Ruokavirsi 472: 1
Ruokailu
Kiitosvirsi 332:1
Virsi 548
Adressien luku Marjaana
Juola
Musiikkiesitys: Maan
korvessa kulkevi lapsosen tie
Muistopuhe Erkki Aho
Virsi 517
Loppuhartaus
Virsi 338
Kahvitarjoilu
Muistopuhe Eskolle
Hyvät
ystävät,
Jokainen
on oman aikansa lapsi. Esko Viljo syntyi sotalapsena laskiaisviikon
lauantaina 1942 kotonaan Rautiossa. Olosuhteet muodostavat ihmisen.
Ihminen on sitä mitä hän syö ja miten hän elää. Saima-äiti
oli täyttänyt silloin jo 18-vuotta ja oli yhden lapsen äiti. Nyt
syntyi toinen lapsi. Isä- Martin lähdettyä jatkosotaan, ensin
ylimääräisiin kertausharjoituksiin 14.6.1941, Saima äidin
hoidettavaksi jäi 104 hehtaarin maatila, josta 14 hehtaaria oli
peltoa.
Suomi
hyökkäsi Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Saksalaisia
sotilaita tuli Suomen Lappiin noin 200 000. Silloin myös Kalajoen
vanhalta sillalta saksalainen kuorma-auto putosi jokeen ja kuljettaja
hukkui.
18-vuotiaan
raskaana olevan Saima-äidin tehtäväksi jäi koko Ahon talosta ja
tilasta huolehtiminen. Hänen tehtävänään oli lehmille ruuan eli
heinien ja juomaveden hankinta, syöttäminen, juottamnen sekä
kuivittaminen, lypsäminen sekä lannan kärräys lantakärryillä
tunkiolle. Lehmiä oli todennäköisesti noin kymmenen. Juomavesi
lehmille piti kantaa kaivosta ämpäreillä. Aholla oli myös muita
kotieläimiä, vasikoita , lampaita, sikoja, kanoja sekä kissoja
sekä kaksi hevosta Piiju ja Pirkku. Pirkku oli Piijun varsa ja oli
mukana sotatoimissa. Eläimetkin oli ruokittava ja ruoka hankittava
samoinkuin juomat. Aholle kuitenkin saatiin apua. Nimejä en osaa
kertoa, mutta ennen sukulaisuussuhteet olivat kiinteämpiä ja
yhteisöllisyys oli tiiviimpää. Ihmisiä autettiin eikä jätetty
oman onnensa nojaan. On todennäköistä, että Saima-äiti sai
erinomaista apua ainkakin Mökin-Martalta eli Martta Hämäläiseltä
joka asui poikineen Mökin kankaalla.
Lisäksi
raskaanaoleva 18-vuotias Saima-äiti joutui huolehtimaan talonpidosta
eli hankkimaan polttopuut, sahamaan ne, katkomaan ne ja pikkomaan ne.
Talo oli pidettävä lämpinä. Oli huolehdittava toisesta pienestä
lapsesta eli Veikosta ja sairaasta Kustaava Emiliasta eli
Liinu-anopista, joka oli Sursillin sukua. Vettä ei tullut eikä
mennyt joten vesi oli haettava talon päässä olevasta kaivosta tai
Rönninmäeltä vesikelkalla tai kottikärryillä. Vesi piti vintata
kaivosta puuvarren nokassa olevalla ämpärillä puiseen saaviin tai
mahdollisesti pänikkään. Vesikelkka tai kottikärryt lykättiin
jopa 30 asteen pakkasessa kaivolle ja kotiin. Rönninmäki oli noin
200 metrin päässä kotoa. Tuvan likasankko piti käydä
tyhjentämässä tunkiolle. Kaikesta oli pulaa. Ruokatavarat oli
kortilla. Ainoastaan perunaa ja porkkanaa oli omasta takaa. Raskaana
oleva 18-vuotias Saima-äiti joutui nekin hankkimaan omasta maasta.
Lampaaat
hän keritsi ja kehräsi villat villalangaksi ja kutoi niista
lapsille vaatteita. Kankaista oli pulaa. Jos oli kangasta niin äiti
ompeli Singer-ompelukoneella lapsille vaatteita. Kaikki
käyttökelpoinen vaatetavara ja kankaat oli moneen kertaa käännetty
ja ommeltu uudelleen. Leivät 18-vuotias Saima-äiti leipoi kotona
lämmitettyään ensin uunin ja hankittuaan puut uunin lämmittämistä
varten. Jos ei ollut jauhoja, niin ei voinut leipoa. Maidot
Saima-äiti seposi ja kirnusi myös voin. Sokeri oli kortilla
saatavaa tuotetta. Muistan lapsuudestani toppasokerin, josta
sokerisaksilla leikattiin palasia. Ne tarvittaessa hienonnettiin
sokerinekassa pienellä sokerinuijalla hienoksi sokeriksi.
