50 vuotta sitten ripille päässeiden tilaisuus oli tänään 28.06.2015 Rautiossa. Jumalanpalveluksen jälkeen laskimme sankarihaudalle kukat ja
sen jälkeen oli seurakunutakodissa yhteinen tilaisuus, jossa Leo Kinnunen lauloi ja Tuomo Hämäläinen säesti. Tässä on tilaisuudessa pitämini puhe.
50 vuotta sitten kun
pääsimme ripille, aika oli toisenlainen. Tasavallan presidenttinä
oli Urho Kekkonen, joka oli päässyt toiselle kaudelleen
Neuvostoliiton noottiavun turvin. Neuvostoliitto lähetti Suomelle
nootin, jonka tarkoituksena oli kaataa ns. Honka-liitto kuten sitten
tapahtuikin ja Kekkonen valittiin toiselle kaudella 1962.
Pääministerinä rippikouluvuotenamme 1965 oli Johannes Virolainen
ja ulkoministerinä Ahti Karjalainen. Neuvostoliiton johtajana oli
tuolloin Leonid Brezhnev, joka oli vuoden 1964 lokakuussa
syrjäyttänyt Nikita Hrutshevin.
Suuri muutos on tapahtunut
myös tiedonvälityksessä. Silloin ei ollut tietokoneita, ei
internettiä, ei sähköpostia, ei facebookia, eikä edes puhelimia
jokaisessa talossa. Me elimme Rautiossa silloin tietämättömän
onnellisina. Tiesimme vain sen mitä Keskispohjanmaa ja Yleisradio
kertoi meille totuutena. Me emme tienneet pahasta maailmasta mitään.
Me emme tienneet esimerkiksi presidentti Urho Kekkosen ja näyttelijä
Tabe Sliorin suhteesta. Vuonna
1961 Slioor julkaisi
-miestenlehdessä
10-osaisen Miehet
ja minä -muistelmasarjan.
Maaliskuun
1961 lopulla sensuuri iski miestenlehti Jalluun,
jonka tuon vuoden kolmas numero määrättiin takavarikoitavaksi
epäsiveellisenä julkaisuna, ehkä presidentti Urho Kekkosen maineen
suojelemiseksi.
Kerrotaan,
että kun kohukaunotar Tabe Slior esitteli itsensä elokuvaohjaaja
Teuvo Tuliolle, niin luonnollisesti Teuvo Tulio esitteli itsensä:
Teuvo Tulio. Siihen Tabe
Slior
totesi: ”Olipa herkässä”.
Siihen
aikaan ei ollut sensaantionhakusia iltapäivälehtiä mutta jos olisi
ollut, niin ne olisivat kertoneet,
että 62-vuotias presidentti Urho Kekkonen otti vuonna 1963
valtiovierailulle Jugoslaviaan mukaansa 38-vuotiaan
rakastajattarensa, suurlähettiläs Jaakko Hallamaan vaimon Anita
Hallamaan. Niitä asioita ei haluttu kertoa julkisuuteen.
Tiedonvälitys oli hallittua sensuuria.
Rautio oli vielä vuonna
1965 itsenäinen kunta ja kunnanhallituksen puheenjohtajana toimi
rippipappimme kirkkkoherra Martti Peltonen, joka oli myös Raution
Säästöpankin isännistön puheenjohtaja. Raution Säästöpankki
liitettiin vuoden 1966 alusta Keskipohjan Aluesäästöpankkiin.
Kirkkoherra Martti Peltonen oli presidentinvaaleissa 1968
presidentti Urho Kekkosen valitsijamies. Martti Peltonen muutti
Ruokolahdelle 1971 ja hän kuoli siellä vuonna 2009.
1960-luku oli suurta
muutoksen aikaa. Televisio alkoi yleistymään samoin kuin
kodinkoneet. Radio oli kuitenkin tärkeä tiedotusväline varsinkin
urheilukilpailujen ja uutisten osalta. Vuonna 1965 merkittävä
uutinen oli kuopiolaisen nailonsukkamurhaajan, 17-vuotiaan
parturioppilas, Ilkka Kiviojan toiminta. Radiosta seurasimme, kun
Paavo Noponen ja Pekka Tiilikainen selostivat Holmenkollenin,
Falunin, Salapauselän, Puijon, Ounasvaaran ja Rukan kisoja. Paavo
Noponen yhdisti selostuksissaan kansallishengen, huikean
räjähtävyyden ja lennokkaan runollisen maalailun. Pekka
Tiilikainen oli sivivalkoinen ääni.
Siihen aikaan Kalevi Oikarainen, Arto Tiainen, Eero
Mäntyranta, Väino Huhtala miesten puolella ja Senja Pusula ja Mirja
Lehtonen naisten puolella olivat kirkkaimpia tähtiä.
