TO 31.12.2020 Taidenäyttelyni täydentyy sota-aiheisilla maalauksilla

 

Tadenäyttelyni täydentyy seuraavilla sotaa käsittelevillä maalauksilla. Maalaus Kalajoen pommituksista on valmis ja maalaus Eino Takkusesta on valmistunee tammikuun aikana. Tässä kertomukset maalausten aiheista. Uskon, että näiden maalausten avulla Kalajoen historia avautuu kalajokisille ja muillekin asiasta kiinnostuneille muistiinpainuvalla tavalla, Minulla on myös opettaja Osmo Tokolan sota-aiheisia maalauksia 7 kappaletta.

Osmo Tokolan sotaa kuvaavat maalaukset

Rautiossa käydessäni huomasin opettaja Osmo Tokolan sota-aiheisia maalauksia myynnissä. Tajusin heti, että kysymyksessä on todella arvokkaat teokset. Kun sain tietää, että teoksia on kaikkiaan kymmenen ja niitä oli ehditty huutokaupalla myydä kollme, niin päätin hankkia kaikki muut seitsemän taulua Kalajoki-näyttelyyn. Maalaukset ovat sikäli harvinaisia, että ne on tehnyt sodan kokenut henkilö. Hän onkirjoittanut myös rautiolaisten kokemat taistelut muistiin ja ne on julkaistu Raution sotaveteraanimatrikkelissa. Lisäksi henkilö ei ole kuka tahansa henkilö, vaan erittäin merkittävä kulttuuripersoonallisuus ja ennenkaikkea rautiolaisuuden esilletuoja ja todellinen kulttuurivaikuttaja.

Rautiolaiset jatkosodassa

Jatkosodan aikana Raution miehet osallistuivat sotaan siten, että reserviläiset kuuluivat JR/29:ään, jonka komentajana oli evl. Paavo Susitaival. Ne miehet, jotka sodan kestäessä suorittivat asevelvollisuuttaan kuuluivat JR/50:een, jonka komentajana oli evl. Aho. Asevelvollisia oli myös JR/8:ssa, jonka komentaja oli ev. Autti. Tämä rykmentti on "tuntemattoman sotilaan rykmentti".

Keskipohjalaisrykmentti määrättiin liikekannallepanomääryksen mukaan perustettavaksi 18.6.1941. Tällöin lämpinä kesäpäivänä jaettiin Raution reserviläisille palvelukseenastumismääräys. JR/29:n III-pataljoona muodostettiin Sievin asemalla. Sinne rautiolaiset marssivat 18.6.1941 Pöllän koululta.

Nämä kolme rykmenttiä JR29, JR50 ja JR8 muodostivat tulevissa sotatoimissa 11 divisioonan, jonka komentajan oli jalkaväenkenraaliksi myöhemmin noussut K.A.Heiskainen, joka sai lempinimen "Kylmä Kalle".

Kun III pataljoona oli Sievissä Ylitalojen pihoilla saatu koottua, sotilaspuvut ja varustukset aseineen jaettua, marssi se komppanioittain Sievin aseman KPO kaupan vieressä olevalle kentälle. Rykmentikomenttaja everstiluutnantti Paavo Susitaival piti voimakashenkisen puheen pataljoonalle.

20.6.1941 kolmas pataljoona, jossa rautiolaiset olivat sen seitsemännessä komppaniassa sekä osa kranaatinheitinjoukkueessa, kuormattiin niin sanottuihin härkävaunuihin. Ylivieska-Iisalmi-Pieksämäki kautta tultiin Joensuun lähelle Ylämyllyn aseman tienoille 23.6. Täällä otettiin telttamajoitus käyttöön, ja varsinainen stialselämä alkoi.

Seitsemännen komppanian ensimmäinen taistelu

Kolmas pataljoona sai määräyksen 6.7.1941 vallata rajan läheisyydessä oleva vihollisen tukikohta Ilomäki. Se kuului Värtsilän pitäjään. Illalla 17.45 annettiin suomalaisten tykistökeskitys Ilomäkeen. Hyökkäyksen ensimmäisessä portaassa oli 8 komppania (Kalajoki). Tässä ensimmäisessä hyökkäyksessä kävi niin, että oma krh tulittaessa Ilomäkeä ampui vahingossa liian lyhyitä laukauksia. Näistä osa putosi etenevään komppaniaan. Eteneminen pysähtyi. Kaatuneita ja haavoittuneita tuli. Tämän johdosta 8 komppania vedettiin takaisin ja nyt oli 7 komppanian vuoro. Komppanian kolmas joukkue teki oikealta sivutalta kaarroksen ja karkoitti siellä olleen vihollisen partion. Tämä käytti ensi kerran ns. kiväärikranaatteja, jotka ammutaan tavallisella kiväärillä ja ovat käsikranaatin kokoisia. Ne räjähtävät ilmassa. Näistä kranaateista Jaakko Yliverronen haavoittui käteen ja joukkueenjohtaja vänrikki Eero polveen. Ilomäen varustukset olivat niin vahvat, että ilman tykistön tulivoimaa ja apua ei noille bunkkereille voitu mennä. Rinteessä haavoittui muun muassa Kaarlo Korhonen Rautiosta.
Seuraavana aamuna hyökkäys uusittiin tykistötulen jälkeen ja nyt Ilomäki vallattiin suuremmitta tappioitta.

Seitsemännen komppanian toinen taistelu

Ilomäen valtauksen jälkeen 12.7.1941 III pataljoona alistettiin osittain JR 50:lle ja JR 8:lle. Seitsemäs komppania hyökkäsi JR 8:n kanssa Koirivaaran maastossa. Kun lähdettiin metsätieltä hyökkäämään Koirivaaran kukkuloita kohti, oli 7 komppanian ryhmitys kantakolmio. Se tarkoitti sitä, että eturivissä etenivät I, II ja IV joukkueet, III joukkue, joka oli menettänyt joukkueenjohtajan Ilomäessä, oli hyökkäyksen reservinä ja eteni noin 50 metriä takana. Noin kilometrin jälkeen alettiin nousta ensimmäiselle kukkulan rinteelle. Rinteen päällä oli jotakin rakennelmia ja todettiin liikehdintää. Kun ei oltu varmoja, missä vihoillinen oli ja missä oli omat joukot, huudettiin rinnettä noustessa, että "Onko siellä suomalaisia?". Sieltä vastattiin "On suomalaisia". Mutta lähestyttäessä mäen ylärinnettä alkoivat konekiväärit laulaa ja käsikranaatteja lenteli mäeltä suomalaisia kohti. Komppania sai tuliylläkön niskaansa. Käsikranaatit lentelivät ja suorasuuntaustykin ammukset sekä kaukaisempi tyksitä yhtyi leikkiin. Rautiolaisista Vilho Hihnala haavottui konekiväärisuihkusta vaikeasti ja joukkosidontapaikalle kannettaessa hän menehtyi. Aukusti Pahkamaa haavoittui käsikranaatista jalkaansa. Kirivaaran valtauksen jälkeen seitsemäs komppania siirtyi metsämaastossa muutaman kilometsin päässä olevaan Helmelänvaaran tienoille.

Seitsemäs komppania ohittaa Soanlahden

Seitsemäs komppania sai marssia vapaasti Soanlahden maantietä etelään, Jääkärikomppania oli lähetetty pyörillä vihollisen perään. Rykmentti sai 18.7.1941 käskyn siirtyä marssien Uomaalle. Samalla kuljettiin talvisodan kuuluisan Lemetin mottialueen läpi.

Vanhan rajan ylitys

Uomaalta jatkettiin marssien melko vapaasti. Tilanne oli vihollisen puolella käynyt kestämättömäksi. Siksi se vetäytyi nopeasti. Uomaalta jatkettiin Käsnäselän kautta Kolatselkään. Tällä välin ylitettiin vanhan valtakunnan raja. Seutu oli rämeistä metsää. Pahaista maantietä jatkettiin Kolatselkään, jossa nähtiin harmaita Itä-karjalaisen rakennustyylin puoliksi lahonneita taloja.

Hyrsylän taistelut

Kolmas pataljoona saapui 24.7.1941 korpimaiseman halki monta vuorokautta marssittuaan Hyrsylän kylän lähistölle. Marssien aikana viholliseen yhteyttä oli pitänyt kevytosasto Riitesuo, jolta kolmas pataljoona otti etulinjan valvonnan vastuulleen. Seitsemäs komppania asettui asemiin itäänpäin menevän vähäisen tien molemmin puolin.

Rautiolaisten kolmas taistelu

Kolmas pataljoona sai 25.7.1941 määräyksen vallata Hyrsylän kylä. Pataljoona kiersi Hyrsylän itäpuolelle sitä polkua, jota se oli aikaisemmin partionut. Kylän valtauksen jälkeen pataljoona kokonaisuudessaan saapui Suonjoen rannalla Ignoilan kylän luokse. Igonoila asemavaiheen aikana ei ollut helppoa. Tällöin kaatuivat Heikki Perttula, Veikko Kola ja Erkki Toivanen. Heino Hillukkala, Onni Olkkonen, Vilho Murtoniemi, Jaakko Tokola, Eino Mustasaari, Osmo Tokola ja E. Pirttilahti haavoittuivat.

JR 50 otti 12.8.1941 Ignoilan asemat ja kolmas pataljoona siirtyi kuorma-autoilla Yläjoelle, jossa I ja II pataljoona jo olivat. Ajoa kesti nelisen tuntia.
Komppania majoittui 20.8.1941 Beskin asemalta noin 1 km itään. Petroskoin rautatie oli saatu poikki. Ratakiskoja oli räjäytetty ainakin kahdeksasta kohti. Panssarijuna jäi mottiin.Saksalaiset pommikoneet saivat lopulta tuhottu panssarijunan. Hyrsylän ja Yläjoen seudun taistelupäivät ja viikot olivat JR 29:lle erittäin raskaat.

Somban kylän valtaus

JR29, jolle Raution komppania oli alistettu, sai käskyn vallata tulivalmistelun jälkeen Somban kylä. Iltamyöhällä seitsemäs komppnai sai käskyn saartaa kyl idästä. Viholliseen saatiin heti kosketus ikävällä tavalla, Yksi Raution mies surmattiin pistimellä. Siinä syntyneessa kahakassa Otto Saaronmaa sai kuitenkin tuhottua vihollisporukan. Seuraava päivä ja yö pidettiin motti kiinni. Motitus onnistus ja Somban kylä vallattiin. Vihollisia kaatui 53.

Ikävä yllätys

Somban jälkeen kauniin syyskesän päivän siirryttiin muutamia kilometrejä itään. Komppania sai muutaman kilometrin marssittuaan luvan pystyttää teltat. Oli lepohetken vuoroo. Niinpä kolmas joukkuekin pystytti kaksi telttaa ja pojat hiipivät levolle,. Kolmannessa joukkueessa jäi vartioon aluksi Olavi Blomqvist. Eipä kesätnyt monta minuuttia, kun telttaan kuului outoa huutoa ja laukaus. Sombasta harhailevia vihollisia oli metsässä pyrkimässä omille linjoilleen. Yksi yritti pistimellä surmata Olavin. Vihollinen saikin Olavin sydämen kohdalle osuman, mutta Olavi, joka tunnettiin erittäin nopeana ja toimintakykyisenä miehenä, sai survaistua pistimen sivuun. Pistin nirhaisi rintalastaan aikamoisen kolon. Olavin konepistooli lopetti pistämistä yrittäneen suuren miehenkoljatin. Olavi vietiin nopeasti JSP:lle.

