LA 02.03.2024 Professori Juhani Kärjä 1934–2024

 

Juhani Kärjä

EMERITUSPROFESSORI Juhani Kärjä kuoli Kuopiossa 5. helmikuuta 2024. Hän oli 89-vuotias, syntynyt Kalajoella 25. joulukuuta 1934.

Kärjä peri kädentaidot ja rakkauden luontoon pienviljelijävanhemmiltaan. Hän oppi arvostamaan perinteitä, työntekoa sekä kristillisiä arvoja. Hänelle kehittyi vakaa luottamus omiin kykyihin. Näitä arvoja hän on myös välittänyt läheisilleen.

Kärjän isoäiti menehtyi varhain rintasyöpään. Tämä jätti nuoren pojan mieleen ajatuksen: ”Entä jos minä kykenisin opiskelemaan lääkäriksi ja auttamaan sairaita?”

KÄRJÄ sai valkolakin Raahen lukiosta 1953 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta 1960. Hän väitteli lääketieteen tohtoriksi Oulun yliopistosta 1968, ja hänet kutsuttiin Kuopion yliopiston korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professoriksi vuonna 1975. Hän toimi pitkään Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin johtajana ja KYS:n johtavana ylilääkärinä. Kuopion yliopiston rehtorina Kärjä työskenteli kaksi kautta.

Rehtorikaudellaan Kärjä toimi Suomen korkeakoulujen rehtoreiden neuvoston puheenjohtajana ja Suomen yliopistojen edustajana EU:n korkeakoulujaostossa. Valtiollisena tunnustuksena hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan komentajamerkki. Värekarvatutkimuksesta hänelle myönnettiin Best Paper of the Year -palkinto. Kärjä oli arvostetun Collegium Oto-Rhino-Larygnologicum Amicitiae Sacrum -seuran jäsen. Osakunta-aate oli Kärjälle tärkeä. Hän oli Kuopion yliopiston Pohjalaisen osakunnan primus promotor.

Kärjä oli luonteeltaan kohtelias ja aina korrekti niin henkilökuntaa, opiskelijoita kuin potilaitaankin kohtaan. Hän osallistui alan oppikirjojen kirjoittamiseen ja suomensi latinasta Turun Akatemian ensimmäisen suomalaisen korvatautien väitöskirjan De audiendi sensu. Hän myös kirjoitti useita lääketieteen historiaan liittyviä kirjoja.

JUHANIN elämässä tärkeää oli oma perhe ja suomalainen luonto. Juhani ja hänen kihlattunsa Leena Niemi vihittiin avioliittoon vuonna 1961. Lapsia syntyi kaksi, lapsenlapsia on seitsemän ja lastenlastenlapsia kymmenen.

Juhani oli aktiivinen lenkkeilijä ja hiihtäjä. Myöhemmin hyvää fyysistä kuntoa ylläpitivät kesähuvilan piha- ja metsätyöt. Hänen mielenkiintonsa kohteita olivat sukututkimus ja lääketieteen historia.

Juhani eli ainutlaatuisen, pitkän ja inhimillisesti voimakkaan elämän. Hän eteni maaseudun oloista yhteiskunnan arvostetuimmille paikoille omalla uutteruudellaan ja osaamisellaan. Hän totesikin: ”Ihmiselämällä on tarkoituksensa. Omalla työurallani tämä näkemys on aina ollut kannustamassa toimintaani.”

Vesa Kärjä

Taina Usenius

Juhani Aukusti Kärjä (25. joulukuuta 1934 Kalajoki – 5. helmikuuta 2024 Kuopio) oli suomalainen lääkäri. Hän oli vuosina 1975–1990 Kuopion yliopiston korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori.

Kärjä tuli ylioppilaaksi Raahen yhteislyseosta vuonna 1953. Hän opiskeli lääkäriksi Turun yliopistossa (LL 1960) ja tohtoriksi Oulun yliopistossa (LKT 1968). Kärjän englanninkielinen väitöskirja (1968) oli otsikoitu Perstimulatory suprathreshold adaptation for pure tones : 1 : Basic studies on normal-hearing persons. Hän sai korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin pätevyyden 1966, ja audiologian pätevyyden 1973. Hän oli Oulun yliopiston dosentti (1970–1976).

Kärjä työskenteli lääkäriksi valmistuttuaan Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) apulaislääkärinä (1961–1964). Tämän jälkeen hän oli Oulun yliopiston apulaisopettaja vuosi (1964–1973), ja Oulun yliopistollisen keskussairaalan (OYKS) apulaisylilääkäri (1973–1975). Oulussa hän toimi myös nuorisopoliklinikan lääkärinä 1960–1968 ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön lääkärinä 1969–1974 sekä Muurolan parantolan keuhkotautilääkärinä (bronkologi) 1970–1975.

Seuraavaksi Kärjä siirtyi Kuopioon. Hän toimi Kuopion korkeakoulun, sittemmin Kuopion yliopiston korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professorina vuosina 1975–1990, jona ajanjaksona hän hoiti myös korkeakoulun rehtorin tehtävää 1984–1990. Kärjä oli Kuopion yliopistollisen keskussairaalan (KYKS) ja sitä seuranneen Kuopion yliopistollisen sairaalan tai Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ylilääkärinä ja johtavana ylilääkärinä lähes 25 vuotta (1975–1997),

Hänen moniin luottamustehtäviinsä kuuluivat esimerkiksi toimiminen Kuopion yliopiston Pohjalalaisen osakunnan inspehtorina (1979–1982), yliopiston rakentamisen neuvottelukunnan puheenjohtajana (1984–), Kuopion yliopistollisen keskussairaalan liittovaltuuston jäsenenä (1985–). Hän oli Suomen korkeakoulujen rehtorien neuvottelukunnan puheenjohtaja (1988–).

Hän julkaisi oppikirjoja ja noin 200 tieteellistä artikkelia korva-, nenä- ja kurkkutautien, erityisesti korvakirurgian, audiologian, kroonisen välikorvatulehduksen ja limakalvojen fysiologian aloilta.

Kärjä oli useiden opiskelijayhdistysten ja järjestöjen kunniajäsen. Valtiollisena tunnustuksena hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan ritarin arvo (SVR R 1).

PE 01.03.2024 Luovutetut alueet ja niiden asukasluvut 1939

 

Suomen kartta 1939

Toisen maailmansodan jälkeen solmittiin Pariisin rauhansopimus vuonna 1947. Sopimuksessa vahvistettiin Moskovan välirauhansopimus vuodelta 1944. Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle alueita ja maksamaan suuret sotakorvaukset.

Luovutettuihin alueisiin kuuluivat luovutettu Karjala, Suomenlahden ulkosaaret, Sallan–Kuusamon alue ja Petsamo. Suomi menetti Karjalan kolme kaupunkia, Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen sekä kaksi kauppalaa, Koiviston ja Lahdenpohjan. Lisäksi Suomi luovutti kokonaan 39 maalaiskuntaa sekä osittain alueita 21 kunnasta.

Karjalasta luovutetun alueen koko oli noin 24 700 neliökilometriä, noin kymmenesosa koko maan pinta-alasta.

Luovutetuilla alueilla oli 11 prosenttia kaikista Suomen asukkaista. Noin mittavan joukon sijoittaminen oli varsin suuri operaatio vielä sodan runtelemassa maassa. Sen Suomi toteutti kansainvälistä tunnustusta saaneena tavalla.

Kokonaan jouduttiin luovuttamaan 39 pitäjää:

Antrea, Kivennapa, Rautu, Suursaari, Harlu, Koiviston mlk, Ruskeala, Terijoki, Heinjoki, Kuolemajärvi, Räisälä, Tytärsaari, Hiitola, Kurkijoki, Sakkola, Uusikirkko, Impilahti, Käkisalmen mlk, Salmi, Valkjärvi, Jaakkima, Lavansaari, Seiskari, Viipurin mlk., Johannes, Lumivaara, Soanlahti, Vuoksela, Kanneljärvi, Metsäpirtti, Sortavalan mlk, Vuoksenranta, Kaukola, Muolaa, Suistamo, Äyräpää, Kirvu, Pyhäjärvi Vpl ja Suojärvi.

Osittain alueitaan menettivät 5 pitäjää, joiden Suomen puolelle jääneet osat liitettiin naapurikuntiin: Jääski, Pälkjärvi, Vahviala, Korpiselkä ja Säkkijärvi

16 pitäjää joutuivat luovuttamaan osan alueestaan ja jäivät itsenäisinä kuntina jatkamaan toimintaansa ja säilyttivät nimensä: Ilomantsi, Joutseno, Kitee, Lappee, Nuijamaa, Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti, Saari, Simpele, Tohmajärvi, Uukuniemi, Vehkalahti, Virolahti, Värtsilä ja Ylämaa.

