskunnassa. Perusoikeudet ovat yksilölle kuuluvia oikeuksia ja ovat luonteeltaan yleisiä eli kuuluvat kaikille yhdenvertaisesti. Kun Suomen koko oikeuslaitos ja virkakoneisto on alistettu presidentti Mauno Koiviston määräyksellä tahoksi, jossa instituutiot eivät saa hävitä, on tämä presidentin määräys samalla vienyt suomalaisilta kaikki ihmisoikeudet ja nykyjärjestelmä tekee jatkuvia rikoksia ihmisyyttä vastaan ja näin Suomen valtio ja koko virkakoneisto polkee suomalaisten ihmisoikeuksia siitäkin huolimatta, että YK:n peruskirjassa asetetaan jäsenvaltioiden tehtäväksi suojella ihmisoikeuksia. Suomi on yhtenä peruskirjan allekirjoittajana sitoutunut mainittuun oikeuden turvaamiseen ja näin muodoin myös julistukseen, jossa ihmisoikeudet määritellään ja johon yhä enemmän vedotaan. ihmisoikeustuomioistuinten toiminnassa ja päätöksissä.

Suomen ihmisoikeusrikkomukset ovat peräisin 1980 luvun aikana tehdyistä täysin virheellisistä talouspoliittisista päätöksistä ja Suomen EU-jäsenyyskuntoon saattamiseksi vaatineista pankkien vakavaraisuuden nostamisesta 8 %:iin siten, että Suomen hallitus teki tiettyjen pankkien kanssa SSP-pankkisopimuksen vuonna 1993, jolla sopimuksella hallitus antoi pankeille luvan sanoa yksipuolisesti irti tiettyjen toimialojen yritysten velat ja näin kaataa 65.000 yritystä. Näin näistä 65.000 yrittäjästä ja heidän takaajistaan tehtiin Suomeen ikuisuusvelallisia. Samalla Suomen lainsäädäntöä muutettiin velkojia suosivaksi ja siirryttiin summaariseen menettelyyn oikeuslaitoksissa, mikä summaarinen menettely tarkoittaa käytännössä sitä, että velkojan ei tarvitse oikeuslaitoksessa esittää mitään todistetta velasta, ei velkakirjaa tai laskua vaan oikeuslaitoksen antavat lähes poikkeuksetta asiassa ns. yksipuolisen tuomion, jolla velallinen velvoitetaan maksamaan velkojan vaatimat velat siitäkin huolimatta, että velallinen perusteellisesti kiistää saatavan olemassaolon. Myöskään velkojen vanhentumista ei tutkita missään vaiheessa, kun alkuperäistä velkakirjaa siirtomerkintöineen ei tarvitse esittää.

Jotta suomalaisten yritysten tuho olisi täydellinen myi Suomen hallitus/talouspoliittinen ministerivaliokunta vielä 31.3.2000 ns. Arsenal kauppakirjalla näiden SSP-pankkisopimuksella ryöstettyjen yritysten velat (56.000 yrityksen 77.000 velkaa määrältään 12 miljardia markkaa)) norjalaisille perintätoimistoille, jotka olivat amerikkalaisen Pra Group-yhtiön bulvaaneja. Nämä 12 miljardin velat myytiin 5 %:lla niiden nimellisarvosta eli 600 miljoonalla markalla antamatta velallisille mahdollisuutta maksaa velkaansa pois tuolla 5 %:lla velan arvosta. Osaa näistä veloista peritään yrittäjiltä ja heidän takaajiltaan edelleen ilman velkakirjaa tai tilityksiä, jolloin esim. takaajat eivät pysty käyttämään regressioikeuttaan. Näillä valtion virkamiesten ja poliitikkojen toimilla saatiin Suomeen suurtyöttömyys, jolloin työttömänä on ollut pitkään noin 500.000 suomalaista.

Näillä Suomen hallituksen toimilla kumottiin Suomessa omaisuudensuoja. Ryhtyessään sopimussuhteeseen pankkien kanssa on Suomen valtio toteuttanut oikeustoimensa suunnitelmallisesti, tahallisesti ja tietoisena asioitten tilasta sekä seurauksista. Samalla valtio on julistanut asiakirjat salaiseksi, eikä esim. ns Arsenal kauppakirjaa 31.3.2000 ole vieläkään saatu julkiseksi monista yrityksistä huolimatta. Suomen hallitukset vuodesta 1992 ovat pystyneet ja pystyvät edelleen salaamaan omat rikoksensa julistamalla asiakirjat salaiseksi jopa 100 vuodeksi.

Valtioneuvoston sopimukset pankkien kanssa ovat laittomia, koska mainitut sopimukset ja niitten käytännön toteuttaminen ovat johtaneet törkeisiin ja moninaisiin ihmisoikeudenloukkauksiin. Tätä sopimusvyyhteä ja niiden aiheuttamia tekoja tulee arvioida kahden osapuolen rahallisena toimintana tiettyä ihmisryhmää vastaan. Kummankin osapuolen, valtion ja pankkien, olisi perusoikeuksien nimissä tullut ottaa huomioon aiheutettu loukkausten ketju sekä yksilöitten oikeudellisesti arvioitu heikompi asema. Valtion velvollisuutena on lisäksi valvoa mainittujen tekojen aiheuttajia, eikä itse olla aktiivisena sopijapuolena toteuttamassa niitä. Nämä ihmisoikeusloukkaukset Suomessa käsittävät suoraan laskentatavasta riippuen noin 200.000-400.000 Suomen kansalaista. Tämä määrä edustaa noin 4-8 % koko väestöstä laskettuna. Epäsuorasti loukkausten vaikutukset koskevat noin 1-1,3 miljoonaa suomalaista (26 %).