Sombasta Pääsään

Somban valtauksen jälkeen Raution komppania eteni Suojärven-Petrsokoin leveän maantien tuntumassa. Kintaan kylä vallattiin III pataljoonan voimin ja jatkettiin kilometri kaksi eteenpäin. Saatiin kovaa tykistötulta vastaan. Tässä tykistötulessa Jaakko Yliverronen, joka oli juuri palannut ensimmäiseltä toipumuslomaltaan, haavoittui heti uudestaan.

Teru eli Prääsä

Niiniselän kylään ryhtyivät hyökkäämään I ja II pataljoona. Prääsä oli siinä risteyksessä, jossa Kintaasta tuleva tie kohtaa Aunuksesta tulevan tien. Maasto oli suurimmaksi osaksi suota ja vaikeakulkuista rämettä. Matkaan meni koko yö. Kranaatinheitinmiehet ja konekiväärimiehet olivat lujimmilla kantamuksineen. Kukkulalla oli ruispelto, joka oli jo leikattu. Kuhilaita oli pystyssä. Pian alkoi kuulia tulla niskaan. Kylä näkyi hyvin kukkulalle. Ruispelto muuttui perunapelloksi. Siellä oli naapuri vastassa. Kylässä oli useita hyökkäysvaunuja, jotka ryhtyivät ampumaan kukkulalle. Tässä 7.9.1941 aloitetussa Prääsän hyökkäyksessä kaatuivat Niilo Saaronmaa, Matti Kivisaari, Lauri Huuha ja Arvi Hietamäki. Haavoittuneina poistuivat rivistä Lauri Haveri, Jaakko Tokola, Väinö Haapakoski ja Janne Haapasaari.

Prääsän valtauksen aikana haavottuneiden saaminen jsp:ltä eteenpäin oli vaikeaa. Monet haavoittuneet olisivat ehkä selviytyneetkin, jos apu olisi ollut nopeampaa.
III pataljoona hivuuttautui vähän kerralaan Prääsän kauppalaan. Prääsässä yhtyivät rykmentti II ja pataljoona III. JR8 kävi raivoisia taisteluita Pyhäjären asutuskeskuksessa. Täällä Armas Vuorio haavoittui vaikeasti.

Prääsästä Matroosaan ja Vilgaan

Prääsän jälkeen saatiin päivän parin lepo. Prääsästä itään oli vihollinen pesiytynyt metsäkukkulaan, jonka valtaus tuotti uusia tappioita Aale Petäjistö haavoittui vaikeasti. Hänen veljensä Veikko syöksyi auttamaan veljeään, mutta hän kaatui samalle paikalle. Aale saatiin kannettua pois, mutta hän menehtyi joukkosidontapaikalle. Valo Niska ja Kaarlo Verronen haavoittuivat. Pataljoona eteni aina Matroosan kylän laidalle. Matroosan jälkeen Raution komppania eteni vähäisin taisteluin Puolimatkan eli Polovinan kylään. Polivinan jälkeen oli vuorossa Vilgan valtaus. Raju tykistökeskitys osui 7 komppanian alueelle täsmällisesti. Kranaatti osui nuotioon ja Eino Kärkinen huusi apua. Eino menehtyi nopeasti ja Augusti Niiranen oli kaatunut. Keskitys pani komppania sekaisin. Hevosia kuoli ja kalustoa menetettiin. Erkki Kuoppala ja Yrjö Hakkarainen haavoittuivat. Pataljoonan komentaja ratsumestari Eerola kaatui tarkka-ampujan luodista. Taistelussa kaatuivat Eero Yliverronen ja Väinö Hollanti. Saatiin uustista kuulla, että suomalaiset olivat valloittaneet Äänislinnan kaupungin.

Äänislinna

Äänislinnassa oleville sotilaskasarmeille siirtyi myös III pataljoona. Pataljoona oli niin loppuunkulunut, että sille annettiin kolmen viikon toipumisaika. Raution kirkkoherra Kalevi Vihma kävi komppaniaa tervehtimässä.

Syvärille

Lepokauden jälkeen pataljoona ja myöehmmin koko rykmentti siirrettiin junakuljetuksessa Petroskoissa Syvärin asemalle. Syvärin asemalta marssittiin 30-40 km pohjoispuolen heikkoa tietä Äänisjärvelle päin Homorovitsankullän. Täällä otettiin etulinjan vastuu. Homorovitsan rintamilla II ja III pataljoona miehittivät Kimjärven maason. Talvi painoi päälle. Marras-joulukuun vaihteessa alettiin korsujen teko. Maaliskuun 10 päivänä rykmentin purkamiskäsky määräsi, että 1912 ja sen jälkeen syntyneet reserviläiset siirretään I pataljoonan alaisiksi ja osa Kevyt Osasto 10:een. Vuonna 1911 syntyneet ja sitä vanhemmat pääsivät siviliin. Tähän päättyi rykmentti JR 29 vaiheet yhtenäisenä sotilasyksikkönä. Raution komppaniasta suurin osa siirtyi I pataljoonan yhteyteen.

Suomalainen partio kävi 21.7.1942 Kiipuron takan. Partiossa oli 14 miestä. Paluumatkalla linjojen ylitys epäonnistui. Olavi Pokela kaatui ja yhdeksän haavoittui. Vain neljä säilyi terveenä. Omat joukot tulivat apuun.

Kalajoen pommitukset

Laskiaispäivä 22.2.1944 oli kaunis ja aurinkoinen päivä.

Pakkasta oli muutama aste ja lunta oli aika vähän.
Kouluissa oli vapaapäivä laskiaisen johdosta.
Sota-ajan askareet tehtiin pääasiassa naisvoimin.

Joitakin vanhimpien ikäluokkien miehiä oli kotiutettu toistaiseksi.
Oulua oli pommitettu edellisenä päivänä. Petroskoin Radion Tiltu oli ilmoittanut, että Kalajoelle pudotetaan laskiaispullia.

Tieto siitä oli tullut myös Kalajoelle. Laskiaistiistai kääntyi iltaan.
Ilma oli tyyni ja taivas pilvetön.

Kello 19.20-19.25 alkoi kuulua lentokoneen ääniä pohjoiselta taivaalta. Lentokoneiden suunta oli etelään päin. Koneet lähestyivät Kalajokea mereltä päin jokiuomaa pitkin.
Koko kirkonkylä oli pimentämättä. Ikkunoista loistivat valot. Sadat kalajokiset olivat ulkona. He olivat tulleet kuuntelemaan ja katsomaan näkyisikö mitään.

Pommien pudottaminen

Koneen ollessa kirkonkylän keskustan yläpuolella oli hetken kuulunut pommien pudottamisesta johtuvaa ujellusta ja sitten valtava pommien räjähdyssarja ja ilmanpaineaalto. Valot sammuivat kaikkialta. Pommien pudottamisen tarkka ajankohta lienee ollut 19.35. Niihin lukemiin oli heiluriseinäkello pysähtynyt Honkelassa.

Lentokoneiden arvioitu lentokorkeus oli 1-2 kilometriä. Kone kaarsi etelään ja hetkisen kuluttua ilmeisesti samaan laivueeseen kuulunut kone pudotti laskuvarjopommin ja heti perään sarjan pommeja Kuivatjärven alueelle Hiekkasärkkien läheisyyteen. Samat koneet lienevät pudottaneet pommeja Kälviän Peitsoon etelään lentäessään. On todennäköistä, että sama laivue pudotti pommeja myös Merikarvialle. Venäläisten lennot olivat todennäköisesti suoritettu Virosta käsin.

Vieno Lahdenperä kuoli pommituksessa

Yksi pommi osui nykyiselle Pommitielle ja katkaisi suurjännitelinjan. Siksi valot sammuivat. Pommit putosivat suurjännitelinjan päälle ja katkoivat linjoja niin ne aiheuttivat myös näyttävän valoilmiön. Toinen pommi osui Lahdenperän talon merenpuoleiseen päätyyn noin 2-3 metriä seinästä. Talon toinen pää sortui kokonaan ja Vieno Lahdenperä os. Hongell sai surmansa silmänräpäyksessä. Kolmas pommi osui suurjännitelinjan jalkapylvään viereen. Neljäs pommi jäi suutariksi erään ladon viereen. Viides pommi osui meijerin merenpuoleisen päädyn lähelle repien suuret alat rappausta ja rikkoen ikkunat. Kuudes pommi osui meijerin Pitkäsenkylän puoleisen päädyn lähelle ojaan. Pommi vaurioitti meijerin lastauslaituria. Sama pommi rikkoi Aino ja Oskari Kähtävän talon ikkunat ja aiheutti talolle sirpalevahinkoja. On todennäköistä, että tästä pommista Aarne Kähtävä sai sirun kainaloonsa. Seuraavat kolme pommia osuivat Kärjenkoskeen ja repivät vain jäähän reikiä. Pommien paineaalto rikkoi ikkunoita n. kilometrin säteellä. Kalajoen sairaalassa tohtori Untamo Sorasto hoiti Aarne Himangan. Muita henkilöitä ei vastaanotolla käynytkään.

Näin kertovat pommitukset kokeneet
Inna Lahdenperä oli tuohon aikaan 9-vuotias tyttö.
Hän kertoo, että isämme Vilho Lahdenperä oli kaatunut 27.7.1941.
- Asuimme veljeni ja äitini kanssa 1939 valmistuneessa talossa. Laskiaispäivänä kävimme mummoa katsomassa Tyngällä ja palasimme kotiin n. klo 18 aikoihin. Äiti oli laittanut ruuan poikkeuksellisesti makuukamarin pienelle pöydälle. Syödessämme kuulimme lentokoneen ääniä.
Äiti sanoi: ”Käväisenpä katsomassa näkyykö mitään”. Muutaman sekunnin kuluttua pommit putosivat ja kaikki muuttui yhdellä rysäyksellä kaaokseksi. Melun ja rätinän vaiettu huusimme äitiämme. Mitään ei kuulunut. Arvasimme hänen jääneen raunioihin. Pyrimme talosta ulos.
Mitä olisi tapahtunut jos ruoka olisi katettu keittiöön eikä makuukamarin pienelle pöydälle? Pommi olisi silloin voinut surmata myös lapset.

Aino Kähtävä kertoo olleensa puuliiterissä tyttärensä kanssa hakkaamassa puita.
- Kuultuamme lentokoneiden voimakkaan surinan menimme pihalle. Tytär ilmeisesti ymmärsi pommeja pudotettavan ja käski mennä maahan pitkälleen. Samassa oli kuin ukkosen jylinä. Sika oli säikähtänyt pommitusta ja juoksi ympäri karsinaa. Lentokoneitten poistuttua menimme asuinhuoneisiin. Kaikki oli mullin mallin. Pommi oli pudonnut 15 metrin päähän talosta ojaan.
Ehkä pommin osuminen ojaan pelasti talon täydellisestä tuhoutumiselta.