Jatkosodan vuonna 1944 päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen mukaan suomalaisjoukot joutuivat vetäytymään kansainvälisesti tunnustetun vuoden 1940 rajan taakse. Välirauhansopimuksen 1. artiklan mukaan

”Sotatoimien lopettamisen yhteydessä Suomen puolelta 4 päivänä syyskuuta 1944 ja Neuvostoliiton puolelta 5 päivänä syyskuuta 1944 Suomi sitoutuu siirtämään sotajoukkonsa vuoden 1940 Neuvostoliiton ja Suomen välisen rajan taakse, sen mukaan kuin on määrätty tätä sopimusta seuraavassa liitteessä (katso liitettä 1 artiklaan).”

Lisäksi 7. artiklassa todetaan:

”Suomi palauttaa Neuvostoliitolle sen 14 päivänä lokakuuta 1920 ja 12 päivänä maaliskuuta 1940 tehtyjen rauhansopimusten mukaisesti vapaaehtoisesti Suomelle luovuttaman Petsamon alueen sen laajuisena kuin se on määritelty tämän sopimuksen liitteessä ja merkitty sopimusta seuraavaan karttaan (katso liitettä 7 artiklaan ja karttaa 1:500.000)”

Pariisin rauhansopimusta edeltäneessä rauhankonferenssissa vuonna 1946 oli sovittu:

”Suomi tunnustaa, että Neuvostoliitolla on oikeus kaikkeen Suomessa olevaan saksalaiseen omaisuuteen, jonka Saksaa varten asetettu valvontaneuvosto on siirtänyt Neuvostoliitolle, ja sitoutuu ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin tällaisen omaisuuden luovuttamisen helpottamiseksi.”

Jatkosodan seurauksena Suomi siis joutui luopumaan kahdesta alueesta:

• Petsamo

• Jäniskosken–Niskakosken alue (myynti Saksasta peräisin olleen omaisuuden luovuttamisen vastikkeeksi vuonna 1947)

Moskovan välirauhansopimus vahvistettiin Pariisin rauhassa vuonna 1947.

Varsinaisten alueluovutusten lisäksi Suomi joutui vuokraamaan talvisodan jälkeen 1940 Hankoniemen Neuvostoliitolle kolmeksikymmeneksi vuodeksi merisotilaalliseksi tukikohdaksi. Jatkosodassa suomalaisjoukot ottivat alueen haltuunsa joulukuussa 1941, kun Neuvostoliitto oli evakuoinut tukikohdan miehistön.

Moskovan välirauhassa vuonna 1944 Neuvostoliitto luopui virallisestikin vuokraoikeudestaan Hankoon, mutta Suomi joutui vuokraamaan sotilastukikohdaksi Porkkalanniemen viideksikymmeneksi vuodeksi. Neuvostoliitto luopui siitä kuitenkin jo vuonna 1956 katsoessaan Suomenlahden valvonnan tältä osin tarpeettomaksi. Vuokra-alueeseen kuuluivat Porkkalanniemen ohella Upinniemi sekä niiden edustalla olevia saaria, osia Siuntiosta, Kirkkonummesta ja Espoosta sekä Degerbystä, jonka kunta liitettiin Inkooseen vuonna 1946.

Luovutetuilla alueilla sijainneet kunnat

Asukasluku 1939

Viipurin lääni 675 057

Antrea 8772

Harlu 7828

Heinjoki 3712

Hiitola 8265

Impilahti 14190

Jaakkima 8503

Johannes 10303

Jääski 20879

Kanneljärvi 3805

Kaukola 4201

Kirvu 8721

Kivennapa 9912

Koivisto 2272

Koiviston maalaiskunta 8883

Korpiselkä 3584

Kuolemajärvi 5686

Kurkijoki 10302

Käkisalmen maalaiskunta 5575

Käkisalmi 5083

Lahdenpohja 1959

Lappee 9443

Lavansaari 1089

Lumivaara 5239

Metsäpirtti 4882

Muolaa 11959

Nuijamaa 3899

Parikkala 10560

Pyhäjärvi 8128

Rautjärvi 5926

Rautu 5909

Ruokolahti 24168

Ruskeala 6938

Räisälä 7874

Saari 3790

Sakkola 6395

Salmi 14167

Seiskari 668

Simpele 2628

Soanlahti 3106

Sortavala 4710

Sortavalan maalaiskunta 21487

Suistamo 8986

Suojärvi 15934

Suursaari 772

Säkkijärvi 8685

Terijoki 7913

Tytärsaari 436

Uukuniemi 6134

Uusikirkko 11110

Vahviala 5851

Valkjärvi 7694

Vehkalahti 8755

Viipuri 74403

Viipurin maalaiskunta 19842

Virolahti 7461

Vuoksela 2940

Vuoksenranta 3602

Ylämaa 3370

Äyräpää 6113

Kuopion lääni 392494

Ilomantsi 12422

Kitee 12683

Pälkjärvi 2054

Tohmajärvi 6214

Värtsilä 6424

Oulun lääni 325257

Kuusamo 14209

Lapin lääni 137939

Inari 2647

Petsamo 5102

Salla 8124

TO 29.02.2024 Valtataistelu – Mauno Koivisto murskaa Suomen porvarit

Jarmo Korhonen on kirjoittanut 624-sivuisen kirjan Valtataistelu ISBN 978-951-31-8390-5. Kirja on kuvaus Suomen suuresta valtataistelusta, jonka osapuolina olivat kaikki kotimaiset valtatekijät, Neuvostoliitto ja pimeä vaaliraha, Koivisto, Karjalainen, Virolainen, Holkeri, Sorsa, Väyrynen ...Suomen tasavallan presidentiksi Urho Kekkosen jälkeen tahtoi moni.

Valta ei ole ikuista, kuolema on. Yksinäisen miehen marssi kohti loppua alkaa. Korsimon kuoleman myötä Kekkosen valtakausi oli käyty. Tasavallan presidentti kirjoitti päiväskirjassaan 22.10.1969, että Arvo Korsimo kuoli sydänveritulppaan Taskulassa pihalle kaatuen klo 08.50.

Kekkonen saa sydänkohtauksen 16.3.1970 eduskuntavaaliyön'. Päiväkirjassaan hän kirjoittaa ”Harmittava humala ja muutenkin paha olo.” Hänen oma puolueensa kärsi historiansa suurimman tappion. Kekkoselle tulos oli järkytys. Hän nautti runsaasti alkoholia vaalituloksen aiheuttamaan pettymykseen. Saattoi käydä niinkin, että presidentti humalapäissään hajotti television vaalituloksen selvittyä.

Kekkonen kävi hiihtämässä 23.3.1970 kymmenen kilometrin hiihtolenkin. Aamulla hän oli ollut Työterveyslaitoksella verikokeissa ja sydänfilmissä. Päiväkirjassaan Kekkonen kirjoitti: ”Normaali tarkistus, itse ehdotin. Hiihdosta palattuani Saksela ja Levo odottamassa, sydänfilmissä jotakin, joka tiesi, että oli ollut veritulppa. Ja mikäs siitä, vuoteeseen”. Välitettiin uutinen, että vilustumisen vuoksi olen kaksi viikkoa sisällä.”

Kekkonen kirjoitti 6.4.1971 rakastajattarelleen Anita Hallamaalle ja purki masentuneena mieltään sydänveritulpan jälkeen: ”Kyllä tämä on ollut masentavaa aikaa. Olen jo lähes 70 ja ensimmäisen kerran todellisuudessa saan tietää, että värkit eivät kestä ja vauhtia on hidastettava. Tuntuu kuin elämä olisi takanapäin ja kaikki mitä vielä olen tulevaisuudessa ajatellut, on tuulentupa ja savuhattara, joka haihtuu ilmaan....”

Kekkosen muistinmenetykset alkava syksyllä 1973. Kekkonen kirjoittaa päiväkirjassaan 5.10.1973 ”Johan on pirua. Aamulenkki ja muuten helppo päivä. Kello 17.35 kirjoituspöydän ääressä lukiessani tuli outo tunne, en osaa sitä kuvata, hengitin syvään ja koetin saada sen pois. Luulin, että meni pois. Luin lehtiä, mutta muistan, että en käsittänyt lukemaani....

Kekkonen kirjoitti asiasta Anita Hallamaalle13.101972. Hän kävi kirjeessään tapahtumat läpi. Kekkonen ei ollut puhunut asiasta kuin Sakselalle, ei edes Sylville eikä adjutantti Levolle.

Eturauhasleikkaukset kesällä 1974. Heinäkuun alkupäivinä presidentti joutui leikkauspöydälle hyvänlaatuisen eturauhasen suurentumisen vuoksi. Eturauhasen leikkauksen yhteydessä hän tutustui nuoreen toimittajaan Maarit Tyrkköön, josta tuli presidentin ”pikkuseuralainen” vanhuuden vuosille.