Suomen valtio oikeuslaitoksineen polkee ja on vuodesta 1992 alkaen polkenut suomalaistan ihmisoikeuksia seuraavasti:

1. Omaisuudensuoja, PL 15 §, EIS ensimmäinen lisäpöytäkirja 1 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 17 artikla.
2. Kansalaisten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto. PL 6 §, EIS 14 artikla, seitsemäs lisäpöytäkirja 5 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 1 artikla, 2 artikla, 7 artikla, KP-sopimus 2 artikla, 3 artikla, 4 artikla, 14 artikla, 20 artikla, 23 artikla, 24 artikla, 25 artikla, 26 artikla, TSS-sopimus 2 artikla.
3. Oikeusturva PL 21 §, EIS 6 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 10 artikla, 11 artikla, KP-sopimus 14 artikla.
4. Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon EIS 13 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 8 artikla, KP-sopimus 2 artikla. Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus 13 artikla.
5. Oikeus työhön ja elinkeinovapaus PL 18 , Euroopan sosiaalinen peruskirja SopS 43-44/1991, 1 osa kohdat 1.12 erityisesti 1.10 artiklat. TSS-sopimus 6 artikla, 7 artikla, 11 artikla. YK:n ihmisoikeuksien julistus 20 artikla.
6. Oikeus sosaaliturvaan PL 19 §, YK:n ihmisoikeuksien julistus 22 artikla, 25 artikla, TSS-sopimus 11 artikla
7. Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto PL 7 §, EIS 3 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 5 artikla, KP-sopimus 7 artikla. Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus 1 artikla, 16 artikla.
8. Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuus ja oikeuksien väärinkäytön kielto. PL 22 §.
9. Suomessa Verohallinto on vuosina 1992-2018 ajanut ja ajaa edelleen noin 3000 yritystä konkurssiin Verohallinnon verotarkastajien tekemillä virheellisillä verotarkastuskertomuksilla, jotka eivät perustu lakiin tai tosiasianäyttöön. Näin vuosittain 3000 yrittäjää menettää koko omaisuutensa ja usein vielä tuomitaan keksitystä veropetoksesta vankilaan syyttömänä.

Kuten kaikki edellä oleva osoittaa, Suomi rikkoo kaikkia solmimiaan ihmisoikeussopimuksia räikeästi ja suomalaiset eivät voi saada Suomessa oikeutta, kun presidentti Mauno Koivisto on 6.5.1992 määrännyt, että instituutiot eivät saa hävitä.

Kohta 30 vuotta Suomessa vallinnut oikeudeton tila on nyt johtanut siihen, että ensimmäinen suomalainen yrittäjä on hakenut Euroopan perustuslain II-78 artiklan mukaista turvapaikkaa Bulgariasta pakolaisten oikeusasemaa koskevan 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan määräysten sekä Euroopan perustuslain mukaisesti.

Ks. tarkemmin http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com

Tuhansia suomalaisia yrittäjiä on Verohallinnon suorittamien ryöstöverotuksen vuoksi muuttanut vapaaehtoisesti pois maasta ja muutosvirta kiihtyy koko ajan.

Kysymyksemme siis kuuluu: Missä maassa ja miten suomalaiset yrittäjät, joiden koko omaisuus on ryöstetty Valtioneuvoston ja pankkien tekemällä SSP-pankkisopimuksella 22.10.1993 tai Verohallinnon verotarkastajien vuosina 1992-2019 tekemillä lakiin perustumattomilla ja virheellisillä verotarkastuskertomuksilla, voivat saada asiassaan oikeutta ja miten saada Suomen valtio korvaamaan vuosina 1989-2019 Suomen yrittäjille ja heidän takaajilleen aiheuttamat vahingot?

Suomessa on tällä hetkellä ulosotossa 580.000 henkilöä ja köyhyysloukussa noin 1 miljoona suomalaista.

Jotta Suomessa oleva tilanne saadaan jotenkin hoidettua kuntoon, niin tämä kirje toimitetaan YK:n ihmisoikeustuomioistuimelle, Euroopan neuvostolle, Euroopan neuvoston vetoomusvaliokunnalle, Euroopan komissiolle ja Velallisten Tuki ry:n perusraporttina YK:n sopimusvalvontaelimille 27.11.2019.

Rovaniemellä 27 päivänä marraskuuta 2019.

Liisa Mariapori

Velallisten tuki ry:n puheenjohtaja

liisa.mariapori@velallistentuki.fi

 +358405604180

Kalajoki 29.03.2020

Erkki Aho

Merenojantie 9 B 16

85100 Kalajoki