Eino Laurila kertoo olleensa laskiaispäivän iltana kotona. Pitkään jatkuneiden lentokoneiden äänten takia hän oli uteliaisuudesta mennyt ulos. Samalla kuului pommien räjähdykset ja hän heittäytyi maahan pitkälleen. Paineaalto tuntui selvästi.
Laurilassa oli menty nukkumaan pommien ja koneiden äänten loputtua. Naapurin isäntä, Tuuran Niku, oli tullut herättämään n. kolmen aikaan yöllä ja kysymään, että voiko Eino viedä Lahdenperän ja Honkelan väkeä Tyngälle. Eino Laurila oli valjastanut hevosen ja lähtenyt viemään Inna ja Lassi Lahdenperää sekä Tilda Honkelaa ja tämän lapsia Auli ja Jorma Honkelaa Tyngän Honkelaan.

Aarne Himanka oli ollut pyöräilemässä ja päästyään Kalajoen Osuusmeijerin kohdalle hän oli kuullut pommien ujelluksen ja heittäytynyt ojaan makuulle. Lumisessa ojassa hän oli ollut sen verran huonosti suojassa, että hän sai pommista pienen sirpaleen kainaloonsa. Aarne kertoo, että valtaosa kylästä oli pimentämättä. Pommituksista hänellä oli kokemuksia niin talvi- kuin jatkosodastakin, mutta tuntui kummalliselta joutua pommituksen kohteeksi täällä, missä sitä kaikkein vähiten oli odottanut.

Eino Takkunen kuoli kolme kertaa ja haudattiin kaksi kertaa

Mannerheimin allekirjoittama kuolinilmoitus

Eino Viljami Takkusen lähtökohta maailman myrskyissä ei ollut kaikkein parhaimpia: huomattavan rautiolaismiehen avioton lapsi sai elää varhaisuotensa huutolaispoikana Kalajoen Metsäkylässä. Koulussa tämä lahjakasta ja valtameren takanakn kunnostautunutta sukua ollut poika menestyi kuitenkin hyvin ja 14-vuotiaania hän oli jo mukana vuoden 1918 kansalaissodassa toimien Valkoisten lähettinä muun muassa Vilppulan taisteluissa.

Eino oli äitinsä avioton ja ainoa lapsi. Varhaisin lapsuuden muisto oli koditon vaellus lumisilla teillä. Äiti kerjäsi elämisen tarpeita. Hän veti narusta kelkkaa, jossa pieni lapsi värjötteli muun omaisuuden päällä. Öiksi päästiin joskus lämpimiin tupiin, enimmin saunoihin. Aiti oli kalpea ja riutunut, kärsivä ihminen. Hän sairasti keuhkotautia. Hänen luonaan kävi miehiä, jotka antoivat hänelle rahaa. Hän oli kumminkin äiti, joka rakasti lastaan. Eino ei hänestä paljon muistanut eikä tiennyt. Äiti kuoli pojan ollessa viisivuotias. Hautajaisia ei pidetty, kukapa ne olisi järjestänyt huonona pidetyn naisen muistoksi. Pieni orpo oli entistä orvompi. Hänet pantiin ruokolla suuriin maalaitaloihin. Se elämä, jonka äiti ja joku tuntematon mies olivat panneet alulle, oli kaikille täysin arvoton. Mies muisti varuaantalon eräässä Kalajokivarren pitäjässä. Siinä hän oli muutaman vuoden ensi aikoina. Häntä kohdeltiin kuin kotieläintä. Hän sai itse hoitaa itsensä, kukaan ei välittänyt hänen puhtaudestaan, vaatteistaan tai muista tarpeistaan. Hiukset kasvoivat villinä, lika ja syöpäläiset vaivasivat. Öiksi hän järjesteli mukavan makuualustan tuvan ovenpieleen höyläpenkin päälle. Alusena käytettyä olkipatjaa säilytettiin päivisin kylmässä porstuassa, josta hän sen itse kantoi tupaan iltaisin. Peitteenä oli vanha haiseva hevosloimi. Hänelle annettiin vaatteiksi aikaisten riekaleita, Hän yritti itse korjailla niitä. Hihat ja lahkeiden suut hän katkoi itse kerihtimillä. Hän sai syödä uuninpenkillä ja käydä noutamassa syötävänsä muun väen pöydästä. Voi ja liha oli parempien ihmisten ruokaa. Häntä ivattiin hänen rääsyjensä takia. Jo varhain poika oppi tajuamaan senkin, ettei hän ollut muiden lasten kaltainen. Leikkitovereita ei ollut. Jos hän yritti lähestyä kylän lapsia, vanhemmat ajoivat hänet pois. He eivät sallineet lastensa seurustelevat rääsyläisen kanssa, joka joutui olemaan yksin, syrjäisenä. Isompana resuhuutolainen pantin paimeneen. Hän oppi rakastamaan luontoa, se oli hänen paras koulunsa. Syksyisin kun kylän muut pojat menivät kouluun, kenenkään mieleen ei edes juolahtanut pyytää huutolaispoikaa mukaan. Ei hän itsekään kouluun kaivannut. Hän ei kaivannut toisten lasten joukkoon. Kylän uusi kansakoulunopettaja huomasi ruokkolaisen ja vaati oppivelvollisuuslain nojalla hänetkin kouluun. Ruokkopaikan isäntä ei olisi tähän suostunut, mutta opettaja vetosi lakiin ja voitti. Eino oli silloin aloittanut toisen vuosikymmenensä. Koska hän osasi lukea sisälä, opettaja pani hänet toiselle luokalle. Hän oli yhä sama näivettynyt, nälkäinen ja ruokkoamaton huutolaispoika. Koulutoverit pilkkasivat häntä välitunneille ja katkeroittivat hänet perin juurin. Toisilla oli omat vanhemmat ja kodit, omat vaatteet. Hänellä ei mitään. Ei turvaa missään. Rippikoulunkin poika oli käynyt ruokkopaikastaan. Eino itse teettnyt säästämillään rahoilla puvun. Se oli hänen ensimmäinen oma pukunsa ja se oli nostanut hänen omanarvontuntoaan.

Seitsemääntoista ikävuoteensa asti Eino palveli yhteiskuntaa huutolaispoikana. Sen jälkeen hän haki vapaaehtoisen sotaväkeen. Hän yllättyi suuresti kun hänet kutsuttiin palvelukseen Viipuriin kenttätyksitörykmenttiin. Se oli hänen elämänsä ensimmäinen onnenpotkunsa. Kruunun kenttäharmaissa sivullisesta tuli kiinteän ja kurinalaisen yhteisön kelvokas jäsen. Sotaväen ohjesäännöt korvasivat hänelle isän ja äidin. Alokasajan jälkeen hänet kelpuutettiin aliupseerikouluun. Kun aliupseerioppilas palasi ryhmänjohtajana perusyksikköönsä, hän oli kuin uusi mies. Hän oli kohta alikersantti ja hän tunsi olevansa yhteiskunan ylemmillä askelilla. Hänet ylennettiin harvojen ikäluokkansa alikersanttien kansa kersantiksi. Patterin päällikkö kehotti häntä hakemaan avoimeksi tulevaa kanta-aliupseerin virkaa, ja hän puolsi hänen hakemustaan niin voimallisesti, että hänet hyväksyttiin. Mies palveli tutussa varuskunnassa, suoritti kanta-aliupseerien taistelukoulun ja paneutui kaikella innolla virkansa tehtäviin.

Ajatus sotilasurasta alkoi pian kiehtoa ja nuorukainen karkasikin Kalajoelta päästäkseen vapaaehtoisena sotaväkeen Ouluun, mistä jatkoi Markovillan taistelukouluun Viipuriin pyrkien ja päästen kanta-aliupseeriksi. Muutaman vuoden kuluttua hänen aselajikseen vakiintui tykistö. Armeijan ohessa Takkunen kävi 1920-luvulla Raahen Porvari-ja kauppakoulun. Hän menestyi erinomaisesti myös urheilijana päälajin olessa hiihto, missä parhaat sijoitukset Salpausselällä olivat lähellä kärkikymmenikköä. Urheilu oli Einolle kuitenkin vain keino ylläpitää kuntoaan, eikä hän koskaan harjoitellut kilpailuja varten.

Kaksinkymmenvuotiaana hän solmi avioliiton, josta ei tullut kuitenkaan tyydyttävää. Hänellä ei ollut minkäänlaisia kokemuksia naisten kanssa. Hänestä tuntui yllättävältä ja suuremmoiselta, kun ensimmäinen nainen, jonka hän tapasi, näytti välittävän hänestä. Vaimo oli häntä useita vuosia vanhempi ja Viipurin varuskunnan liepeillä kokenut yhtä jos toistakin. Sopeutumalla tämä epäsuhtainen avioliitto jotenkin meni. Nuorella kersantilla oli päivät päästään työtä, ja urheiluharrastus vei kaikki vapaa-ajat. Urheilu nosti Einon maan valioitten joukkoon. Hän korjasi haltuunsa useita armeijan mestaruuksi ampumahiihdossa, suunnistuksessa ja maastojuokussa. Talvisodan syttyessä marraskuun lopulla 1939 entinen huutolaispoika oli ylikersanti ja tulenjohtaja. Haavoittuminen todennäköisesti pelasti hänen henkensä Taipaleessa. Talvisodan loppuaika kului sotasairaalassa, Toivottuaan hän suoritti kesällä 1940 reserviupseerikoulun Niinisalossa ja läpäisi sen hyvin.

Talvisodan syttyessä 1939 Takkunen oli sotilasarvoltaan vääpeli. Hän osallistui moniin Kannaksen taisteluihin ja joutui rauhan tultua evakkotaipaleelle silloisesta Viipurin kodistaan. Välirauhan aikana Eino Takkunen suoritti Kankaanpään Niinisalon Sotakoulutuskeskuksessa RUK:n kurssin nro 46 , jolle suuri osa oppilaista saapui suoraan rintamalta, Jatkosodan hän aloitti luutnanttina haavoittuen elokuussa 1941 Nurmoilassa oikeaan jalkaansa. Nopean toipumisen jälkeen oli edessä paluu rintamalle ja ylennys kapteeniksi.

Kapteeni Eino Takkuselle jatkosodan ja monessa suhteessa hänen koko elämänsä ratkaisevin päivä oli 21. kesäkuuta 1944. 5.Divisioona, jossa hän toimi KTR 3:n kahdeksannen patterin päällikkönä, oli käynyt aamuvarhaisesta lähtien puolustustaistelua Syvärin luostarin suunnalla. Vihollisen hyökkäussuunnitelma oli ylittää Syväri Lotiananpellon alueella ja lyödä suomalaisten 5. Divisioona.

Kapteeni Takkusen viimeiset rintamakokemukset ja -muistot syntyivät Lotilanpellon ja Stroitsankonnun välisellä alueella, mistä puna-armeija oli vallannut kesäkuun 21. päivän aamulla nopeasti laajenevan sillanpääaseman. Suomalaisten patteristot olivat siirtyneet uusiin asemiin ja kapteeini Takkunen johti nyt raskaan kranaatinheittimen tulta.