Sylvi Kekkonen kuoli 2.12.1974. Sylvi Kekkonen sai valtimoveritulpan yöllä ja kuoli seuraavana päivänä Meilahden sairaalassa. Puolison kuolema mursi Urho Kekkosen. Presidentti jäi yksin. Hänen tärkein tukijansa, elämänmittainen ystävänsä oli poissa. Vanhan miehen askel lyheni. Presidentin ura kääntyi Sylvi Kekkosen kuoleman myötä kohti lopullista iltaa. Rouva Anita Hallamaa ja neiti Maarit Tyrkkö yrittivät tuoda lohtua yksinäisiin hetkiin, mutta elämä jäi tyhjäksi.

Kekkonen hiihtää ja kalastaa kuolemaa karkuun. Vanhan miehen pelko on että terveys pettää. Kekkonen oli tutkimuksissa kolme päivää 9.3.-11.1976. jolloin todettiin sydämen suurentuneen 15 %. Laajentunut sydän ei jaksanut enää rasituksen aikana verta riittävästi verta aivoihin. Lisäksi kehoissa oli liikaa verta ja maksassa oli muutoksia.

Kekkonen sai rajun ruokamyrkytyksen Ruotsissa Kaarle XVI Kustaan ja Silvia Sommerlathiiin häissä. Hän sai lääkityksen mutta joutu poistumaan häistä suunniteltua aikaisemmin. Vuosi 1976 oli Kekkoselle raskas. Hän pohti useasti eroa presidentin tehtävästä.

Heinäkuun puoliväliissä 1977 Tamminiemen väki joutui kokemaan usean päivän ajan pahaa ripuliepidemiaa. Kekkonen oli vatsa kuralla lähes koko viikon ajan. Loppukesästä presidentti vilustui ja hänen menojaan karsittiin.

Kekkonen vieraili Neuvostoliitossa ja Neuvostoliiton johto huolestui Kekkosen jaksamisesta ja terveydestä.

Kostamus syksyllä 1978 oli Kekkoselle julkinen katastrofi. Kekkonen matkusti 14.9.1978 Neuvostoliittoon osallistuakseen Kostamuksen peruskivanmuuraustilaisuuteen ja tavatakseen pääministeri Kosyginin ja ulkomaankauppaministeri Patolitsevin. Presidentti epäonnistui täydellisesti peruskivanmuuraustilaisuudessa puheen pitämisessä. Päivän kylmyys, huono näkö, pienellä kirjoitettu teksti ja huonosti valaistu puheenpitopaikka heikensivät puhepaperin näkemistä. Kekkosen saama sekavuuskohtaus, jonka aikana hän ei ollut ongelmiensa tasalla, muodostui Kekkosen sen hetkisen poliittisen uran nöyryyttävimmäksi hetkeksi, Puheen pitämisestä ei tullut yhtään mitään, vaikka hän urhoollisesti puhettaan tankkasikin. Kekkonen ei ollut kunnossa.

Kekkonen alkaa menettää lopullisesti otteen 1979. Näköongelmiensa takia Kekkoselle ruvettiin laatimaan isokokoisia tekstejä. Kansliapäällikkö Juhani Perttunen yhdessä adjutantti Lasse Wächterin kanssa otti presidentin tiukkaan ohjaukseen. Osa presidentin vallassa siirtyi kulissien takaisille henkilöille.

Kekkosen vaikeudet pahenevat syksyllä 1980. Kekkonen kaatui lentokoneen portaissa palatessaan kotimaahan Moskovasta 17.11.1980. Hän ei yksinkertaisesti nähnyt eikä tajunnut viimeistä porrasta.

Kekkonen saa 6.-7.12.1980 aivoinfarktin. Presidentti eli usean päivän ajan kuvitelmissa. Kekkoselle suotiin mahdollisuus kirjoittaa oma eroilmoituksensa, vaikka hän ei ollut enää oikeustoimikelpoinen. Kekkonen ei ollut kykenevä allekirjoittamaan omaan eroilmoitustaan.

Jarmo Korhonen kirjoittaa tarkasti siitä valtataistelusta mikä käytiin Kekkosen jälkeen. Neuvostoliitolla oli valtataistelussa merkittävä rooli. Kirja päättyy sanoihin ”Vladimirov oli tehtävänsä tehnyt”.

Presidentti Koiviston kotiryssänä toimi KGB:n Felix Karasev. Jarmo Korhosen ja Alpo Rusin kirjat selventävät Kekkosen jälkeistä aikaa ja minun kirjoitukseni ja kokemukseni paljastavat lisää Suomen poliittisten päättäjien toiminnasta – valtipetoksesta ja pankkikriisistä sekä oikeusvaltiotilanteesta, Valtiopetos on tosiasia

https://valtuustoaloite.blogspot.com/ 

KE 28.02.2024 Voovattihin hyvinvointia

 

Teuvo Tuorila ja Kaisu Ala-Pöntiö ovat kirjoittaneet kirjan Voovattihin hyvinvointia. Kirja kertoo lääkäritoimen, liikunnan, musiikin ja kuvataiteen kiehtovia vaiheita Himangalla 1800-luvulta vuoteen 2022. Kirjan kustantaja on Himangan kotiseutuyhdistys ry. Kirjan ISBN 978-952-94-7076-1.

Kirjassa kerrotaan värikkäitä vaiheita ja persoonia lääkäritoiminnassa Himangalla. Otan esimerkin: ”Huhtikuussa 1823 Uhlbom julisti Himangan kirkossa ”kuppataudin pikaisesta estämisestä ja ulosjuurimisesta”. Saarnaaja muistutti: ” Ei mahda kukaan niin tyhmä olla, että tätä pahaa tautia salais... jotta Doktori tietäis mihin mennä, kun hän tulee visiteeraan” paikkakunnalle. Vähän myöhemmin kuulutettiin tohtori Bergin Vaasasta hoitaneen kuutta potilasta, joiden nimet luettiin varoitukseksi. Yhtä renkiä lukuun ottamatta he olivat naisia. Koko Suur-Lohtajan alueella 1800-luvulla sukupuolitauteihin kuoli hiukan alle yksi henkilö vuodessa.”

Nälkävuonna Himangalla siunattiin 142 vainajaa, siis paljon enemmän kuin yhteensä sotavuosina täältä kaatui miehiä. Kuolleissa oli varsin tasaisesti eri-ikäisiä. Eninten menehtyi itsellisiä 45 %, mutta talollisiakin kuolleista oli 54 %. Kappalainen menetti kaksi lastaan, lukkari yhden jne. Ylemmissä sosiaaliryhmissä tuoni veikin keskimääräistä enemmän lapsia.

Kesällä 1918 Suomeen saapui espanjantautina tunnettu raju pandemia. Se sairastutti neljänä aaltona ihmisiä. Jo ensimmäisessä vaiheessa tautiin kuoli lääkäri Klemolan vaimo. Varotoimena ripikoulu ja satama suljettiin Himangalla hetkeksi syksyllä 1918. Silti kirkonkylän oppilaita sairastui. Pahin täällä silti oli viimeinen aalto 1920 vuoden talvella, jolloin esimerkiksi siihen asti pandemialta paljolti säästyneellä Väliviirteelläkin kuoltiin tautiin. Himangalle tauti tul Kannuksesta Lestijokivartta pitkin, mutta Pahkalassakin oikeastaan jokainen koululainen sai tartunnan.

Persoonallisia kunnanlääkäreitä

Soininen ymmärsi lähettää orsilta tipahtaneen nuoren Reino Niemelän sairaalaan Pietarsaareen. Muutoin olisi käynyt kehnosti. Saman suvun huumori tuli hänelle tutuksi, kun kirveellä varpaansa ”halkaissut” Kalle Niemelä saapui vastaanotolle. Soininen tiedusteli virallisesti: ”Naimaton vai nainut?”. Vielä poikamiehenä elänyt potilas parahti voivansa luopua naimisesta, kunhan tohtori vain parantaisi hänen varpaansa-

Erikoisia tilanteita riittä. Apteekinmäellä puukotettu kiivas nuori mies käveli vastaanotolle ja jaksoi vielä nousta toimenpidepöydälle, mutta kuoli siihen heti. Matkalla hän oli ehtinyt sanoa teräase rinnassaan siskolle, että ”älä kerro äidille”. Alkoholi aiheutti muutoinkin runsaasti väkivaltaa, mikä lisäsi Soinisen työmäärää. Esimerkiksi juhannuksena 1925 saapui kaksi viinamäen miestä hoidettavaksi. Ensiavun jälkeen Pietarsaaren sairaalaan lähetetty työmies kuitenkin lopulta kuoli, mutta rantsilalainen ”trokari” sälytti henkensä. Hän oli myynyt vettä viinana Hannes Koskelle, joka suivaantui siitä niin, että pisti puukolla petollista kauppiasta ympäri tämän kehoa.