Saima-äiti
oli siisti ihminen. Koska saippuaa ei ollut saatavilla, niin äiti
valmisti saippuan itse koivuntuhkasta, sian rasvasta ,suolasta ja
vedestä keittämällä. Kysymyksessä oli lipeän keittäminen. Kun
kaupasta ei saanut nahkakenkiä, niin kenkiä valmistettiin puusta ja
paperista. Eskollekin saatiin yhdet paperikengät, mutta villi vekara
Veikko heitti Eskon paperikengät kuumaan lipeäkattilaan ja sen
jälkeen paperikengistä oli vain muisto jäljellä. Veljesten
välinen kisailu näyttää jatkuneen läpi koko elämän.
Raskaana
ollut Saima-äiti pesi myös pyykit ja kuivasi ne ulkona tai
tarvittaessa sisällä. Saunan muuripadassa hän keitti kuumaa vettä
ja pyykit hän pesi saunassa pyykkilaudalla ja lipiällä.
Saima-äiti pesi pyykit puusaavissa ja virutti peltiammessa. Ahon
tuvassa oli Iisakki Väliverrosen muuraama uuni, jossa oli pieni
vesisäiliö, josta saatiin kuumaa vettä, kun takkaa tai uunia
lämmitettiin.
Näin
raskas työ heikolla ravinnolla ei varmastikaan ollut paras
mahdollinen tilanne raskaanaolevalle naiselle ja sikiölle.Taistelu
elossaolon puolesta oli kovaa. Vuosi 1940 oli katovuosi ja vuosi 1941
katastrofivuosi. Suomi oli nälänhädän partaalla. Suomesta vietiin
Ruotisiin 80 000 lasta nälkää pakoon. Saksan merkittävä
ruoka-apulähetys pelasti Suomen katastoriflta. Koska
ruokatarvikkeista oli ankara pula niin Eskonkin ravitsemus oli
todella niukkaa huutavan ruokapulan takia. Esko kuitenkin selvisi
ruuan puuttesta ja sairauksista, mutta Suomessa kuoli 12000
venäläistä sotavankia ruuan puutteeseen. Suomessa oli silloin 40
000 venäläistä sotavankia pääasiassa maataloustöissä, kun omat
miehet oli rintamalla maata puolustamassa. Aholla ei sotavankeja
ollut, mutta Rautiossa niitä oli.
Venäläiset
pommittivat Kalajokea huhtikuussa 1944, jolloin opettaja Vieno
Lahdenperä kuoli. Sodan jatkuessa Suomeen oli tullut Suomenlahden
takaa 60 000 inkeriläistä ja Ahollekin tuli vanhempaan rakennukseen
yksi inkeriläinen perhe. Perhe kuitenkin sodan loputtua jouduttiin
palauttamaan Neuvostoliittoon ja sitten mahdollisesti Siperiaan. Ahon
vanha rakennus siirretiin myöhemmin Typpöön postitoimistoksi. On
ymmärrettävää, että lapsille, Veikolle ja Eskolle jäi vajetta
äidinrakkauden osalla äidin suuren työkuorman ja väsymyksen
takia. Se on varmasti vaikuttanut lapsiin ja lasten tunne-elämän
kehitykseen.
Kun
sota loppui niin Martti-isäntä pääsi kotiin. Martti oli
menettänyt komean tukkansa nuorena sairastettuaan Espanjan-taudin.
Sota tuli Martti-isännän mukana kotiin. Martti-isäntää sodan
kauhut vaivasivat lukusia vuosia. Aina kun vieraita tuli kotiin, niin
ei mennyt kauaa aikaa kun oltiin jo Syvärillä, Lotilanpellossa ja
vallattiin kovasti Prääsää. Isän rakkautta ja huolenpitoa ei
Eskolla ole ollut isän sodassa olon johdosta ja sodan aiheuttamien
vaivojen johdosta.
Valtakunnan
politiikka oli muutenkin lähellä kotiani. Sodan jälkeen kun
valvontakomissio tuli Suomeen, niin Valpon päällikkö Aarno
Anthoni etsintäkuulutettiin sen takia, että hän oli lähettänyt
Saksaan keskistysleirille ihmisiä. Valpon päällikkö Aarno Anthoni
oli paennut Ruotsiin vaimonsa kanssa. Suomessa sotilashenkilöt ja
Raution sotilaspappi Kalevi Vihma miettivät, että mikä olisi
Suomessa turvallinen ja rauhallinen paikka josta Aarno Anthonia
valvontakomissio ei tulisi löytämään. He tulivat siihen
tulokseen, että kotinaapurissani ollut Raution pappila oli
turvallinen paikka. Aarno Anthoni piilotettin pappilan vinttikamariin
vaimonsa kanssa. He esiintyivät toisella nimellä Rautiossa ja
asuivat siellä noin vuoden. He kävivät meiltä, Aholta, ostamassa
elintarvikkeet mitä tarvitsivat ja Liinu-mummo myi heille nämä
tarvikkeet. Kun Arno Anthonin vaimo tuli raskaaksi niin he joutuivat
lähtemään synnyttämään Helsinkiin ja tällöin myös Arno
Anthoni pidätettiin.