Kun vihollisääniä pian alkoi kuulua myös selustasta, katsoi tulenjohtue parhaaksi vetäytyä. Kapteeni Takkunen lähti kuitenkin kolmen konepistoolimiehen kanssa auttamaan vaikeuksiin joutunutta vasemman sivusta tulenjotueryhmää. Yksi konepistoolimiehist oli Matti Simanainen, mestaripainija, joka saavutti 1950 maailmanmestaruuden. Tuohutumisvaarassa ollutta ryhmä taas johti Jouko Siipi, joka parikymmentä vuotta myöhemmin sai mainetta Suomen johtavana sosiaalipolitiikan tutkijana.

Eino Takkusen taistelut päättyivät Aunuksen kesäyössä: hän haavoittui, joutui erilleen muista suomalaissta ja kävi lopulta yksin oman kamppailunsa. Hän haavoittui ensin jalkoihin osuneesta pikakiväärisarjasta, joka repi oikean pohjelihaksen ja rikkoi sääriluiden välissä olevat hermokimput. Puusta kimmonnut luoti lävisti lisäksi posken, tunkeutui suuhun ja vei hampaan. Lopulta vihollisen luoti meni oikeasta olkapäästä solisluun yläpuolelta, lävisti kehkon pituussuunnassa ja tuli ulos selkärantan vierestä. Tämän jälkeen korviin kantautui vain aistiharjoja ja tajunta sammui. ”Kuulemani mukaan olin maanut kentällä yli vuorokauden." Hänen taistelulähettinsä sulki mustilla  sormillaan hänen silmänsä. Sitä ennen oli joku vihollisista oli vetänyt teräaseellaan hänen  poskensa, leukaperänsä, kaulansa solisluunsa auki. Ammottava haava ulottui ylimpien kylkipuiden tasolle. "Myöhemmin viholliset löysivät minut shokkitilassa kerätessään ruumiita.”kertoi Eino.

Eino Takkusen viipulaissyntyinen puoliso Annikki sai vastaanottaa kesäkuun lopussa marsalkka Mannerheimin allekirjoittaman viestin surunvalitteluineen. Eino Viljami Takkusen ilmoitettiin kaatuneen isänmaan puolesta 21.6.1944. Joku suomalainen partiomies oli nähnt liikkumattomana ja verissään maanneen kapteenin ja todenneen perääntymisensä kiireessä tämän kuolleeksi. Sankarivainaja siunattiinkin pian ”viimeiseen leponsa” Lahdessa, sen jälkeen pidettiin perunkirjoitukset ja nostettiin henkivakuutukset. Hautajaisten aikana ”vainaja” ei kuitenkaan enää ollut kuollut, vaikka hän olikin ottanut pari askelta sinne, mistä ei yleensä ole takaisin tulemista. Eino haudattin kentälle jääneenä Lappeenrannan sankarihautaan.

Pahasti haavoittunut Eino Takkunen joutui kokemaan sotavankeudessaan sekä epäinhimillisen julmat kuulustelut että hoitajien syvää myötätuntoa. Hänet siirrettiin kesän 1944 kuluessa Uralin yli Siperian Karakanndaan, lähelle Balhas-järveä. Tällä sotavankileirillä oli aluksi yli 300 suomalaisvankia, joista vain 27 palasi elävänä kotimaahansa. Takkunen kertoi sotavankeuden alusta jutun: Venäläisessä sotasairaalassa hänet katsottiin kuolleeksi ja siirrettiin kylmään ruumiskellariin muiden joukkoon. Hän heräsi siellä ja joutui koko yön tappeleen ison rottalauman kanssa joka yritti syödä hänet. Aamulla sitten huomattiin että hän onkin hengissä.

Myöhemmin saman vuoden kuluessa Takkunen kuljetettiin Tserepovetsiin, lähelle pohjoista Volgaa. Kyseessä oli erittäin suuri sotavankileiri, jonka listoilta löytyi 2700 suomalaistakin. Välirauhansopimuksen tultua solmituksi 19.9.1944 vankeja alettiin vähitellen vaihtaa. Kapteeni Eino Takkuselle paluu kotimaahan ajoittui vuodenvaihteeseen 1944-1945. Aluksi hän joutui olemaan kolmisen viikkoa Hangon karanteenikeskuksessa.

Sotavankeudesta kotimaahan päästyään mies kirjoitti heti vaimolleen. Tämä ei tullut häntä tervihtimään, ei vastannut edes kirjeeseen. Hän oli jo ehtinyt löytää toisen, eikä ollut kovinkaan kiinnostunut tai edes ilahtunut paluustani, toteaa Eino Takkunen. Vaimo asui miehensä kanssa heidän entisessä kodissaan Lappeenrannassa. Paljon kiinnostuneempi oli kommunistinen valtiollinen poliisi VALPO, mutta sen kuulustelijat eivät saaneet minusta mitään irti. Asiakirjoissa oli pitkään virallisesti kuollut; aluksi oli vaikeaa saada esimerkiksi papin- tai lääkärintodistuksia mihinkään takoitukseen, kun hakijakin oli jo haudattukn.

Eino Takkunen palasi Puolustusvoimien palvelukseen ja siirryttyään aikanaan eläkkeelle hän muutti Lappiin lähelle Inaria, Paikalliset asukkaat kertovat vieläkin miehestä, joka saapui mukanaan vain koira, pyssy ja porotokan verran muuta tavaraa. Pian hän oli kuitenkin rakentanut komean kämpän, muurannut kivistä piisin ja jänyt sinne asumaan.

Inarin vuosinaan everstiluutnantti evp. Eino Takkunen julistettiin jo toisen kerran aiheettomasti kuolleeksi. Hän joutui pahaan auto-onnettomuuteen, ja paikalle kutsuttu kunnanlääkäri totesii: ”Otsa sisässä, aivovaltimo syöksyy verta, nenäluu poikki, otsalla aivolimaa- tämä mies on kuollut tai ainakin kuolemaisillaan!”

Vieressä seisonut sairaanhoitaja tunsi kuitenkin jonkin verran Takkusen vaiheista ja totesi, ettei tämä mies niin vain kuolekaan, Hän olikin oikeassa, sillä nytkin ”vainaja” heräsi eloon ja toipui pitkän sairaalassaolon jälkeen, tosin tasapaino loppuiäksi osittain menetettynä ja ilman haju- ja makuaistia.

1960-luvulla Inarissa monissa luottamustehtävissä ja myös yrittäjänä sekä opettajana toiminut Eino Takkunen muutti 70 vuotta täytettyään takaisin Etelä-Suomeen ja asui 1980-luvun alusta lähtien Hämeenlinnassa lähellä Aulankoa, Osa Amerikan sukulaisistakin tunnusti hänet jo vertaisekseen ja kävi tapaamassa vanhaa miestä, mikä suuresti ilähdutti tätä yksinäistä kulkijaa, Lopullinen rahan hetki koitti Eino Takkuselle keväällä 1992, silloin jo lähes 90-vuotiaana.

KE 30.12.2020 Aarne ja Erkki Saaren muotokuvat valmiina

 

Erkki Saari

Sain tänään postitse Bulgariasta tilaamani muotokuvat Erkki ja Aarne Saaresta. Nämä muotokuvat tulevat muistuttamaan tulevia sukupolvia sodan mielettömyydestä ja Suomen asemasta maailman kartalla. Venäjä on naapurimme ja on parempi elää sovussa ja rakentaa luottamuksellisia suhteita Venäjän päättäjiin. Venäjä on meille tärkeä kauppakumppani. Siksi ystävät tulee hakea läheltä ja viholliset , jos niitä tarvitaan, niin mahdollisimman kaukaa. Kokemukseni perusteella venäläiset nuoret sopeutuvat suomalaiseen yhteiskuntaan paremmin kuin Afrikan tai Lähi-Idän ihmiset.

Aarne Saari

Aarne joutui 15. prikaatin teloitusryhmän eteen 3.8.1944 klo 21.00. Ennen kuolemaansa hän ehti kirjoittaa seuraavan kirjeen

3.8.1944
Rakkaat vanhemmat

Lähetän teille viimeiset terveiseni tämän kirjeen mukana. Kuten jo aikaisemmin kerroin teille, en kestä etulinjassa oloa enää. Ja palkkioksi siitä ja mitä aikaisemmista kärsimyksistäni täällä ollessani sain kuolemanrangaistuksen.

Olin tänään oikeudessa ja tuomio pannaan täytäntöön tänään klo 21. Minut ammutaan silloin. Älkää surko minua. Kuolen uskossa, että Jeesus antaa tämän minulle anteeksi. En ole mikäään pahantekijä. Joskin hermoni ovat pettäneet täällä paukkeen ja ryskeen keskellä. Ehkä joskus tapaamme ylösnousemuksessa ja saamme jälleen olla yhdessä. Olen varma siitä, että ne miehet, jotka minut ampuu tulevat sen jälkeenpäin monesti muistamaan, usein. He itse tietävät etteivät tee oikein, mutta heidän täytyy niin tehdä. He tietävät etten pysty olemaan edessä.

Olen syytön rikokseen, joskin lähdin sieltä jossa en voi olla. Ja Jeesus antaa sen minulle anteeksi. Uskon niin. En kuole murhamiehenä, vaan omien hermojeni uhrina. Uskoin aina, että jaksan ja kestän sodan loppuun vaan niin ei oltu määrätty ylhäältä. En tahdo tuomita ketään. Jeesus tuomitkoon meidät itsekunkin tekojemme mukaan. Hän on meidän tuomarimme.

Kuolen suomalaisena ja olen kiitollinen Jumalalle, kun hautani jää jo Suomen puolelle. Sillä parempi on kun on parhain loisto muualla, on kuolema omassa maassa. Minun on paha olla siitä, että teidän vaivanne täten palkitaan. Toivoin ja rukoilin Jumalalta, että saisin edes joskus teille palkita vaivojanne. Vaan niin ei saanut käydä. Surunne on raakaa. Nyt emme me Erkin kanssa palaa enään sinne kotiin. Mutta koettakaa rohkaista itseänne ja uskoa itsenne Jeesukselle. Hän auttaa myös teitäkin vaivoissanne ja surussanne lohduttaa. Uskokaa itsenne Hänen haltuunsa. Hän on pelastuksenne ja turvanne. Hänen huomassaan on teidän hyvä olla ja nukkua Hänen nimeensä.

Jospa voisitte antaa tämän minulle anteeksi. Jospa voisitte muistaa minua omana poikananne, aina elämässänne, Jospa Jeesuksen veri sovittaisi kaiken sen, mitä on edessänne ja mitä on jäänyt taaksemme. En saanut enää nähdä teitä. Emme aavistaneet että jäähyväisemme silloin keväällä oli viimeiset. 

Tiedän, että rukoilitte aina puolestani, että saisin palata kotiin, vaan ylhäältä oli määrätty toisin. Tyytykää Herran tahtoon luottaen, että näin on parempi. Luottakaa Häneen aina, sillä Hän on turvanne ikuisesti. Hän jaksaa antaa meille kaiken anteeksi. Kunpa olisin saanut tuntea Hänet jo lapsesta lähtien. Ehkä Hän olisi ottanut jo aikaisemmin minut kurjan syntisen armoihinsa. Nyt voin nukkua Hänen armohelmaansa syntisenä. Mutta vakaana siitä, että hän ottaa minut suojaansa, omaksi lapsekseen. Sitten kerran hänen luonaan tapaamme iki-kirkkaudessa.