Evakkotalvena 1944-1945 avattiin Sautinkarille kulkutautisairaala lavantaudin ja kurkkumädän vuoksi. Potilaita saapui paljon Lohtajaltakin, joka maksoi puolet tilojen vuokrasta. Jälkimmäistä tautia pidettiin niin vaarallisena, että potilaille nostettiin ruoka tarjottimella ikkunasta ja vuodevaatteet poltettiin pesun sijasta. Ennen kotiin pääsyä kurkkumätään sairastaneen potilaan piti saada kaksi puhdasta tulosta näytteistä, jotka tutkittiin Helsingissä.

Tohtori Korkeala rakastui helposti. Hänen perheeseensä kului parin vuoden ikäinen Selena tytär ja vuonna 1954 syntyi vielä Norma. Liitto päättyi avioeroon. Seuraavana vuonna Koskela sai vielä tyttären toisen vaimonsa Liisa Anneli os. Aaltosen kanssa. Kolmannen avioliiton pitkä ja komea lääkäri solmi Pirkko Tuulikki os. Tammisen kanssa, joka puolestaan jäi leskeksi jo huhtikuun alussa 1975 värikkään tohtorin menehdyttyä nuorena.

Himangalla tehtiin 1955 vielä 160 kotikäyntiä tuberkuloosin ja 36 tarttuvien tautien takia. Torvenkylällä riehui tuolloin myös tulirokon tapainen epidemia. Osan käynneistä hoiti lääkärin sijasta terveyssisar. Sivuneuvoloita oli kahdeksan.

Tässä muutama makupalan kirjan sisällöstä. Kirjassa on 272 sivua täyttä asiaa. Suosittelen.

TI 27.02.2024 Arvoisa opetusministeri Anna-Maja Henriksson

 

Olen käynyt aikanaan lukuisia keskusteluja isoisänne Vilho Heikki Kiviojan kanssa. Arvostin hänen toimintaansa erittäin korkealle, vaikka joistakin asioista meillä oli erilainen näkemys. Hän oli kaikin puolin erinomainen mies ja rovasti.

Te, opetusministeri Anna-Maja Henriksson, olette Suomen pitkäaikaisin oikeusministeri. Te kerrotte kansalaisille, että Suomi on oikeusvaltio. Miksi valehtelette? Miksi kieltäydyitte keskustelemasta kanssani Kalajoella? Mitä Te sanotte aikanaan Taivaan Portilla Jumalalle, jos Portti on kiinni?

Suomi on kaukana oikeusvaltiosta. Olen rautiolainen. Erkki Ahon taidenäyttely kertoo Raution, Kalajoen ja Suomen historiaa taiteen ja historiatietojen avulla vuodesta 1323 nykypäivään asti. En ole mikään tavallinen kaduntallaaja vaan Super-Eki, joka on paljastanut kirotun salaisuuden eli valtiopetoksen. Tämän takia olen joutunut kärsimään lähes venäläisen Aleksei Navalnyin kaltaisen kidutuksen Suomen valtion toimesta, mutta vielä he eivät ole saaneet tapettua minua.

Presidentti Mauno Koiviston johdolla Suomessa harjoitettiin vakaan markan politiikka. Asia kirjattiin Harri Holkerin hallituksen ohjelmaan ja vielä Esko Ahon hallituksen ohjelmaan. 1980-luvulla suoritettiin rahamarkkinoiden vapautus. Vakaan markan politiikka yhdessä rahamarkkinoiden vapauttamisen kanssa johtivat Suomen syvään kotitekoiseen lamaan, jota syvensi vielä idänkaupan romahdus. Suomi jätti EY-jäsenhakemuksen 18.03.1992. Suomen piti saada pankkijärjestelmänsä EY-kelpoiseksi. Pankkien piti täyttää 8 %:n vakavaraisuus. Presidentti Mauno Koivisto kutsui tasavallan presidentin linnaan 06.05.1992 oikeuslaitoksen edustajia. Presidentti Mauno Koiviston johdolla päätettiin pelastaa pankit. Tämä merkitsi sitä, että pankki voittaa ylemmissä oikeusasteissa ja rikollisille annetaan syytesuoja.

Esko Ahon hallitus ja 4 ostajapankkia tekivät 22.10.1993 salaiseksi julistetun Säästöpankkisopimuksen. Säästöpankit poistettiin markkinoilta muiden pankkien taloudellisen aseman parantamiseksi. Lisäksi sovittiin, että suoritetaan toimialarationalisointi. Markkinoilta poistettiin määrättyjen alojen ylikapasiteetti ja määriteltiin yritysten kaatamisperusteet. Markkinoilta poistettiin n.48 000 yritystä ja yritysten omaisuus ja yrittäjien omaisuus käytettiin pankkien taloudellisen aseman parantamiseen. Kaadettujen yritysten johtajista tehtiin rikollisia oikeuden väärillä päätöksillä. N. 11 500 yrittäjää ei kestänyt tätä Suomen valtion rikollista toimintaa, vaan he tekivät itsemurhan.

Maalauksessa pääministeri Esko Aho kävelee Tuonelan joen varrella, jossa on kolme mustaa joutsenta. Ne ovat Vakaan markan politiikka, Rahamarkkinoiden vapautus sekä Idän kaupan romahdus. Pääministeri Esko Aho on viemässä valkoista joutsenta eli Säästöpankkeja ja SSP-sopimuksessa määriteltyjä yrityksiä tapettavaksi. Sekä niiden omaisuutta pankkien taseiden vahvistamiseksi.

Suomen valtio perusti 18.11.1993 roskapankki Arsenalin, jonne sijoitettiin pankkien roskalainat jotta pankkien taloudellista asemaa voitiin parantaa EY-kelpoiseksi. Näin puhdistettiin pankkien taseet EY-kelpoisiksi.

Rikosten peittelemiseksi Arsenalin lainat myytiin 31.03.2004 ulkomaiselle yritykselle 12 miljardin saatavat 600 miljoonalla. Suomalaiset velalliset eivät saaneet maksaa velkojaan tällä summalla, vaan ulkomainen yritys jatkoi kaadettujen yritysten velkojen perimistä täydestä arvosta korkealla korolla aina yrittäjän kuolemaan asti ja yrittäjän kuoleman jälkeen vielä eduskunnan päätöksellä kuolinpesältäkin.

Kysymys on ihmisoikeusrikoksista ja rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Koska poliisi ei ole tutkinut asioitani, eikä syyttäjä syyttänyt eikä oikeus ole ottanut käsiteltäväkseen ja laillisuusvalvonta ei ole nähnyt asioissa mitään laitonta rikoksista puhuttamaan yli 25 vuoteen, niin teko täyttää myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan menettelyn eli kidutuksen tunnusmerkistön. Kidutus on ihmisoikeusrikos mikä on kielletty rikoslaissa ja myös perustuslaissa.

Minä, Erkki Aho, olen joutunut syyttömänä kärsimään 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion, mikä muutetiin ehdonalaiseksi ja yhden 5 kuukauden vankeustuomion, mikä muutettiin ehdonalaiseksi sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Olen menettänyt Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta, yritykseni, omaisuuteni, ihmisarvoni ja minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Olen ollut luottokelvottomana yli 25 vuotta enkä ole voinut harjoittaa yritystoimintaa. Minä en ole saanut esteetöntä rikostutkintaa eikä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 27 vuoteen. Minut on pidätetty useita kertoja rikollisten toimesta ja minä on joutunut olemaan maan paossa Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Minä joutunut hakemaan poliittista turvapaikkaa Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta Euroopan Unionilta eli oikeuskomisaari Vera Jourovalta sekä Bulgarian presidentiltä. Minä on menettänyt terveyteni sairastuttuani syöpään ja korkeaan verenpaineeseen. Syövän onnistuin voittamaan, mutta korkea verenpaine on tuhonnut elimistöäni ja on edelleenkin hengenvaarallisen korkea. Sairastuin diabetekseen. Minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Tämä on minulle äärettömän raskas ja vaikea asia.

Olen joutunut Suomen valtion 27 vuoden kidutuksen kohteeksi ja Kalajoen kaupungin 40 vuoden syrjinnän kohteeksi.

Rikoslaki 11 luku 4 § (11.4.2008/212)
Törkeä rikos ihmisyyttä vastaan

Jos rikoksessa ihmisyyttä vastaan
1) rikos kohdistuu suureen joukkoon ihmisiä,
2) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla taikka
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai järjestelmällisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan vankeuteen vähintään kahdeksaksi vuodeksi tai elinkaudeksi.

Yritys on rangaistava.