Yleisurheilussa Suomen mestaruuden voitti vuonna 1965 Juha Väätäinen
800 metrillä Pekka Juutilaisen ollessa kolmas, Olavi Salonen voitti
Suomen mestaruuden 1500 metrillä, Rainer Stenius pituushypyssä ja
Jorma Kinnunen keihäänheitossa. Naisten puolella Kannnuksen Uran
Maija Koivusaari oli uransa huipulla samoinkuin Vaasan Vasaman Sirkka
Norrlund.
Muista urheilutapahtumista
jäi noilta ajoilta mieleen Timo Mäkisen Monte Carlon rallin voitto
sekä Muhammed Alin voitto Sonny Listonista nyrkkeilyn raskaansarjan
maailmanmestaruusottelussa. Suurta huomiota herätti
jumalanpilkkaoikeudenkäynti kirjailija Hannu Salamaa vastaan hänen
Juhannustanssit-romaanistaan. Vietnamin sota oli tuolloin käynnissä.
Maalaisliitto muutti nimensä Keskustapuolueeksi. Yrjö Keinonen
nimitettiin puolustusvoimain komentajaksi.
Meitä nuoria kiinnosti
tuohon aikaan musiikki. Katri-Helena oli silloin idolini ja hänen
Minne tuuli kuljettaa laulu oli vuoden 1965 hittikappale. Minulla oli
Katri-Helenan kuva huoneeni seinällä. Siihen aikaan listojen
kärjessä olivat myös Johnny ja Tunti vain-laulu, Dannyn
Kauan-laulu, Irwin Goodman ja Työmiehen Lauantai, Kari Kuuvan Tango
Pelargonia ja Pikku Nina sekä Tapio Rautavaaran Häävalssi.
Ulkomaisista yhtyeistä esiin nousi the Beatles ja heidän Rock and
Roll Music ja Yesterday-kappaleet.
Miss Suomi-kisoja
seurattiin tarkasti. Vuoden 1965 Miss Suomeksi valittiin Virpi
Miettinen ja hänestä Matti Heinivaho teki laulun Pikku neiti
porvoolainen. Vuoden 1965 muoti-ilmiö oli minihame.
Rautiossa tuohon aikaa
kaikissa taloissa ei ollut autoa eikä televisioa. Ei meilläkään.
Mopedit alkoivat yleistymään tuohon aikaan ja meilläkin oli
Jupiter-merkkinen mopedi. Hevoset alkoivat jo tuohon aikaa
vähentymään ja autot yleistymään. Rautiossakin oli ollut
aikaisemmin n. 130 hevosta. Lehmien osalla ayshire-lehmät alkoivat
tuohon aikaan yleistymään, kun valtio tuki niiden tuontia ja rotua
pidettiin Suomen olosuhteisiin parhaiten sopivana.
Maatalous koneellistui samoinkuin
kotitaloudet.
Typpössä oli tuohon
aikaa baari, jonne me nuoret pyöräilimme tyttöjä katselemaan.
Minun ihastukseni tuohon aikaan oli typpöläinen tyttö. Olihan se
ihana tunne kun sai vastakaikua tunteilleen. Nuoruus oli ihanaa
aikaa Rautiossa. Alavieska-Raution kunnallinen keskikoulu oli tuohon
aikaan opinajo monelle rautiolaiselle nuorelle. Keskikouluun meitä
kuljetti Kamusen linja-auto kansanedustaja V.H. Kiviojan aloitteesta
aikaansaatua Alavieska-Rautio maantietä pitkin.
Arvot tuohon aikaan olivat
erilaiset kuin nyt. Opettaja ja pappi olivat tuohon aikaan
merkkihenkilöitä. Yhteiskunnallinen turvallisuus oli tuolloin
parempi kuin nykyisin. Muistan kuinka isäni kanssa pyöräilin
Sievin asemalle ja jätimme pyörät lukitsematta asemarakennuksen
seinän viereen ja lähdimme lättähattu-junalla käymään
Kokkolassa. Kun tulimme takaisin niin pyörät olivat siinä paikassa
koskemattomana mihin olimme ne jättäneet. Nykyisin tilanne voisi
olla toisin.
Voidaan sanoa, että
Rautiossa olimme tyytyväisiä siihen mitä meillä oli. Voidaan
todeta laulun sanoin, että lapsena
tuntenut murheita en, riemuja vain, kohdata sain. Siksi kai aika tuo
onnellinen säilyykin muistelmissain. Ei kultainen nuoruus, jää
unholaan. Vaan muistoissain jälleen, sen luoksein saan.
Tervetuloa
rippijuhlatilaisuuteen. On ilo olla yhdessä 50 vuoden tauon jälkeen.