En jaksa nyt enempää, sillä elinaikani on lyhyt. Muistonne säilyy ikuisesti rakkaana mielessäni. Eläkää rauhassa luottaen Jeesuksen loppumattomaan armoon. Hän tukee teitä surunne ja ahdistuskenne aikana. Hyviä ja rakkaita vanhempia. Hyviä sisaria ja veljiä, sukulaisia ja tuttavia kaikkia teitä viimeisin terveisin muistaen poikanne Aarne.

Jeesus on meidän turvamme
Häneen uskoen saamme kaiken ajallaan.
Ja hänen helmaansa on meidän hyvä nukahtaa.
Hän puhdistaa meidät armollaan kaikista synnistä.

Kirjeen kirjoittamisessa häntä auttoi sotilaspastori Olavi Halme. Kahdeksalla laukauksella teloitettua rautiolaista ei sysätty mihinkään joukkohautaan, eikä hänen kohtalonsa ole ollut muutenkaan tuntematon – kuten monien muiden – vaikka siitä ei ole julkisesti paljonkaan puhuttu.

Aarne Saaren ruumiin Sievin asemalta haki isoisäni Eino Perttula toisen miehen kanssa.

Hautajaiset pidettiin Rautiossa, mutta niissäkin oli ikäviä piirteitä, koska eräät pitivät vainajaa kommunistina. Vainaja oli työläistaustainen, mutta hän ei ollut poliittisissa riennoissa mukana.

Aarne Saari on haudattu Raution kirkkomaahan, mutta ainakaan toistaiseksi ei kuitenkaan sankarivainajien rivistöön, joskin niiden lähelle.

Sotaveteraani Veikko Murtoniemi sanoo 8.11.2006 Kalajoenseudun haastattelussa, että ”me veteraanit pidämme kuolemaan tuomitsemista virheratkaisuna”. Serkkuni sotaveteraani Veikko Murtoniemen mukaan hän olisi tarvinnut lääkärin tai psykiatrin apua, eikä teloittajia.

Aarne Saari määrättiin asepalvelukseen 1.4.1941 ja hänet siirrettiin reserviin asemasodan aikana 31.3.1943. Hän haavoittui talvisodassa Värtsilän tienhaarassa 9.7.1941. Hänet kutsuttiin uudelleen asepalvelukseen. Hän taisteli isänmaan puolesta lähes sodan loppuun saakka. Hän menetti hermonsa veljensä Erkki Saaren kuoleman seurauksena Neuvostoliiton suurhyökkäyksen erittäin vaikeissa olosuhteissa. Hän olisi tarvinnut psyykkistä hoitoa ennemmin kuin teloitusta. Aarne Saari on palvelut isänmaataan urhoollisesti useiden vuosien ajan. Hänet teloitettiin 3.8.1944 ja Mannerheimin valittiin Suomen presidentiksi 4.8.1944.

Kalajoki

Tyngän aluekoulun joulujuhla 2020

https://www.youtube.com/watch?v=C1MJz8Wg2us

Kalajoen kaupungin vuoden 2020 maaseutuyritys

https://www.youtube.com/watch?v=tZqPU_IN5ww

Himangan yrittäjien yrittäjäpalkinto 2020

https://www.youtube.com/watch?v=OttOa13BJUA

Kalajoen kaupungin matkailumajakka 2020

https://www.youtube.com/watch?v=7bhMAnxIfZo

Susi liikkunut maanantai-iltana Nuoraperällä

https://www.kalajokiseutu.fi/uutinen/608063

Erkin kommentti: Mielestäni susien kaatolupia tulisi saada helpommin ja susikantaa olisi syytä harventaa merkittävästi.

Seurantalot saivat koronatukea – Suurimmat tuet Nivalaan, Kärkisen kyläyhdistykselle ja Oulaisiin

https://www.kalajokilaakso.fi/uutinen/607933

Korona-avustuksina seurantaloa ylläpitäville yhteisöille jaettiin yhteensä 2,3 miljoonaa euroa. Tuki on tarkoitettu seurantalojen ylläpitokustannusten kattamiseen.

Suurimmat 5 000 euron tuet Kala- ja Pyhäjokilaaksossa myönnettiin Kärkisen kyläyhdistykselle, Nivalan Nuorisoseuralle ja Oulaisten Nuorisoseuralle.

Erkin kommentti: Olen tyytyväinen siihen, että Kärkisen kyläyhditykselle myönnettiin 5000 euroa korona-avustusta, Raution kirkonkylän Nuorisoseura 3 000 euroa, Sievin voimistelu-ja urheiluseura Lyly 1 500 euroa, Voimistelu- ja urheiluseura Himangan Roima 3 000 euroa. Toivon, että raha käytetään niin, että sitä on hyötyä tulevaisuudessakin. Valitettavassti merkittävä osa tästä avustukseta ainakin Kalajoella menee kiinteistöveron maksuun. Aikanaan Murtoniemen Alpo minun kannatamana esitti vuodesta toiseen kiinteistöveron poistamista yleishyödyllisiltä yhdstyksiltä. Aina se tyrmättiin, Todellisuudessa tuo verotulo Kalajoen kunnalle/kaupungille on erittäin pieni, mutta yleishyödylliselle yhdistykselle erittäin suuri.

Toisaalta minä ihmettelen näitä korona-avustuksia ja rahan jakoa. Mielestäni nyt jaetaan rahaa Marin hallituksen toimesta erittäin avokätisesti. Valtion talouden paikkaamisessa on seuraavilla hallituksilla äärettömän vaikea tehtävä edessään.

Kalajoelle 70 000 euron hankerahoitusta – Avustus mahdollistaa tuhat tuntia ohjattua kerhotoimintaa

https://www.kalajokilaakso.fi/uutinen/607928

Kalajoen kaupunki on saanut 70 000 euroa hankerahoitusta harrastamisen Suomen mallin mukaiseen kerhotoimintaan. Avustus on 80 prosenttia hankkeen kokonaissummasta. Avustus mahdollistaa kevätlukukaudeksi tuhat tuntia ohjattua kerhotoimintaa.Kyselyn perusteella suosituimpia kerhoteemoja ovat esimerkiksi parkour, valokuvaus, pyöräily, partio, katutaide, jääkiekko, pallopelit, bändi, ruoanvalmistus, erilaiset pallopelit, eläinkerho, tiedokerho ja esport.

Erkin kommentti: Tämä on juuri sellainen avustus mitä itsekin olen toivonut Kalajoen koululaisille. Mielestäni avustus tulisi käyttää mitä suurimmassa määrin urheilu- ja liikuntapainotteisesti. Olen esittänyt urheilukerhon perustamista Kalajoen kaikkiin kouluhin, mikä toteutettaisiin kolujen ja urheluseurojen sekä alan toimijoiden yhteistyönä. Rahasumma on suuri ja siksi sen käyttöä ja toteutusta on suunniteltava tarkasti. Mielestäni Kalajoki-Akatemia rooli tässä asiassa yhdessä koulujen ja alan toimijoiden kanssa on oltava erittäin merkittävä, koska toiminnasta on saatava jatkuva eli tämä on alkupanostus tällaiseen toimintaan, jota on jatkettava tulevaisuudessa.

Henkilöauton ulosajo Kalajoella: Auto ajautui ensin ojaan ja päätyi sitten kyljelleen keskelle ajorataa

https://www.kalajokilaakso.fi/uutinen/607901

Kalajoella Kärkisjoentiellä sattui henkilöauton ulosajo sunnuntain vastaisena yönä. Auto ajautui ensin ojaan, josta se päätyi keskelle ajorataa kyljelleen.

Autossa oli yksi henkilö, joka pääsi omin avuin autosta ulos. Vammojen vakavuudesta ei pelastuslaitoksella ole tietoa.

Henkilö toimitettiin ensihoidon tarkastettavaksi. Pelastuslaitos käänsi auton kyljelleen ja siirsi auton pois ajoradalta. Autosta valunut bensa imeytettiin ja autosta katkaistiin virta.

Onnettomuus sattui yöllä kello 1:05. Poliisi tutkii onnettomuuden syytä

Vanhoja valokuvia Kalajoelta

IKL:n juhla Kalajoella 1940.Kuvassa rovasti Arvi Malmivaara ja Vihtori Kosola

Presidentti Urho Kekkonen Kallassa.

Tolosen talo, mikä oli nykyisen Hiitolan kukkakaupan paikalla

Kalajoen Työväentalo, josta tuli Kalajoen mieskotiteollisuuskoulu. Sijaitsi nykyisen Kippolan sähköliikkeen paikalla

Alueuutiset

Alavieskan tapausten jälkeen Kalajokilaaksosta ei ole noussut uusia tartuntoja THL:n koronakartalle – Ylivieskassa selvästi eniten tartuntoja

https://www.kalajokilaakso.fi/uutinen/607942

Ylivieska näkyy kartalla 53:lla tartunnalla, mikä on selkeästi eniten alueella. Alueen muiden kuntien lukemat THL:n kartalla ovat seuraavat: Haapavesi 18, Kalajoki 8, Nivala 26, Oulainen 9, Reisjärvi 12 ja Sievi 15

Erkin kommentti: Kalajoki on selvinnyt tautitilanteesta erittäin hyvin ottaen huomioon sen, että matkalukesä Kalajoella oli n. 30 %:a parempi kuin esimerkiksi edellinen kesä, Matkailijoita oli siis paljon. Mielestäni Kalajoella noudatetaan kiitettävästi viranomaisohjeita asiassa.

Yli­vies­kan kel­lo­ta­pu­lin ra­ken­nus­suun­ni­tel­ma hy­väk­syt­tiin – kus­tan­nuk­sik­si ar­vioi­daan 442 879 euroa

https://www.kaleva.fi/ylivieskan-kellotapulin-rakennussuunnitelma-hyvaks/3224896

Ylivieskan kirkkovaltuusto hyväksyi tiistaina kellotapulin rakentamissuunnitelman ja 442 879 euron suuruisen kustannusarvion.

Seurakunta kertoo tiedotteessaan, että tarkoituksena on rakentaa teräsrunkoinen, huoltovapaa 40 metrin korkuinen kellotapuli lähes vanhan tapulin paikalle.

Erkin kommentti: Ylivieskalaiset joutuvat monet kolehtirahat keräämään kirkon ja tapulin rakentamiseksi. Minun laskutaitoni ei riitä selvittämään sitä miten Ylivieskan seurakunta näistä investoinneista selviää. Kirkon kustannusarvio oli 13,4 miljoonaa euroa. Hankkeen koko pieneni tämän jälkeen yhdeksään miljoonaan euroon.

Kotimaan uutiset

THL: Suomessa kuusi uutta korona­virukseen liittyvää kuoleman­tapausta, uusia tartuntoja 438

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007704111.html

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoo, että Suomessa on raportoitu 438 uutta koronavirustartuntaa. Yhteensä koko Suomessa on todettu epidemian alusta lähtien 35 858 koronavirustartuntaa.

Yhteensä ainakin 64 kunnassa raportoitiin uusia tartuntoja. Kuntien tarkka määrä ei ole tiedossa, koska THL ei kerro tietoja kunnista, joissa tartuntojen määrä epidemian alusta alkaen on yhteensä alle viisi.

Koronavilkku-sovelluksesta tulee yhteentoimiva muissa Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen maissa tai Sveitsissä kehitettyjen sovellusten kanssa, kertoo Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) tiedotteessa.