9 a § (4.12.2009/990)

Kidutus

Jos virkamies aiheuttaa toiselle voimakasta ruumiillista tai henkistä kärsimystä
1) saadakseen hänet tai muun henkilön tunnustamaan tai antamaan tietoja,
2) rangaistakseen häntä jostakin hänen tai jonkun muun tekemästä tai tekemäksi epäillystä teosta,
3) pelotellakseen tai pakottaakseen häntä tai muuta henkilöä tai
4) rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, seksuaalisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden, terveydentilan, uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella,
hänet on tuomittava kidutuksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi sekä lisäksi viraltapantavaksi.
Kidutuksesta tuomitaan myös virkamies, joka nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksyy alaisensa tai muutoin tosiasiallisessa määräysvallassaan ja valvonnassaan olevan henkilön 1 momentissa tarkoitetun teon.
Yritys on rangaistava.
Tämän pykälän virkamiestä koskevia säännöksiä sovelletaan myös julkista luottamustehtävää hoitavaan henkilöön ja julkista valtaa käyttävään henkilöön sekä viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta julkisyhteisön työntekijään ja ulkomaiseen virkamieheen.

1. Erkki Ahon taidenäyttely Raution monitoimitalossa Rautio-viikolla 2023

http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/04/erkki-ahon-taidenayttely-raution.html

Näyttely ei toteutunut vuonna 2023, mutta nyt on tavoitteena toteuttaa näyttely kesällä 2024

44. Maalaus PR-Talojen toiminnasta

http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/05/maalaus-pr-talojen-toiminnasta.html

LA 01.08.2020 Perusteet sille, että olen oikeassa ja että on syytä epäillä, että Suomen valtion viranomaiset toimivat rikollisesti

http://kalajokinen.blogspot.com/2020/08/la-01082020-perusteet-sille-etta-olen.html

Valtiopetos on tosiasia

Suomen taloudellinen lama 1990-luvun alussa

http://valtuustoaloite.blogspot.com/

SSP-sopimus

https://www.youtube.com/watch?v=ZUXRy7336rY&t=76s

Tasavallan presidentti Tarja Halosen minua koskeva päätös 17.10.2005 . Hän kieltäytyy luovuttamasta Koiviston konklaavin asiakirjoja minulle presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä.

Presidentti Tarja Halonen osallistui valtiopetokseen suojelemalla valtiopetoksen tekijää presidentti Mauno Koivistoa, joka puuttui riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaa päättämällä pelastaa pankit siten, että pankit voittivat ylemmissä oikeusasteissa.

Koska rikollisille annettiin syytesuoja, niin tässä on PR-talojen konkurssivyyhden rikollisia, jotka ovat saaneet syytesuojan.

Syyttäjä Sulo Heiskari

Asianajaja Antti Latola

Entinen asianajaja, nykyinen varatuomari Asko Keränen

Varatuomari Paavo M. Petäjä

KTM Jouni Remes

Entinen kansanedustaja Markku Koski

Minä aikanaan siirsin näyttelyni yritykseni nimiin ja tein yrityksessä tarvittavat muutokset. Ilmoitin silloin asiasta ulosottoviranomaisille. Ulosottoviranomaiset eivät reagoineet asiaan, koska silloin he olisivat menettäneet hyvän asiakkaan ja minä olisin saanut oikeutta. Koska ulosottoviranomaiset eivät reagoineet asiaan, niin minä tein itsestäni rikosilmoituksen Kalajoen poliisille ja ilmoitin, että olen syyllistynyt velallisen epärehellisyyteen, koska olen siirtänyt omaisuuttani velkojieni ulottumattomiin. Kalajoen poliisi teki tutkimattajättämispäätöksen. Minä haastoin Kalajoen poliisin Raahen käräjäoikeuteen ja laitoin todistusaineistoksi näyttelykansion, jossa kerroin taidenäyttelyni kuvin ja historiikein sekä kerroin miten näyttely on syntynyt. Samalla todistin sen, että olen syytön kaikkiin niihin rikoksiin, joista minut on tuomittu ja minkä takia olen virheellisessä ulosotossa. Raahen käräjäoikeus käräjätuomarina Tammiketo lähti suojelemaan Kalajoen poliisin ja ulosottoviranomaisen virkarikosta ja teki tahallisen väärän päätöksen. Näyttelykansiotani oli erittäin vaikea saada pois Raahen käräjäoikeudesta. Sain sen takaisin, kun ilmoitin, että tarvitsen näyttelykansiota taidenäyttelyni esittelemiseen. Rovaniemen hovioikeus suojeli Raahen käräjäoikeuden tuomarin virheellistä menettelyä ja laillisuusvalvoja päätöksellään pelasti viranomaiset rikollisesta menettelystä ei anna aihetta päätöksellään. Siksi olen edelleenkin virheellisen ulosoton kohteena vaikka minulla on kiistaton todistusaineisto, että olen syytön ja ulosotto perustuu Suomen valtion rikolliseen toimintaan.

Erikoinen isänpäivä - tapon yritys

Perjantaina 11.11.2005 kello 17 aikoihin poistuin Kalajoen kaupunginvaltuuston juhlakokouksesta Pohjankylän koululta. Piha-alueelta lähti perääni siviiliauto, mikä seurasi minua kotiin saakka. Kun olin poistumasta autosta kaksi poliisimiestä ilmoitti pidätysmääräyksestä, mutta heillä ei ollut oikeudenpäätöstä esittää asialle. Minut vietiin Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan. Ehdin kuitenkin ottaa mukaani pyyhkeiden ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvien asioiden lisäksi joitakin asiapapereita, verenpainelääkkeeni ja verenpainemittarini, mikä pelasti henkeni.

Jos en olisi pystynyt näyttämään todeksi verenpainettani ja hengenvaarallista tilannettani, niin olisin varmasti nyt vainaja. Asiasta olisi todennäköisesti uutisoitu, että kalajokinen mies kuoli Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan, kuolinsyy on tuntematon.

Verenpaineeni nousi törkeän, epäoikeudenmukaisen sekä järjettömän pidätyksen johdosta perjantaina 11.11.2005 niin, että klo 18.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, klo 20.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, kello 22.20 lukemat olivat 208/135 pulssi 82, klo 24.00 lukemat olivat 258/142. Minut kiidätettiin ambulanssilla poliisisaattueessa puolenyön aikaan Oulaisten terveyskeskukseen. Minua oli siellä lisäksi kahden poliisin saattue vastassa. Sain Oulaisten terveyskeskuksessa ampullin, en muista lääkettä. Verenpaine saatiin laskemaan muistaakseni 170/105. Poliisisaattueessa minut vietiin takaisin putkaan.

Lauantaina 12.11.2005 verenpaineeni alkoi jälleen nousta lääkityksestä huolimatta. Kello 5.50 verenpaineeni oli 191/111 pulssi 70, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 7.20 199/129 pulssi 78, klo 9.40 203/138 pulssi 78. Silloin minut kiidätettiin Ylivieskan terveyskeskukseen. Verenpaineeni oli edelleen korkea, klo 11.20 191/128 pulssi 84, klo 12.20 186/113 pulssi 85, ja kello 13.10 210/122 pulssi 82. Minut vietiin poliisisaattueessa uudelleen Ylivieskan terveyskeskukseen n. klo 14.00. Sain verenpainelääkettä, minkä avulla verenpaineeni saatiin laskemaan. Katson, että kysymyksessä oli selkeä tapon yritys, koska minut oli jätetty yksin ilman valvontaa pyhäpäiväksi sairaana Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan.

Puheluita en saanut vastaanottaa sunnuntaina, jolloin oli isänpäivä, mikä on omalle perheelleni varsin tärkeä juhlapäivä. Tyttäreni ja vaimoni olivat yrittäneet soittaa useita tunteja Ylivieskan poliisilaitokselle, mutta kukaan ei ollut vastannut puhelimeen. Myös lukuisat muut henkilöt olivat yrittäneet tavoittaa minua, mutta minulle ei välitetty puheluita. En saanut myöskään soittaa puhelimella.

Maanantaina n. klo 9.00 minut vietiin poliisien saattamana Ylivieskan käräjäoikeuteen. Minulla ei ollut mahdollisuutta saada ruokaa aamulla eikä koko päivänä. Jouduin olemaan oikeudenistunnossa 9.00 – 16.40 ilman ruokaa. Juomana oli vain kaksi jaffapulloa. Verenpaineeni lienee ollut n. 220-240/ 130-140 oikeudenkäynnin aikana. Tilanne oli kahden lääkärinlausunnon perusteella hengenvaarallinen.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 33 §:n mukaan minua olisi saanut pitää säilössä kolme päivää. Olen ollut säilössä neljä päivää eli perjantaista 11.11.2005 maanantaihin 14.11.2005. Miksi näin on menetelty? Kuka teki virkavastuulliset päätökset siitä, että minut pidätetään ja pidetään poliisin säilössä vaikka terveydentilani sairaudestani johtuen oli hengenvaarallinen? Miksi oikeudenistunto pidettiin vaikka minä ilmiselvästi en ollut juridisesti läsnä oikeudenistunnossa? Oikeudenkäynti ei mielestäni täyttänyt alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynninperiaatteita. Minä jouduin oikeuteen ilman asiakirjoja, ilman asianajajaa ja lääkäreiden mukaan vakavasti sairaana, koska terveydentilani oli hengenvaarallinen.