Kun
valvontakomissio päätti 1.9.1945 ryhtyä tutkimaan
asekätkentäjuttua, niin se käynnisti toimenpiteet myös Raution
pappilassa. Eräänä syyspimeänä iltana pappilan eteen tuli
useampi hevosvetoinen menopeli ja piilotetut pikakiväärit,
konekiväärit ja pystykorvat lastattiin hevoskuormiin ja vietiin
Pohjarämeen kautta talvitietä Sivakkasuolle ja sinne ne upotettiin.
Näistä edelläesitetyistä asioista Esko Viljo ei tiennyt mitään,
mutta eli niiden välittömässä läheisyydessä.
Sodan
jälkeen jatkui elpyminen ja perheeseen syntyi kolmas lapsi Olli
Saima-äidin ollessa 22-vuotias. Sodan jälkeen elämä oli
erilaista. Sodasta palanneilla miehillä oli vaikeuksia.
Martti-isäntäkin oli järjestymiehenä tansseissa ja siellä liikaa
alkoholia nauttineet miehet aiheuttivat häiriöitä. Syntyi riitaa
ja voimain koetuksia, jolloin isäni Martti käytti kättä pidempää
ja osui humalaista Kuoppala-nimistä miestä päähän. Mies kuoli
myöhemmin ja isä sai vankilatuomion.Näistä asioista vaiettiin
visusti. En ole vielä käynyt oikeuden pöytäkirjoista
tarkistamassa näitä asioita. Jälleen oli Ahon iso tila Saima-äidin
hoidettavana ja lisäksi oli vielä kolme pientä lasta ja sairas
anoppi.
Esko
Viljon osalta voidaan todeta, että äidinrakkaus jäi liian vähälle
äidin valtavan työtaakan takia. Koulunsa Esko aloitti lähellä
olevassa Raution pappilan renkituvassa, jossa oli alakoulu. Yläkoulu
oli myös lähellä pappilaa. Raution uutta koulua alettiin rakentaa
1954 jossa Esko ehti käydä siellä kansakoulunsa. Ostovaatteet oli
Ahon lapsilla aina pari numeroa liian suuret jotta jäi kasvamisen
varaa.
Esko
siirtyi kotoa enonsa Voitton luokse Eurajoelle vuonna 1965
23-vuotiaana metallitöihin ja valmistui levyseppä-hitsaajaksi. Hän
tuli takaisin Rautioon ja meni Vieskama Oy:lle töihin. 1960-luvun
lopulla Esko meni kihloihinYli-iiläisen Eilan kanssa, mutta kihlaus
ei johtanut avioliittoon.
Esko
lähti Kokkolaan Outokummun tehtaalle korjausmieheksi vuonna 1969 ja
työskenteli siellä eläkeikäänsä saakka. Esko korjausmiehenä
korjasi myös Ahon kotitilan koneet ja laitteet ja siitä hyvästä
perinnönjaossa isä oli hoitanut syytinkioikeuden Eskolle Ahon
taloon.
Kun
muutin perheeni kanssa Kokkolaan 1974 niin Esko oli lähes
jokapäiväinen vieras meillä. Hän toi Marjaanalle nukkeja ja muita
leluja. Eskolla oli rintataskussa karkkeja. Marjaana kiipesi Eskon
syliin ja kävi rintataskusta hakemassa karkkia. Kun Marjaana meni
hammaslääkäriin, niin todettiin, että 19:ssä hampaassa oli
reikä. Tämän perusteella voidaan päätellä, että Marjaana oli
löytänyt tiensä Eskon rintataskulle. Esko kuljetti pyörällä
Marjaanaa pitkin Kokkolan kaupunkia. Kun muutimme myöhemmin
Imatralle, Joensuuhun ja Pudasjärvelle, niin Esko kävi luonamme
useita kertoja.
Esko
piti lapsista. Eskosta tuli Jukalle kuin toinen isä. Jukka ja Jukan
perhe oli Eskolle tärkeä asia. Näissä asioissa varmaan Jukka itse
on paras asiantuntija.
Esko
sairasteli viime aikoina kovasti. Hänellä oli sydämen
rytmihäiriöitä ja jalkaa oli leikattu monta kertaa, mutta
leikkaukset eivät hänen mielestään onnistuneet parhaalla
mahdollisella tavalla. Esko kertoi, että jalassa oli kipuja
jatkuvasti. Eskosta kehittyi olosuhteista johtuen vähän kriittinen
ja hiukan sulkeutunut henkilö sekä hamsteriluonne. Eskolla oli
tapana kerätä esineitä tulevaa tarvetta varten. Tämä oli isältä
oppitua. Esko oli oman tiensä kulkija. Esko löydettiin kuolleena
omasta asunnostaan Kokkolasta keskiviikkona 27.9.2017.
Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen mukaan Esko kuoli jo
perjantaina 22.9.2017 Nyt hänen maallinen matkansa on päättynyt
isän ja äidin kanssa kotipitäjän multiin Raution hautausmaalle.
Levyseppä-hitsaaja saa rautaisen ristin hautansa merkiksi.