Se tarkoittaa, että Koronavilkun käyttäjä voi tartunnasta ilmoittaessaan lähettää tiedon mahdollisesta altistumisesta myös toisessa maassa kehitetyn sovelluksen käyttäjälle ja saada itse tiedon mahdollisesta altistumisestaan toisen maan sovelluksen käyttäjältä.

Seuraava päällikkö tekee Suposta Suomen mini-CIA:n – Suojelupoliisin johtoon nousemassa ensi kertaa nainen

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007710647.html

SUOMEN kuvatuin ovi ja nimikyltti Suojelupoliisi Skyddspolisen siirtyy lähivuosina Ratakadulta museoon – sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti. Suojelupoliisi (Supo) muuttaa Ratakadulta Helsingin Kaartinkaupunkiin ja muuttuu nykyistä selkeämmin tiedustelupalveluksi yhdysvaltalaisen CIA:n mallin mukaan.

Samalla Supo irtaantuu hyvin suurella todennäköisyydellä kokonaan poliisiorganisaatiosta. Entisestä turvallisuuspoliisista tulee siviilitiedustelupalvelu Suomen oma mini-CIA.

NYKYINEN Supon päällikkö Antti Pelttari, ilmoitti Ylen haastattelussa olevansa valmis jatkamaan Supon muuttamista turvallisuus- ja tiedustelupalveluksi, koska tämä työ on kesken. Kohta kymmenen vuotta Supoa johtanutta Pelttaria vahvemmassa asemassa päälliköksi on HS:n tietojen mukaan kuitenkin suurlähettiläs Päivi Kairamo.

Erkin kommentti: Olen pitkään selvitellyt Tiitisen listan nimiä. Alpo Rusin listalla on seuraavat nimet Rusin listalla on 12 nimeä:
Ulf Sundqvist, entinen pankinjohtaja ja demaripoliitikko
Matti Ahde, SDP:n kansanedustaja, Veikkauksen entinen pääjohtaja
Kalevi Sorsa, entinen SDP:n puheenjohtaja ja entinen pääministeri
Paavo Lipponen, entinen SDP:n puheenjohtaja ja entinen pääministeri
Unto Niemi, SDP:n puoluetoimistossa työskennellyt järjestöpäällikkö
Jukka Rusi, tunnustanut Stasi-yhteydet, Alpo Rusin veli
Lars Lindeman, suurlähettiläs , entinen SDP:n kansanedustaja
Pekka Kuusi, entinen Alkon pääjohtaja, entinen SDP:n kansanedustaja
Seppo Halminen, Uutispäivä Demarin toimittaja
Matti Kekkonen, hallitusneuvos, presidentti Urho Kekkosen poika
Pentti Poukka, entinen Uuden Suomen päätoimittaja
Jouko Loikkanen, tielaitoksen entinen pääjohtaja, keskustan entinen puoluesihteeri
Espanjan Sanomien päätoimittaja Arto Ryynänen kertoi nähneensä Tiitisen listan. Listalla oli Suomen Etelä-Afrikan suurlähettiläs Kirsti Lintonen, joka on myös ollut 1980-luvulla Kalevi Sorsan ulkopoliittinen avustaja. Lintonen aloitti uransa diplomaattina Itä-Berliinissä DDR:ssä 1973-76. Listalla oli alivaltiosihteeri Arto Mansala, joka on toiminut Suomen Saksan ja Venäjän suurlähettiläänä. Hänet tunnetaan ulkoasiainhallinnossa sosialidemokraattina, joka on presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelan luottomies. Listalla oli poliittinen alivaltiosihteeri Jaakko Laajava, joka 1990-luvulla oli Suomen Washingtonin suurlähettiläs. Laajava oli aikanaan 1970-luvun alussa DDR:n tunnustamiskomitean hallituksessa. Kalevi Sorsa oli listalla huomattavin nimi.

Rusin ja Espanjan Sanomien listat yhdistämällä saadaan 15 nimeä. Omien selvitysteni perusteella minulle on muodostunut kuva, että eritoten Stasi piti tärkeinä henkilöinä silloista tasavallan presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelaa, entistä Suomen Sosiaalidemokraatin päätoimittajaa Aimo Kairamoa. Aimo Kairamo toimi Suomen Sosialidemokraatti -lehden päätoimittajana ja pitkäaikaisena kolumnistina. Nivalalaiseen työläisperheeseen syntynyt Kairamo opiskeli Työväen Akatemiassa ja suoritti sosionomin tutkinnon Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa Tampereella. Kairamo aloitti uransa 1960-luvulla Työväen sivistysliiton tiedotussihteerinä. 1970-luvulla hän oli sosiaalidemokraattien hallitusryhmän poliittisena sihteerinä 1970-1971 ja SDP:n puoluetoimiston osastopäällikkönä 1971-1974. Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajana Kairamo oli 1974-1984. Aimo Kairamo näytti harrastaneen tiivistä DDR-yhteistyötä. Aimo Kairamo on tulevan Supon päällikkön Päivi Kairamon isoisä.
Kun CIA toimitti Suomeen ns. Tiitisen listan keväällä 1990, niin siitä olisi ollut katastrofaaliset seuraukset, jos lista olisi julkistettu. Tiitinen ja Koivisto tekivät salaamispäätöksen. Tiitisen listalla on todennäköisesti nimiä, joiden ei voida osoittaa olleen Stasi-agentteja. Listalle on voinut joutua vain sillä perusteella, että on mahdollinen tärkeä kontakti Stasille. Ehkä entinen tasavallan presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela olisi voinut olla juuri sellainen henkilö. Suomen historian käsikirjoitus olisi mennyt uusiksi, jos listalla olisi presidentinvaaleihin valmistautuva silloin Mauno Koiviston todennäköisenä seuraajana pidetty Kalevi Sorsa, tasavallan presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela ja silloin nouseva SDP:n poliitikko Ulf Sundqvist. Sundqvist toimi opetusministerinä Paasion II hallituksessa 23.2.1972 – 4.9.1972 ja Sorsan hallituksessa 4.9.1972 – 31.5.1974. Tullessaan Paasion hallitukseen 27-vuotiaana Sundqvist oli Suomen historian nuorin ministeri. Kauppa- ja teollisuusministerinä hän toimi Koiviston II hallituksessa 26.5.1979 – 30.6.1981. Vuonna 1982 Ulf Sundqvistista tuli STS-pankin johtaja. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtajana hän toimi marraskuusta 1991 kesäkuuhun 1993.
Matti Kekkosen nimi Rusi-listalla ei ole yllätys. Presidentti Urho Kekkosen poika Matti Kekkonen järjesti presidentin ja Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n edustajien tapaamisia omassa
kodissaan. Näin tapaamiset pystyttiin pitämään salassa mm. suojelupoliisilta.

Hallitusneuvos Matti Kekkonen kertoi tapaamisista TV2:n keskusteluohjelmassa Punaisessa langassa. Matti Kekkosen mielestä nämä salaiset keskustelut palvelivat kuitenkin isänmaan asiaa. Urho Kekkonen halusi tulla mahdollisimman informoiduksi Neuvostoliiton puolelta. Hän piti keskusteluyhteyttä ns. puoluelinjan miehiin, jotka yleensä olivat KGB:n palveluksessa. -Tarjosin heille mahdollisuuden tavata minun kotonani. Aluksi se tapahtui heti isäni tultua valituksi, kertoi Kekkonen haastattelussa. Matti Kekkonen uskoo, että salailu onnistui, eikä suojelupoliisi saanut tietää tapaamisista. Hän myönsi tunteneensa itsensä lähes salaliittolaiseksi. Matti Kekkonen myönsi pienen harkinnan jälkeen, että Neuvostoliitto vaikutti Suomen sisäpolitiikkaan. Hän mainitsi tässä yhteydessä etenkin ns. yöpakkashallituksen.
Paavo Lipponen on toiminut Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa puheenjohtajana, tutkimussihteerinä, kansainvälisten asiain sihteerinä, poliittisen osaston päällikkönä, Helsingin piirin puheenjohtajana, puoluetoimikunnan jäsenenä, puolueneuvoston jäsenenä. Hän on toiminut myös pääministeri Mauno Koiviston sihteerinä ja työministeri Veikko Helteen poliittisena sihteerinä. Puheenjohtajaksi Lipponen nousi vuonna 1993, kun Ulf Sundqvist joutui jättämään kautensa kesken taloudellisten epäselvyyksien vuoksi. Jos Lipposen nimi on listalla, niin häntä haluttiin suojella, koska nimi listalla ei merkitse vielä Stasi-agentin titteliä.
Matti Ahde toimi sisäasiainministerinä 1982–1983 Sorsan III:ssa ja Sorsan IV:ssä hallituksessa, ympäristöministerinä 1983–1987 Sorsan neljännessä hallituksessa ja eduskunnan puhemiehenä 1987–1989. Ahde työskenteli Oulussa Typpi Oy:n sähköasentajana ja luottamusmiehenä tullessaan SDP:n kansanedustajaksi vuonna 1970. Ahde on ollut Oulun kaupunginvaltuutettu 1972–1984. TUL:n puheenjohtajaksi hänet valittiin 1977, jossa tehtävässä hän toimi aina vuoteen 1995. TUL:n edustajana Suomen olympiakomiteassa hän toimi varapuheenjohtajana 1979–96.
Nämä esimerkit osoittavat, että Tiitisen listan julkistamisella olisi saattanut olla Suomen historian kulkuun merkittävää vaikutusta. Siksi lista todennäköisesti salattiin. Vielä ei varmuudella ole voitu saada selville keiden nimet Tiitisen listalta löytyvät, mutta ratkaisu lähestyy.

Mediat: Eduskunnan ”joululahjarahoja” jaettiin – ministeri Jari Lepän kotitilan viereisen tien kunnostukseen 300 000 euroa

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007710770.html

Ely-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen johtajan mukaan Koirakivenraittia huonompikuntoisia teitä on Suomessa lukematon määrä.

EDUSKUNNAN ”joululahjarahoja” on jaettu jälleen. Joululahjarahoilla tarkoitetaan valtion budjetin kohdentamattomia varoja, joita jaetaan vuosittain joulun alla. Varoja kohdistetaan muun muassa liikennehankkeisiin, joihin tänä vuonna liikeni eri puolille maata noin 17 miljoonaa euroa.

Rahaa sai muun muassa Etelä-Savon Pertunmaalla sijaitseva Koirakivenraitti, joka on nyt saamassa kestopäällysteen, kertoo Pitäjänuutiset. Tien kunnostukseen on myönnetty 200 000 euroa. Koirakivenraitti sai kunnostusrahaa myös viime jouluna 100 000 euroa.

Noin 1,5 kilometrin mittainen tienpätkä on osa maantietä 15076, joka kulkee Pertunmaan kirkonkylän ja Koirakiven välillä.

Hallituksessa tien kunnostamista on ajanut etenkin pertunmaalainen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk), jonka kotitila sijaitsee Koirakivenraitin lähellä. Leppä perustelee tien kunnostamista paikallisten toiveilla.

Erkin kommentti: Keskustan uskottavuus hallituspuolueena on mennyt samoinkuin SDP:n ja koko Marinin hallituksen.