Ylivieskan käräjäoikeuden tuomarina oli täysin kokematon henkilö, joka oli täysin syyttäjän Sulo Heiskarin pyöriteltävissä.

Mikä oli pidätyksen todellinen syy?

Olen selvittänyt perusteellisesti PR-talojen konkurssien syyt ja syylliset, jotka ovat vielä vapaalla jalalla ja voivat käyttää virka-asemaansa törkeästi väärin. PR-talojen konkurssit ovat Suomen taloudellisen laman yksi keskeisimmistä rikoksista, joiden avulla voidaan paljastaa laaja rikollisjoukko.

Pankkikriisin seurauksena kaadettaviin yrityksiin ujutettiin ns. saattohoitajia, joiden tehtävänä oli ajaa yritykset konkurssiin. Velkasaneerauksen aikana Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäälliköksi valittiin velkasaneerausmiesten vaatimuksesta ja Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella taloustieteiden maisteri Jouni Remes, joka oli toiminut aikaisemmin muissa talotehtaissa, jotka olivat menneet konkurssiin sekä Sodankylän Osuuspankin johtajana. Kun Alavieskan Puurakenne Oy saatiin konkurssiin niin Jouni Remes ryhtyi tekemään laskelmia kahdelle ostajataholle samanaikaisesti siitä mitä konkurssipesälle kannattaa tarjota kiinteistöstä, maa-aluista, koneista, laitteista ja keskeneräisestä tilauskannasta. Remes laski keskeneräisen tilauskannan määräksi 26 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli 15 miljoonaa markkaa. Tuotoksi laskettiin 6,5 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli vain 5000 markkaa.

Olin itse silloin Raahen Porvari- ja kauppakoulussa opettajana ja olin toiminut myös Pohjois-Suomen Toimitusjohtajakoulun johtajana. Katsoin, että liikeidea on kunnossa ja uskoimme rahoituksen järjestämisen alan ammattilaisen Jouni Remeksen tehtäväksi. Halusin kuitenkin itse varmistaa Alavieskan kunnan investointiavustuksen, mikä oli 950 000 markkaa ja pyysin perustettavan yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi kansanedustaja Kalevi Mattilaa. Tämä kieltäytyi kunniasta tekosyynä sairaus. Pyysin Mattilan kieltäytymisen jälkeen puheenjohtajaksi kansanedustaja Markku Koskea. Hän lupautui tehtävään ja katsoin, että näin oli varmistettu suhteet Kera Oy:n lainoihin ja avustuksiin.

Jouni Remes oli Kera Oy:n järjestämä saattohoitaja yritykselle. Saattohoitajaepäilyksen kuulin ensimmäisen kerran kansanedustaja Kalevi Mattilalta, kun jouduimme Jouni Remeksen erottamisen jälkeen ottamaan yhtiön toimitusjohtajaksi Stig Weckströmin Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n kiristyksen jälkeen.

Rekisterimerkintärikokset

Saattohoitaja Jouni Remes ja kansanedustaja Markku Koski väärensivät perustettavan yhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen pöytäkirjat. Väärennetyn pöytäkirjan mukaan Euronio Oy:n yhtiökokous on pidetty Helsingissä 8.5.1995 yhtiön toimitiloissa ja osallistujiksi on merkitty Jouni Remes, Markku Koski, Heino Virta, Kari Konu ja Erkki Aho. Totuus on se, että Euronio Oy oli paperiyhtiö eikä sillä ollut toimitiloja Helsingissä eikä Kari Konu, Heino Virta ja Erkki Aho ole olleet Helsingissä 8.5.1995. Myös yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja on väärennetty Jouni Remeksen ja Markku Kosken toimesta. Kukaan yhtiön osakkaista ei ole ollut Helsingissä tammikuun 4 päivänä 1994. Näillä väärennetyillä asiakirjoilla Jouni Remes haki yrityksen rekisteröinnin ja salasi totuuden osakkeenomistajilta.

Törkeät petokset kaupanteossa

Saattohoitaja Jouni Remes teki Kera Oy:n vaatimuksesta ja perustettavan yhtiön osakkaiden tietämättä 8.5.1995 sopimuksen, että yhtiön rahoitusjärjestelyt eivät edellytä Kera Oy:n mukaan tuloa. Tämän vaatimuksen Kera Oy esitti sen takia, että se oli päättänyt poistaa PR-talotehtaan markkinoilta. Tätä ei kuitenkaan kerrottu perustettavan yhtiön osakkaille.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät 11.5.1995 kolmella eri kauppakirjalla kiinteistöt, maa-alueet, koneet ja laitteet, tuoteoikeudet ja keskeneräisen tilauskannan Euronio Oy:lle (myöh. PR-Teollisuus Oy). Väliaikaisilla pesänhoitajilla ei konkurssisäännön mukaan ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Väliaikaiset pesän eivät esittäneet kaupanteon yhteydessä myöskään valtakirjaa että heillä on oikeus myydä toisen omaisuutta.

Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin 26 miljoonaksi markaksi. Todellisuudessa keskeneräinen tilauskanta oli 15 miljoonaa markkaa ja tuotto 5000 markkaa ilmoitetun 6,5 miljoonaan sijaan.

Kauppasopimukset on allekirjoitettu Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Kauppakirjojen allekirjoittajana ovat olleet Euronio Oy:n puolesta Heino Virta ja Jouni Remes.

Asian voi todistaa Maskosen toimistossa työskennellyt Minna Hanhisuvanto. Kaupanvahvistajaksi on tietoisesti valittu tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kuitenkaan ole ollut paikalla, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ei ole ollut paikalla kun kauppasopimuksen on allekirjoitettu ja kaupat on vahvistettu.

Kauppasopimuksiin liittyi 1 530 000 markan takaus, jossa takaajina olivat Markku Koski, Heino Virta, Jouni Remes, Kari Konu ja Erkki Aho.

Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaiset pesänhoitajat Hannu Maskonen ja Antti Latola esittivät Ylivieskan käräjäoikeudelle 26.6.1995 väärän pesänluettelon, mikä vannottiin oikeaksi. Menettely oli todella törkeää toimintaa.

Alavieskan kunnan petollinen toiminta

Alavieskan kunnanhallitus piti kokouksen 10.5.1995 ja päätti asioista niin kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. Asia käsiteltiin kokouksessa asiana 74 §. Keskustan ryhmäkokouksen jälkeen kunnanhallitus piti yllättäen uuden kiireellisesti kokoon kutsutun kokouksen 15.5.1995 klo 21. Siinä asia käsiteltiin uudelleen kohdassa 77§. Sihteerinä ja esittelijänä toimi kunnanjohtaja Aarne Karvonen.

Kunnanvaltuusto käsitteli asian 16.5.1995. Kunnanvaltuusto käsitteli asian § 74 pohjalta, mutta valtuusto käsitteli asian pykälän 77 mukaisesti. Valtuuston päätös oli kokonaan toinen kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. On syytä epäillä, että Alavieskan kunnanvaltuuston päätökseen vaikutti saattohoitaja Jouni Remeksen toiminta, jonka tehtävänä oli perustetavan yhtiön toiminnan tuhoaminen ja PR-talotehtaan markkinoilta poistaminen.

Kosken kelkan kääntö

Yhtiön hallituksen kokousten yhteydessä kansanedustaja Markku Koski kertoi, että häntä on voimakkaasti moitittu siitä Kera Oy:n taholta, että hän lähti mukaan PR-Teollisuus Oy:öön. Koski kertoi, että Kera Oy:ssä on tehty päätös poistaa ylikapasiteettia markkinoilta ja PR-Talot on poistettavien listalla. Erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Arponen oli sanonut ”Kuule Markku, kyllä minä sinut pelastan”.

Heinäkuussa 1995 Kosken käytöksessä oli havaittavissa selvää muutosta. Kera Oy ja Arsenal Oy olivat selkeästi vaikuttaneet Kosken toimintaan. PR-Talotehdas oli poistettava markkinoilta.

Saattohoitaja Jouni Remes teki kovasti töitä tämän asian toteuttamiseen. Hän esti PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n 500 000 markan lainansaannin. Pankinjohtaja Anja Kauppi olikin pyytänyt Uhtua Woodin edustajia kutsumaan PR-Teollisuus Oy:n hallituksen hätäkokoukseen ja erottamaan Jouni Remeksen yhtiön vastaisen toiminnan johdosta.

Asianajajien ja käräjäoikeuden sikailua

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä esitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon 24.5.1995 ja Alavieskan Puurakenne Oy:n vastuulliset henkilöt tekivät väärän valan.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi PR-Teollisuus Oy:n ja takaajat Ylivieskan käräjäoikeuteen 13.11.1995 lähetetyllä haastehakemuksella. Haastehakemusta ei toimitettu takaajille, vaan takaajille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle, että hän edustajaa kaikkia takaajia ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja vaikka nämä eivät ole saaneet haastetta tiedoksi lainkaan. Ylivieskan käräjäoikeus hyväksyi menettelyn, teki asiassa ratkaisun ja jätti ilmoittamatta asiasta takaajille joten nämä eivät voineet käyttää lakisääteisiä oikeussuojakeinojaan.

Kera Oy:n kiristys

Heikko rahoituksen hoito oli herättänyt pääosakkaan eli Uhtua Wood Oy:n huomiota jo kesän aikana. Jos asian ilmaisee ilmeikkäämmin niin Remeksellä ja Uhtua Wood Oy:llä oli mennyt sukset pahemman kerran ristiin. Usko Jouni Remeksen kykyihin ja tahtoon hoitaa asioita rehellisesti oli mennyt. Jouni Remes nautti enää Markku Kosken luottamusta, ei muiden hallituksen jäsenten. Markku Kosken käytös oli muuttunut kesän aikana ratkaisevasti. Hän kertoi jutelleensa paljon Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n Seppo Sipolan kanssa. Tuntui kuin hänet olisi aivopesty.

Erotimme Jouni Remeksen. Markku Koskella oli heti Remekselle seuraaja valmiina. Hän oli kera Oy:n ja Arsenal Oy:n suosittelema ja vaatima henkilö, konsultti Stig Weckström. Hän oli omasta mielestään vertaansa vailla oleva henkilö. Kaikki mitä hän oli tehnyt oli suurta menestystä. Vain kerran elämässään hän oli epäonnistunut. Weskströmin palkkavaatimus oli 5000 markkaa päivä + arvonlisävero ja juoksevat kulut. Käytännössä tämä merkitsi 6800-8000 markan päivittäistä kuluerää. Kera Oy:n vaatimus oli se, että Weckström oli valittava toimitusjohtajaksi tai muuten yritys ajetaan konkurssiin.

Teimme Weckströmin palkkaamisesta oman sopimuksemme, jonka laitoimme Markku Koskelle eduskuntaan. Määrittelimme Weckströmille 500 000 markan uhkasakon, jos tämä luovuttaa tietoja ulkopuolisille tahoille. Sopimukseen sisältyi myös kohta, että Weckström ei ollut yksin nimenkirjoitusoikeutta.

Konkurssi tavoitteena

Pian vahvistui käsityksemme siitä, että Weckströmillä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jo ensimmäisen työpäivänsä iltana, mikä oli yrityksen pikkujoulu, hän kertoi tanssilattialla yrityksen vientisihteeri Ela Lillemaalle, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Olisikohan pikkujoulubooli saanut vanhan herran avoimeksi? Lillemaa tulikin hädissään tiedustelemaan vientipäällikkö Tapani Käännältä, että ei hallittu alasajo merkitse konkurssia.

Pian Weckström ryhtyikin operoimaan Kera Oy:n ruumiinpesuryhmän kanssa PR-Teollisuus Oy:n alasajoa. Pöytäkirjojen mukaan neuvotteluita oli käyty 6.2.1996 Oulussa ja 17.2.2006 Ylivieskan Arsenal Oy:n tiloissa.

Wecktröm soitti minulle 17.2.1996 kesken kokouksen ja pyysi minua kutsumaan yhtiön hallituksen koolle illaksi ja jättämään konkurssianomuksen. Kerroin ettei sellainen ollut mahdollista, koska Heino Virta oli Karjalassa, Markku Koski Helsingissä ja Kari Konu työmatkalla. Yritys pyöri silloin kolmessa tuurissa, koska tilauksia oli enemmän kuin ehti toimittamaan. Yritys meni niin lujaa että se oli saatava vastapuolen mielestä äkkiä konkurssiin.

Kera Oy teki kaikkensa asiassa. Se levitti PR-Teollisuus Oy:stä ja Uhtua Wood Oy:stä tietoa rahanpesijöinä ja tietoa levitettiin laajasti aina Saksaa ja Japania myöten. Myös lehdet kirjoittivat vihjailevasti PR-Teollisuus Oy:n rahan pesusta. Asiasta tehtiin myös rikosilmoitus Kera Oy:n toimesta, mutta se salattiin KRP:n toimesta, koska se oli aiheeton.

Kauppasopimukset purettiin

Annoimme konsultti Stig Weckströmille lopputilin ja myös yhtiön hallituksen puheenjohtaja Markku Koski pyysi eroa tehtävästään johon me mielihyvin suostuimme. Näiden erojen jälkeen nämä kaksi henkilöä käynnistivät meitä vastaan mm. rahanpesukampanjan.

Kun yritystä ei saatu konkurssiin niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä, jonka suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy, purkivat kauppasopimukset kiinteistöjen osalta 19.3.1996 ja muiden sopimusten osalta 18.4.1996. Myyjällä oli yksipuolinen oikeus purkaa sopimukset.

Konkurssiin väärillä tiedoilla

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin, sillä kun kaupat oli purettu niin konkurssipesällä ei ollut selvää ja riidatonta saatavaa, koska loppuselvitystä ei oltu tehty. Lisäksi konkurssihakemus oli tehty muutoinkin väärillä tiedoilla, sillä konkurssihakemuksessa ei oltu huomioitu lainkaan sitä, että kaupat oli purettu ja takauksen kohteena olleista 1 530 000 markan tuoteoikeuksien kaupoista oli maksettu jo yli miljoona markkaa.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle ja käräjäoikeus hyväksyi lausuman. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman, että kanne on oikea. Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle antamassaan lausunnossa 10.7.2000 ettei hänellä ollut toimeksiantoa asiassa. Ylivieskan käräjäoikeus ei tarkistanut oliko Petäjällä valtakirjoja asian hoitamiseen.

Ylivieskan käräjäoikeus teki näillä asiakirjoilla konkurssipäätöksen, josta valittaminen annettiin Erkki Ahon ja Heino Virran toimesta asianajaja Asko Keräselle, joka jätti valituksen tekemättä.

Putkakertomus 20.8.-23.8.2010

Nousin perjantai-aamuna ylös viiden jälkeen aamulla. Otin verenpainelääkkeen, join aamukahvin ja söin Karjalan piirakan. Kirjoitin historia-blogiini jutun Tehtaankatu 1. Jokin oikeustaistelija soitti minulle Tampereelta ja keskustelimme ehkä reilun kymmenen minuuttia. Lähdin pyörälenkille klo 10.30 ja olin pyöräilyt noin 20 km ja kävin Tapion Tuvalla katsomassa Kalajoki-näyttelyä. Lähinnä minua kiinnosti kävijämäärä. Menin alas kahvion puolelle lukemaan Kalevaa, kun kaksi poliisi tuli ja kysyi: - Sinäkö olet Erkki Aho. Poliisit tulivat ”mustalla maijalla” pidättämään minut klo 11.40. Heillä ei ollut mitään kirjallista todistetta siitä, että heillä on oikeus pidättää minut. Minut vietiin ”mustalla maijalla” kotiin pyörän kanssa. En saanut käydä suihkussa enkä vaihtaa vaatteita enkä syödä. Keräsin neljä kassillista todistusaineistoa. Otin mukaan verenpainemittarin, hygieniatarvikkeet ja vaihtovaatteet. Myöhemmin kuulin vaimoltani, että kaksi poliisiautoa ja neljä poliisia oli tullut kotiin kurkistelemaan ikkunoista pamppujen kanssa ikään kuin suurta ja vaarallista rikollista piirittämään. Luonnollisesti tilanne oli ollut vaimolleni aikamoinen järkytys. Hän oli kertonut, että olen pyöräilemässä.

Ylivieskassa oltiin n. 13.00. Pyysin päästä suihkuun. Sain tietää, että pidätykseni suoritti Raahen poliisit Jani Lampela ja Jukka Yliniitty. Heille tuotti erittäin suuria vaikeuksia sanoa nimensä. He eivät suostuneet sanomaan kuka poliisiviranomainen on antanut heille määräyksen asiassa. Ylivieskassa pyysin kirjallista määräystä pidätyksestäni. Sain nähdä sen, mutta en kopioa siitä Määräyksen oli antanut ELY-keskuksen Jouko Rajaniemi. Muistan kerran vuosia sitten, kun keskustelin Jouko Rajaniemen kanssa Oulun lääninhallituksen poliisiosastolla. Hän tiedusteli silloin minulta oma-aloitteisesti, että ”eiko se Heiskari oli jo vähentänyt ryyppäämistään”. Uskon, että kysymys on juuri samasta poliisista.