Levillä 45 minuutin hiihtohissijono – Lapin-lomalle matkannut Juho: ”En ole aikaisemmin tämmöistä nähnyt”

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1931908c-bf15-46b5-bb7d-f63f91c51425?utm_medium=Social&utm_source=Facebook#Echobox=1609269084

Uudeltamaalta Levin hiihtokeskukseen joulun välipäiviksi ja uudeksi vuodeksi saapunut Juho jonotti tiistaina 45 minuuttia Levin laskettelurinteen hisseille.

– Ihan jäätävät jonot oikeastaan joka hissille. En ole aikaisemmin tämmöistä nähnyt, Juho kertoo Iltalehdelle.

Hän kertoo olleensa muutamia kertoja Levillä laskettelemassa aiemminkin, joten näin pitkät jonot tulivat yllätyksenä.

Ulkomaan uutiset

Maanvyöry asuinalueella Norjassa lähellä Osloa – suuri määrä ihmisiä evakuoitu, ainakin viisi kuljetettu sairaalaan

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007711185.html

Norjassa on evakuoitu ainakin 150 ihmistä maanvyöryn iskettyä asuinalueelle Gjerdrumissa muutaman kymmenen kilometrin päässä Oslosta. Vyöryn alla jääneiden tai sen uhkaamien talojen asukkaita on sijoitettu tilapäisesti muun muassa paikallisella kaupungintalolle ja hotelleihin.

Norjalaismedia: Ainakin 26 ihmistä kateissa maanvyörymässä lähellä Osloa, useita ihmisiä loukkaantunut

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007711505.html

NORJASSA Oslon koillispuolella sattui varhain keskiviikkona maanvyörymä, jota on luonnehdittu suureksi. Maanvyörymäalueella on kateissa ainakin 26 ihmistä, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK. Sen mukaan noin 500 ihmistä on evakuoitu.

Saksassa ensi kertaa yli tuhat korona­vainajaa vuorokauden aikana – IS seuraa

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007701532.html

Saksassa on ensimmäistä kertaa koronapandemian aikana rekisteröity yli tuhat koronaviruksen seurauksena kuollutta yhden vuorokauden aikana, kertoivat viranomaiset keskiviikkona.

Koronatilannetta seuraavan Robert Koch -instituutin mukaan koronavainajia oli 1 129. Koronatartuntoja rekisteröitiin samaisen vuorokauden aikana liki 22 500

Talousuutiset

Ajavatko liian pienet sosiaalituet leipäjonoihin? Tilastot kertovat, millaisilla summilla Suomessa pitää tulla toimeen

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007710628.html

Laihiala esittää yhdeksi ratkaisuksi perusturvan eli pienimpien sosiaalietuuksien korottamista. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on toistuvasti moittinut Suomea liian alhaisesta perusturvasta. Lähes puolet ruoka-apua hakevista on eläkeläisiä.

Eläkeläisten toimeentuloa ja köyhyyttä tutkinut Eläketurvakeskuksen osastopäällikkö Susan Kuivalainen arvioi eläkeläisten avuntarpeen johtuvan usein keskimääräistä suuremmista terveydenhoito- ja lääkemenoista. SUOMESSA on noin 100 000–200 000 ihmistä, jotka turvautuvat vuosittain hyväntekeväisyytenä jaettuun ruoka-apuun, ja vuonna 2020 ruoka-apua tarvitsevien määrä on kasvanut selvästi. Syynä on koronavirusepidemia, jonka takia moni lomautettu tai työtön on tarvinnut ruoka-apua selvitäkseen arjestaan.

Erkin kommentti: Tilanne on aika järkyttävä, kun 100 000 – 200 000 ihmistä on joutuu turvautumaan ruoka-apuun. Suurin osa on eläkeläsiä, joiden sairauskulut vievät suuren osan eläkkeestä. Siksi pienimpiä eläkkeitä olisi mielestäni nostettava vähintäänkin kahden vappusatasen verran. Toisaalta ruoka-apuun turvautuvat myös sellaiset henkilöt, jotka sitä eivät todellisuudessa tarvitse. Minulle ruoka-avun hakeminen leipäjonnossa oli tietyllä tavalla häpeällinen kokemus, koska en voinut itse eläkeläisenä elättää itseäni omilla varoillani. Minua kuitenkin häiritsi leipäjonossa se, että jotkut tulivat leipäjonoon asiakkaiksi uudehkoilla ”bemareilla”. On myös todettava, ettei ruokakassien sisältö aina ole terveellisemmästä päästä. Jos eläkeläset noudattaisivat tervellistä ruokavalio ja huolehtisivat lihaskunnostaan niin eläkeläiset ja suomalainen yhteiskunta voisi paremmin. Terveellisestä ja edullisesta ruokavaliosta voin antaa esimerkin. Kalajoella K-Supermarketissa on myynnissä hyvää ja edullista ruusunmarjan teetä, Siihen voi listä Halpa-Hallista ostettua unkarilaista hunajaa, mikä on halvinta Kalajoella, Joskus on Tokmannilla tarjouksessa ukrainalaista hunajaa mikä voi olla vieläkn halvempaa, Lisäksi ruusunmarjateehen voi lisätä sitruunaa. Sitruunan hinta on n. 2,60 kilo. Niiden hintoja tulee seurata eri liikkeissä, mutta niissä ei hinnoissa ole suuria eroja. Aamupalaksi voi tehdä veteen ja maitojauheeseen sekä Halpa-Hallin euron tarjouksella hankittuihin kauraryyneihin kaurapuuroa. Eurolla muuten sai kaksi kauraryynipaketillista. Kaurapuuron kanssa voi syödä pakastettuja mustikoita ja/tai Pulmu-puolukoita. Keitetty kananmuna kuuluu terveelliseen ja edulliseen aamupalaan, Halpa-Hallista saa 10 munan kennon 1,25 eurolla, Fazerin ruispalalle voi laittaa valkosipulin kynnen pienittynä ja parikanpaloja, joita voi pakastaa. Faerin ruspalat maksavat n. 2,95 euroa, Pakastetut paprikat säilyvät pitkään. Juustosiivu lisäksi leivän päälle. Edullisen Edam tai Gouda- juustopaketin voi hankkia Halpa-Hallista 2.95 eurolla. Jos ruokajuomaksi haluaa jotain muuta niin voi hankkia Kalajoen S-marketista litran jogurttia, mikä on halvinta Kalajoella, Jogurttiin voi laittaa puolet vettä joten juomasta tulee vieläkin edullisempaa ja juotavampaa.

Päivälliseksi voi keittää perunoita tai valmistaa hernekiettoa, mikä Halpa-Hallin ja Tokmannin tajouksessa maksaa 1 euron. Mielestäni parhiate perunota on Himangan perunat. Jos haluaa keittoruokaa niin voi ostaa Lohikeitto pussin. Hinta on alle 2 euroa ja laatikossa on kolme pussia. Lohikeittoon voi lisätä savulohen palasia, Nykyisin saa edullista savulohta useista kaupoista. Minä olen ostanut sitä Halpa-Hallista. Tietenkin pakastetut vihannekset ovat halpoja ruoka-aineita samoinkuin tuoreet porkkana/kaali/purjo-seokset. Niiden hinta on 1,59 pussi, Välipaloina voi olla banaania, mikä maksaa n, 1,50 kilo ja klementtiiniä mikä tarjouksessa maksaa 1,49 euroa kilo, Luonnollisesti luumutomaatteja voi syödä ruuan yhteydessä tai välipaloina. Kirsikkatomaatti maksaa 0.99 euroa paketti.

Lihaskunnosta voi huolehtia käymällä kuntosalilla sekä käymällä 2-3 kertaa viikossa kävelylenkillä, Kävely on erinomaista kuntoilua, Lisäksi voi suorittaa päivittäin pientä kuntojumppaa

Näin korona iski terveyteen ja talouteen Pohjoismaissa, Virossa ja Venäjällä – katso, miten Suomi pärjäsi vertailussa

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007710353.html

Eurooppalaisessa vertailussa Pohjoismaat ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta selvinneet koronavuodesta selvästi muita maita vähäisemmin tartuntojen ja kuolemantapausten määrällä. Video yllä: THL:n arvio Suomen koronavirustilanteesta (29.12.).

Suomi puolestaan näyttää selvinneen koronasta suhteellisen vähäisin terveyshaitoin myös pohjoismaisessa vertailussa.

Urheilu-uutiset

Martin de Bos juoksi Pariisissa Vincennesin radalla ja tuloksena oli hieno voitto. Onnittelut Mika Vihelälle.

https://www.letrot.com/fr/replay-courses/2020-12-29/7500/1

Norjalaistähdille jaetaan 133 000 euroa ”kipurahoja” – Johaug ja Kläbo kuittaavat hulppeimman summan

https://www.is.fi/maastohiihto/art-2000007711094.html

MAASTOHIIHTOPÄÄLLIKKÖ Espen Bjervigin mukaan summa on noin 1,4 miljoonaa Norjan kruunua eli 133 000 euroa.

Hiihtäjien saama osuus määräytyy viime vuoden maailmancupin sijoitusten perusteella. Sprintti- tai normaalimatkojen cupin voitolla urheilija on oikeutettu vajaan 12 000 euron tukeen. Tämän summan kuittaavat Therese Johaug ja Johannes Hösflot Kläbo.

Mielipiteet

”Mitä minä sanoin” ja ”kenen on syy” – brexitistä alusta asti kirjoittanut Annamari Sipilä kertoo nyt, mitä hän EU-erosta itse ajattelee ja mitä siitä ei pitäisi sanoa

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007710582.html

Kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä seurasi Britannian kivuliasta EU-eroa kohtalokkaasta kansanäänestyksestä kesällä 2016 aina varsinaiseen EU-napanuoran leikkaamiseen joulukuussa 2020. Henkilökohtaisesti pidän brexitiä hyvin valitettavana. Olisin toivonut Britannian jäävät Euroopan unioniin. Se olisi ollut Suomenkin etu. Mutta ymmärrän myös heitä, jotka kannattavat brexitiä. Mitä ikinä jatkossa tapahtuukaan, Britannia pärjää kyllä.

Erkin kommentti: Kirjeenvaihtaja Annamari Sipilän erinomainen essee, jossa hän oman kokemuksensa perusteella kuvailee Britannian tapahtumia. Britannia oli Suomelle EU:ssa erittäin merkittävä tuki, mutta valitettavasti sitä ei nyt ole, Suomi on mielestän tuuliajolla EU:ssa jos ei merkittäviä voimia saada Ranskan ja Saksan EU-politiikan vastapainoksi.

Pekka Haaviston henkilökohtainen vastuu saattaa laajeta koskettamaan koko puoluetta

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/kolumni/artikkeli-1.1278219

Haavisto-tapauksen yhteydessä kuultiin perustelu, että ministerin vastuu toteutuu niin sanotun poliittisen vastuun kautta. Se testattiin eduskunnassa. Haavisto voitti luottamusäänestyksen hallitusrintaman äänin. Näin käy, kun maassa on enemmistöhallitus, joka haluaa jatkaa vallassa yksittäisen ministerin lakirikkomuksista huolimatta.

Tapaus Haavisto on kouluesimerkki, mitä tarkoittaa, kun poliitikko ilmoittaa kantavansa ”täyden poliittisen vastuun”.

Se tarkoittaa sitä, että töpännyt poliitikko ilmoittaa ottavansa moitteet vastaan ja jatkaa tehtävässään.

Poliittinen vastuu voi kuitenkin toteutua pienellä viipeellä – seuraavissa vaaleissa. Gallupit näyttävät, että Haaviston henkilökohtainen vastuu saattaa laajeta koskettamaan koko vihreää puoluetta.

Maailmalla tapahtuu

Video: Autot liukuivat kuin pulkkamäessä – olisiko pitänyt pysyä kotona?

https://www.is.fi/autot/art-2000007709387.html

Turkin pääkaupungissa Ankarassa vietettiin valkoista joulua. Arkeen palattiin liukastellen, kuten uutistoimisto Reutersin julkaisemasta videosta käy ilmi. Turkkilaisen teinin kuvaamasta materiaalista voi rohkeasti päätellä sekä rengasvalintojen että kuljettajien liukkaan kelin ajotaitojen kaipaavan päivitystä.

Kolmea ihmistä ammuttu Tukholmassa – Ruotsissa tänä vuonna ennätysmäärä ampumisia, pääkaupungissa erityisen huono tilanne

https://yle.fi/uutiset/3-11718576

Tukholmassa ampumiset ovat lisääntyneet vuoden aikana rajusti. Samaan aikaan Malmössä ampumiset vähentyvät.

Erkin kommentti: Seuraako Suomi Ruotsia? Väkivalta Ruotsissa on lisääntynyt merkittävästi. Ruotsi on vaarallinen esimerkki Suomelle.

Ainakin seitsemän ihmistä kuollut maanjäristyksessä Kroatiassa, useita loukkaantunut

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007709649.html

KROATIASSA Petrinjan kaupungissa tapahtui tiistaina iltapäivällä maanjäristys, jonka voimakkuus oli 6,4, kertoo Euroopan seismologinen keskus CSEM-EMSC verkkosivullaan.

Järistyksessä on kuollut ainakin seitsemän ihmistä, Kroatian pääministeri Andrej Plenković kertoi uutistoimisto AFP:n mukaan. Pääministeri lisäsi, että ”uhreja tulee todennäköisesti lisää”.

Kymmenen hongkongilaista aktivistia sai vankeustuomiot Manner-Kiinassa

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007710895.html

MANNER-KIINAN Shenzhenissä toimiva tuomioistuin langetti keskiviikkona vankeustuomiot kymmenelle hongkongilaiselle aktivistille, joita syytettiin laittomasta rajanylityksestä. Tuomioiden pituudet vaihtelevat seitsemästä kuukaudesta kolmeen vuoteen.

Tuomituista osa oli Hongkongissa saanut syytteitä, jotka liittyivät siellä järjestettyihin laajoihin Kiinan hallinnon vastaisiin mielenosoituksiin. Ryhmä otettiin kiinni elokuussa veneestä, joka oli matkalla Taiwaniin.

Mies ampui raskaana ollutta puolisoaan molempiin sääriin – muilutti satojen kilometrien päähän

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/00c48211-ae24-4b68-9e1e-facdd357ba6a?utm_medium=Social&utm_source=Facebook#Echobox=1609274989

Käräjäoikeus tuomitsi Alex Dimitri Richard Lindemanin kolmen vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen.

Pekka Haaviston Antonio-puoliso jätti Suomen – kohuministeri jäi yksin!

https://www.seiska.fi/Uutiset/Pekka-Haaviston-Antonio-puoliso-jatti-Suomen-kohuministeri-jai-yksin/1156742

Kun Pekka on ollut aiemmin kohujen keskellä, hän on voinut tukeutua ecuadorilaiseen puolisoonsa Antonio Floresiin. Näin tapahtui esimerkiksi keväällä, kun Seiska paljasti Pekan viihtyvän vapaa-ajallaankin nuoren avustajansa Jeri Aallon kanssa.

Yle Areena

Mielenkiintoinen dokumentti

Murhatun miehen viimeinen tahto

https://areena.yle.fi/1-50672899

Liikemies Alfred Kordelin murhataan Mommilan verilöylyssä 1917. Paljastuu, että hän on testamentannut merkittävän osan varallisuudestaan juuri itsenäistyneen Suomen tieteen, taiteen ja kulttuurin nostamiselle muiden sivistysvaltioiden tasolle. Dokumentti.

Valamon tarina

https://areena.yle.fi/1-50463827

Kulttuurihistoriallinen dokumentti legendaarisen Valamon luostarin vaiheista läpi vuosisatojen. Moneen kertaan uhattuna ollut luostaritoiminta jatkuu nykyisin niin Heinävedellä kuin Laatokalla. O: Lisa Hovinheimo

Prisma: Notre-Damen jälleenrakentaminen

https://areena.yle.fi/1-50547170

Miten oli mahdollista että Pariisin ikoninen katedraali Notre-Dame tuhoutui tulipalossa niin nopeasti? Dokumentissa kuvataan kuinka valtava työ sen jälleenrakentaminen on. Tuotanto: Windfall Films/BBC/PBS, Iso-Britannia

Youtube

Kekkosen elämäkertasarjan kirjoittanut tutkija puhuu asiaa. Minulla on ja olen lukenut tuon Juhani Suomen kirjoittaman kirjasarjan ja paljon muutakin Juhani Suomen kirjoittamia kirjoja. Minä arvostan Juhani Suomen mielipiteitå.

Juhani Suomi

https://www.youtube.com/watch?v=P-XXAwj75Bo

Viihdettä vieskalaisittain

https://www.youtube.com/watch?v=LfhNgibY_uM

Sauna culture in Finland

https://www.youtube.com/watch?v=qY__OOcv--M

Halla-aho, massamaahanmuutto

https://www.youtube.com/watch?v=sBROGlUpFZU

Kehitysapu

https://www.youtube.com/watch?v=gyBNeh-0GXs

Jani Mäkelä ja Ben Zyskowicz paljastavat vihreiden valheet ja tekopyhyyden Pekka Haavisto -asiassa

https://www.youtube.com/watch?v=0p-VfND3SAQ&t=169s

Huhtasaari, parempi olla vapaa ja köyhä kuin varakas ja vanki

https://www.youtube.com/watch?v=K1HVnKfnX0c

Suomen Narsistisin Hallitus? Pekka Haavistoa suojellaan loppuun asti

https://www.youtube.com/watch?v=jmtGfYGvHGM

"Vastatkaa kyllä vai ei, rikkoiko Haavisto lakia?" Marin yritti pitää valheiden korttitaloa pystyssä

https://www.youtube.com/watch?v=WefGGLZrpus&t=20s

Musiikki

Jouluyö, juhlayö

https://www.youtube.com/watch?v=FQFUnN9d38o&list=RDFQFUnN9d38o&start_radio=1

Jarkko Aholan sukujuuret ovat Kalajoella.

Tuomas Katajala - Oi jouluyö (A. Adam), Piano - Marko Hilpo, Joulukonsertti Aleksanterin teatterissa

https://www.youtube.com/watch?v=FEpVF3lKpQE

Tenori Tuomas Katajala on kotoisin Kalajoelta

Kalajoen Joulutervehdys 2017 - Laura Mäkitalo - Ave Maria

https://www.youtube.com/watch?v=teJCll8Vytc

Laura Mäkitalo on kotoisin Kalajoen Kärkisenkylästä.

Kalajoen Joulutervehdys 2015 - Annuliina Ikäheimo - Marian poika

https://www.youtube.com/watch?v=mMpd22OjDA8

Annuliina Ikäheimo on kotoisin Kalajoelta

Höyhen valkoinen

https://www.youtube.com/watch?v=pwGpsOYxjPo

Saara Kiiveri on kotoisin Kalajoelta

Terveys

Paksusuolen uumenissa on mikrobi­hautomo, joka voi vuotaa väärään paikkaan – Laaja tiedeartikkeli kertoo, miten syöt suolisto­bakteerisi kuntoon

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006602718.html

Rasvat, proteiinit ja sokerit imeytyvät niin tehokkaasti ohutsuolesta verenkiertoon, suolistobakteereille ei jää juurikaan syötävää. Vaikka ihminen saa vatsansa täyteen, suolistomikrobit voivat nähdä nälkää.

Pitkälle prosessoidut pikaruoat ovat monen mielestä suussa sulavia, ja sulavia ne ovat suolistossakin. Niiden sisältämät ravintoaineet imeytyvät nopeasti ohutsuolesta elimistöön. Rasvoista ja proteiineista keskimäärin 95 prosenttia hajoaa ja imeytyy ohutsuolesta verenkiertoon. Vielä tehokkaammin imeytyy sokeri. Tämä tarkoittaa, että suolistobakteereille ei jää juuri mitään syötävää. Vaikka ihminen saakin vatsansa täyteen, suolistomikrobit voivat nähdä nälkää.

SUOLISTOBAKTEEREILLEEN kannattaa tarjota paljon kasvikuituja paitsi siksi, että lajisto pysyy suotuisana, myös siksi, että kaikki bakteerit pysyisivät kylläisinä ja tyytyväisinä. Suolistossa vallitsee nimittäin tietynlainen kauhun tasapaino.

Normaalisti suolen seinämän pikarisolut reagoivat suolistomikrobeihin erittämällä limaa, musiinia, joka sisältää glykoproteiineja. Se muodostaa paksun geelimäisen kerroksen suoliston sisäpinnalle.

Limakerros liukastaa suolta ja auttaa ruokajätteen etenemistä. Liman tärkein tehtävä on kuitenkin toimia muurina elimistömme ja suolistomikrobien välillä. Lima estää sekä bakteerien että niiden meille haitallisten aineenvaihduntatuotteiden pääsyn verenkiertoon.

Paksusuolen uumenissa kanssamme symbioosissa elävä valtava mikrobihautomo on nimittäin vaarallinen, jos sen sisältöä vuotaa väärään paikkaan.

Siksi kehomme yrittää monin muinkin keinoin varmistaa, ettei rajan ylityksiä tapahdu. Suolen seinämän epiteelisolujen välillä on erityisen tiiviit liitokset, jotka eivät normaalisti päästä lävitseen bakteereja.

SEINÄMÄSOLUT tuottavat myös antimikrobisia yhdisteitä, jotka hillitsevät mikrobeja. Varmuuden vuoksi suolen pinnalla häärii vielä puolustusjärjestelmän syöjäsoluja, jotka nappaavat kiinni limakerrokseen tunkeutuvia karkulaisia ja tuhoavat niitä.

Muuri kuitenkin murenee, jos suolistomikrobit eivät saa riittävästi kuitua ravinnokseen. Silloin ne alkavat syödä suolen musiinikerrosta.

VAIKKA suoliston toimintaa edistäviä tuotteita onkin tullut kauppoihin, Pekkala kehottaa keskittymään tavalliseen terveelliseen ruokavalioon. Kun kuituja saa riittävästi kasviksista, hedelmistä ja täysjyväviljoista, ne tulevat elimistöön luonnollisessa muodossa.

”Suosittelisin värikästä vallankumousta ruokavalioon. Kannattaa käyttää monipuolisesti erilaisia kasviksia ja yrttejä. Valmisruokia kannattaa vähentää, ja lihaa on hyvä korvata kalalla”, hän neuvoo.