Mittasin verenpaineen klo 13.55. Verenpaine oli 178/111 ja lepopulssi 95. Oli jano ja nälkä. Levähdin pari tuntia ja kello 16.00 pääsin suihkuun ja sen jälkeen sain ruuan: makkaraperunat ja 2 dl vadelmajuomaa. Sain soittaa kotiin, koska lähtiessäni huomasin, että kellarissa on vettä ja osa kirjoistani oli kastunut ja mahdollisesti myös osa asiapapereista. Kello 16.30 mittasin verenpaineeni. Tulos oli 175/109, lepopulssi 90. Ryhdyin selvittelemään papereitani ja jaottelin paperit putkan lattialle siten, että voin käydä asiakirjat läpi oikeusväittämieni pohjalta sujuvassa järjestyksessä. Kello 19 verenpaineeni oli 189/106 ja lepopulssi 82. Kello 19.45 pyysin päänsärkylääkettä. Kello 21.00 verenpaineeni oli 167/110 ja lepopulssi 71. Kalajoen poliisi ja valtuuston varapuheenjohtajakaverini Tomi Reinikainen tuli yöpäivystykseen. Hän haki minulle litran tuoremehua. Tämä oli todella loistava palvelu tähän ajankohtaan. Kello 21.45 verenpaineeni oli 175/106, lepopulssi 65.

Miksi minut pidätettiin? Syy oli siinä, etten mennyt oikeudenistuntoon tiistaina, koska katsoin, että oikeudenistunto ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, sillä tutkinnanjohtaja ja syyttäjä ovat vuoren varmasti esteellisiä. Maanantaina 16.8.2010 käymäni keskustelu käräjätuomari Jaakko Raittilan kanssa osoitti selkeästi minulle tosiasiat. Kysymyksessä on ahojahti. En ole saanut vielä tähän päivään mennessä esteetöntä rikostutkintaa asioissani enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tätä on jatkunut nyt jo yli 15 vuotta. Koska en mennyt oikeudenkäyntiin, niin käräjätuomari Jaakko Raittila käynnisti pidätysprosessin, johon hänellä oli lain mukaan mahdollisuus. Minulle haluttiin näyttää, että Suomi on poliisivaltio ja rangaista minua pahimmalla mahdollisella tavalla mielipiteideni ja toimintani johdosta. Mielestäni menettely on aika järkyttävää voimankäyttöä tällaiseen oikeudenkäyntiin.
Lauantaiaamuna heräsin kello 5.00. Kello 6.00 verenpaineeni oli 168/106 ja lepopulssi 63. Kello 8.30 sain kahvia, 2 voileipää. Tämä tuntui hyvältä. Ryhdyin järjestelemään asiapapereita, joita oli neljä kassillista ja sain asiapaperit likimain järjestykseen lattialle. Sain tehdä rauhassa töitä, koska kukaan ei häirinnyt. Kello 10.20 yritin hälyttää vartijaa. Kello 10.35 verenpaineeni oli 158/103 ja lepopulssi 80. Mittasin putkan pituuden, 16 jalan mittaa ja leveys 6,3 jalanmittaa. Kello 10.45 pääsin suihkuun. Tuli todella raikas olo. Katsoin samalla puhelimeeni tulleita puheluja. Mikko Kovalainen oli laittanut puhelinviestin, jossa hän lupasi tarjota minulle täytekakkukahvit ennen maanantain oikeudenkäyntiä. Putkassa minä en saa pitää puhelinta. Kello 11.20 ruokana makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehu.

Kello 13. 00 päivystävä vartija lähti syömään ja lupasi samalla tuoda minulle litran mehua rahoillani. Erinomainen palvelu vartijalta. Soitin Pentti Heikkiselle ja Olli Puolitaipaleelle. Kello 15 verenpaineeni oli 174/101 ja lepopulssi 73. Jumppasin 30 minuuttia. Kello 17 ruokana jotakin mahdollisesti kinkkusuikaleista laatikkoa, 3 leipää ja 2 dl mehu. Verenpaineeni kello 18.55 oli 173/102/72. Yritin tavoittaa päivystävää vartijaa. Kello 19.40 sain soittaa kotiin. Laskeskelin vahingonkorvausvaatimustani valtiolle PR-talojen konkurssivyyhdessä. Päädyin summaan 192 768 873 euroa. Kello 21.00 2 dl mehu ja leipäsiivu. Yöllä heräsin ja jumppasin 15 minuuttia. Putkaan oli yöllä tuotu vähän eläväisempää väkeä ja todella isoa laulua kuului pitkän aikaa.

Sunnuntaiaamuna heräsin kuuden jälkeen ja mittasin verenpaineeni kello 7.45 jolloin luvut olivat mielestäni erinomaiset 154/94, lepopulssi 66. Kello 8.40 sain kahvin, 2 leipää ja 2dl mehua. Kello 10.20 kävin suihkussa ja soitin kotiin. Kello 11.30 ruoka: makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehua. Kello 12.30 vaimo ja tyttö kävivät katsomassa. Heille tämä minun kohteluni on todella rankka kokemus. Kello 17.30 veljeni Veikko kävi vierailulla. Kello 20.15 painoin nappia ja ajattelin, että saan soittaa. Puolen tunnin kuluttua painoin uudestaan nappia. Ei vaikutusta. Kello 21.15 painoin nappia, ei vaikutusta. Kello 21.40 mittasin verenpaineeni: 151/103 ja lepopulssi 68. Lepopulssi tahtoo olla korkea. Painoin nappia, mutta ei mitään vaikutusta. Kello 22.03 päivystäjänä toiminut vartija Pekka Kallio tuli ja toi mehua ja leipää. Saatoin itseksi todetta, että onneksi olin hyvässä fyysisessä kunnossa eikä minulla ollut hengenvaaraa. jos olisin tarvinnut apua niin sitä en olsi saanut. Olisin voinut saada aidon putkakuoleman. Pyysin saada soittaa. Sain soittaa Keskipohjanmaahan ja kertoa tulevasta oikeudenkäynnistä Kallion ahdistelemana vain muutaman sanan verran. Vartijan käytös oli jostain syystä varsin erikoista. Missä hän mahtoi olla noin kaksi tuntia, kun ei vastannut kutsuuni.

Valot sammutettiin putkasta toivomukseni mukaisesti n. 22.40. Yöllä en oikein saanut unta, siksi jumppasin 15 minuuttia. Heräsin aamulla kello kuuden aikaan. Aamulla puoli kahdeksan aikaan pääsin suihkuun ja otin verenpainelääkkeeni. Vaihdoin vaatteitani ja jäin odottamaan putkaan, että poliisit vievät minut oikeudenkäyntiin. Sinne lähdettiin viemään minua poliisivartiossa kello 8.40. Oikeudenistunto alkoi kello 9.00 Savisillankatu 4:ssä.

Erkki Bulgariassa Ahojahtia paossa

Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta olen joutunut menemään useita kertoja maanpakoon Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Olen pyytänyt poliittista turvapaikkaa Euroopan Unionilta ja Bulgarian presidentiltä. Kumpikaan taho ei myöntänyt minulle poliittista turvapaikkaa. Tässä Bulgarian presidentin päätös 11.02.2020 asiassa.

Puolustan tavallisia ihmisiä Pohteen järjettömiä päätöksiä vastaan.

Raution paloasema

Pohteen säästöpäätösten järjettömyyttä osoittaa Raution palokunnan lakkauttamisesitys. Vuokranantaja on luvannut tilat ilmaiseksi ja henkilökunta on luvannut työskennellä 1 euron tuntipalkalla. Revi siitä säästöjä.

Hyvinvointialueiden säästöpäätöksissä tulee ottaa kahden vuoden aikalisä. Päättäjien tulee tietää mistä päättävät ja mitkä ovat päätösten seuraukset. Valtion tavoitteena on kulujen säästäminen. Hyvinvointialueilla tavoitteena säästöjen saaminen. Nyt nämä tavoitteet eivät toteudu, koska hyvinvointialueet eikä myöskään Suomen valtio ole tehneet laskelmia siitä mitä hyvinvointialueiden kulujen säästäminen aiheuttaa kuluja kansalaisille eli menojen siirtoja valtiolle eli Kelan maksettaviksi . Laskelmat hyvinvointialueilla on tehty virheellisesti.

Nyt on lähdettävä asiakkaan tarpeista eikä organisaation ja yliopistollisten keskussairaaloiden tarpeesta. Asiakas on tavallinen kansalainen ja hän ei tarvitse hallintoa ja byrokratiaa, vaan hyvää sairaanhoitoa mahdollisimman lähellä. Siksi akuuttiosastoja ei pidä vähentää vaan pitää purkaa hyvinvointialueen hallinnot ja irtisanoa johtajat. Kahden vuoden siirtymäaikana tämä voidaan tehdä. Koko sairaanhoitojärjestelmää tulee yksityistää entistä enemmän, koska valtion talous ei kestä nykyisenkaltaista systeemiä Palveluja ei saa huonontaa, mutta niitä voidaan tehostaa ja parantaa.

Kalajoen akuuttiosastoa ei saa lakkauttaa. Akuuttiosaston lakkautus olisi äärettömän suuri virhe ja todella tyhmä päätös.

Kalajoen terveyskeskus

Kalajoella 27.02.2024

Erkki Aho

Merenojantie 9 B 16

85100 Kalajoki

www.erkkiaho.com

e.ahoky@gmail.com

044-3025948